Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Ylen Syrjäytyneet nuoret -ilta eli kuinka hyvinvointi nielaisi lapsensa.

  • Ylen Syrjäytyneet nuoret -ilta eli kuinka hyvinvointi nielaisi lapsensa.

Isovanhempani olivat hyvin alkeellisista oloista lähtöisin. Heti, kun kynnelle kyettiin, oli mentävä töihin. 30-luvun loppupuolelta alkaen mummo työskenteli piikana, ukki taisi tehdä niitä näitä hanttihommia, kävi välillä Lahdenpohjassa armeijassa, ja sitten takaisin töihin. Mitään kiertokoulua kummempaa koulutusta ei tainnut kummallakaan olla.

Nuoruuden keskeytti sota. Käytiin vähän sotimassa, paranneltiin haavoja, sota loppui. Mentiin naimisiin, käytiin emännöimässä tukkikämppiä ja uittamassa tukkeja. Mentiin töihin meijeriin ja sahalle. Tuli pieniä ylennyksiä, työpaikat vaihtuivat, hankittiin oma talo, vähän isompikin, ja adoptoitiin lapsi, kun omaa ei tullut. Eleltiin leppoisaa elämää, rahaa jäi säästönkin. Jäätiin eläkkeelle. Hoideltiin lapsenlapsia, saatiin iloa lapsenlapsenlapsista. Kuoltiin pois.

Isovanhempieni elämä oli varmasti erittäin tavallinen edellisen vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä syntyneille ihmisille. Nuori valtio nimeltä Suomi tarjosi ihmisille, ahkerille ja kunnollisille, mahdollisuuksia, vaikka paljon se heiltä myöskin otti. Ihmisellä, jolla ei ollut koulutusta eikä taustalla hienoa sukua jeesaamassa, pystyi rakentamaan itselleen keskiluokkaisen elämän ahkeruudella. Kukaan ei kyseenalaistanut näitä ihmisiä perustellen ”millä sinäkin olet kaiken tämän ansainnut, paskatöitä tekemällä.”

Isovanhempani eivät tunteneet työttömyyttä, koska heidän ollessa työikäisiä töitä oli luultavasti kaikille halukkaille tarjolla.

Mummoni oli sitä mieltä, että nykyään elämä on valtavan paljon haastavampaa, hän jotenkin ymmärsi sitä, että ihmisiä putoaa väliin. Tämän mainitsen siksi, ettei syntyisi kuvaa, että minä jotenkin väittäisin nykypäivän ihminen olevan laiska ja saamaton. Ei. Kyllä mielestäni kyse on hyvin pitkälti siitä, että tämä aika on sairas ja meidät on opetettu näkemään elämänkaaremme tietynlaisena, ja jos emme pysty sitä suoraviivaista elämänkaarta toteuttamaan, koemme olevamme epäonnistuneita yksilöitä.

Jokunen vuosi sitten televisiossa oli keskusteluohjelma Adhd:sta. Eräs mies sanoi, että ei adhd ole sinänsä yleistynyt, mutta entisinä aikoina ne samat tyypit, jotka nyt ehkä ahdistuvat kotona itsesyytösten keskellä, olivat tunnettuja siitä, että he seivästivät heinää kymmenen kertaa enemmän kuin toiset, ja samalla kertoivat hauskoja juttuja kylän lapsille, kyntivät pellon, tyhjensivät lantalan ja kävivät pyöräyttämässä pari motillista halkoja. Tuo on kärjistetysti esitetty, mutta varmasti moni ”kovana työmiehenä” mieleen jäänyt henkilö olisi nykypäivänä diagnosoitu tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä kärsiväksi.

Mutta siihen eiliseen Ylen iltamaan. Minusta siellä oli liikaa turhaa ja idologista lätinää, ja ainoa jotain syrjäytymiselle tehnyt taisi olla Sarasvuo, joka palkkasi sen blondin. Olisihan hän toki ollut tyhmä, jos olisi tuon tilaisuuden jättänyt käyttämättä. Sarasvuo on minusta jotenkin tosi ristiriitainen tyyppi. Tavallaan pidän hänestä kovastikin, tavallaan pidän häntä ihan älyttömän ärsyttävänä, sellaisena jeespokspallinaamat -tyyppinä.

Mäki-Ketelä, se huulikorunainen ja etenkin Heikkinen esittivät oikein fiksuja pointteja. Heikkinen nyt on muutenkin ihan yksi lempparipersoonistani, joten olen vähän puolueellinen häntä arvioimaan.

Kuten toisaalla kirjoitinkin jo, niin olen itse oikeastaan koko aikuisikäni ollut vaihtelevasti enemmän tai vähemmän syrjäytynyt. Itse koin jo aikoja sitten, että yhteiskuntaa en ole kiinnostanut paskaakaan, joten yhteiskunta ei kiinnosta minua. Ne muutamat kerrat, jolloin olen pyrkinyt lähestymään sosiaalityötekijöitä tai työkkärin tätejä, ovat olleet niin käsittämättömän tragikoomisia, että hyvin nopeasti tein sellaisen diilin, että minä en syö heitä, jos he eivät syö minua. Tämän kerron siksi, että näistä lähtökohdista tarkasteltuna minä tätä syrjäytymiskeskustelua seuraan ja myöskin kommentoin.

Ihan ensiksi haluan kommentoida jokaiselle tasapuolisesti maksettavaa perusturvaa, jonka hyvyyttä perusteli Kukkala sillä, että ahdistuksen suurin syy on rahattomuus, ja kun perusturva olisi varma, niin silloin olisi yksi huoli vähempänä. Heikkinen kertoi myöskin periaatteessa kannattavansa perusturvaa siksi, että siten saataisiin kevennettyä valtion byrokratiakoneistoa. Heikkisen kanssa olen samaa mieltä. Uskon, että jos jokaiselle suomalaiselle maksettaisiin 500 euroa perusturvana, niin säästö valtion palkkakuluissa olisi ainakin jonkinlainen. Tosin, mihin kaikki työttömät byrokratiatädit ja -sedät sitten laitettaisiin? Paikkamaan sitä kamalaa työvoimapulaa, joka kuulemani mukaan hyökkää ihan milloin tahansa kimppuumme?

Sen sijaan se, että syrjäytyneelle, ahdistuneelle ihmiselle tipahtaisi joka kuukausi automaattisesti tilille rahaa sen verran, että tämä pysyisi hengissä, ei olisi hyvä asia. Se ainoastaan ruokkisi sitä, että se ahdistunut ihminen lukittautuu kotiinsa täristen pelosta jo pelkästään siinä tilanteessa, että kuulee jonkun kävelevän rappukäytävässä.

Mielestäni esimerkiksi Mäki-Ketelän esittämät kysymykset siitä, kuinka on mahdollista, että samaan aikaan on järkyttävä työvoimapula, tai ainakin sellainen on tulossa, kun valtava määrä nuoria syrjäytyy jo ihan siksi, ettei ole töitä, on erittäin hyvä. Lisäksi minusta olisi tärkeää nostaa esiin se, että työvoimapoliittisten työttömien aktivoimistoimien ympärille on syntynyt lähes teollista tuotantoa muistuttava yritysten verkosto. Eräs tuttu yrittäjä kertoi minulle, että harva se päivä hänellekin soittelee joku työtöntä nuorta työharjoitteluun kauppaava välitysfirma. Tämä kyseinen yrittäjä ei halua kauppatavaraksi muutettua orjatyövoimaa vastaan ottaa, vaikka muuten sikaporvari onkin.

Samoin työttömien kursseja järjestävät firmat tienaavat varmastikin erittäin hyvin. En tiedä, että kuinka suuria siivuja nämä eri työttömyyden ympärille rakennetut yritykset työttömiin suunnatuista määrärahoista kuppaavat, mutta ehkäpä olisi jopa aiheellista nostaa tuo asia keskusteluun.

Mielestäni erityisen tärkeää syrjäytymisen vastaista työtä, niin nuorten kuin vanhempienkin syrjäytyvien suhteen, olisi se, että madallettaisiin yrittäjien kynnystä palkata ihminen. Kevennettäisiin työnantajamaksuja ja vapautettaisiin enemmän työnantajan ja työntekijän välisiä sopimuksia sääteleviä lakeja. Lisäksi olisi kannustettava ottamaan vastaan tilapäistä työtä niin, että esim. asumistuki säilyisi siitäkin huolimatta, että ihminen kävisi vaikkapa jeesailemassa tuttua sisustustusputiikkiyrittäjää joulusesongin aikaan tai nuori työtön tekisi jollekin firmalle nettisivut ja saisi siitä ja nettisivun ylläpidosta rahallisen korvauksen. Tässä mielessä perustulo olisi järkevä, että sen saisi vaikka kävisikin töissä, ja se helpottaisi pätkätöitä tekevän elämää huomattavasti.

 Vaan sitten se tärkein asia, joka mielestäni unohtui eilisessä keskustelussa ja unohtuu helposti muutenkin, ehkä siksi, että se on jotain konkreettista, mitä jokainen voi tehdä.

Ihmisten asenteet ovat sellaiset, että jos putoat kelkasta etkä syystä tai toisesta ole kykenevä elämään sen suuren kaavan mukaisesti, olet luuseri ja idiootti ja sinun täytyy kehittää tuhkimotarinamainen menestystarina ennen kuin saat yleisen hyväksynnän ja anteeksi sen, ettet ollutkaan kykenevä siihen, mitä sinulta odotettiin. Suomi on vähän sellainen maa, että täällä sinun itsetunto ja ihmisarvo tallataan maahan hyvin helposti. Pilkkaaminen, vähättely ja loukkaaminen ovat yleisesti hyväksyttyjä silloin, jos olet erilainen. Luulen, että jokainen yhteiskunnan ulkopuolelle potkittu tietää tämän. Ja kun itsetunto on litistelty tarpeeksi monta kertaa paskaojaan, niin silloin ei enää usko niitä, jotka kannustavat, vaan silloin näkee latistavat ja huonoutta korostava kommentit absoluuttisena totuutena. En tiedä, mitä hyvää siitä saa, kun lannistaa epätoivoisen ja jo muutenkin rikki olevan ihmisen, mutta ilmeisesti jonkinlaiset kiksit se tuottaa. 

Julkisuudessa pitäisi olla enemmän näitä Henri Heikkisen kaltaisia ihmisiä, jotka sanovat, että okei, minä en ole kulkenut sen kaavan mukaisesti elämässäni. Minullakin on ollut epäonnistumisia, olen tyrinyt enkä ole täydellinen, mutta olen rakentanut elämäni itse, minut hyväksytään osaksi tätä yhteiskuntaa ja kuka ei hyväksy, niin omapahan on häppeensä. Minä puhun vähän murteella ja minun Porschessani on liian pienet vanteet eikä minulla ole loppututkintoa. Silti olen älykäs ihminen, jolla on ihmisarvo ja voin tehdä elämälläni mitä minä haluan.

Kun tuollaisia tyyppejä tulee esiin enemmänkin, niin ne syrjäytyneet nuoret, jotka ovat monesti vain yksinkertaisesti liian älykkäitä, että olisivat sopeutuneet keskivertoihmisten keskivertomaailmaan, uskaltavat tulla poteroistaan esiin ja todeta, että jumalauta, tämä elämä on minun ja minä teen siitä sellaisen, jonka minä elämästäni haluan, paskat muista. Ja uskon, että siinä tilanteessa se unelmaelämä ei ole sossunluukulla roikkuminen. 

Toivon, että jokainen, joka tuntee yhteiskunnasta syrjäytyneen ihmisen, kannustaa tätä toteutttamaan itseään. Menee käymään kylässä tai pyytää vaikka kaljalle (kannattaa tarjota, syrjäytynyt ihminen on yleensä köyhä) ja suhtautuu siihen syrjäytyneeseen kuten muihinkin. Ei siis sääliä, voivottelua ja lässytystä tai mitään muutakaan ahdistusta ja huonoudentunnetta ruokkivaa, vaan kysyy vaikka, että mitä mieltä tämä on Euroopan talouskriisistä tai länsimetrosta, alkuräjähdyksestä tai vaikkapa siitä, että Robbie Williams esiintyy Tallinnassa, mutta ei Helsingissä. Osoittaa hänelle, että pitää häntä täysijärkisenä ihmisenä, vaikka hän olisikin kelkasta vähän pudonnut, ja arvostaa hänen näkemyksiään. Sellainen on syrjäytyneelle kultaakin arvokkaampaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Harri Lahtinen

Nuorille hössötetään koko ajan "pehmeistä" arvoista, otetaan vastuuta pois ja sysätään ne yhteiskunnalle, tällä tyylillä syrjäytyneisyys ei tule loppumaan ja ne "pehmeät" arvot ovat tulleet tiensä päähän. Minkäköhän takia monissa köyhissä maissa jossa nuoren täytyy itse ottaa vastuu elämästään on vähemmän syrjäytyneitä nuoria kuin "hyvinvointivaltio" Suomessa? ps. Muissakin Pohjoismaissa on samanlaisia ongelmia nuorten syrjäytymisessä kuin Suomessa mutta siitä ei jostain syystä puhuta niin paljon, ainoa ero on siinä että siellä syjäytyminen koskee enemmän maahanmuuttajanuoria kuin Suomessa.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Minusta olisi hyvä erotella syrjäytyneissä kaksi ryhmää toisistaan. Toinen porukka on näitä ideologisista syistä lehtimyyntiä ja hampurilaisketjuja vastustavia ja toinen porukka on niitä, jotka ovat ajautuneet mielenterveysongelmiin ja masennukseen. Jälkimmäiseen porukkaan auttaa nimenomaan se, että heitä tsempataan elämässä ja valetaan uskoa huomiseen, ja heihin suhtaudutaan kuten muihinkin. Ensimmäiseen ryhmään auttaa se, että heiltä poistetaan sosiaaliturva, näin niin kuin kärjistetysti sanottuna.

Harri Lahtinen

Miten "hyvinvointivaltio" Suomessa yhtä äkkiä voidaan pahoin ja noin 5 vuodessa tulee niin paljon mielenterveysongelmia?

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen Vastaus kommenttiin #7

Ei, nyt näistä asioista vasta on ruvettu puhumaan. Luulen, että syrjäytyminen laajemmassa mittakaavassa syntyi 90-luvun alussa, kun vähän kaikessa ruvettiin säästämään ja samaan aikaan ihanteeksi tuli suorittaja, ja muista tuli hylkiöitä.

Harri Lahtinen

Kyllä siellä on kolmaskin ryhmä ne jotka ajattelevat että ei huvita kuin sossuta saa tarvittavat rahat esim. viinaan ja röökiin. ps. tiedän yhden kaverin joka asuu pääasiassa Intiassa sossurahoilla.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen Vastaus kommenttiin #8

No hänet minä laskisin ideologisista syistä syrjäytyneisiin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

H.E: "...toinen porukka on niitä, jotka ovat ajautuneet mielenterveysongelmiin ja masennukseen."
Tähän porukkaan voi kuulua huippuälykkäitä, kiusattuja ja turhautuneita, mutta myös hitaasti oppivia, kiusattuja ja epävarmoja, itsetunnoltaan lytättyjä.
Kaikkien, etenkin meidän aikuisten pitäisi tajuta hieman näitä prosesseja, koska siellä nuorissa on paljon rehtejä, empaattisia ja työtä pelkäämättömiä. Myös täysraittiita;-) Heidän elämänsä tuhlataan viranomaisten viidakossa.
Siis tsemppaaminen ja erilaisuuden hyväksyminen olisi hienoa.
Sen lisäksi po. nuorten kanssa tekemisiin joutuva byrokratia voisi tehdä enemmän yhteistyötä nuorten vuoksi, ja yhdessä kotien kanssa, jottei siellä ronkita vain omaan spesialiteettiin liittyvää ongelmaa ja sitten heitetä toiselle virtuoosille, joka ns. paskat välittää itse kokonaisuudesta ja päähenkilöstä.

Ukko Makkonen

"Ideologisista syistä syrjäytyneisiin??"
Tuossa on mielestäni ristiriita, kuinka ideologisesti tiedostava ihminen voi ylipäätään olla syrjäytynyt, ne ovat jossain määrin toisensa poissulkevia juttuja.
Taitaa olla vaan niin että jos se ideologia on Helenan mielestä väärä, sitten sosiaaliavustukset pois. Tuskin olisit sentään viemässä apuja pois esim. työttömältä FDL aktivistilta, vai olisitko:D

En muuten käsittänyt ennen eilisiltaa että Emilia Kukkala on niin vaarallinen. Hän ärsyttää todella paljon markkinauskovaisia. Ensin haukkui Apunen ja nyt itse SuurScheisseMeister Sarasvuo:D

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ukko Makkonen: - "En muuten käsittänyt ennen eilisiltaa että Emilia Kukkala on niin vaarallinen."

Huonot ideat ovat aina vaarallisia, jos ne saavat suhteellisen (suhteettoman) paljon julkisuutta.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Eilen keskustelussa nousi esiin se, että osa syrjäytyneistä on nuoria, jotka eivät halua toimia markkinavoimien rattaissa. Aivan samoin voisi sitten vaikka esittää, että voiko työtön FDL-aktiivi olla ottamatta vastaan työtä yritykseltä, joka vaikkapa tukee rahallisesti monikulttuurisuutta.

Tarkoitan tuolla sitä, että mielestäni mennään metsään, jos heidät sotketaan niihin nuoriin, jotka kamppailevat syrjäytyneinä ja yksin mielenterveysongelmien kanssa, kun heidän ongelmansa eivät liity mitenkään ideologisiin lätinöihin tai muuhunkaan.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Kenet blondin se Sarasvuo palkkasi ja missä?

Pentti Järvi

Blondi taisi olla nimeltään Elina Karjalainen. Hänen puheenvuorollaan paistoin pullia mutta vikisi siitä, että ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työtä (Suomessa). Äkkivilkaisulta vaikutti +36vee.

Ukko Makkonen

Niin, mikseipä Sarasvuo mielellään palkkaisi itseään koulutetumpaa väkeä bisneksiinsä..toivottavasti vaan ei ole Karjalaiselle ns. "kuoleman suudelma", ettei hänestä tehdä jotain vastentahtoista stahanovilaista työn sankaria Sarasvuon kyseenalaisiin bisneksiin. Aivan, Sarasvuo jos kuka on mielestäni ideologisesti syrjäytynyt jos tuota termiä nyt kenestäkään voi käyttää. En arvosta pätkääkään hänen Ameriikasta takavuosina viikonloppulennolla New Yorkiin omaksumiaan/ pöllimiään oppeja.

Käyttäjän EppieEloranta kuva
Eppie Eloranta

Ennen oli ennen ja nyt on nyt! Kun minä olin nuori ja asuin ihan jossain muualla kuin hienosto kaupunginosassa niin eipä lapsuudenystävistäni nuorena syrjäytynyt kuin yksi. Hänen isänsä joi jatkuvasti ja heitti väkivaltaisesti perheen ulos ainakin kerran viikossa. Äiti ei juonut vaan piti lapsista hyvää huolta, 2 selvisi ja yksi jäi kotiin juomaan, nuorin. Myöhemmin alkoi äitikin ryypätä. Silloin ei osattu puhua ADH:stä eikä AS:stä, vaan kaikki menivät töihin heti kun kynnelle kykenivät, toiset meni kansalaiskouluun, toiset keskikouluun ja harvat kirjoittivat ylioppilaaksi. Mutta ystävyys ei muutunut sen mukaan mitä kouluja kukin kävi vaan kaikki hyväksyttiin. As:iä yritettiin houkutella mukaan ulos ja ADH:t järjestivät aina vauhdikasta tekemistä. AS:ät olivat älykköjä jotka osasivat usein tekniikan saloja tai muuta mielenkiintoista. Tosin silloin ei ollut Internettiä mistä olisi tietoa voinut hakea. Joten minusta tuntui aina siltä että me kaikki tarvitsimme toisiamme.
Nyt olen todella monen nuoren äiti, äitipuoli tai sijaisäiti. Miten maailma on muuttunut? Nuoret jaottelevat toisia nuoria, on amiksia jne.
Kuitenkin perheessä hyväksytään niin ADH kuin AS:äkin ja nähdään heidän vahvuutensa. Miksi siis erotella yhtään ketään? Toiset ovat fiksuja 20-vuotiaina ja toiset 40-vuotiaina. Miksi emme anna kaikille aikaa kehittää itseään, jos kehittäminen tapahtuu vetäytymällä tai hölmöilemällä niin onko sillä väliä jos myöhemmin viihtyy omassa elämässään? Työ on toki useammille ihmisille todella tärkeää, niin henkisesti kuin myös itsenäisyyden takia. Ennen oli kaikille töitä, eikä mitään muuta vaihtoehtoa edes ollut. Joten ehkä sittenkin on tärkeää jokaiselle nuorelle päästä edes kokeilemaan töiden tekoa. Ennen yhteisö piti huolta nuorista, nyt virastot. Meillä talonmies komensi sataakin nuorta sujuvasti ja jokaisen perheen isä ja äiti vahti myös muiden perheiden lasten ja nuorten touhuja. Asiat puhuttiin suoraan ja tukea annettiin niille lapsille ja nuorille jotka sitä tarvitsivat. Oli silloinkin yksinhuoltajia niin äitejä kuin isiäkin. Rahaa ei ollut kenelläkään joten sitä ei käytetty mittarina. Itse en olisi elämästä selvinnyt ilman muita perheitä kuin omaani. Minulle upeinta oli se että muut perheet luottivat minuun ja jaksoivat kannustaa. Toki myös todella laaja ystäväpiiri piti kiinni elämässä.
Joten olen sitä mieltä, että nuorella pitää olla ympärillään ihmisiä, jotka luottavat häneen ja tukevat aidosti hänen omaa polkuaan elämässä.
Miten tämä pystytään organisoimaan nykypäivässä?

ulf fallenius

Tuet äkkiä pois ja kysynnän ja tarjonnan laki ilman välikäsiä niin hyvä tulee.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

`Ja hyvin pian kadut täyttyisivät puukko kourassa kysyviä ja sinun olisi pakko hänelle rahasi tarjota. Jenkeissä tämä yksityisyritteliäisyys on jo hyvällä mallilla. Kohta myös Suomessa??? Ja ihan ilman "välikäsiä"!

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Hyvä, oivaltava ja inhimillinen blogikirjoitus realistisine toimintaohjeineen :)

Tuomas Taivasaho

Muistan 90-luvun alun talousleikkaukset, mikä ilmeni palvelujen vähennyksinä. Pankkitukeen kylläkin rahaa riitti. Niistä ajoista $syrjäytymiskehitys on jatkunut näihin päiviin asti. Sitä myöten kuin silloisesta lamasta kärsivien ikäluokkaosuus on kasvanut ja tullut työikään, ongelma on turvonnut ja kroonistunut.

Talousjärjellä ajattelevana päättelisin kysynnän kasvaessa tarjonnankin kasvavan, mutta sosiaalipuolella poliitikot toimivat juuri päin vastoin. Kun lama iskee, alkaa hillitön palvelujen leikkaus. Ehkä tuossa mallissa olisi jotain säädettävää ja ymmärrettävää. Mahtaako parasta sosiaaliturvaa olla taantumissa talouden tekohengitys potilaiden kuolevat kaduilla ja kodeissa hapen puutteeseen.

Michael Perukangas

Tämän "suuren kansallisen nuorten syrjäytymisillan" kunniaksi voin nyt kantaa korteni kekoon. Lupasin ennen vaaleja eräälle pitkän linjan nuorisotoimijalle esittää jotakin rakentavaa sen sijaan että vain yhdyn presidentti Niinistön niksi-Pirkan arvostelijoihin. No, tässä tulee yksi niksi lisää.

Jos tarpeeksi usein sanotaan, että ei tuolla asuinpaikalla, noilla papereilla tai noilla naamalla oikein ole mihinkään, niin aina muutama erehtyy ottamaan tuollaiset lopullisena tuomiona. Toisten ihmisten leimaamista ei kertakaikkiaan saa tehdä. Sanat ovat tekoja.

Olen kasvanut viime aikoina pikku hiljaa ymmärtämään, että aivan liian vähän ihminen saa tunnustusta ja kehua, saati päänsilitystä. Jos sellaista ei saa edes kotonaan, sitten on ihminen hukassa. Ja aika moni on, koska heillä ei ole kotia, tai ainakaan sellaista kotia, jossa jaettaisiin mitään muuta kuin nyrkkiä.

Toisen kehuminen on helppoa. Etenkin kun jokainen meistä osaa jotakin. Ja silloinkin kun ei tee mitään ihmeellistä, tekee kuitenkin jotakin. Jos ei jokainen meistä ole maailman kaunein tai paras, tämän savotan voi aloittaa kehumalla työkavereitaan, ja tässä esimiestehtävissä toimivilla on erityisvastuu. Ja muulloinkin voi kehua toista vaikka fiksuksi tai kauniiksi.

Kehuminen on ihan helppoa. Ei niiden arkisten tekojen tarvitse olla niin ihmeellisiä: voi sanoa esimerkiksi että hyvin sanottu. Tai hyvin siivottu, tyylikkäästi pukeuduttu tai hienosti ripustetut pyykit. Tämän voi jokainen aloittaa jo huomenna! Eikä kehumista tarvitse lopettaa kun kehuttava aikuistuu: kehu kaikkia lähimmäisiäsi!

Sitten vielä toinen arkinen vinkki: jos sinulla on auto ja naapurissasi on työtön, vie hänet Kuninkaanportin työkkäriin!

http://perukangas.blogspot.fi/2012/11/kehu-nuori-o...

Toimituksen poiminnat