H*lvetinmoinen sokora

Koska jokainen tuntee tämän koko sokoran pohjamutia myöten, niin en sen kummemmin ala tapahtuman kulkua selvittämään. Kuitenkin ennen kuin kirjoitan mitään muuta, haluan pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, joita aidosti blogissani loukkasin. Tuo anteeksipyyntö ei koske niitä ammattipöyristyjiä, jotka pöyristyvät jokaisesta narahduksesta, joka ei mieleen ole. Tämä koko kohu on saavuttanut melkoiset mittasuhteet. Kun satiirisen parodiablogin seurauksena on julkinen ja valtakunnallinen myllytys, sekaisin mennyt puolue ja väkivallalla uhkailua, niin silloin ei voi enää todeta muuta kuin onneksi olkoon niille, jotka tätä halusivat. Onnistuitte tehtävässänne erinomaisesti.Suomihan on vähän sellainen koulukiusaajien maa. Kun sinusta tulee silmätikku, niin kiusaajilla vetää nupissa ihan mustaa ja järki katoaa sillä siunatulla sekunnilla. Olen tuota ennenkin epäillyt, mutta nyt se todella karu todellisuus lävähti silmille, kun itse joutui silmätikuksi. Ehkä kuitenkin tulevien silmätikkujen onni on se, että tämä minun ympärille rakennettu kohu saattaa olla niin typerä, että suurikin yleisö tajuaa mediapelin naurettavuuden.Haluan kuitenkin blogikirjoituksiani tuntemattomalle avata hieman sitä tyyliä jolla kirjoitan. Minullehan tekstien aiheet tulevat jostain aivan salamana: ihmisten keskustelu bussissa, uutinen netin uutisvirrassa tai vaikkapa joku pätkä laulun lyriikoissa. Kun idea syntyy, se kääntyy monesti joksikin kieroksi ja sittenpäs luon ajatuksesta tekstin hyvin nopeasti. Yksinkertaisesti annan ajatuksen virrata tekstiksi, konkreettisesti sormieni kautta. Monesti en edes lue tekstiä läpi tai korjaa kirjoitusvirheitä tekstistä siksi, etten halua liikaa takertua tekstin sisältöön tai tyyliin. Se syntyy sellaisena kuin se on tarkoitettu syntyväksi. Kirjoittaminen on minulle keino käsitellä ympäröivää maailmaa ja suhteeni kirjoittamiseen on verrattavissa kiihkeään rakkaussuhteeseen. Postaan nyt alle sekä Turun Sanomien uutisen blogikirjoituksestani, tuosta uutisestahan kaikki lähti liikkeelle, sekä sen alkuperäisen blogitekstini. Toivon Uuden Suomen ylläpidolta sen verran rohkeutta, etteivät he kirjoitustani poistaisi. Alkuperäinen blogikirjoitukseni löytyy otsikkoa klikkaamalla (alla)  Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin  Ja näin tuon blogini käsitti Turun Sanomien nerokas toimittaja (alkuperäisessä ei tosin ollut tuota hampurilaista eikä maamiinoja, joista tekstini humoristinen piirre normaalijärkiselle lukijalle viimeistään paljastuu).  
Turun Sanomien juttu löytyy otsikkoa klikkaamalla:
Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä   Tulen tekemään Turun Sanomien uutisoinnista kantelun JSN:lle ja harkitsen myöskin muita toimia, sillä medialla ei ole mitään oikeutta harrastaa tuollaista toista ihmistä raa’asti loukkaavaa väärinymmärtämistä ihan jo siitä periaatteellisesta syystä, että toimittajien tehtävä on toimia totuuden puolesta eikä sitä vastaan.Sovimme juuri Huuskon kanssa, että muutan sekä blogitekstini että TS:n uutisen linkeiksi sinne mistä ne löytyy.

ohohupsis
Sitoutumaton Ulkomaat

Tosi wanahoja mummoja ja A.F. Airoa fanittava ämmänriähkänä Suomen Kurjalan itkuvirsikunnahilta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu