Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Puhutaanpas nyt hyvästä kuolemasta

Kuolema on ollut viimepäivinä tapetilla. Millainen on arvokas kuolema, milloin ihmisen voidaan antaa kuolla ja kuinka kauhan on järkevää pitkittää elämää.

Kuten nykyään ihan kaikki muutkin keskustelut, myöskin keskustelu kuoleman ympärillä on mennyt väittelyksi, jossa juut ja eit taistelevat siitä, kenellä on kovin ääni. Olisin kovin onnellinen, jos omaisin aiheesta mielipiteen, jolla voisin tuohon väittelyyn osallistua, sillä minähän osaan kiljua lujaa ja korkealta. En kuitenkaan tiedä, mikä on oikea vastaus kysymykseen, tulisiko eutanasia sallia ja missä tapauksissa. En luota tarpeeksi koneistoon, että uskoisin eutanasiaa käytettävän vain ns. oikein. Tai mikä olisi oikein? Tulisiko määritellä jotkut kriteerit sille, millainen ihmiselämä on suojeltavan arvoinen ja minkä kohdalla voidaan antaa periksi?

Tavallaan ajattelen usein hieman niin, että kyllä luonto hoitaa nämä asiat. Olisi helppoa uskoa, että kun luonto antaa merkkinsä siitä, että ihmisen aika on ohi, niin silloin hänen annettaisiin kuolla. Jos uskoisin ja perustaisin mielipiteeni tuohon ajatukseen, niin silloin minun täytyisi myöskin vastustaa monia sairaille tai vammautuneille annettavia hoitoja. Jos luonto on päättänyt, että jonkun aika on kuolla, niin miksi sellainen ihminen pyrittäisiin pelastamaan? Miksi sydänvikaista lasta hoidettaisiin, että hän voisi elää ja kasvaa isoksi? Miksi syöpäpotilaita hoidettaisiin tai sairaskohtauksen saanutta elvytettäisiin, jos luonto olisi päättänyt, että se ihminen ei enää ole terve ja elinkuntoinen?

Mutta entä sitten ihminen, joka on parantumattomasti sairas ja jonka hengissä pitäminen on silkkaa tuskaa niin henkilölle itselleen kuin tämän läheisillekin? Esimerkiksi monet syöpäsairaudet päättyvät erittäin vastenmieliseen kuolemaan. Inhimillisesti ajateltuna sallisin tuollaisille henkilöille arvokkaan tavan poistua.

Jumala on käsite, jonka kautta voimme mitata kipuiluamme, lauloi aikoinaan Lennonin John. Ymmärrän hyvin niitä (poliitikkojakin), jotka näkevät abortin, eutanasian ym. uskontonsa kautta. Uskonto on luonnollinen osa ihmisyyttä, olen siitä varma, vaikken esimerkiksi itse mihinkään uskova ole. Kuitenkin yhtä vähän kuin uskonnollisia perusteluja osana politiikkaa, on vaikea myöskään hyväksyä sitä, että toisille (poliitikoillekin) eutanasia saattaa edustaa varsin mukavaa pientä pakoreittiä siitä tosiasiasta, että väestön ikääntyessä ja todellisten veronmaksajien alati vähetessä* on pakko miettiä ratkaisuja sille, kuinka menoja voidaan pienentää. Saako uskontoa tai talouspolitiikkaa sotkea moraalisiin ja inhimillisiin kysymyksiin, vaikka uskonto määrittäisi pitkälle moraalimme ja talous elämän realiteetit, enpä tiedä.

Keskustelu hyvästä kuolemasta tulee varmasti olemaan pinnalla vielä kauan, sillä siitä on pakko ryhtyä puhumaan. Ihmisten elinikä pitenee ja sairaita voidaan pitää hengissä kauemmin. Ei yhteiskunta tule sitä kestämään, kun kohta ihmiset elävät eläkkeelle jäätyään vielä 40 vuotta, vai kestääkö?

 

Kun kuitenkin nyt puhutaan hyvästä kuolemasta, niin soisin aloitettavan niistä, joiden kuolema on hirvittävä ja tuntemattomiakin ihmisiä koskettava tragedia muutenkin. Sielustani rapsahti taas jotain irti luettuani uutisen, joka kertoi 3-vuotiaan pienen tytön kuolleen ilman vanhempiaan, sillä vanhempien vierailuaika oli päättynyt ja heidän oli pitänyt poistua sairaalasta ja jättää taakseen itkevä lapsensa. Tytär olikin vanhempien poistuttua saanut sairaskohtauksen ja kuollut.

Minä en ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja, että voisin koskaan kuvailla tuon tytön vanhempien tuskaa. Sen määrä on varmasti niin suuri, etten osaa edes kuvitella siitä kuin murto-osan.

 

Itse tunnen suunnatonta kyllästymistä tätä maata kohtaan. Ihmisistä on tullut ainoastaan sairaiden aatteiden pelinappuloita ja pelinappuloita siirtelevät jotenkin henkisesti vaurioituneet ihmiset, joihin on pakko itsekin itsensä joskus mukaan lukea. Me muka niin nohevat ja fiksut heitämme enemmän tai vähemmän vakavaa juttua aiheista, jotka harvoin edes meitä koskettavat. Todellinen Suomi on sitten juuri tuota. Pienet lapset saavat kuolla sairaaloissa yksin, koska säännöt ja käytännöt kaikessa joustamattomuudessaan niin määrävät. Ja me väittelemme eutanasiasta ja homoista.

Kuolema on läsnä. Juuri nyt eräs tuttu pieni poika makaa henkitoreissaan sairaalassa ja tänään kuulin, että minulle erityisen rakkaalla vanhuksella on syöpä. Kuolema on osa elämää ja se on hyväksyttävissä, mutta epäoikeudenmukaisuudella on aina ollut tapana aiheuttaa minussa suunnatonta vitutusta (anteeksi brutaali ilmaisu, mutta on ainoa fiiliksiä kuvaava).

 

 

* Suomessahan niitä todellisia veronmaksajia ei niin älyttömästi ole. Me verovaroista palkan saavat kun emme itse asiassa verotuloa taida kauheasti kartuttaa

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Hyvä kuolema esim.vanhalla kalamiehellä voisi olla veneestä tippuminen,,hetken ehtisi tajuta sulautuvansa osaksi suurta luonnnon kiertokulkua,voittaisi ainakin loputtoman letkuissa virumisen !
Omaisille ei mikään helppo tämäkään,mutta mikäpä olisi ?
Tai kun marjastaja tajuaa kesken mustikan poiminnan että nyt loppui voimat ja istuu sitten varvikkoon ja ottaa vastaan lopun kaikessa rauhassa,,siinä hyvä lähtö ?

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Tuota samaa mietin joskus itsekin nuorna miesnä, erämaita jo kulkeneena.
Oli hyvä ystävä, ikijätkä, sanotaan vaikka Olli, Savosta aikoinaan Lappiin tullut, tulinen kommunisti, omillaan aina toimeen tullut, syvällisesti ajatteleva.

Ajattelin että hänelle paras paikka kuolla olisi metsä, mistä mies oli elantonsa saanut, missä parhaiten viihtyi ja osasi elää. Vaan toisin kävi. Mies vanheni voimattomaksi, syöpä vei palan suolta, paskapussia piti ruveta kupeella kanniskelemaan. Päissään mies jokelteli itsemurhasta, aamusella pyyteli anteeksi. Halusi elää vaikka vitutti paskapussit, pesemiset, kunnan taitamattomat piiat. Kirvasi vielä, ikävissään oli. Ja minä menin pois. Itse olin heikko, ei Olli, se ikijätkä.

