Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Kansalaisvaikuttamisen puolesta

Vaikka olen aina sanonut, että en halua osallistua politiikkaan ja vaikka suhtauduin eduskunnassa työskentelyyn luultavasti hieman samoin kuin suuri idolini Mika Waltari osallistumiseensa Weimarin kirjailijakokoukseen 1942, niin viime keväänä, kun ihmiset olivat tarpeeksi kyselleet minulta, että miksi en lähtisi politiikkaan mukaan, totesin että "niin, miksipä ei."

Olen aina ollut vähän anarkistinen luonne. Anarkistisella tarkoitan sitä, että en jotenkin osaa ajatella asioita kuten esimerkiksi perinteisen poliittisen järjestelmän toteuttaminen vaatisi. Kuinka koskaan voi ajatella asioita uudelta kannalta, jos perusajattelu noudattelee samaa kaavaa kuin muilla? Tai jos jumittuu siihen ajatukseen, että pelin henki on tietynlainen ja vain siten voi vaikuttaa? Ja kuten olen todennut, ei minusta olisi siihen, että kyynärpäät mustana raivaisin tietä kohti huippua. Jos huippua ei muuten voi saavuttaa, niin se voi puolestani olla saavuttamatta.

Mitä enemmän olen tutustunut suoraan demokratiaan ja sitoviin kansanäänestyksiin, sitä vakuuttunempi olen siitä, että juuri sitä tarvitaan. Italiassa on käytössä sitovat kansanäänestykset aloitteiden pohjalta, ja niiden nimissä esimerkiksi torjuttiin ydinvoiman lisärakentaminen, vesivoimaloiden yksityistäminen ja - mikä ehkäpä vaikutukseltaan näkyvin - kumottiin ministerien syytesuoja, minkä seurauksena Berlusconi saatiin viimein vastaamaan tekosistaan. Sveitsissä toteutetaan puhdasta suoraa demokratiaa ja sielläpä alppien keskellä eleleekin vauras, onnellinen ja vapaa kansa.

Suomessakin ihmiset ovat kovin innostuneet kansalaisalotteista. Vihdoinkin voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti. Eihän ne aloitteet tule eduskunnassa läpi menemään, sillä ryhmäkuri, etujärjestöt ja poliittinen peli estää sen. Mielestäni kansalaisaloitteet tulisikin alistaa sitoviin kansanäänestyksiin. Aina.

Perustuslain muutokset ja suuret päätökset, joilla Suomi sidotaan joihinkin kansainvälisiin sopimuksiin, joista ei tietä ulos oikeastaan edes ole, olisi samoin ratkaistava kansanäänestysten kautta. Itse kannatan kansainvälistä, mutta puolueetonta ja itsetunnoltaan tervettä Suomea, jonka ykköstavoite olisi suomalaisen kansan etu. Valitettavasti näin ei tapahdu, koska nykyinen edustuksellinen demokratia ei toimi niin.

Ykköstavoitteeni ei suinkaan ole saavuttaa itselleni mahdollisimman paljon ääniä, vaan iskostaa ihmisten päähän sitä, että vaihtoehtoja nykyiselle järjestelmälle on olemassa. Jos se ei saa kannatusta, niin se on ihmisten oma valinta. Jos äänioikeutetut suomalaiset valitsevat nykyisen linjan ja päättävät äänestää eduskuntapuolueita tai ennalta arvattavaa voittajapuoluetta tai, kuten suurin osa tekee protestina ja ymmärtämättä ratkaisunsa vaikutuksia, jättävät äänestämättä, niin se on demokratiaa ja jokaisen oma valinta, mutta minä haluan tarjota vaihtoehdon.

Olen päättänyt tehdä tasan kaksi vaalilupausta. Ensinnäkin lupaan, että pysyn sitoutumattomana, eli jos minut valittaisiin europarlamenttiin, en liittyisi mihinkään EU:n sisäiseen poliittiseen ryhmittymään. Koska Muutoksessa ei ole ryhmäkuria, niin miksi haluaisin alistaa itseni ryhmäkuriin muussakaan yhteydessä? Luonteellani pystyisin kyllä yhdistymään ja tekemään yhteistyötä samanmielisten tahojen kanssa muutenkin. 

Toinen vaalilupaukseni on se, että europarlamentaarikkona tulisin rakentamaan järjestelmän, joka kansantajuisesti tuottaisi koko ajan internettiin tietoa kaikesta siitä, mikä minun päätettäväkseni tulisi tai mihin voisin vaikuttaa. Ja jos vain löydän uskottavan järjestelmän, alistan henkilökohtaisen päätöksentekoni kansanäänestyksille. Ruotsista löytyy tähänkin jo esimerkki 

Suora ja sitova kansalaisvaikuttaminen on eurooppalainen ilmiö ja toivon, että voin panoksellani tuoda esiin tätä huikeaa ajatusta. Olipa kyseessä sitten Sveitsin malli eli ammattipoliitikkojen minimoiminen ja kansan vaikuttamisen maksimointi tai Italian tyylinen veto-oikeus, niin mielestäni äänioikeutetuilla tulisi olla enemmän suoraa valtaa, edes sen verran, että hätätilanteessa ihmisillä olisi oikeus kumota huonoja päätöksiä. Poliittista eliittiä ja heidän taustavaikuttajiaan takuulla tämä ajatus ahdistaa, mutta ei tämä yhteiskunta olekaan vain heidän. Me jokainen olemme yhteiskunta ja me täällä lopulta määräämme.

Eilisessä puolueen kokouksessa kävimme läpi Muutoksen vaaliteeseejä ja niitä hiottiin. Tässä linkki Muutoksen tiedotteeseen ja alla kopioituna Muutoksen eurovaaliteesti. Eilinen oli elämäni ensimmäinen minkään puolueen kokous ja siitä jäi todella hyvä fiilis, koska yhteishenki on selkeästikin hyvä ja avoin ja puolueella on aivan ihastuttava puheenjohtaja.   

Toivon, että voin vaikuttaa osaltani siihen, että ihmiset ymmärtäisivät käydä äänestämässä ensi toukokuussakin, äänestivätpä sitten ketä tahansa.

Äänestäminen on todellakin se ainoa tapa vaikuttaa. Äänestämättömyys ei vaikuta mihinkään.

Muutoksen eurovaaliteesit:

1. Torjumme kaiken sellaisen liittovaltiokehityksen, unionin syventämisen ja laajentamisen, joka ei perustu sitoviin kansanäänestyksiin. Vastustamme nykyoloissa Turkin EU-jäsenyyttä. 

2. Euroopan unionin jäsenvaltioille ja alueille on nopeasti luotava käytännöt, joilla voidaan erota nykyisenkaltaisesta unionista ja yhteisvaluutasta. Kannatamme EU:n palauttamista vapaakauppa-alueeksi ja länsimaiseksi arvoyhteisöksi.

3. Muutos kannattaa kaikkien Euroopan kansojen ja alueiden itsemääräämisoikeuden lisäämistä. Demokratiaa on lisättävä kaikilla tasoilla. Euroopan on ylipäätään pyrittävä itsenäisemmäksi, puolueettomammaksi, avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi maanosaksi voidakseen olla esimerkkinä muunkin maailman ongelmien ratkaisemiseen.

4. Suomessa on järjestettävä kansanäänestys omaan kansalliseen valuuttaan palaamisesta, koska EU ei ole noudattanut omia päätöksiään ja sääntöjään jäsenmaiden budjettivajeen ja velanoton määrän ylärajan sekä keskinäisten ristiintakausten kiellon suhteen.

5. Vastustamme kaikkea jäsenmaiden kansalaisten sananvapauden ja viestintäsalaisuuden kaventamista. Emme hyväksy tietoverkoissa tai muuallakaan tapahtuvaa sananvapauden tai yksityisyyden polkemista, vaan haluamme, että kehitys käännetään päinvastaiseen suuntaan. Vastustamme myös kansalaisten vakoilua ilman selvää epäilyä vakavasta rikoksesta.

6. Suomen EU-komissaari pitää valita suoralla kansanvaalilla, koska sen tehtävän ei kuulu olla kulloisenkin suurimman puolueen läänitys. Tämä olisi myös erinomainen tilaisuus siirtoäänivaalin käyttöön ottamiselle.

7. Suomen ja EU:n rajavalvontaa on tehostettava ihmiskaupan ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi. Suomen on etsittävä vaihtoehtoja Schengen-alueelle esimerkiksi pohjoismaisesta yhteistyöstä.

8. Kehitysmaiden ongelmat on ratkaistava paikan päällä. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei hyödytä Eurooppaa eikä lähtömaita. 

9. EU:n hallinnollisia kuluja on tuntuvasti leikattava. Esimerkiksi Brysselin ja Strasbourgin välinen rekkaralli on lopetettava eli europarlamentin äänestykset on keskitettävä yhteen paikkaan.


Ohjelma on hyväksytty ylimääräisessä puoluekokouksessa Helsingissä 17.8.2013

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

18Suosittele

18 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kohdat 5 ja 9 ovat yllättäen ihan järkeviä. Muut aiheuttavat myötähäpeää, erityisesti kohta 6, jossa puhutaan jostain "Suomen" EU-komissaarista.

Käyttäjän petrikaivanto1 kuva
Petri Kaivanto

Myötähäpeää aiheuttaa se, että joku edes kehtaa väittää nykyistä komission valintatapaa jotenkin demokraattiseksi.

"Komissiossa on nykyisin 27 jäsentä eli yksi kustakin jäsenvaltiosta.[1] Heitä kutsutaan komissaareiksi ja heillä on kullakin omat vastuualueensa. Euroopan komission puheenjohtajan valitsevat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat kuultuaan Euroopan parlamenttia. Puheenjohtajan valinnan jälkeen jäsenvaltiot ja puheenjohtaja valitsevat muut komission jäsenet. Lopuksi parlamentin tulee antaa luottamuslause koko komissiolle ennen sen viisivuotisen toimikauden alkamista. "

http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_komissio

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En ole ikinä kuullut tai nähnyt kenenkään kutsuvan komissaarien valintatapaa demokraattiseksi. Komissaarit eivät edusta jäsenmaita vaan vastuualueitaan.

Käyttäjän petrikaivanto1 kuva
Petri Kaivanto Vastaus kommenttiin #9

Kuka sellaista on väittänytkään? Ei kyseessä ole myöskään mikään riippumattomien asiantuntijoiden joukko. Kaikilla komissaareilla on poliittiset taustaryhmänsä.

Vaatimuksessa on kyse siitä, että Suomen komissaariehdokas valittaisiin sitovalla kansanäänestyksellä ja siihen olisi Suomen eduskunnan ja hallituksen tyytyminen. Se, että kelpaisiko henkilö Euroopassa muille, ja mikä vastuualue olisi tarjolla, on sitten ihan eri asia ja riippuu aika paljon valitusta henkilöstä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #10

Suomen komissaari e h d o k a s tietysti voitaisiin valita vaikka suoralla kansanäänestyksellä. Melkein voisin kannattaa tuollaista, kun se merkitsisi samalla, että asiaa ehdottava puolue sitoutuisi Euroopan unioni tulevaisuuteen.

Käyttäjän petrikaivanto1 kuva
Petri Kaivanto Vastaus kommenttiin #11

Mitenkä tässä enää enemmän voi sitoutua? Muutoksen keinot Euroopan kriisin ratkaisemiseksi ovat nimenomaan rakentavia. Mutta hajottamatta ei voi rakentaa, jos perusta on unelmahöttöä ja vilunkia.

Pentti Järvi Vastaus kommenttiin #10

Jotain EU:sta kertonee sekin, että E. Liikasen ja O. Rehnin tapaisia henkilöitä on nimitetty komissionääreiksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän anttitee kuva
Antti Tulonen

Komissaareja valitaan yksi kustakin EU-maasta, siis myös Suomesta.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Kuinka ne aiheuttavat myötähäpeää?

Pentti Järvi

Jari-Pekka Vuorela ei ainakaan häpeile kertoa myötähäpeävänsä Muutos-2011-puolueen teesejä, jotka mielestäni ovat ihan kelpoja, vaikkakin hankalia toteuttaa ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Voihan olla niinkin, että euro ja koko EU on yhtä pahaa unta vain ja häipyy itsestään.

Joonas Kaur

Kansalaisaloitelaki on vaikuttanut aika paljon Suomen yhteiskuntaan, lähinnä vilkkaan keskustelun sukeuttajana. Sinänsä se on hyvä.

Nettiaikakautena on yllättävän helppo kerätä 50.000 nimeä miltei mille aloitteelle tahansa. Todennäköisesti tätä ei tiedostettu lakia säädettäessä. Voisi hyvin olla, että 100.000 nimeä olisi ollut järkevämpi raja.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kaksi, kolme käsittelyyn tulevaa aloitetta vuodessa on luullakseni jokseenkin odotettu määrä, enkä usko, että se tuosta kummenee.

Pentti Järvi

Sveitsissä on myös kunnallisia kansanäänestyksiä. Kaikkinensa ihmisiä vaivataan niillä iänestyksillä n. 4 kertaa vuodessa.

Pentti Järvi

Olipas pitkä blogi Helenalta. Tähän asti pääsin

"Mielestäni kansalaisaloitteet tulisikin alistaa sitoviin kansanäänestyksiin. Aina."

Sveitsin mallia kannatan varauksetta. Myös siellä tulee tehtyä hassuhkoja päätöksiä, mutta ei ainakaan voi valittaa demokratian puutetta siellä.

Pentti Järvi

Pikkulinnut laulavat, että jotkut eivät pidä Helena Erosesta. EU-vaalit ovatkin helppo tapa päästä hänestä eroon äänestämällä hänet Brysseliin.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Wuppiduu, eli saan ainakin yhden äänen?

Käyttäjän petrikaivanto1 kuva
Petri Kaivanto

Italiassa voi tehdä kansalaisaloitteen voimassaolevan lain osittaisesta tai kokonaisesta kumoamisesta. Siihen tarvitaan viisi maakuntavaltuustoa tai puoli miljoonaa äänioikeutettua, mikä on hyvin suhteessa Suomen nykyisen kansalaisaloitteen 50.000 allekirjoittajaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Referendums_in_Italy

Italian ainoa vaalivoittaja, alahuoneen suurimmaksi noussut Viiden Tähden Liike vaatii kansalaisille myös vastaavaa aloiteoikeutta ja äänestyskulujen säästämiseksi juuri Tero-Jarno Tikkasenkin yllä esittämää menettelyä:

Jos aloite menee parlamentissa ja senaatissa läpi, ei kansanäänetystä järjestetä.

Juha Korhonen

Olen samalla kannalla kanssasi, suurimmaksi osaksi. Ja varmaankin äänestän sinua eurovaaleissa. Mutta äänestän Henri Myllyniemeä aina kun mahdollista, siinä on jätkä joka ymmärtää taloutta.

Pentti Järvi

Tästä eteenpäin (alaspäin) keskustelu meneekin sitten täysin ulalle.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Oletko lukenut Waltarin kirjoitusta Suomen Kuvalehdessä em. kokouksen jälkeen? Natsi-Saksaa hän kehui häpeilemättä. Waltari myös suomensi natsimielistä kirjallisuutta jo ennen sotaa, mm. Horst Wesselin.

Joonas Kaur

Natsi-Saksa demonisoitiin vasta sodan jälkeen. Varsinkin ennen sotaa oli aivan luontevaa tuoda esille tuon keskieurooppalaisen mahtivaltion positiivisia piirteitä, joita löytyi yllin kyllin.

Kuinka monen kirjailijan kohdalla voitaisiinkaan tehdä syntiluettelo Neuvostoliiton kehumisesta?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kertoisitko jonkin NS-Saksan positiivien piirteen?

Joonas Kaur Vastaus kommenttiin #24

Natsi-Saksa kehittyi infrastruktuuriltaan ja teollisuudeltaan suurin harppauksin ja ihmiset muistivat vielä 30-luvun alun laman kurjana aikana. Siihen verrattuna kansa oli valtaosaltaan tyytyväistä.

Autoistuminen oli ripeää ja elintaso oli Suomeen verrattuna korkea. Natsi-Saksahan ei ollut samalla tavalla totalitaristinen diktatuuri ihmisen arjelle kuin Stalinin Neuvostoliitto, vaan maasta sai vapasti matkustaa pois ja sinne sai helposti matkustaa ulkomailta ilman kommervenkkejä.

Joku onkin osuvasti todennut, että Natsi-Saksassa osa kansasta joutui pelkäämään osan aikaa kun taas Stalinin Neuvostoliitossa koko kansa joutui pelkäämään kaiken aikaa.

Kyllä itse olisin mieluummin 30-luvulla muuttanut Berliiniin asumaan kuin Moskovaan.

Ja tämä vertailu siis siksi, että kuten mainitsin, kokonainen leegio suomalaisia nykykirjailijoita on aikoinaan ylistänyt Neuvostoliittoa, mutta se ei jostain syystä tunnu häiritsevän lainkaan niin paljon.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #25

NS-Saksan talous perustui velanottoon, ja juutalaisten ryöstämiseen. V. 1939 se oli konkurssissa, mikä oli sodan aloittamisen välitön syy.
Ei yhtä pahantekoa voi puolustella sillä, että toiset tekevät toisenlaista pahaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #26

Millä perusteella ns-saksan talous perustui velanottoon ja minkä mukaan se oli konkurssissa ennen sotaa?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #27

Perry, Matt "Mason, Timothy" pages 780-781 from The Encyclopedia of Historians and Historical Writing edited by Kelly Boyd, Volume 2, London: Fitzroy Dearborn Publishing, 1999 page 780

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #29

En nyt tohtisi sanoa,että konkursissa siltikään:

http://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2013/07/2...

"Syy talouskasvun vekselirahoitukseen oli se, että amerikkalaiset päättivät 13.1.1934 toimista, jotka huononsivat US-dollarin arvoa valtakunnanmarkkaan nähden niin, että Saksan oli mahdotonta enää ostaa raaka-aineita ja tuotteita ulkomailta reiluilla hinnoilla. Rahoitusongelmaan Saksa loi työvoimarahoituksen, jossa vekseli oli olennainen osa. Ne muodostivat ennakon rahoihin, jotka eivät olleet nykysysteeminmukaista keinotekoista pankkirahaa, vaan rahaa, joka oli sidottu työsuorituksiin ja hankittuihin pääomiin. Näin onnistuttiin saamaan aikaan talousihme vakain palkoin ja hinnoin. Tämä on sitäkin merkittävämpää, kun vallinneessa tilanteessa oli kova kilpailu suurten eurooppalaisten kauppamahtien kanssa ja valuuttapula. Yksi muna maksoi 1945 saman verran kuin 1933.

Saksalle irtautumisesta dollarivallasta olisi pitänyt olla kuolettavat seuraukset. Vaikka tässä palattiin oikeastaan kaupankäyntiin sellaisena, mitä se alun perin on ollut, vanhat kauppamahdit ylenkatsoivat toimintaa ja kutsuivat sitä “vaihtokaupaksi”. Mutta dollarin ja punnan diktaatin vallasta kärsineet muut maat janosivat kauppasopimuksia Saksan kanssa. Kuparin vaihto pyöriin, rautatiekiskojen vaihtoi tupakkaan tai kahviin oli houkuttelevaa. Kukaan ei enää ollut kiinnostunut dollarista eikä Sterling-punnasta. Saksasta muodostui pian hyvinvoinnin saareke keskelle talouskriisistä kärsivää maailmaa. Nyt ei hankkinut raha työtä vaan työ rahaa. Ennen sotaa Saksa ei tarvinnut vieraita lainoja, vaan oli itse itselleen velkaa. Jo 1935 oli tapahtunut ratkaiseva käänne ja alkanut itsensä ruokkiva kasvu. Työllisyys ja teollisuustuotanto lähenivät useimmilla aloilla tasoa ennen suurta talousromahdusta 1928. Työläisten palkat nousivat samassa suhteessa kuin teollisuuden voitot ja keskiluokan toimeentulo. Se, että Mefolla rahoitettiin myös Versaillesin jälkeen tarvittu jälleenvarustautuminen, oli välttämättömyys tuolloin aseistautuneiden ja vihamielisten naapureiden keskellä. Jos Hitlerin tarjouksiin aseistariisunnasta ja varustelukierteen katkaisemisesta olisi suostuttu, ei Saksan olisi tarvinnut varustautua niin paljon. Kallista se oli sillekin. Englanti sentään suostui 1935 laivastosopimukseen. Tämä vain lisäsi ulkomaiden hämmästystä eli talousihme on sitäkin merkittävämpi: Saksa valmisti sekä voita että kanuunoita. Vuoteen 1939 oli 20 % varustautumisesta maksettu Mefo-vekseleillä.

Päinvastoin meni USA:lla. Vuonna 1937 kaikki toiveet ja saavutetut menestykset tuntuivat valuvan hiekkaan ja edessä olki uusi talousromahdus. Koska globalisaatiokehitys oli kokenut takaiskuja, uusi konkurssi ei tuntuisi muiden maiden talouksissa niin paljon. Myös Italia ja Ranska olivat muodostaneet talousblokkeja ja siellä haluttiin kuulla koko ajan vähemmän “vapaasta maailmankaupasta”. USA:n osuus maailmankaupasta oli 1938 alimmillaan sitten vuoden 1910. Saksan osuus kasvoi koko ajan 40 % vuodessa. Saksan kansallisomaisuus lisääntyi ennen sotaa 40 miljardia vuodessa, kun taas USA:n valtionvelka kasvoi huolestuttavasti."

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #30

Taida jatkaa vielä,kun tuli niin makoisa kohta..

"Saksan paluu kultakantaan oli liittoutuneille niin iso asia, että Saksan voiton Puolan sodasta 1939 jälkeen länsimaat olisivat kuin olisivatkin olleet valmiita solmimaan rauhan ja jopa ilman Puolan tyhjentämistä. Brittiläinen neuvottelujen johtaja everstiluutnantti J Creagh Schorr selitti11.8.1947 eräässä puheessa Lontoossa, että “Koko sähkesodan ajan 1939/1940 (*lokakuusta 1939 Ranskan sotaretken alkuun ja Churchillin tuloon pääministeriksi asti) Saksan ja Englannin ulkoministeriöt neuvottelivat. Ehdotimme silloin, että voimme lopettaa vihollisuudet, jos Saksa on valmis palaamaan kultarahoitukseen”. Saman vahvistaa ruotsalainen Ehrhard Fleisbergh kirjassaan Wovon lebt der Mensch (1950). Tämä olisi kuitenkin merkinnt Saksalle paluuta vanhan systeemin orjuuteen. Loppukesästä 1944 amerikkalainen valtionsyyttäjä Francis Biddle julisti maihinnousun onnistuttua, että “Saksan hallitus ja kansa eivät koskaan ole käsittäneet taloudellisen liberalismin lakeja, siten kuin USA ne käsittää, saati sitten että olisivat niitä noudattaneet”. Siten tuli selväksi kuten monista muistakin lausunnoista ja tapahtumista, että liittoutuneiden sodanpäämäärä oli menestyksekkään saksalaisen talousmuodon lakkauttaminen, koska se oli muodostunut vaaralliseksi plutokraattisille voimille. Tosiasiassa Saksan toiminta oli laskenut niin paljon kauppatavaroiden hintoja, että angloamerikkalaisten firmojen menestysmahdollisuudet ja markkinat olivat vakavasti uhatut. Vasta Saksan täysi miehitys mahdollisti amerikkalaisten kontrolloiman ja hallitseman vapaan talousjärjestyksen globalisaationikä nyt on taas kriisissä vuodesta 2008 alkaen."

Joonas Kaur Vastaus kommenttiin #26

Siellä oli harjoitettu keynesiläistä talouspolitiikkaa satsaamalla suuresti infrastruktuuriin, mutta ei se konkurssissa ollut eikä taloustilannetta voida pitää ainoana tai merkittävimpänä sodan syynä. Mitä talouteen tulee, niin esimerkiksi itävaltalaiset ottivat Saksan Anschlussin riemurinnoin vastaan juuri siksi, että kansa siellä odotti saavansa työtä ja leipää, mikä pitkälti toteutuikin.

Jos sanotaan, että Natsi-Saksan talous perustui juutalaisten ryöstämiseen, niin se puolestaan on samankaltainen hymähdyksen arvoinen toteamus kuin mannerkiinalaisten uskomus siitä, että Taiwanilla vallitsee niin korkea elintaso tänään siksi, että Kuo Ming Tang -puolue ryösti kullan Kiinasta paetessaan saarelle.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Aika oireellista on, että EU-vaaliehdokkaan plokin keskusteluosiossa päädytään kiistelemään Natsi-Saksasta.

Käyttäjän petrikaivanto1 kuva
Petri Kaivanto

Sitten voidaankin kysyä, miten mitataan totalitarismin eri beigen ja harmaan sävyt.

Sekä monen Euroopan maan oppositio että minä olemme sitä mieltä, että EU:n tähtien ja natsihakaristin yhdistäminen on ihan osuva ja napakka protesti. Vain ilkeämielinen voi tulkita sen jotenkin väärin tarkoittamaan muuta kuin EU:n pahenevan demokratiavajeen vastustamista.

http://www.kaivanto.fi/vaalit/

Muuten olen sitä mieltä, että Saksan, Hollannin, Liettuan ja Latvian symbolikiellot on purettava, koska kaikki turhat kieltolait vain aiheuttavat vastareaktioita. Sitä paitsi hakaristi useimmiten on eri kuin Saksan kansallissosialistien symboli.

http://reclaimtheswastika.com

Baltteja tosin täytyy kehua siitä tasapuolisuudesta, että siellä on myös kommunistien symbolit kielletty.

Joonas Kaur

Riiittäneeköhän tuo demokratiavaje pelkästään tekemään EU:n tähtilipun ja Natsi-Saksan hakaristilipun yhdistämistä protestin mielekkääksi perustaksi? EU kun muutoin on jotain aivan päinvastaista Natsi-Saksan kanssa. Natsi-Saksa peräänkuulutti voimakasta kansallisvaltiota (ein Volk, ein Reich ein Führer) kun taas EU on täysin päinvastaisella linjalla liittovaltiopyrkimyksineen.

Käyttäjän petrikaivanto1 kuva
Petri Kaivanto

Sepä onkin makuasia. Ja niistä nimenomaan pitää kiistellä. Hakaristi tai siis varsinkin tuo Saksan ja kansallissosialistien käyttämä koetaan laajalti totalitarismin ja juutalaisten joukkotuhonnan symboliksi. Yhtä lailla EU:n tähtilippu koetaan monella Euroopan nurkalla totalitarismin ja demokratian puuttumisen symbolina:

http://www.demotix.com/photo/1431457/protest-again...

Hitleriä sentään joku joskus äänesti. Klonkkua eli EU:n presidentti Van Rompuyta ja ulkoministeri Lady Ashtonia ei ole äänestänyt kukaan.

Toimituksen poiminnat