Viihdemaailman koominen Marski
Marskista tehdystä elokuvasta on noussut kova poru. Puolin ja toisin lentelevät hohkakivet ja piikittelevät sanat, ollaan taas loukkaantuneita ja loukataan. Ne, joille Mannerheim on jonkinlainen kansallistunteen ikoni, repivät hiuksiaan ja potkiutuvat lattialla. Mannerheim-leffan tekijäkaarti sen sijaan haluaa käyttää tilaisuuden hyväkseen ja täysin ilman syytä yhdistää Hommaforumin saamiinsa uhkailuihin ja muuhun kakkaan, ja kun ei enää muuta keksitä, kaivellaan se pakollinen veteraanijärjestön edustaja kertomaan veteraanien järkytyksestä.
Minäpäs päätin tällä kertaa nostaa itseni kaiken tämän älämölyn yläpuolelle ja hieman syväanaalisoida tilannetta.
Mannerheim-elokuvastahan on tullut viimevuosina jonkinlainen traaginen ilmiö. Kaikki alkoi Markus Selinin ilmoituksesta, että nyt tehdään Mannerheimista leffa. Näyttelijöiksi pestattiin taitavia suomalaisia, ohjaajaksi Renny Harlin, Joensuuhun käytiin kaivamassa juoksuhautoja ja puuttuvaa rahoitusta haettiin myymällä ennakkoon lippuja elokuvan ensi-iltaan.
Homma meni kuitenkin ns. vituiksi ja viime aikoina projekti onkin elänyt sellaista kyllä-me-se-raihna-vielä-tehdään -hiljaiseloa.
Moni suomalainen odotti kovasti elokuvaa suuresta suomalaisesta marsalkastamme ja pettyi kovin, kun Selinin suurtuotannosta ei tullutkaan mitään. Siksi ilo oli suunnaton, kun YLE ilmoitti teettävänsä elokuvan Mannerheimista. Monen sydänalaa takuulla lämmitti ajatus siitä, että vihdoinkin aidosti kansainvälisestä suurmiehestämme tehdään verovaroilla elämänkertaelokuva, oikein sellainen kunnon eeppinen, runsaasti vanhan herran uurteisilla kasvoilla viipyileviä lähikuvia ja eleganssia pursuava leffa.
Ja se tehtiin. Keniassa. Vauvabudjetilla afrikkalaisen
ohjaajan toimesta ja Mannerheimia näyttelee afrikkalainen mies. Anteeksi, tähän
on pakko lisätä hymiö: 
Nyt sitten ihmetellään, että miksi suomalaisia ns. kyrpii koko touhu.
Kuten olen ennenkin kertonut, en itse ole mikään suuren suuri Marskin fanittaja. Mitä olen hänen elämäänsä tutustunut, niin hän oli jotenkin aika surullinen hahmo. Yksinäinen mies, jonka tyttärellä oli vaikeita mielenterveysongelmia. Mannerheim oli kosmopoliitti, hienostunut ja arvokas henkilö, mutta myöskin jotenkin… koominen. Varsinkin Martti Turtolan kirjoittamassa päämajoitusmestari Airon elämänkertakirjassa on Mannerheimista monia sellaisia yksityiskohtia, joita lukiessa ei ole voinut kuin nauraa kikatella. Sieltä paljastuu se kiukutteleva, Airon päältä mustasukkainen ja turhamainen vanha ja väsynyt mies.
Mutta Mannerheimin merkitystä ei missään nimessä voi vähätellä. Ajatelkaa, missä tilanteessa hän tietyllä tavalla pystyi yhdistämään suomalaiset toisen maailmansodan aikaan. Sisällissodan syvät haavat olivat vielä olemassa, mutta Mannerheim kuitenkin kykeni tekemään itsestään Suomen Armeijan Ylipäällikön, jota todella arvostettiin. Hänhän kävi mm. tapaamassa haavoittuneita sotilaita ja hän muisti yhteisesti kaikkia Suomen äitejä. Vaikka monelle korpikylien veteraanille Mannerheim oli ja on varmasti hyvinkin etäinen hahmo, niin korviini ei ole koskaan kantautunut veteraaneilta pahaa sanaa Mannerheimista. Toki varmasti heitäkin on, mutta ilmeisesti aika vähän.
Kuten Jalosen blogissa kirjoitin, mielestäni tämä suomalaisafrikkalainen Mannerheim-elokuva kuvastaa aikaamme ihan älyttömän hyvin. Suomalaisuuden ikonit halutaan tavalla tai toisella ”liata”. Siksi Vihreät käyttivät vaalimainonnassaan Suomen leijonaa, siksi meitä muistutetaan siitä, että Maamme laulu on saksalainen ryyppylaulu ja siksi Mannerheim on puettu korsettiin, sukkanauhoihin, hänestä on tehty homoseksuaali ja nyt afrikkalainen.
Pitäisikö siitä provosoitua?
Ei.
Muutama vuosi takaperin kohistiin Tuntemattoman sotilaan uudesta Kristian Smedsin teatterisovituksesta, jonka itse katsoin telkkarista, kun YLE sen halusi kaikelle kansalle näyttää. Ennakkokiukuttelustani huolimatta pidin siitä todella paljon ja mielelläni näkisin sen joskus ihan livenäkin.
Eräs nuori nainen kommentoi FB-seinälläni tätä Mannerheim-elokuvaa näin (anteeksi, että kopioin kommentin tänne, mutta se on yksinkertaisesti todella hyvä):
” Tietyllä tapaa voin yrittää ymmärtää, mitä tekijöillä on ollut mielessä - jollain tapaa suomenruotsalainen, heikohkosti suomea puhunut, Venäjällä upseerina palvellut Suomesta jo ehkä vieroittunut Mannerheim kuvataan nyt mustaihoisena, englantia puhuvana *hmm* ...herrana. Ja samoin kuin punaiset vihasivat valkoisia ja Mannerheimiä, nyt samalla tavalla aliarvostettu kansanosa karsastaa ulkomaalaisia.”
Jos ajatus on noin hieno (esim. Smedsin Tuntemattomassahan oli ihan oikeasti ajatusta takana), niin annan siunaukseni tälle uudelle Mannerheim-elokuvalle.
Kuitenkin tämän päivän HS:n artikkelin perusteella tuli mieleen sekin, että elokuvan taustalla onkin vain halu tuottaa halvalla elokuva Afrikan kasvaville markkinoille.
No, niin tai näin, mielestä elokuvahistorian paras Mannerheimiin liittyvä elokuva on Matti Kassilan ohjaama, Ilmari Turjan näytelmään pohjautuva, Päämaja, jossa Mannerheimia näyttelee aivan ihana Joel Rinne. Ja Airoa esittää eräs Suomen elokuvahistorian seksikkäimmistä miesnäyttelijöistä, Jussi Jurkka. Kyseisen leffan tarina sijoittuu kesän 1944 suurhyökkäyksen alle ja se kuvaa jotenkin aivan älyttömän hyvin sitä tunnelmaa, joka minun mielikuvituksessani on rakentunut päämajan tunnelmaksi noina aikoina.
Toivoisin, että YLE tekisi niin, että pitäisi jonkun Mannerheim-päivän ja näyttäisi kenialaisen Mannerheimin, Joel Rinteen Mannerheimin, Katariina Lillqvistin homppeli-Manerheimin ja kaikki muutkin mahdolliset tulkinnat Mannerheimista. Se, jos mikä, olisi kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoista, kun voisi ihan kertapläjäyksellä kokea sen, kuinka eri aikoina on Mannerheim viihdetaiteessa haluttu kuvata.
Itse odotan kovasti kenialaista Mannerheimia ja tulen olemaan todella pettynyt, jos siinä ei sitten olekaan jotain syvällistä ideaa.
Ja jos joku vielä haluaa tehdä Mannerheimista elokuvan, näytelmän, nukkeanimaation tai radiokuunnelman, niin ilmoittaudun ehdottomasti käsikirjoittamaan sen.
Ps. Sen verran vilkaisin juuri alkanutta YLE:n tiedotustilaisuutta elokuvasta, että silmiin pisti heti elokuvan juliste, josta tuli välittömästi mieleen neuvostoliittolaiset propagandajulisteet.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Itse ajattelin tehdä Mannerheim elokuvan missä Mannerheimiä esittää Thaimaalainen naisprostituoituna uraa tehnyt joogaopettaja joka sattuu myös olemaan vegetaristi ja absolutisti.
INSTANT JULKISUUS TAATTU!
"Toivoisin, että YLE tekisi niin, että pitäisi jonkun Mannerheim-päivän ja näyttäisi kenialaisen Mannerheimin, Joel Rinteen Mannerheimin, Katariina Lillqvistin homppeli-Manerheimin ja kaikki muutkin mahdolliset tulkinnat Mannerheimista. Se, jos mikä, olisi kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoista, kun voisi ihan kertapläjäyksellä kokea sen, kuinka eri aikoina on Mannerheim viihdetaiteessa haluttu kuvata."
Tuo aikajana teema olisi todella hyvä. :)
Silmäilin nopeasti tekstiäsi ja jotenkin ihmeen vaistomaisen alitajuntaisesti äkkäsin jotakin hommaforumiin liittyvää enkä meinannut tajuta millään ensin mitä haet tällä:
"Homma meni kuitenkin ns. vituiksi ja viime aikoina projekti onkin elänyt sellaista kyllä-me-se-raihna-vielä-tehdään -hiljaiseloa."
:D :D
---------
Hyvä kirjoitus Helena. :)
Edesmennyt isäni,sotaveteraani,pikakivärimies,demari, usein kertoi Airon kyllä nauttineen sotilaiden arvostusta,Mannerheimin ei.Mannerheimista on tehty tekemällä myytti,ehkä juuri hävityn sodan vuoksi, palvelemaan jotain jota ehkä nuorempi sukupolvi joskus paremmin ymmärtää.Kolmelle, aikuiselle lapselleni Mannerheimillä ole minkäännäköistä merkitystä ja hyvä niin.Enemmän arvostavat Ahtisaarta,rauhantekijää.
Minä luulen, että Mannerheim on ollut jonkunlainen lääke suomalaisten huonoon kansalliseen itsetuntoon. Siksi pidän Mannerheimin merkitystä kuitenkin varsin suurena.
Totuus taitaa kuitenkin olla myöskin se, että toisen maailmansodan aikaan sotilaallisesti Mannerheim oli jo vähän sellainen "muinaisjäänne", mutta siksipä hänellä olikin rinnallaan lauma erittäin taitavia miehiä.
Paasikivi tokaisi kerran totuuden Mannerheimista, -se saatanan komeljantteri,,,
Penttinen, "Umpikiero maailmankansalainen" sanoi Väinö Linna Sotaromaanissaan.
...vähän sellainen "muinaisjäänne" - nimenomaan.
Kun Mannerheim opiskeli sotilastaitoja, oli konekivääriäkään tuskin keksitty. Ilma-ase kokonaisuudessaan, sukellusveneet, kaikinpuolinen motorisointi olivat korkeintaan ideoita. Mannerheim oli teknisesti ottaen mies menneisyydestä, osaamisalueenaan ratsusulkeiset ja paraatit.
Kun Mannerheim ensimmäisen maailmansodan aikaan katseli Odessassa merimaisemaa hotelli Londonskajan parvekkeelta, tunsi hän olevansa vanha ja väsynyt mies. Neljännesvuosisata myöhemmin kokonainen kansakunta ripustautui samaiseen Marskiin, joka johti Suomen eloonjäämistaistelua jättiläismäistä vihollista vastaan. Hämmästyttävää, kerrassaan.
HE: "Minä luulen, että Mannerheim on ollut jonkunlainen lääke suomalaisten huonoon kansalliseen itsetuntoon. Siksi pidän Mannerheimin merkitystä kuitenkin varsin suurena."
Totta kyllä, mutta tarkentaisin vielä, että itse todellinen Mannerheim ei ollut sitä, vaan se Mannerheimin kuva, jota kultaisena vasikkana palvotaan.
Toki CGEM itse on patsastellut (vähintäänkin ulkoisena) mallina tuolle mielikuvalle.
No. Miten sitten esittäisit tuon suomalaisille?
Eikö silloin pitäisi luoda hahmo, joka on mahdollisimman tarkasti Mannerheimin näköinen mahdollisimman tarkasti historiallisessa ympäristössään, jolloin voitaisiin esittää hänen aikalaisiaan supisemassa hänen selkänsä takana. Tuollainen Afrikkalainen hahmo ei taatusti herätä mielleyhtymiä muuhun kuin Afrikkaan, kun katsoja on rehellinen.
Tässä ei ole kyse Mannerheimista.
Yhtä hyvin voisin esiintyä luontokuvaajana ja esittää katsojille uusia piirteitä muurahaisista, joita esittäisi elefanttilauma!
Olisiko Mannerheim voinut olla lintu, jos hänellä olisi ollut siivet:
http://sinenmaa.blogspot.fi/2012/08/voisiko-manner...
Helena Eronen:-"-Suomalaisuuden ikonit halutaan tavalla tai toisella ”liata”. Siksi Vihreät käyttivät vaalimainonnassaan Suomen leijonaa, siksi meitä muistutetaan siitä, että Maamme laulu on saksalainen ryyppylaulu ja siksi Mannerheim on puettu korsettiin, sukkanauhoihin, hänestä on tehty homoseksuaali ja nyt afrikkalainen.--
Juuri näin. Ei se Puna-YLE siitä ole paljon aikojen saatossa muuttunut.
Tosin Yle ei tehnyt Mannerheimista homoa vaan vanhat pispalalaiset tarinat tekivät. Ihan ymmärrettävistä syistä Pispalassa pilkattiin Mannerheimia homona ja Murha-Kustaana. Lillqvistillä oli omat motiivinsa tuoda ne esille, mutta ei hän niitä keksinyt ole.
Jos katsoo miten Mannerheimia on kuvattu kautta aikojen niin voi huomata, että Mannerheim ei ole enää aikoihin ollut historiallinen henkilö vaan myytti. Kukaan ei voi omistaa henkilöä saati myyttiä. Erosen ehdottama idea, että kaikki tulkinnat Mannnerheimista esittäisiin teemapäivä on hyvä ja se varmaan aukaisisi henkisiä lukkoja joita Mannerheim synnyttää.
Oli niin tai näin niin Mannerheim ei ole vuosiin herättänyt näin paljon kiinnostussta kuin nyt. Se ei kai voi olla huono asia.
Veit sanat suustani, copysin saman blogista sitä lukiessani. Siinä se.
Voi hyvin kysyä mistä kohden pyramidia mm. YLE näitä ohjeistuksia ja ´toimeksiantoja´ saa... se vasta mielenkiintoista onkin.
Vihreät valitsivat vaakunaleijonakseen juuri sen munattomaksi kuohitun leijonan, mikä tietenkin kuvaa tuota laumaa oikein hyvin.
Vihreitä naisia, ja ???-miehiä.
Se oleellisin juttu koko hälyssä on se, minkälainen onkaan itse tarina ja miten tekijä on osannut sen kertoa. Oletettavasti kuitenkin kyseessä on jonkinlainen parodia.
Elokuvantekijä ei näytä turhan vaatimattomasti suhtautuvan itseensä, kun ajatteli sitten räjäyttää parodiapankin kerralla ja laittoi mustan miehen Mannerheimin rooliin.
On tekijälle aika kova riski lähteä tekemään leffaa noin provokatiivisesta näkökulmasta. Silloin aika äkkiä elokuvan laatuvaatimuksetkin asetetaan korkealle. Toivottavasti on todella hyvä leffa. Ei riitä, että kerrotaan ainoastaan Mannerheimin tarina, jos näyttelijänä on musta mies.
Kun ensimmäisen kerran luin tästä leffasta, tuli heti mieleen jonkinlainen kikka jolla saadaan tekijälle huomiota. Laitoin heti samaan kategoriaan Teemu Mäen kissantappovideon kanssa. Jos lähtee teoksellaan todella herättämään huomiota, niin itse teoksen on oltava myös huomion arvoinen. Se jää nähtäväksi, onko tämä Mannerheim-elokuva sitä.
Toivottavasti Ylessä on riittänyt asiantuntemusta vaatiakseen laatua, leffaan on käytetty julkista rahaa.
Odotan mielenkiinnolla, mikä onkaan leffan sanoma. Musta mies Mannerheiminä, valkoinen mies Idi Aminina tai musta mies Hitlerinä ei ihan riitä. Ei myöskään ihan riittänyt natsit kuussa.
20k eurolla ei tehdä minkäänlaista elokuvaa. Jonkinsortin videon max. juutuupiin.
Niin kävi kuin suurentalon pojalle, joka ei vanhalla Mossella komiaa akkaa saanut.
Pentti Järvi "20k eurolla ei tehdä minkäänlaista elokuvaa. Jonkinsortin videon max. juutuupiin"
Niin. Siinä elokuvan osuudessa. Pääosan esittäjä sai kai 800 euron palkkion. Vastaa kuulema 25k euroa Suomessa suhteutettuna suomalaiseen elintasoon.
Jos 800 euroa vastaa 25k eur... vastaa 20k euroa 625k euroa. Aika kallis elokuva. Tai sitten leijonan osa meni muihin kuluihin.
Paljonkohan ohjaajalle maksettiin? Virolaisille?
Yllättävän monelle taholle suomalaisten verorahat näyttävät kelpaavan. Ja YLE näyttää jakavan niitä suhteellisen avokätisesti mihin projektiin milloinkin.
"....tämä suomalaisafrikkalainen Mannerheim-elokuva kuvastaa aikaamme ihan älyttömän hyvin. Suomalaisuuden ikonit halutaan tavalla tai toisella ”liata”. Siksi Vihreät käyttivät vaalimainonnassaan Suomen leijonaa, siksi meitä muistutetaan siitä, että Maamme laulu on saksalainen ryyppylaulu ja siksi Mannerheim on puettu korsettiin, sukkanauhoihin, hänestä on tehty homoseksuaali ja nyt afrikkalainen..."
------------------------------------------------------------------------
Kuvastaapa hyvinkin.
Nykyisten sukupolvien on vaikeata käsittää, mitä Mannerheim merkitsi viime sodat käyneille sukupolville. Mannerheim on myyttinen hahmo Suomen historiassa. Mannerheim oli ihminen kuten me muutkin, joten hänellä oli erilaisia puolia, hyviä ja huonoja.
Kun henkilö noussut kansakunnan kaapin päälle arvostettuna, niin silloin ei ole tapana esittää räävittömyyksiä, kuten nykyään on tehdään.
Toki en tiedä afrikkalaisen Mannerheimin sisältöä saati elokuvan tekemistä, mutta pelkästään käyttämällä Mannerheimin nimeä yhteydessä, joka ei liity Mannerheimiin hänen elämänsä kautta. Se on typerää.
Sitäpaitsi kysymyksessä on YLE, jota aletaan ylläpitää verovaroin - tyhmää. Kun nykymenoa katsoo niin ei voi kehua suomalaista meininkiä.
"Kun henkilö noussut kansakunnan kaapin päälle arvostettuna, niin silloin ei ole tapana esittää räävittömyyksiä, kuten nykyään on tehdään."
Nykyään? Onhan noita herroja ja herrattaria pilkattu maailman sivu.
Ja et kai yritä väittää, että afrikkalainen näyttelemässä Mannerheimia olisi jotenkin "räävitöntä"?
Kristian Smedsin hieno Tuntematon sotilas päättyi Kansallisteatterissamme pitkään finaaliin, jossa laulettiin kertosäettä: Suomi on kuollut, Suomi on kuollut, Suomi on kuollut - ei siis turhaan. Valkokankaalle ilmestyi Suomen lippu taustanaan hahmoja aina Ransu-koiraan ja Nukkumattiin asti. Heidän ei käynyt hyvin siinä lopun kaaoksessa.
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla päätyi työteliään tasaisen elämänmenon - Suomen ylösrakentamisen aikakauden tunnelmiin ja vireeseen. Tätä sodalla lunastamaamme aikaa on tavattu nimittää Suomen toisen tasavallan ajaksi.
Väinö Linna oli vielä vireän työkykyinen 1980-luvun alussa, kun hän tunnisti hyökkäyksen toista tasavaltaamme kohtaan alkaneen. Hän ei silloinkaan kätkenyt kynäänsä vaan kirjoitti 'Työstä ja työttömyydestä' esseessään:
"Politiikka on todella tahdon asia, ja tahdon asia on myös tuotantoelämän tulosten säätely. Elämme vain aikakautta, jolloin sekä poliittinen että taloudellinen tahto johtaa yhä kasvavaan työttömyyteen. Kaikenlaiset taloustieteelliset perustelut tilanteelle ovat vain tämänsuuntaisen tahdon rationalisointeja.
Kautta maailman alkoi suunnaton mielipiteenmuokkaus hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan - vähäosaisten moraalinen tuhriminen. Julkisuuteenkin alkoi ilmestyä jos minkälaista sosiologiaa. Voimakkain alkoi taas jäädä eloon, niin että mieleen palautuivat ihan nuoruuden päivät, jolloin nämä ajatukset hallitsivat rautaisten legioonien yllä, eikä kerjäläisten päänsilitys tullut kuuloonkaan.
Kun kaikki tämä tapahtuu suuren tuotantokyvyn ja tavararunsauden keskellä, se ei tunnu vain moraalisesti väärältä, vaan läpikotaisin järjettömältä."
Ehkäpä tämä 21.10.2011 oikein Perustuslakiimme kirjattu virallinen "Suomi on kuollut" päivä eli Suomen toisen tasavallan muistopäivä luo kuitenkin perustaa jonkun uuden synnyttämiselle - nämä synnytystapahtumat eivät vaan taida olla aina kovin helppoja...
---
Aiempaa sanasteluani Kristian Smedsin Tuntemattoman Sotilaan tiimoilta - piti käydä esitystä jopa 3 kertaa Kansallisteatterissa fanittamassa...
Riikka Söyring: 'Finis Finlandiae. Rip 1917-2011. Näin eduskunta äänesti perustuslain muutosesityksestä.', http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8642...
---
Myös Kristian Smedsin 'Mental Finland' teos on hieno, sain olla sen ensi-illassa Kansallisteatterissa. Sen parissa sai pohtien elää syvien vesien virtojamme - nähdä kenties kiinnikkeidemme irtoamisen somaattispsykoottisia oireitemme kovin totuudellisesti ja samalla hysteerisen hauskasti ja irvokkaan irstaasti tykittäen dramatisoituna...
Miten on mahdollista, että elokuva joka maksaa 20.000€ on nostattanut tällaisen kohun? Käytännössä kyse on siis harrastelijatasoisesta pientuotannosta. Tuotannosta johon juuri kukaan ei olisi koskaan törmännyt ilman tätä kohua.
Elokuvantekijä on halunnut nostattaa hälyä.
Tuota ihmettelin minäkin. Toisaalta, mehän emme vielä tiedä kyseisen leffan todellisia kustannuksia.
Niin todellinen budjetti näyttää olevankin hieman toinen.
"Mannerheim-projektin kokonaisbudjetti voi kuitenkin olla jopa 170 000 euroa, sillä elokuvan teosta tehdyn kuusiosaisen dokumentin tekeminen maksaa noin 100 000 - 150 000 euroa."
Eli elokuvasta tehdään 5-7,5 kertaa elokuvaa kalliimpi dokkarisarja joka kertoo elokuvan teosta. Nyt mennään jo oudon tuolla puolen. Tämän täytyy olla jokin ovela performanssi...
Voi taivahan talikynttilät.
Sanattomaksi vetää.
Mitä outoa tuossa on, "suomalalainen" tekijätiimi on päättänyt pitää pienen afrikan loman Keniassa ja kuvata samalla pienen dokkarin kun hassut kenialaiset tekevät kuvaa Mannerheimista josta eivät ole kuulleet koskaan.
Siellä valkoinen mies käynyt safarilla YLEn rahoilla ottamassa tuntumaa paikallisväriin ja kenialaiset ovat ruokapalkalla tehneet töitä...
http://www.episodi.fi/ylen-mannerheim-elokuva-on-k...
"Elokuva Suomen Marsalkka (The Marshal of Finland) kuvattiin Nairobin ympäristössä touko-kesäkuun aikana kansainvälisen työryhmän voimin, kerrotaan Ylen tiedotteessa. Kenialainen Telley Savalas Otieno esittää elokuvassa Gustaf Mannerheimia. Elokuvan on ohjannut Gilbert Lukalia, ja sen ovat tuottaneet yhteistyössä Ylen kanssa kenialainen tuotantoyhtiö Savane Productions ja virolainen Filmistuudio Kalevipojad.
Elokuvahankkeen tekoprosessia on myös seurattu koko kevään ajan. Ennen elokuvan tv-esitystä nähdään Yle Teemalla kuusiosainen dokumentaarinen sarja Operaatio Mannerheim, joka kertoo siitä, miten ja miksi The Marshal of Finland valmistui."
- Elokuva perustuu minun ja virolaistuottaja Ken Saanin alkuperäisideaan. Kun meille avautui ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa elokuva yhdessä Afrikan nopeimmin kasvavista elokuvakeskuksista, tartuimme siihen heti. Kyseessä on ensimmäinen suomalais-virolais-kenialainen fiktiotuotanto, kertoo elokuvan tuottaja Erkko Lyytinen. - Halusimme elokuvan avulla tutkia sankarimyyttiämme tuoreesta näkökulmasta, kohdetta kunnioittaen ja faktoissa pitäytyen. Elokuva on kuitenkin fiktiivinen tulkinta Mannerheimin elämästä."
-
Siis elokuva + kuusiosainen sarja. Ja kaikki jää taas suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi?
Ei voi välttyä ajatukselta että koko elokuva olisi pelkkä mainospuffi ja teaser. Pelkkä taitavasti rakennettu vedätys? Tekosyy jolla on saatu rahat koko sarjan tuotantoon? Toivottavasti mielikuva osoittautuu täysin vääräksi. Syytä olisi tutkia mikä on asian oikea laita. Onko tuotantotiimi toiminut kaikkien talouden sääntöjen mukaan.
Taiteellahan ei sääntöjä olekaan mutta taloudenpidossa sen sijaan on. Tai ainakin pitäisi olla.
Faktoissa pitäytyen. Tuoretta näkökulmaa. Salli mun.
Kunpa se 20 000 Euroa olisikin annettu jollekin suomalaiselle harrastajaporukalle, mikä elokuvia värkkää, esimerkiksi Star Wrek:in tekijöille! Se jengi olisi tehnyt ihmeitä.
Olisi suosittu suomalaista, ja pantu veroeurot Suomen taloutta pyörittämään.
Maassa mollataan (aiheesta) firmoja, jotka lopettavat Suomesta paperitehtaat ja siirtävät tuotannon kehitysmaihin. Nyt Ylevä YLE:mme tekee ihan samaa, tuottaa siellä, mistä halvimmalla saa. Sehän voisi ostaa uutisensakin suoraan Venäjältä, varmaan tulisi halvemmaksi!
"YLE - mitä kaikkea tv-luvalla saatkaan!". Näin se YLE tukee afrikkalaista leffateollisuutta kotimaisen tuotannon sijaan, onks tämä nyt sitä kehitysapua vai..? Ja koko tuo elokuvan pointti on aika kaukaa haettu. Ei siinä mitään, jos tarina kertoisi kenialaismiehestä, jonka stoori pohjautuisi jotenkin Mannerheimin elämään. Mutta kun leffa kertoo Suomen Marsalkka Mannerheimista eikä kenialaismiehestä, niin siihen castingiin ei tummahipiäinen oikein nohevasti istu. Taidankin polkaista käyntiin oman progiksen USA:n vapaussodasta ja Washingtonin rooliin valkaan vaikkapa jonkun kiinalaismiehen. Sitten selitän kaikille närkästyneille jenkeille, että se on vaan taidetta hei...
Eronen kirjoitti: "... Mannerheim-elokuva kuvastaa aikaamme ihan älyttömän hyvin. Suomalaisuuden ikonit halutaan tavalla tai toisella ”liata”."
Tuo sisältää kummallisen ajatuksen, että jos muotokieli tai sisältö ei miellytä niin silloin liataan ja loukataan. Eikö noiden kahden asennon välissä ole mitään? Miksi ei voi olla vain pitämättä?
Millä tietämyksellä Eronen julistaa elokuvan koomiseksi kun ei ole sitä vielä voinut edes nähdä?
YLEn sivuilla oleva uutinen kertoo liikkeellä oltavan kenialaisen tarinankerronnan keinoin, siksi kenialainen näyttelijä. Minusta se on mielenkiintoinen lähestymistapa.
Toisaalta miksi tästä pillastuneet eivät samoin ole huolissaan Selinin yritelmän historiallisesta totuudellisuudesta? Siinähän omat riskinsä siinäkin.
Jaahas. Nyt taas mennään ennakkoasenteiden siivittämänä. Noh:
"Eronen kirjoitti: "... Mannerheim-elokuva kuvastaa aikaamme ihan älyttömän hyvin. Suomalaisuuden ikonit halutaan tavalla tai toisella ”liata”."
Tuo sisältää kummallisen ajatuksen, että jos muotokieli tai sisältö ei miellytä niin silloin liataan ja loukataan. Eikö noiden kahden asennon välissä ole mitään? Miksi ei voi olla vain pitämättä?"
- Uskallan väittää, että esim. Uralin perhosessa Mannerheimista tehtiin sukkanauhahomo ihan siksi, että se loukkaisi tiettyjä ihmisiä.
"Millä tietämyksellä Eronen julistaa elokuvan koomiseksi kun ei ole sitä vielä voinut edes nähdä?"
- Ööö, missä olen julistanut Suomen Marsalkka-leffan olevan koominen?
"YLEn sivuilla oleva uutinen kertoo liikkeellä oltavan kenialaisen tarinankerronnan keinoin, siksi kenialainen näyttelijä. Minusta se on mielenkiintoinen lähestymistapa."
- Tuota en ole kieltänytkään ja jos osaisit lukea, havaitsisit minun kirjoittaneen, että odotan innolla tuota leffaa ja toivon, että siinä on jokin syvällinen idea.
"Toisaalta miksi tästä pillastuneet eivät samoin ole huolissaan Selinin yritelmän historiallisesta totuudellisuudesta? Siinähän omat riskinsä siinäkin."
- Itseäni nauratti Selinin leffan höyrötyksen aikoihin se, että onkohan siinä Marskin roolissa Stallone ja totta kai Simo Häyhää olisi esittänyt itseoikeutetusti Samuel L. Jackson.
Eronen kirjoitti: "Uskallan väittää, että esim. Uralin perhosessa Mannerheimista tehtiin sukkanauhahomo ihan siksi, että se loukkaisi tiettyjä ihmisiä."
Mitä Lillqvistin taannoinen elokuva kertoo YLEn uudesta elokuvasta tai päinvastoin?
Eronen kysyi: "Ööö, missä olen julistanut Suomen Marsalkka-leffan olevan koominen?"
Tämän blokikirjoituksen otsikossa.
Eronen kirjoitti: "Tuota en ole kieltänytkään ja jos osaisit lukea, havaitsisit minun kirjoittaneen, että odotan innolla tuota leffaa ja toivon, että siinä on jokin syvällinen idea."
Olen lukutaitoinen joten en väittänytkään, etteikö Eronen odottaisi innolla ja toivoisi. Jos Eronen olisi paneutunut hieman tarkemmin kommenttiini niin hän olisi havainnut, että kaksi ensimmäistä kappaletta oli suoraan osoitettu Eroselle ja kaksi jälkimmäistä olivat yleisempiä.
Kävin katsomassa Lappeenrannan kesäteatterissa Niskavuoren Hetan. Näytelmä ei ollut perinteinen siinä mielessä, että tapahtumat oli sijoitettu osittain 80-luvulle; puvustuksin ja lavastein. Myös musiikki oli nykyajan "hitti-biisejä". Siltikin tarina oli sama. Se ei vienyt tarinalta pois mitään, toisaaltaan ei mielestäni antanut myöskään mitään lisää. Pidin kuitenkin näytelmästä, mutta kuulin myös vastaisia kommentteja.
"Itse odotan kovasti kenialaista Mannerheimia ja tulen olemaan todella pettynyt, jos siinä ei sitten olekaan jotain syvällistä ideaa."
Samoin aatoksin Helenan kanssa odotan elokuvaa, vaikka haukoin henkeä jonkin aikaa kuullessani näyttelijä valinnasta. On vain olemassa asioita, joita ei kannata lähteä muuttamaan. Jään mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan.
Tämän kaltaisia proggigsia on myös turha tehdä, jos niitä ei käsitellä uusista näkökulmista. Veikkaan, että tästä elokuvasta eniten pettyvät ne, jotka odottavat sen pilkaavan Mannerheimiä.
Suomalaisuuden ikoniksi en uskaltaisi blogistin lailla Mannerheimia samoa, sillä sitä hän ei ole kaikille. Mielipiteet Mannerheimista perustuvat paljolti siihen 1918 vuoden tapahtumiin. Oli mielipiteet sitten puolesta tai vastaan niin niillä on oikeus olla olemasssa tasavertaisina.
Ehkäpä tämä Suomen Marsalkka elokuvan suurin hyöty tulee olemaan se, että joskus osaamme tarkastella historiaamme kriittisesti ja objektiivisesti ilman tunnekuohuja. Arka asia tämä jostain syystä on.
Katsoin trailerin ja rupesin nauramaan hysteerisesti. Jos leffa on yhtä hyvä kuin traileri, niin pakkohan se on katsoa. Hyviä huumoripläjäyksiä ei ole koskaan liikaa.
Hah, hah, hah. Kaikkea ne siellä Ylellä keksii :D
BUUUUAHA-HA-HAAAAA tulee jäämään historiaan YLEn vuosisadan farssina.
Jos pakko johonkin verrata niin sama tunnelma kuin Hollywoodissa uraakin luonut edesmennyt Tony Halme olisi otettu Mohammad Alia näyttelemään.
http://www.youtube.com/watch?v=eXJYiURzgE4
edit. Kaikki kunnia Tonylle nyrkkeilijänä, mutta tietyt rooli vaativat tietynlaiset näyttelijäkriteerit (valkokankaalla). Teatteri onkin kokonaan toinen juttu.
Tosin JOS YLEn musta Mannerheim-elokuva on fiktiivinen parodia, komedia tai muuten farssiksi tehty, on kaikki sen ympärillä vellova keskustelu turhaa.
Ihan bloggausten ja kommenttien määrällä mitattuna YLE on onnistunut loistavasti. Kuka viittis kirjotella maikkarin "muka" realitysarjoista tällaisella intohimolla tekstiä jota täältä usarista nyt löytyy. Onko Mannerheimista keskusteltu näin paljoa pitkiin aikoihin. Täällähän oli jossain juttua blogien otsikoista ja niiden vetoavuudesta. Nyt YLE teki sellasen mainostempun ettei paremmasta väliä.
Minulla on semmoinen kutina - ei tietoa - että itse tuotos ei ole niin suuremmoinen kuin siitä noussut (ja tuottajan nostattama) häly.
Tietenkin kenialainen tarinankertomisperinne avaa mahdollisuuden uudenlaiseen kerrontaan, mutta eri asia on, vetääkö suullisen kerronnan keinojen soveltaminen filmissä, onko siinä "imua".
Jos elokuvaa myydään lähinnä "erikoisena", en odota hirmuisen kiinnostavaa tulosta. Lähinnä kiinnostaa kenialainen ohjaaja, hän saattaa olla lahjakkuus joka nyt saa tilaisuutensa.
Elokuvatuotannossa, homman kannattavuutta laskiessa, on karkea nyrkkisääntö: kymmenestä leffasta yhdeksän jää myynniltään tappiolliseksi, se yksi on kassamenestys ja paikkaa huonosti myyneiden kulut. Ongelma on siinä, että sitä menestyvää juttua ei voida etukäteen tietää. Kaikki kymmenen on tehtävä.
Nyt tässä on elokuva tehty niin pienellä budjetilla että tappiollisen tuotannon mahdollisuus on pieni, tai sillä ei ole paljoa merkitystä. Ennakkokohu saattaa nostaa myyntiä ulkomailla. Ja ulkomailla leffaa ei katsota "suomalaisella silmällä", onpahan vain yksi tuotanto tuhansien joukossa.
Historiallisen marsalkka Mannerheimin kanssa tällä filmillä ei liene paljoa tekemistä. Ja fiktioksihan tuo on mainittu. Ohjaajatyön lisäksi minua kiinnostaa kuvaus, saattaa pukata näyttäviä maisemia ainakin, ja miksei näyttelijät. No joo... ja tarina :)
Ahaa!
Ylen tuottama sarja siitä miten filmi tehtiin, onkin se varsinainen juttu, ei niinkään itse filmi.
Kenialaisille annettiin tilaisuus tehdä filmi - YLEn ryhmä dokumentoi miten onnistuvat. Reality-TV ...tekisi mieli kirota.
Tietenkin saavat tehdä, mutta asetelma on ylhäältä alas katsova.
Nyt blogitekstini kirjoittamisen jälkeen ilmitulleiden yksityiskohtien jälkeen en enää osaa sanoa mitään.
Toivottavasti tämä herättää keskustelun siitä, millaista taidetta halutaan tukea ja tulisiko taiteilijoilla olla jonkinlainen taloudellinen vastuu tekemisistään.
Asetelma on suomeksi sanottuna rasistinen.
Asetelma on elävä historian muistutus kolonialismista ja valkoisten/eurooppalaisten sortovallasta Afrikassa.
Onko asetelma välttämättä aina ylhäältä alaspäin katsova? Voihan se olla kenialaista kertomaperinnettä aidosti arvostava jolloin meillä olisi siitä jotain opittavaakin. Tai sitten se voi olla ääliöfanittava tai sit'voi olla ... Ehkä kannattaa odottaa, että näkee siitä muutakin kuin 25 sek:n esittelypätkän.
Pelkääkö Eronen, että syntyy postmodernia tekotaidetta?
Väinö Linnan Tuntematona sotilasta on kehuttu oman aikansa tuntojen tulkkina. Sodan käyneet miehet totesivat kirjan luettuaan: Tuollaista siellä juuri oli.
Väinö Linna tunnetusti sota-aikana keräsi sinikantisiin vihkoihinsa kaikki sota-ajan lentävä lauseet, jotka taidokkaasti sitten sijoitti kirjansa sivuille. Lisäksi hän samalla onnistui tallentamaan aikansa tunnot ja tunnelmat.
Löytyykö Tuntemattomasta sotilaasta jotain Mannerheimia kritisoivaa ? Eipä juurikaan taida löytyä. Herroja , sodanjohtoa ja esimiehiä toki kokonaisuutena kritisoidaan koko ajan, mutta mitään erillistä Mannerheim-kritiikkiä ei esiinny. Rivimiehet suhtautuvat Mannerheimiin lähinnä välinpitämättömästi, upseerit ihaillen.
Mannerheimin 75-vuotispäivien kuvaus , jolloin rintamalla nautittiin Marskin lahjoittaman leikatun konjakin lisäksi omatekoista kiljua, on erinomainen esimerkki miehistön suhtautumisesta Ylipäällikköönsä :
-Lopulta Vanhala väsyi pyörittämiseen ja seurustelu etsi vapaasti uusia muotoja. Joku muisti viimein senkin, että oli Mannerheimin syntymäpäivä, mutta maljaa ei hänelle juotu, koska kiljua säästettiin, ja kun uusi kierros tuli, oli Mannerheim jo jälleen unohtunut.
Tämän päivän hesarissa oli juttu Veikko Huovisen elämäkerrasta. Huovisesta johtui mieleeni eräs hänen tarinansa. Tarinassa kuvataan Ranskan aurinkokuninkaan elämää. Aamutoimiin osallistuu runsaasti palvelusväkeä, ja lopuksi yksi palvelija pyyhkii kuninkaan pyllyn.
Ehkä tämä Mannerhein-pätkä pyrkii samaan kuin Huovinen: esittämään palvotut/pelätyt/kunnioitetut/myyttisiksi korotetut jne. hahmot yhtenä muista, tavallisina ihmisinä, ehkä vähän huvittavinakin hahmoina. Tosin tuo ei välttämättä ollut Huovisen pointti tuossa tarinassa, mutta jäipähän mieleen.
Tehdäänkö porukalla Mannerheim-kotivideo? Roolitus vapaasti mietittävissä vaikka heti!
"Eli elokuvasta tehdään 5-7,5 kertaa elokuvaa kalliimpi dokkarisarja joka kertoo elokuvan teosta. Nyt mennään jo oudon tuolla puolen. Tämän täytyy olla jokin ovela performanssi.."
Tai sitten syy on hyvin yksinkertainen, suomalainen dokkarintekijä ja duuni maksaa enemmän. Mutta ota tästä nyt selvää, koko touhu rupeaa tuntumaan jo niin naurettavalta, että ei voi kun nauraa.
No elä jo muuta virka.
Jörn Donner jossain iltapäivälehdessä jo valitti, että häntä oli pitkään haastateltu Mannerheimista ( ilmeisesti kuvattu samalla) ja sen koommin hän ei asiasta ole mitään kuullut ja hän odottaisi jotain korvausta vaivannäöstään.Ilmeiseti Donner kuitenkin tulee löytämään itsensä tältä mainitulta elokuvanteko-dokumentilta.
Mahtipontisen musiikin siivittämän trailerin perusteella suomalainen katsoja voi suhtautua " elokuvaan " hilpeästi. Jo muutamaa numeroa liian isot vaatteet (erityisesti suikka on tosi tilava) sekä kunniamerkit ja kunniamerkkien nauhojen ( ne merkit ja nauhat !) sijoittelu kirvoittivat makeat naurut ja mikä parasta, ei Mannerheimin kustannuksella.
Kovin naurettavahan ja hiukkasen rasistisen yltäkatsova ajatushan tuo on antaa Kenialaisille 20 000€ suurelokuvan tekemiseen ja tehdä itse 150 000€ reality sarja mites noi siitä selviivät.
Sinua naurattaa varmaan holokaustikin niin, että pissat tulee housuihin.
Nimimerkillä tosikko.
Osaatko sinä olla mitän mieltä mistään asiasta? Siis asiasta. Minusta tuntuu, ettet tee muuta kuin kirjoittelet näitä katkeran vanhan naisen katkeria kommentteja, joiden sisältöarvo on pyöreät nolla.
Trailerin perusteella Star Wreck-meininkiä. Mutta miksi? Onko tarkoitus ottaa Mannerheimilta jotain pois, kenties siksi että kunnioitus ja arvostus on ollut jotenkin väärää, ylimitoitettua tai jopa ansaitsematonta. Tyyliin kuka tahansa olisi voinut ratsastaa uljaalla hevosella tms. ja tulla kohdelluksi kuten Mannerheim, kun sopivasti asiat osuu kohdalleen.
Kuka tahansa tuskin olisi kuitenkaan kyennyt johtamaan pientä armeijaamme niin hyvin kolmessa sodassamme, kuin Suomen Marsalkka Mannerheim.
Toki pelkkään patsasteluun pystyviä kekkuleita löytyy, niin Suomesta kuin Kenoiasta.
Ainoa asia, joka minua jaksaa enää koko episodissa kiinnostaa on se, miten jonkun etunimi on "Telley Savalas".
Noilla mustaihoisilla on mielenkiintoisia nimeämistapoja.
Onhan Jamaicallakin sellaisia reggaemuusikoita kuin esimerkiksi "Charlie Chaplin", "Clint Eastwood" ja mikä kummallisin "Prince Allah".
Samat sanat! Kojakia minäkin hihittelin.
Muutoin ihan käsittämätön kohu. Mielestäni on aivan sama, minkälaisia näkokantoja tai puitteita vanhoille tarinoille laitetaan. Kokeilevuus ja uusien perspektiivien hakeminen on ihan positiivinen juttu kaikenkaikkiaan. Mä en keksi millään, miten näyttelijöiden ihonväri tai tarinan asettaminen vaikka linnunradalle jotenkin muuttaa Marskin alkuperäistä persoonaa tai asemaa. Ainakin elokuvasta tulee todella katsottu, ja se kai on tarkoituskin. Luoda jotain uutta ja kiinnostavaa.
Joissain vanhoissa elokuvissa ja joissain uudemmissakin esim. alkuasukkaita näyttelevät valkonaamat, ennen teattereissa Euroopassakin oli sallittua vain miesten näytellä teatterin lavalla, myös naisten roolit. Näytelmä on näytelmää, voi hyppivät haupitsit.
Kummallista. Vielä pari päivää sitten elokuvahanke oli Jalosen mielestä, mitä mielenkiintoisin hanke.
Hah, sanoin silloin kylläkin että kekseliäämpää olisi ollut tehdä elokuva vaikka mustasta Mauno Koivistosta.
Siinä vaiheessa kun kenialaisyhteys tuli esille, niin totesin olevani utelias, mutta enäähän ei tarvitse olla.
Jaa..räjäyttikö traileri kenialaisyhteyden mielenkiinnon vai mikä?
Kui ni? Nyt ei vaan tartte enää olla niin utelias, kun trailerin myötä on jo kohtuu hyvin selvillä että minkälainen elokuva on kyseessä. Pari päivää sitten ei ollut juuri mitään tietoa, nyt on.
Ymmärrysvaikeuksia? Ehdotan että lopetat tupakoinnin, kasvatat lihaa noiden luiden ympärille ja suomalaistat nimesi.
Joo, siis nimenomaan se Tellyn ylimääräinen e. Kojak-fanilla on ollut vaikeuksia oikeinkirjoituksessa, joten vastasyntynyt poika nimettiin vahingossa "väärin".
Telley Savalas Otieno.
"Enoni on toista maata", siinä ehkä vihje näyttelijävalintaan, komedia.
'Sota oli elämäni parasta aikaa', sanoisi Marski jos vielä eläisi, niin sanottaneen myös Afrikan sarvessa.
Tämän Lyytisen & Co varsinainen motiivi taisi olla persurasistien houkuttelu ulos koloistaan. Mahtaa harmittaa, kun Hommasta ei löydy ensimmäistäkään "vihapuhe" -tekstiä.
Ei tämä maa pyöri grandiositeettiä potevan Hommafoorumin ympärillä tai ole aina siitä kiinni. Tuskin he ovat edes koskaan lukenut sitä.
Jos olisit lukenut tarkemmin Suomen parhaimmin moderoidun nettiyhteisön (=Homman) päivän kirjoituksia, olisit löytänyt sieltä Lyytisen itse kirjoittaman anteeksipyynnön koskien hänen esittämäänsä väärää uhkailuväitettä
Selvä. En tiennyt koska en ole koskaan lukenut Hommaa.
Etkö edes parturissa ??? Kyllä vaan tietäisit aikalailla enemmän tosielämästä, jos lukisit.
Minulla ei kasva parta.
Jo yritys tehdä elokuva Marskista tuommoisella budjetilla on rienausta.
Näkyihän sillä olevan hihamerkkejä.
"Tuotannon ja käsikirjoituksen siirtäminen Keniaan oli Ylen draamaosaston mukaan ”monikulttuurinen teko”. Tiedotustilaisuudessa Yle Draaman edustaja antoi ymmärtää, että monikansallinen tuotanto oli Mannerheim-elokuvassa Ylelle tärkeämpää kuin itse aihe."
Tämä on sitten parasta, mitä monikulttuurius tuottaa! Milloinkohan kansa oivaltaa saman? Briteissä on heräämistä.
Rasismia on pukea kenialainen tummaihoinen halpanäyttelijä aivan liian suureen univormuun ja laittaa kahdeksan numeroa liian iso suikka päähän ja käskeä tätä näyttelemään Mannerheimia.
Samainen "suomalainen" tuotantotiimi voi näyttää kansalaisrohkeutensa tekemällä elokuvan Muhammedista - pääosassa Ron Jeremy, tai vielä mieluummin Sarah Palin...
Lisäksi toinen mielenkiintoinen hahmo elokuvan aiheeksi olisi Otto Ville Kuusinen ja häntä esittämään Ville Rydman...
Oliskohan tuossa Ylellä jotain muitakin tarkoitusperiä kuin tehdä elokuva mahdollisimman halvalla? Joka tapauksessa, en voisi vähempää liikuttua, mutta tuossa nyt ei vaan ole mitään järkeä. The last king of Scotland on hieno elokuva joka kertoo Idi Aminista. Jos Idi Aminia olisi näytellyt valkoihoinen näyttelijä, kyllä se nyt vaan olisi ollut jonkinasteista historian vääristelyä yhtä lailla.
Sinä kun fanitat tuota Airoa, ookonä nähäny tään: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vaikeneva_ke...
Ehdotan, että Yle tuottaa ylemaksullani savanniaiheisen produktion "leijonaa etsimässä", jonka toteuttaa lappilainen kesäteatteri keskellä Lapin talvea.
Just käytiin rinsessani kanssa luonnontieteellisessä museossa. En tiennytkään, että siellä on leijonia ja muita afrikan elikoita, jotka ovat Gallen-Kallelan KENIASSA ampumia ja luonnontieteelliseen museoon sitten lahjoittamia. Nehän kävisivät melko hienosti siihen Lapissa kuvattavaan Leijonaa etsimässä-leffaan.
Laitoimpahan tänkin linkin
http://www.mikseri.net/artists/ydinlataaja/mannerh...
Minulla syntyi aluksi vähän väärä kuva lumipukuisesta "uusmarskista" talvipakkasessa (-; Ehdin tältä perustalta jo vähän oudoksua elokuvaa.
No outo se on nytkin, mutta enempi tuossa taitaa tulla mieleen joku Afrikan oma sisällisota yms? Komeita uniformuja olen kuvissa nähnyt.
Olisiko C. I. A. Mannerheim ollut sopivampi nimi tälle filmille? Siis Carl Idi Amin. Ja vielä plussana kansainvälisesti tunnettu lyhenne.
Mannerheimiä pidän keulakuvana. Tarkoittaa vähän sitä, ettei keulakuvan omat ansiot ole ihan aina ne tärkeimmät.
"...kun voisi ihan kertapläjäyksellä kokea sen, kuinka eri aikoina on Mannerheim viihdetaiteessa haluttu kuvata."
Kirjoittajan positiivien asenne paistaa tässä. En nyt silti ala TV:tä ostamaan.
Haha, täytyy sanoa, että yllättäen ovatkin aika saman näköisiä kasvonpiirteiltään ja vartaloltaan: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kuva-suo...
En mä silti tiedä oliko tuohon kuvatekstiin välttämätöntä laittaa selvitys siitä kumpi on kumpi.
En ole katsonut edes ko. traileria, joten joku sana vain blogisi pohjalta:
(1. Onnittelut siitä, että ymmärsit sanoutua irti kansanedustaja-avustajan pestistä.)
2. Kirjoittajana olet sen verran nokkela, ettet enää tarvitsisi "ns. vituiksi, ns. kyrpii" -tyyppisiä lukijakosiskeluja.
3. "Syväanaalisoida" sen sijaan on mielenkiintoista kielelläleikkimistäsi, josta plussat.
4. Plussat myös samanaikaisesti täysin asiallisesta ja kieli lähes poskella -provosoivasta tekstistäsi, paremmasta kuin enimpien kommentoijien, jotka menevät halpaan.
(5. Elämänkertaa älä enää jatkossa käytä, po. elämäkerta.)
6. Ongelmasi on ollut normaalin mielipidetekstin ja ironian, sarkasmin, parodian, hyperbolan, huumorin viljeleminen ristiin samalla blogipohjalla. Se hihamerkkijuttuhan johti täydelliseen epäonnistumiseen, jota oli aivan turha yrittää puolustella. Melkein yhtä turhaa (=tyhmää) kuin erään tohtorikansanedustajan jälkikäteiset puheet ja puolustelut sarkasmiin muka vedoten.
7. Itse päähenkilö Mannerheim on siinä määrin monitahoinen ja monitoiminen persoona ja ikoni, että häntä ei niin vain ammenneta kuiviin.
Kiitos. Minä rakastan rakentavia kommentteja.
2. Olen pyrkinyt puhekielessä pääsemään eroon vitun viljelystä, joten sitten se lipsahtelee huomaamatta teksteihin.
5. Tuo on yksi niistä virheistä, josta en vain yksinkertaisti pääse eroon.
6. Tiedän tuon. Mutta kun en voi sille mitään. Ihan kamalaa olisi pakottaa itsensä kirjoittamaan aina jollain tietyllä tyylillä, vaikka se olisikin varmasti järkevää. Olen pohtinut tuota ongelmaa ihan tosissani, mutta ratkaisua en keksi.
6. Eihän se vaikeata ole. Täällähän on Vapaavuoro, joten sinne ne "toisenlaiset". Itsellänikin on Kauppalehdessä Haikuilua, http://helanes.blogit.kauppalehti.fi johon lykkään jos mitä. Täällä en ole vähään aikaan kirjoittanut, mutta kun taas kirjoitan, pyrin kirjoittamaan ns. normaalisti, asiallisesti mutta myös aika ajoin ilkkuvasti jne. mutta niin, että vain tosikot ottavat todesta.
Jotenkin tuo 'uusi' Mannerheim tuntuu vähän kuin olisikin Viktor Kalborrek tehnyt saman jo ammoin...
"Sorry Helena but" liuuit vihervassari-linjaan, hitusen.
Sorry Antero, mutta minä en halua lähteä tuosta leffasta kiljumaan vastaavalla kalapalliikilla, kuin millaisen minun tekstieni tulkinnat ovat joskus aiheuttaneet.
siirto
Jussi Jalonen: "Ainoa asia, joka minua jaksaa enää koko episodissa kiinnostaa on se, miten jonkun etunimi on "Telley Savalas"."
Ehkä Telleyn vanhemmat katseli telkusta Kojakia Telleyn luomisen aikoihin:D
Olen samaa mieltä Helenan kanssa toisen Jussin eli Jussi Jurkan poikkeuksellisesta seksikkyydestä, my kind of guy!
Mannerheim taisi kuulua niihin ihmisiin, joiden karisma oli käsinkosketeltavaa. Mitä lähempänä häntä oli sitä enemmän häntä ihailtiin, ja mitä kauempana, ihailua oli vaikeampi ymmärtää.
Ainakin kaksi lähipiirissäni Mannerheimia lähellä elänyttä henkilöä tuntui kunnioittaneen häntä varauksetta, kuin Suomen kruunaamatonta kuningasta. Toinen heistä oli isoisäni, joka palveli toimistoesiupseerina jatkosodassa päämajassa.
Eihän nykyajan ihminen voi sellaista yhden ihmisen ihailua edes ymmärtää. Vai, voiko? Ainoa vertailukohta, joka tulee mieleeni, on prinsessa Diana, kruunaamaton kuningatar.
Avolin kertoo Mannerheimiä ihaillun läheltä. Kumpikahan oli syy ja kumpi seuraus: lähelle pääsy ihailuun vai ihailu lähelle pääsyyn. Keräsikö Mannerheim siis ympärilleen fanittajiaan ja sitä lähemmäs pääsi, mitä enemmän ihaili. Vai pyrkivätkö ihailijat erityisen innokkaasti lähelle ja neutraalimmin tai kriittisesti suhtautuneet jäivät välimatkan päähän tai heitä ei edes päästetty lähelle?
Hieman nyt kyllä huvittaa kommenttisi, että päämajaan olisi valittu toimistoupseerit sen perusteella, kuinka paljon he ihailevat Mannerheimia.
Uskoisin, että oman isoisäni kohdalla syy pestiin päämajassa oli se, että sen lisäksi, että hän oli kantaupseeri, hän oli opiskellut yliopistossa saksaa.
Toiseksi, hän oli raivosuomalainen, joka ei siis ruotsinkielisiä kumarrellut. Joten ennakolta sellainen asetelma, että hän olisi sinne pyrkinyt/päässyt sokean Mannerheimin ihailunsa takia, ei oikein nyt istu kuvaan.
Mielikuva päämajasta, jossa sodanjohdon sijaan ihaillaan ja pokkuroidaan Mannerheimia, kuulostaa enemmänkin nukkeanimaatiolta kuin todellisuudelta.
Hieman nyt kyllä huvittaa Avolinin kommentti sillä en väittänyt upseereita valitun fanittamisen määrän perusteella vaan esitin kysymyksiä syy-seuraus -suhteen suunnasta: johtiko lähelle pääsy ihailuun vai päin vastoin? Vaikuttiko ihailu pyrkimiseen läheisyyteen? En myöskään väittänyt mitään Avolinin mustasukkaisesti varjemasta iso-isästä.
Tuskin edes kaikki henkilövalinnat oli edes Mannerheimin valintoja vaan hänen lähipiirinsä valintoja omien tarkoitusperiensä mukaan.
Toisaalta on yleisessä tiedossa, että Mannerheimillä oli lempparikenraalinsa ja everstinsä sekä vähemmälle suosiolle joutuneet. Yksi lähtökohta kysymyksilleni olikin eräästä sotaa ja sitä edeltäneen ajan kenraaleita kuvaavasta kirjasta lehtiin päätynestä tiedosta jonka mukaan puolustusneuvoston puheenjohtaja Mannerheim sulki ilmavoimien edustajan ulkopuolelle n.s. henkilökemiallisista syistä. Tälläisen sirpaletiedon perusteella päädyin kysymyksiin, en väittämiin.
Minun huvittuneisuuteni ensin vie nyt kyllä hieman uskottavuutta sinun huvittuneisuudeltasi.
No onhan tässä nyt yritetty ymmärtää tekijöitä.
- minun mielestäni vastaus on vain paljon yksinkertaisempi ja karumpi. Ei tässä sen kummempaa viisautta tarvitse etsiä. Aihe on ollut vain aivan liian suuri näiden tekijöiden tehtäväksi/ymmärrettäväksi ja koska eivät ole saaneet siihen mitään otetta on se sitten viskattu Keniaan ja ollaan sitten olevinaan ihan kuin olisi jotain uutta keksitty. Tuloksena ns. hätäpaska.
- Jos tämä olisi ollut joku henkilökohtainen säälipisteiden keräys tyyliin Teemu Mäki ja kissan teloitus, mutta että vielä Suomen Yleisradio on tällaisessa mukana. Säälittävää.
- Ihmettelen todella jos Ylen tilaaja saa jatkaa hommiaan tällaisen jälkeen, kyllähän vanhempien pitää ottaa vastuu myös lasten tekemistä seinätöhryistä. Ei töhrystä tule taidetta vaikka sitä miten pyörittelisi.
Mattila on siis jo ehtinyt näkemään tuotoksen? Monet muut raukat joudumme vielä odottelemaan ennenkuin sen nähtyämme pääsemme sitä arvioimaan.
Kaikkea ei tarvitse kokeilla eikä myöskään nähdä pystyäkseen arvioimaan lopputuloksen. Asioita voi arvioida tekijöiden perusteella jo etukäteen. Sitähän tuottajan työ pääasiassa on tai ainakin sen pääpaino pitäisi olla tässä. Valitaan aihe, toteustustapa, tekijät ja tehdään budjetti. Eli typeryyksiä ei pitäisi lähteä tekemään. Muutenhan jokainen elokuva olisi ala-arvoinen jo alkumetreillä jos kuka tahansa tekee mitä tahansa. Mulla olisi ihan yhtä hyvät mahkut onnistua jos lähtisin tekemään ohjelmaa kenialaisista kansallissankareista ja laittaisin vaikka Ruandan kansallispuvun päälle enkä tietenkään osaisi kummankaan maan kieltä.
- Tämä aihe on niin kertakaikkisen typerä, että mitä pikemmin ohjelma unohdetaan sen parempi.
Mattila kirjoitti: "Kaikkea ei tarvitse kokeilla eikä myöskään nähdä pystyäkseen arvioimaan lopputuloksen."
Mattilalla tuntuu olevan yli-inhimillisiä kykyjä.
Tässä tapauksessa tekijät eikä teettäjät ole ihan keitä tahansa vaan yleisradioyhtiön palkollisia omalla alallaan ja ammatissaan. Samoin kenialainen ohjaaja ja tuotantoryhmä olivat oman alansa ammattilaisia oman alansa hommissa. Silloin voidaan odottaa, että tulos ei ole ihan kenen tahansa ihan mitä tahansa eli se kannattaa arvioida vasta nähtyään. Ennakkokäsityksissäänkinhän voi yllättyä positiivisesti.
Arvioinnissa kannattaa pitää mielessä, että elokuvataiteessa on on monenlaisia alalajeja historiallisen epookin lisäksi, m.m. erilaisia symbolistisia ja psykologisoivia tyylilajeja. Ja samalla kannattaa arviointiansa tehdä tavalla, että ottaa huomioon erilaiset arviointiasteikot, ainakin muutamat niistä: 1) pidän <-> en pidä, 2) hyvä <-> huono, 3) fakta <-> fiktio, 4) realistinen <-> symbolinen, 5) historiallinen ajankuva <-> etäännytetty/siirretty ja 6) kohdealue ja -aika laaja <-> kohdealueena jokin yksityiskohta.
Siis, ennakkokäsitykset syrjään ja avoimin, positiivisin mielin elokuvakokemuksen äärelle ihan itse omin silmin arvioimaan mitä tekijät ovat pyrkineen sanomaan, millä keinoilla ja miten siinä onnistuneet.
Onko Maamme laulu ryyppylaulu? Tarttee varmaan opetella laulamaan, ainakin sen verran... Kyllähän Maamme-laulua sitten sopii laulella lasin ääressä.
Elokuvasta... No niin, senkin voisi tietty katsella, kaljatölkin yli. Jos sen saa halvalla (miel. 0€).
Kirjoita kommentti
Kommentoi 106 kommenttia