Toinen kaveri kuoli tavallaan kesken. Pumppu petti. Mutta oli juuri rakkailla syntymäsijoillaan, veden alle upotetussa, Suuressa Sompiossa sompiolainen. Kielsi soittamasta kopteria - sattui olemaan nainen mukana - kielsi soittelemasta.

Ja kuoli se kalamieskin. Nelikymppisenä tippui veneestä. Toisen kerran tippui ja jäi, ensimmäisellä sattui joku paikalle elvyttelemään.

Ei näihin osaa sanoa. Jokaisella on oma aikansa.

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Aika selkeä olisi minusta käytäntö josssa täyspäiseksi
tunnettu ja tunnustettu pyytää jelppimään kinkerpiirin
vaihdossa.
Kyllä tuolloin pitäisi apu löytyä.

Toki matkalle hänen silti pitäisi lähteä
ihan vain oman käin kautta, ei niin että
pitäjän kylmäverisin lähdettäjä saattaa
matkaan.

Ei kuolemaa tule pelätä vaikka sitä ei
kukaan kylään mieluusti kutsukaan.

susi-zeniläinen kotiäiti, Harmaasusi™

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kuolemasta tulee tehdä uudelleen normaali tapahtuma ja näyttää edesmennyt jälkeläisille, jotka ruumiinpesun itse aikoinaan hoitivat. En siis tarkoita ruuniin esittelyä kuten poliisisarjoissa patologian laitoksilla. Niitähän lapsemme katselevat, mutta ei tänään poislähteneitä/lähteviäkään omaisiaan.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Miksi henkinen kärsimys aina näissä kirjoituksissa on toisarvoista. Armokuoleman puolustajat vetoavat kärsimykseen ja kipuun tarkoittaen tällä fyysistä tuskaa, mutta aivan hyvin henkinen tuska voi olla vähintään samaa luokkaa. Tästä esimerkkinä ne tuhat suomalaista, jotka nyt päättävät päivänsä oman käden kautta. Miksi ei siis henkisestä kärsimyksestä kärsiville annettaisi armokuolemaa, sillä monet ovat tuskissaan vuosikausia eikä parannusta näy. Kuka tekee tämän rajanvedon noiden kärsimysten välille, sillä on tuhansittain ihmisiä jotka haluaisivat päättää päivänsä, mutta eivät uskalla tuota askelta ottaa. Eikö tähän sitten tarjottaisi apua? Miksei? – Nykyisin vähänkin jaloillaan olevat kuolemaa haluavat kuskataan hullujen huoneelle.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tänne syntyminen ja täältä lähteminen ovat kaikkivoivalle ihmiselle vaikeita juttuja: niitä ei voi hallita, vaikka haluaisi.

Helena Erosen pohdiskeleva blogi ei anna kaiken kattavaa ratkaisua. Elämän ja kuoleman kunnioitus on se, mitä joudumme opettelemaan koko ikämme. Mozart kirjoitti kolmekymppisenä "pitävänsä kuolemaa ystävänä". Noutaja tulikin sitten jo kolmevitosena.

Mutta hyppäisin tuohon pitkään eläkeikään. Siihenkin tulisi alkaa suhtautua muulla tavalla kuin taloudellisena taakkana: monet eläkeikäiset voisivat olla yhteisöllemme upea resurssi. Heissä on vielä virtaa ja viisautta jopa toimia työelämässäkin yhdessä muiden kanssa, JOS niin sallisimme. Vaikkapa pienemmässäkin määrin.

Kun voimat ehtyvät tai sairaus haittaa he voisivat vähentää panostaan, tai ansaitusti siirtyä oloneuvoksiksi. Mutta sitä ennen - älkäämme siirtäkö heitä pakolla sivuun tai unohtako heitä.
Elämämme loppuu tavalla tai toisella. Älkäämme silloinkaan jättäkö ihmistä yksin. Usko, jos sitä on, kantaa myös ihmistä ja hänen läheisiään.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Toivon kykeneväni istumaan jäälaautalle kuolemaa odottamaan kuten eskimovanhukset muinoin. Mieluimmin istuisin kuolemaa odotellen lautalla arvokkaasti, kuin vanhushoidossa likaisin vaihtamattomin vaipoin.
Jaa niin. Onhan vanhoille kerran viikossa terapiaa. Kohdellaan kuin lapsia , leikitetään hämähämähäkkiä joka langalleen kiipesi.

mikael torppa

Eronen: "Saako uskontoa tai talouspolitiikkaa sotkea moraalisiin ja inhimillisiin kysymyksiin, vaikka uskonto määrittäisi pitkälle moraalimme ja talous elämän realiteetit, enpä tiedä."

Jokainen sotkee oman (uskontonsa) eli maailmankatsomuksensa moraalisiin kysymyksiin. Jos ateisti sanoo vaikka että eutanasiaa ei saa tulkita ja tarkastella Raamatullisesta näkökulmasta niin silloin hän itseasiassa vaatii että asiaa katsotaan vain hänen (uskonsa) maailmankatsomuksensa kannalta eli toisinsanoen eutanasiaa tulisi tarkastella vain epäuskon näkökulmasta.

Ateistinen maailmankatsomus (usko) perustuu epäuskoon siitä että kuoleman jälkeen olisi elämää ja tällainen maailmankatsomus antaa eutanasialle tietenkin aivan toisenlaisen arvon kuin maailmankatsomus joka uskoo että kuoleman jälkeen on elämää.

Vaatimus ettei uskontoa saisi sotkea moraalisiin ja inhimillisiin kysymyksiin on oikeastaan vaatimus siihen että asiaa tulisi katsoa vain vaatijan oman uskon eli maailmankatsomuksen näkökulmasta.

Eli jokainen ihminen tarkastelee moraalisia asioita oman maailmankatsomuksensa (uskonsa) kautta ja vaatimus ettei uskontoja saisi sotkea moraalisiin asioihin on epälooginen sillä silloin vaatijan omaa maailmankatsomustakaan ei saisi sotkea asiaan.

Jokaisen ihmisen maailmankatsomus perustuu uskoon johonkin asiaan joka sitten määrittää sen mihin ihmisen moraali arvot perustuvat.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Nimenomaan. Ja sitten tuleekin kysymys: kenen moraali on se, jonka perusteella voidaan esim. eutanasian mahdollistava laki laatia?

mikael torppa

Niin nyt ollaan sen kysymyksen ääressä onko ihminen Jumalan luoma vai sokean sattuman. Jos ihminen on Jumalan luoma niin Jumalan on se joka määrittää oikean ja väärän. Jos ihminen on sokean sattuman tulosta niin ei ole olemassakaan oikeaa ja väärää on vain päämäärätöntä sattumaa jolloin kaikki voidaan laittaa tämän sattuman piikkiin.

Jos ihminen on vain suunnittelemattoman sattuman tulos eikä Jumalaa ja kuoleman jälkeistä elämää ole niin ei voi oikeastaan olla edes sitä mikä on oikein ja väärin.

Kehitysopissa (sattuma opissa) tärkeää on vain hengissä säilyminen ja suvunjatkuminen eloon jäämisen kamppailussa ja miksi joku toinen sattumanvaraisen kehityksen tulos olisi muka oikeutettu arvostelemaan ja rajoittamaan toisen sattumanvaraisen kehityksen tuloksen elämänkamppailua.

Kehitysopin ollessa totta voisi kaikilla moraali arvoilla heittää vesilintua sillä jokainen kehityksen tulos toteuttaisi vain luontoaan miksi on sattumalta kehittynyt. Kehitysopin ollessa totta ihmiset voisivat kehittää lakeja mutta niilläkin vain jotkut sattumanvaraiset kehityksen tulokset koittaisivat hankkia itselleen etua (mukavempaa elinympäristöä ja valtaa).

Mitään moraalista oikeutta ei heillä lakien kehittämiseen olisi sillä kukaan kehityksen tulos ei ole oikeutettu rajoittamaan sitä että toinen sattumanvaraisen kehityksen tulos toteuttaisi luontoaan miksi on sattumalta kehittynyt.

Ja koska kehitysopin mukaan elämä on vain sattumaa ilman päämäärää niin silloin ei voi olla oikeaa ja väärääkään. Sillä kaikki ovat vain sattumaa ilman päämäärää. Sattumat voivat kehitellä lakeja itselleen mutta oikeaa moraalia ei voi silloin olla on vain se mitä päämäärätön sattuma pitää oikeana.

Koska ihmiset nykyään uskovat suurelta osin tähän sattumaan jolla Jumala ja Jumalan sana on työnnetty syrjään määrittämästä oikeaa ja väärää niin uskon että eutanasia tullaan hyväksymään ja sanoohan Raamattu viimeisten päivien ihmisistä seuraavaa;

2.Tim.3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3:3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
3:4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia

3:13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Kuten nykyään ihan kaikki muutkin keskustelut, myöskin keskustelu kuoleman ympärillä on mennyt väittelyksi, jossa juut ja eit taistelevat siitä, kenellä on kovin ääni."

Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Minusta eutanasiakeskustelu, kun se nyt leimahti, on ollut hyvää,- ja argumentit ovat esille tulleet moneen kertaan.

Helena ei ehkä perhetynyt keskusteluun tarkemmin, kuten, en minäkään, jos tulen keskenkaiken sellaiseen kskusteluun, joka on jo yli sadan kommentin mittainen......Ei nääs jaksa....

"Tavallaan ajattelen usein hieman niin, että kyllä luonto hoitaa nämä asiat. Olisi helppoa uskoa, että kun luonto antaa merkkinsä siitä, että ihmisen aika on ohi, niin silloin hänen annettaisiin kuolla."

Luontohan sen hoitaa,- ja niin kuuluu ollakin..... Hellu, sä et nyt kyllä saanut tästä aiheesta kuin jaarittelua aikaiseksi.

Ari Hämäläinen

Enpä tiedä minäkään mikä on oikea kanta eutanasiaan. Sen tiedän kokemuksesta, että syöpäsairaiden loppuhetket ovat monesti hirvittäviä.

Ainakin saattohoitoon tässä maassa voitaisiin kiinnittää huomiota paljon enemmän kuin mitä nyt tapahtuu. Varsinkin kun alan asiantuntijat sanovat, ettei kyse ole kustannuksista vaan pelkästään hoidon järjestämisestä uudella tavalla.

Lääkäri ei saa olla tuomari tai pyöveli, mutta ei myöskään inkvisiittori, jonka tehtävänä on pitkittää kuolevan kärsimyksiä loputtomiin.

Mikä on oikea ratkaisu? En tiedä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Juuri niinkuin sinä viekas pikkuveitikka Ari Hämäläinen sanoit: Saattohoito.

Ari Hämäläinen

Eipäs nyt, Markku, viisastella. Asia on sen verran vakava, ettei tässä mitään viekastelua kaivata. Välillä heitän huumoria, mutta en nyt.

Ajattelit kai seuraavasti: Tyyppi vetäisee maton eutanasian kannattajien ja vastustajien alta ja tarjoaa sivulauseessa ns. oikean vaihtoehdon. Näin voisi toki tehdä, mutta se ei ollut tarkoitus.

Heikki Ojala

en ole huomannut kenenkään vielä vertaavan kuolinvuoteella olevan "armokuolemaa" sodassa tyypilliseen tilanteeseen: asetoveri on pahasti haavoittunut tyyliin suolet on sylissä, morfiiniakin on annettu mitä uskallettiin, sekään ei enää auta, kivut on kauheat. Haavoittunut rukoilee ampukaa minut. Jossette pysty niin edes antakaa pistooli.

Useimmiten kerrotaan ettei ammuttu, eikä annettu. Kitukoot onneton vaikka pari päivää, kunhan ei kenenkään tarvitse ottaa asiasta vastuuta. Keissi on sikäli selvä että kituva kuolee ihan varmasti, mitään ei ole tehtävissä, ja kyse on vaan siitä kituuko kuinka kauan. 50 tuntia vai enää hetken.

Minä kai antaisin pistoolin. Emmä tiedä.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Luulisin että näitä tapahtuu sodan olosuhteissa, mutta näistä ei kerrota. Parempi että ei kerrota.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Olen yrittänyt miettiä tuota eutanasia-asiaa monelta kantilta. Minä en pysty ottamaan kantaa asiaan. En löydä yksiselitteisiä vastauksia, vaikka miten mietin. Olenko huono kansalainen?

Omalta kohdaltani toivon, että se kuolema tulee äkkiä ja tuskattomasti. Ellei tule, tahtoisin pysyä tolkuissani edes sen aikaa, että voisin itse vetää ööverit suoneeni.

Mutta aikaansa ei tiedä kukaan, eikä lähtönsä laatua. Minä jään tänne pureksimaan kynsiäni ja pohtimaan, mikä ihmeen kanta minulla on eutanasiaan.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Olet hyvä. Et huono. Ei kaikkeen ole vastauksia :)

Kynsien pureskelu on arveluttava tapa.

Eero Kivelä

Helena Erosen kirjoituksista paras lukemani tähän mennessä.

Yhteiskunnan kestokykyyn hoitaa vanhuksensa tulevaisuudessa, voi todeta, että yhteiskunta kestää oikein hyvin sen, että elämme 40 vuotta vielä eläkkeelle jäätyämme.

Mutta sitä se ei kestä, että verotuloja, jotka ovat osa työn tuloksista, tuhlataan kaikenlaiseen karnevaalihumuun, mm. EU-jäsenmaksuihin, maahanmuuton järjettömiin kuluihin (ne jotkut ihan mukavat tänne muuttaneet, joiden soisi olevankin täällä, kärsivät myös maahanmuuttopolitiikasta), poliittisten- ym. järjestöjen tukemiseen, typerään taiteeseen ja kulttuuriin. Typerään? Kyllä. "Taiteilijoiden" kuvottavia häkkyröitä asetetaan milloin mihinkin esille. Keljutus on moninkertainen sellaista katsellessa jos sattuu tulemaan mieleen, että tuosta pitää vielä maksaa. Älyvapaiden elokuvien tuotantoa tuetaan verovaroista. Kaiken niihin tuhlatun rahan voisi käyttää todella tarpeelliseen. Mutta ei käy, koska ei ole monien mielestä hienoa vaan aivan liian rahvaanomaista.

Pitäisi suunnata mietteet tuhlauksen lopettamiseen ja perustarpeiden ylläpitämiseen vanhuksille, lapsille ja kaikille muillekin, eikä siihen ketä saataisi nyljettyä lisää.

Simon Wahlroos

Suomalainen EUtanasia konkretisoituu hyvin blogisi viimeisessä virkkeessä: "Me verovaroista palkan saavat kun emme itse asiassa verotuloa taida kauheasti kartuttaa". Kaikki tulot jotka eivät tuota vientituloa ovat askel kohti Suomen kansantalouden hyvää kuolemaa EUtanasiavelkakierteen myötävaikutuksella. Hyvää- siinä mielessä, että että ne voisivat parhaassa tapauksessa edesauttaa kansantaloutemme henkiin herättämistä, jos ne antaisivat hyvät edellytykset yrittämiselle ja rehelliselle työnteolle ja poliittiselle vaikuttamiselle, jonka hyvinvointivaltion edustuksellinen demokratiafasismi, rahalliset tuet, minimipalkkavaatimukset, ja yrittäjien rankaiseminen meiltä ovat evänneet sosialismillaan, jota on ylläpitänyt presidenttimme ja heidän puolueet toisen maailmansodan jälkeen.

Toimituksen poiminnat