Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Enkeli-Elisa on saanut ihmiset pohtimaan sitä, missä määrin on oikein ”ihan pikkiriikkisen juksata”, jos päämäärä on hyvä. Eilinen Ville Similän (HS) kolumni aiheesta herätti lähinnä lisää kysymyksiä eikä tilannetta helpotta yhtään tieto siitä, että mahdolliset Espanjan vakuussopimuksen yksityiskohdat tulevat ilmeisesti jäämään salaisiksi.

Mitä yhteistä on Enkeli-Elisalla, eurokriisin hoidolla ja vaikkapa kehitysavulla? Paljonkin. Tärkeän asian ympärillä harjoitettu toiminta myydään suurille massoille vedoten tunteisiin. Koulukiusatun teinin itsemurha, nälkiintynyt afrikkalaislapsi, jonka suurissa silmissä parveilevat kärpäset ja talouskriisillä pelottelu vetoavat ihmisten syviin tunteisiin. Samaan aikaan sahataan omaa oksaa, kun kusetusten paljastuttua ihmiset tulevat kyynisemmiksi eivätkä pian usko enää mihinkään. Näin tapetaan hyvyys ja usko, ja jäljelle skeptistä tuhahtelua.

Järki sanoo, että jokainen asia, jota ei voida perustella faktoilla, vaan johon täytyy lisätä ripaus draamaa ja hyppysellinen kärsimystä, ei ole ihan totta. Varsinkin silloin, kun faktan perusteluina käytetään todisteita, joita ei voida näyttää kenellekään. Kuulijan odotetaan luotettava todisteiden olemassaoloon - ja silloin viimeistään tulisi päänsisäisten hälytyskellojen kilistä.

Näin on asia myöskin eurokriisin suhteen.

Pääministeri Katainen perustelee eurokriissä räpiköintiä sillä, että kritisoijilla on vastuu tarjota vaihtoehtoja. Totta tavallaan, vaan kun Kataisen jorinoihin on jostain putkahtanut nyt se sana rehellisesti, on jälleen aika hälytyskellojen kuminan.

Rehellisesti mitä? Rehellisesti Katainen vaatii kritisoijia rehellisesti kumoamaan jotain sellaista, jonka yksityiskohdat rehellisesti suljetaan vuosikymmeniksi kassaholveihin ja joiden rehellisyyden arviointi on ihan oikeastaan mututuntuman varassa. Ja kun rehellisesti jätetään vähän kertomatta Suomen todellisista vastuista esimerkiksi EVM:ssä ja riskejä vähätellään tyyliin ”ollaan kovassa ytimessä”.

Aivan anaalista. 

Ja jos nyt rehellisesti saan sanoa, niin kyllähän esim. valtiovarainministeriöllä on sellainen rehellisten tietäjien ja virkamiesten koneisto, että eipä esimerkiksi oppositio voi sellaisesta tietopankista edes haaveilla. Rehellisesti ajateltuna olisi ehkäpä hallituksen homma esitellä laskelmat eri vaihtoehdoista ja todistaa, että hallituksen tie on nyt sitten se varmasti oikea.

Mutta kun ei.

Enkeli-Elisa -kirjailijalla ja hallituksella on sellainen yhteneväisyys, että he vakuuttavat olevansa oikeassa ja että heillä on todisteita siitä, että ovat oikeassa ja kaikki on totta. Kuitenkin niin Vettenterä kuin hallituskin kumoavat epäilijät klisein höystetyin sepustuksin ”taidatte itse olla koulukiusaajia, kun ette usko…” tai ”voisittepas olla nyt rehellisiä ja esittää vaihtoehdot”. Eikä meillä ole muuta kuin rehellisen Vettenterän ja rehellisen Kataisen ja rehellisen Urpilaisen rehellinen sana, johon meidän on uskottava, kuin se olisi jokin maailmankaikkeuden suurin ja pyhin totuus ja fakta. Aamen.

 

Joskushan voi myöskin käydä niin, että kun ihminen jauhaa tarpeeksi paskaa, alkaa hän itsekin uskoa juttuihinsa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat