Yksinhuoltajien synkkä todellisuus
Naurettavan audikohun jalkoihin jäi mielestäni huomattavasti merkittävämpi naisten asemaan liittyvä uutinen yksinhuoltajien syvenevästä köyhyydestä. Olkoonkin, etteivät kaikki yksinhuoltajat ole naisia, mutta valtaosa on ja on häpeä, ettei tässä feminismin luvatussa maassa osata yksinhuoltajien ongelmiin tarttua ja niitä julkisuudessa puida.
Edelleenkin yksinhuoltajien vaikeudet kuitataan helposti sanomalla "itsepähän ovat lapsensa tehneet..." ja ulkopuoliset monesti kuvittelevat, että yksinhuoltajille virtaa tukieuroja ovista ja ikkunoista, vaikka todellisuus on jotain täysin muuta.
Nuoret yksinhuoltajaäidit jäävät varsin usein vaille kunnollista koulutusta ja siten mahdollisuutta vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Esimerkiksi opintotukijärjestelmä perustuu käytännössä pitkälti siihen ajatukseen, että opiskelija käy töissä tai opiskelijan vanhemmat osallistuvat opiskelijan kuluihin. Yksinhuoltajalla, jonka lapsi on opiskelujen ajan päivät hoidossa, ei todellista mahdollisuutta työhön kuitenkaan ole, sillä mihin hän sen lapsen ilta- tai viikonlopputyön ajaksi laittaisi?
Työssäkäyville yksinhuoltajille ongelmia aiheuttavat mm. kouluikäisten lasten hoitomahdollisuuksien puute (iltäpäiväkerhojen puutteellisuus, koulujen kesälomat jne.) sekä se, että nykypäivänä työelämässä työntekijältä odotetaan tiettyä joustavuutta, jota taas yhteiskunnan tarjoamista päivähoitopalveluista ei aina löydy. Entä onko sitä tutkittu, millainen vaikutus työn saantiin on työnhakutilanteessa ilmoittaa olevansa yksinhuoltaja, jolla ei ole esim. lapsen sairastaessa muuta mahdollisuutta kuin jäädä itse kotiin hoitamaan lasta, olipa työpaikalla tilanne mikä tahansa.
Tilastojen mukaan yksinhuoltajaäidit jäävät hoitamaan pientä lasta yhtä usein kotiin, kuin tavis ydinperheidenkin äidit. Kuitenkin kun jo ihan tavallisella keskituloisella ydinperheellä on taloudellista suhmurointia, jos toinen vanhemmista jää hoitamaan lasta kotihoidontuella kotiin ja vain toinen vanhemmista käy töissä, niin mitä se tarkoittaakaan yksinhuoltajaperheessä? Vuosien suoranaista köyhyyttä, kituuttamista kasvavan lapsen kanssa muutaman sadan euron kuukausitulolla. Olisikin mukava olla joskus seuramassa tilannetta, jossa neuvolan täti neuvoo perusäitiyspäivärahalla elelevää nuorta äitiä "syömään hyvin ja monipuolisesti, että jaksaa imettää" (tosin nykyinen hallitushan nosti sentään sen pienimmän äitiyspäivärahan peruspäivärahan tasolle. Olihan se vähän hassua, kun aikaisemmin työttömänä sait huomattavasti paremmin rahaa, kuin pienen vauvan äitinä.)
Erinäisten tukien saantiin oikeuttavat tulorajat ovat aika matalat ja jo varsin pienellä kuukausitulolla yksinhuoltaja jää toimeentulotuen tai asumistuen ulkopuolelle. Ja jos yksinhuoltajalla ei ole mahdolliisuutta kouluttautua, niin turhapa mitään Audin myyntijohtajan paikkaakaan on hakea. Kun yksinhuoltajalla ei ole mahdollisuutta nousta merkittävien naisjohtajien joukkoon (toki poikkeuksiakin on, esim. Anni Sinnemäki), niin naisasialiikeille näyttäisi olevan yksi ja sama mikä yksinhuoltajien tilanne Suomessa on.
Kaikkien pienituloisten lapsiperheiden todellisuus on Suomessa karu. Viime joulun alla seurasin sydän kippuralla netistä köyhien lapsiperheiden nettikeskusteluja, joillakin vanhemmilla ei ollut varaa edes sitä joulupöytää lapsilleen kattaa ja lahjat olivat täysin sukulaisten varassa. Viime jouluna Hurstin perinteisessä joulujuhlassa taisikin olla ennätysmäärä lapsiperheitä...
Kaikesta huolimatta köyhässä ydinperheessä vanhemmilla on tukena toisensa, mutta yksinhuoltajaperheissä sen saman köyhyyden keskellä voi aikuinen ihminen olla aivan yksin. Voi vaan kuvitella kaikkia niitä pelkoja ja ajatuksia, joita yksinhuoltaja joutuu käymään itsekseen läpi. Yksinhuoltajan suurin pelko varmasti on, että köyhyys tulee vaikuttamaan lapsen elämään niin, että hän putoaa yhteskunnan kelkasta yksinkertaisesti siitä syystä, ettei vanhemmalla ole mahdollisuus tarjota lapselle kaikkia nykymaailman mahdollisuusia.
Yhden vanhemman perheiden liiton sivulla on mielestäni kirjoitettu mielestäni todella hyvin: "jo yhden yksinhuoltajaperheen syrjäytymisen estäminen säästäisi merkittävästi yhteiskunnan menoja". Onkin käsittämätöntä, että yksinhuoltajat jätetään tavallaan yksin ja jäädään odottamaan, että napsahtaako sillä päässä vai ei. Minusta kun vähän tuntuu, että siinä vaiheessa, kun yksinhuoltaja on jo syrjäytynyt ja seonnut, niin sitä apua alkaa tulla sieltä sun täältä, vaikka varsinkin nuorille yksinhuoltajille apua ja yhteiskunnan tukea täytyisi alkaa tarjoamaan heti. Esimerkiksi tiuhat neuvolakäynnit, yksinhuoltajalle automaattisesti tarjottu keskusteluapu ja opiskeluun tukeminen olisivat yksinhuoltajille ja heidän lapsilleen tulevaisuuteen sijoitettua pääomaa, jolla pystyttäisiin myöhemmän vaiheen ongelmista ennaltaehkäisemään todella paljon, ehkä jopa useamman sukupolven ajan. Myöskin nuorella yksinhuoltajaäidillä on niitä tulevaisuuden haaveita ja tavotteita ja häntä täytyisi tukea ja rohkaista toteuttamaan omia unelmiaan.
Mutta koska "itsepähän ovat lapsensa tehneet" -ajattelu on edelleen turhan voimissaan, saavat suomalaiset yksinhuoltajaäidit jäädä ihmettelemään, että missä se tasa-arvo ja naiseuden suuri arvostus on. Niin sanottua työvoimapulaakin mieluummin korjataan roudamalla Suomeen ulkomaisia moniosaajia sen sijaan, että oman väestön koko potenttiaali otettaisiin käyttöön.
Yksinhuoltajaäitejä kapinaan kehoittaen,
Helena
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ooppa kova tykittäjä - bravo - sun ei tartte enää leikkiä pelleä joten vaihda tuo kuva näköseksesi - vai onko tuo kuva sellainen jonka juuri ja juuri sait otettua kun oikein pinnistelit ollaksesi ihmisen näköinen :)
#1.
Jokainen haluaa näyttää sen paremman puolen itsestään ;)
Asia on toki monisyinen ja vaikea, sitä en kiistä. Mutta jos se yh on kotona oleileva sinkku niin onko hänen elintasonsa sitten korkeampi? Pitäsikö olla? Tai entäpä silloin jos hän kuuluu opiskelijoiden jälkeen köyhimpään ryhmään eli osapäivätyöläisiin?
Siis monesti näissä keskusteluissa tulee esiin se että kun on niitä lapsia niin sitten ne tulotkin pitäisi olla varatuomariluokkaa..
Taitaa siihen laihaan joulupöytään olla useimmiten kyllä syynä runsaat joulujuomat joista ei tingitä..
3. Johan - sinun mielipiteesi loukkaa ihmisiä minä mukaanlukien niin että on pakko sanoa että ei ole vaikea arvata mihin valokuvasi putken toinen pää johtaa. Itseriittoinen suljettu systeemi sulla Johan.
#1 Jussi:
Olen tuossa kuvassa parhaimmillani, juuri kuten K-Veikko tuossa toteaakin.
#3 Johan:
Minä en näkisi tilannetta ihan noinkaan. Tiedän monia hyvin pienituloisia perheitä, joissa ei todellakaan alkoholiin sitä rahaa jää, vaikka varmaan hyvää tekisikin kaiken sen keskellä joskus vetäistä perisuomalaiset pers'kännit.
Muutenkin kommenttisi on hieman outo, koska minä en missään nimessä oleta, että yksinhuoltajaperheillä pitäisi olla varatuomarin tulon, mielestäni tärkeämpää kuitenkin olisi luoda yksinhuoltajillekin sellaiset tukiverkostot, että heillä itsellään olisi mahdollisuus tehdä oman ja lastensa tulevaisuuden eteen töitä.
Köyhyys on kaikille köyhille todella vaikeaa, mutta erityisen raastavaksi sen tekee tilanne, jossa osallisena on lapsia, joiden tietyt tarpeet on pakko pystyä tyydyttämään. Aikuinenhan elää esimerkiksi makaroonilla ja maksalaatikolla yllättävänkin pitkiä aikoja, mutta lapselle sellainen on kyllä aika haastavaa.
Ehkä 70-luvun vanhemman ”telaketjufeminismin” mielipide- ja arvojohtajanaiset osaavat antaa omasta puolestaan vastauksen siihen, miksi yhteiskunnan johtavien arvojen joukkoon nostettiin 70-luvulla yksin naisia velvoittava yksinhuoltajuus.
Kun itse on elänyt melko pitkän parisuhteen ensin luokkatoverina seitsenvuotiaasta alkaen, ja sitten ystävänä ja jatkossa aviopuolisona yhden miehen kanssa, jossa ei todellakaan ole koskaan ilmennyt oireita ”hellan ja nyrkin väliin” pakottamisesta, vaan joka avioliiton alusta alkaen on halunnut omalta osaltaan siivota, leipoa ja laittaa ruokaa perheelleen sen lisäksi, että on soittanut kitaralla Beatles-lauluja lastensa kehtolauluiksi jo kun he olivat vauvoja, niin ei oikein osaa sanoa, että mistä yksinhuoltajien surkea kohtalo johtuu.
6. Niin - kun siitä kansanosasta jonka pitäisi olla kansakunnan tulevaisuutta onkin tullut kansakunnan nykyisyyden taloudellinen taakka. Eikö tämä ole totuus ja eikö tämä yhteiskunta ole silloin tosi pahasti sairas.
Erittäin hyvä kirjoitus ja Johanin #3 pitäisi hävetä!
Helena, kirjoitat:
"Kaikkien pienituloisten lapsiperheiden todellisuus on Suomessa karu. Viime joulun alla seurasin sydän kippuralla netistä köyhien lapsiperheiden nettikeskusteluja, joillakin vanhemmilla ei ollut varaa edes sitä joulupöytää lapsilleen kattaa ja lahjat olivat täysin sukulaisten varassa. Viime jouluna Hurstin perinteisessä joulujuhlassa taisikin olla ennätysmäärä lapsiperheitä…"
Tämä on totta. Ja vielä sellainen asia että älä Helena välitä Transbergista, jotkut miehet eivät osaa olla ystävällisesti eri mieltä, töykeyteen miesten taholta minäkin olen täällä ja "elävässä elämässäkin" saanut tottua.... miehet ovat välillä sellaisia pelkureita...
6 Tuula Hölttä
Hyvä kirjoitus
Kiitos kommenteista, Tuula, Annaleena ja Ros-Brit :)
Mitä tulee Tranbergin asenteeseen pienituloisia lapsiperheitä kohtaan, niin olen huomannut tuollaisen asenteen olevan melko yleinenkin. Ehkä se on hieman samanlainen asenne kuin joskus 60-70 -luvuilla sotaveteraaneja kohtaan. "Mitäs läksitte", saivat hekin kuulla...
Olisi kuitenkin muistettava, että nykyiset lapset ovat tulevaisuuden eläkkeenmaksajia ja olisihan se ihan mukavaa, jos jälkeemme jäisi inhimillisyyteen pyrkiviä aikuisia, joista olisi välitetty ja jotka osaisivat myöskin välittää.
Kysymys nousee - minkälaisia Trandbergin kaltaiset itse asiassa ovat - ovatko he kenties autoja tuunavia sinkkupoikia, perusperhearvot vain omaan yltäkylläiseen perheeseensä varanneita hyvinvointiohjuksia, perusarvoista vieraantuneita jos koskaan niitä löytäneitä vai mitä.Ja nimenomaan suhteessa tällaiseen ilmiöön kuin yksinhuoltajat.
Hankalahan tuo asetelma on, eikä varmaankaan muutosta ole vähään aikaan tulossa. Vielä ongelmallisemmaksi asian nostaa se, että näitä tukea tarvitsevia ryhmiä on enemmänkin (esim mielenterveydeltään järkkyneet tai ne hiljaiseksi lääkityt vanhukset). Joten kun näköpiirissä on vain yhteiskunnan velkaantumista on vaikeaa odottaa tähän mitään muutosta. Jos näitä ongelmia todella halutaan ratkoa, tarkoittaa se, että jostain täytyisi löytää runsaasti lisää voimavaroja (rahaa) ja ainoa tapa siihen on entistä solidaarisempi yhteiskunta. (mikä tarkoittaa sitä, että verotusta pitäisi selvästi nostaa).
Kokonaan toinen keskustelun aihe sitten on se, että mikä on näiden ihmisten oma vastuu tilanteestaan ja mitä on kohtuullista odottaa yhteiskunnalta? Itse kaipaisin pääsääntöisesti ihmisiltä enemmän vastuullisuutta, mutta toisaalta myös entistä määrätietoisempaa otetta siihen, että pulaan joutunutta autetaan.
Karjalanneidolla on nyt kaunis kuva tuossa etusivulla :)
En mie jaksa lähteä barrikadeille: en ole enää kuin muutaman vaivaisen kuukauden yksinhuoltajan kirjoilla. Mutta ihan hyvä, että tuot tuon meidän tavis-naisten asian pintaan...ja isien.
12. Minä en voi hyväksyä arvovalintakysymyksen väistämistä sillä että tehdään siitä lisää verotuskysymys - minusta pitää kysyä reippaasti halutaanko me turvata ihmisen hyvä elämänkaari kohdusta hautaan vai ei ja jos halutaan niin sitten pannaan kysymys että mikä on sellainen josta voimme luopua. Se voi olla vaikka pankkitukien takaisinottaminen, ääririkkaiden kohdistettu voimakkaampi verotus, vähempi ja arvotietoisempi rakentaminen jne mutta jotenkin vesittää iso arvo- ja substanssikysymys pelkäksi veroasteen nostoksi on kyllä koko kysymyksen väistämistä. Arvokysymyksiä pitää tehdä ja siihen kuuluu mitä me arvostetaan ja mitä ja miltä me otetaan ja mille annetaan.
Ja kuten olen toistuvasti sanonut Keltikangas-Järvisen mietteet vaikkapa lapsen hoidon suhteen ovat hyvä tieteellinen ankkuri minkä varaan rakentaa niin että ei asiasta tule pohjaton kaiken rahan imevä kukkaro vaan voidaan jokseenkin tietää missä on tyydyttävä taso ja siitä ollaan kaukana - mukaanlukien yksinhuoltajien lasten tulevaisuus heidän vanhempansa surkean tilanteen takia.
Suuronen on nyt tismalleen oikealla asialla etsiessään todellisia kohderyhmiä huonostimenevien joukossa.
4. Teidän piireissä joutuu pahoittamaan useinkin mielensä, vallitseva todellisuus kun ei oikein kohtaa teidän teorioiden kanssa. Hyvää asiassa on se että te loukkaannutte lähitulevaisuudessa helvetisti useammin kuin nykyisessä pullamössöyhteiskunnassa. Rahat kun ovat loppu vaikka hallitus sitä vielä syytääkin mielettömiin hankkeisiinsa.
5. En toki väittänyt ettei olisi olemassa pienituloisia perheitä, YHoita ja vielä nitä sinkkujakin. Todellisuudessa Suomeen on tuotettu, siis kasvattamassa kasvatettu, uusavuttomien sosiaaliperheiden luokka joille lasten tekeminen ei suinkaan alenna vaan nostaa sitä aineellista hyvää. Sosiaaliavustuksilla saavutettu elintaso on nyt korkeampi kuin 70-luvulla duunariperheissä tai 50-luvulla vähän paremmissakin perheissä. On päivän selvää ettei tämä tilanne voi jatkua enää globaalissa tulevaisuudessa.
Yleensä oikeasti köyhät Suomessa ovat jotain väliinputoojaryhmää: yrittäjiä tai osapäivätyöntekijöitä yms. Sossupummit laittavat rahansa peleihin ja viinaan tai johonkin muuhun, ei niiden "köyhyys" poistuisi vaikka avustukset kaksinkertaistettaisiin.
Muistettavaa on kuitenkin myös se tosiasia että on lapsiperheitä, jossa molemmat puolisot ovat läsnä ja silti koko perhe, myös toinen puoliso joutuu elämään lähesv ain toisen aikuisen tuloilla. Tämä ei ole läheskään aina oma valinta. Kyseessä voi olla pitkäaikaistyöttömyyttä tai sairautta. Jollei ole ollut pitkä työura takana myös sairaseläkkeen minimitasolla ei toista elättää, ehkä ei itseänsäkään koska saattaa olla myös sairaudesta johtuvia kuluja.
Kuitenkin tämänkaltainen perhe kaikissa tukihakemuksissa ja vastaavassa tilanteessa katsotaan olevan kahden aikuisten perhe, ja minun käsityksen mukaan vielä hankalammassa asemassa kuin yksinhuoltajat, koska tässä tapauksessa "yksinhuoltaja" lastensa lisäksi joutuu myös osittain elättämään puolisonsa, jonka tulot ei riitä edes omien kustannuksiin. Kaikissa perheen tulojen mittauksissa yhden puolisoiden bruttotulot lasketaan yhteen mutta verotuksessa tulot verotetaan erikseen, jonka seurauksena tienaavan puolison veroprosentti voi olla korkeampaa kuin jos tulot jakautuisvat tasan molemmille, elikä vähemmän rahaa jää perheelle käytettäviksi.
"...merkittävämpi naisten asemaan liittyvä uutinen yksinhuoltajien syvenevästä köyhyydestä. Olkoonkin, etteivät kaikki yksinhuoltajat ole naisia, mutta valtaosa on ja on häpeä, ettei tässä feminismin luvatussa maassa osata yksinhuoltajien ongelmiin tarttua ja niitä julkisuudessa puida."
Meillä on politiikassa paljon naisia ja päättävillä paikoilla. Jostain syystä ne eivät saa vaikutettua lapsiperheiden ja yksinhuoltajien asioihin, mistäköhän johtuu? Eivätkö osa liittoutua keskenään yhteisten asioiden ajamiseksi?
Marko Kivelä ja Janne Suuronen:
Vastaan nyt teille samalla kertaa molemmille. Tajusin itsekin, että kirjoitukseni oli hieman turhan railakkaasti yksinhuoltajia yleistävä. Tarkoitukseni oli laittaa tuonne joitain tilannetta selventäviä lukuja, mutta unohdin. Oho hupsista ;)
Minä en haluaisi laittaa suomalaisia pienituloisia vastakkain, siis että jollaikin olisi huonommin kuin toisella, puhutaanhan kuitenkin suuresta suomalaisten ryhmästä, joiden jokaisen oloja pitäisi pystyä parantamaan. Nostin yksinhuoltajat siksi esiin, koska nyt on nämä naisten oikeudet ja tasa-arvo olleet tapetilla ja mielestäni yksinhuoltajat ovat sellainen naisryhmä (kuten sanoin, yksinhuoltajistahan valtaosa on naisia), joiden tilanteesta ei mielestäni tarpeeksi puhuta.
Marko, kysyt "Kokonaan toinen keskustelun aihe sitten on se, että mikä on näiden ihmisten oma vastuu tilanteestaan ja mitä on kohtuullista odottaa yhteiskunnalta?" ja tähän takerrun siksi, että jostain syystä aina kun yksinhuoltajien tukemisesta puhutaan, aletaan jauhaa rahasta. Itse kuitenkin ajattelisin, että lastenhoitoavulla ja muilla "fyysisemmillä" keinoilla voitaisiin yksinhuoltajia auttaa auttamaan itseään, jolla olisi paljon suurempi merkitys kuin sillä, että maksettaisiin vaan lisää rahaa. Toisaalta, tottahan on, että tänä päivänä on vaikea työllistyä ja elinkustannuksetkin ovat nousseet, mutta eihän sitä rahaa tosiaan riitä joka paikkaan jaettavaksi.
Jannelle vielä sen verran, että muistelen lukeneeni kahden vanhemman lapsiperheistä 6% joutuvan hakemaan toimeentulotukea selviytyäkseen arjesta. Yksinhuoltajilla vastaava luku on 28%. Lisäksi sitten on se valtava lauma yksinhuoltajia, jotka kituuttavat jollain todella pikkuruisella palkalla, joka kuitenkin ylittää joidenkin tukien tulorajan, ja heissä niitä köyhiä on varmasti myöskin.
Ja vaikka yksinhuoltajien kohdalla puhuttaisiin "lyhytaikaisesta" köyhyydestä, niin se voi vaikuttaa lapsen koko tulevaisuuteen, jolloin mielestäni ei enää voida puhua köyhyyden lyhytaikaisuudesta :)
Tranberhg:
"Sossupummit laittavat rahansa peleihin ja viinaan tai johonkin muuhun, ei niiden ”köyhyys” poistuisi vaikka avustukset kaksinkertaistettaisiin. "
Koitanpa nyt olla provosoitumatta, koska kannatan mielipiteenvapautta, mutta pakko esittää tarkentava kysymys: miellätkö sinä yksinhuoltajat noin niin kuin yleisesti sossupummeiksi?
Trandberg "Sossupummit laittavat rahansa peleihin ja viinaan tai johonkin muuhun, ei niiden ”köyhyys” poistuisi vaikka avustukset kaksinkertaistettaisiin. "
Tällaiset alkeisasenteelliset vetasut on kaikkea muuta kuin hyvä lähtökohta ratkoa yhtään mitään koska siinä tunne ja tiedot on paketoitu sellaiseksi asennemöykyksi jota ei edes viitti ruveta aukomaan ja jonka asenteen ja sen sisältämän yleistyksen myötä samaisen henkilön kaikki muutkin mielipiteet menee roskakoriin samantien epäilyttävinä jonkun alkeisasenteeöllisuuden peittävinä joutavanpäiväisinä lässytyksinä. Jo Tranbergin aiemman kommentin lause "Taitaa siihen laihaan joulupöytään olla useimmiten kyllä syynä runsaat joulujuomat joista ei tingitä.. " suhteessa blogin esittämiin laihoihin joulupöytiin osoitti että tämä herra sopii paremmin muihin keskusteluihin kuten auton tuunaamispiiriin kuin puimaan vaikeuksissa olevien ihmisten asioita joita vaikeuksissa olevia ihmisiä hän selvästikin paitsi halveksii niin myös asenteellisesti mustamaalaa.
Minua ärsyttää tuollaiset asennesuunsoittajat - sanokaa muutkin heille niin että ymmärtävät, heitä on turha sivistyneesti pehmoillen käsitellä koska se ei mene heille selvästikään kaaliin. Pitää sanoa suoraan että tuon kaltainen asenteellisuus on sama kuin sulkisi itsensä keskustelusta joka on täysin aiheellinen johtopäätös koska muuten keskustelu menee vaan tällaisten itsekeskeisten asentteellisuuden aukomiseen itse asian jäädessä täysin unhoon - ja sitähän nämä asenteelliset haluaakin että heidän napaansa keskitytään oli se sitten alkeellinen asenteellisuus tai mikä muu asia tahansa.
#22 ja 23
Tuollaisista "yksinhuoltajat ovat sossupummeja"-tyypeistä tulee mieleen, kun joskus vuosia sitten tarjosin eräälle vanhalle koulukaverille (nuori työtön mies) baarissa drinksun, niin tää kiitoksen sijaan kysyi "ai onko sulle sossusta tullut rahaa" :D
Mut muuten, Jussiseni, I love you :P Esität mielipiteesti erittäin hyvin :)
24. Ohhoh kiitos vaan :)
Olen sitä mieltä tietäen että näitä tyyppejä on pilvin pimein että heidän umpiasenteellista mörrimöykkymaailmaansa pitää ruveta ihan erikseen aukomaan koska heitä on paljon ja siellä on kaikki mahdolliset asiat yhtä sotkussa ja vastenmielisessä järjestyksessä kuin nakkikioskisyömisten tähteet kadunvarren oksennuksessa. Niin tismalleen alhaista on se asennemaailma - mutta minä kun olen niin positiivinen että uskon että ei näistä valtaosa likikään niin pahoja ole kuin tuosta päätellä saattaisi vaan ovat vaan niin pihalla ymmärryksen suhteen vähän asiassa kuin toisessakin. Että en minä heitä pahoina pidä jos joku sellaisen johtopäätöksen tekee. Kyllä he pystyy vaikka mihin hyväntekeväöisyyteen kun niikseen tulee. Että semmonen lohtu tähän paasauksen päälle.
Ja nyt minä heitän yllättävälle taholle pallon näiden mörrimöykkyjen maailman avaamiseksi - minusta pubien pitäjät ja vastaavat voisivat alkaa valistamaan näitä mörrimöykkyjä että se asenneluola saisi vähän valoakin sen kaljan lisäksi. Sitä mörrimöykkyporukkaa kun taitaa eniten kasautua niihin porukoihin mutta ei tietenkään täysin - kyllä erittäin säällisissäkin ja sivistyneiossäkin porukoissa tulee asennetta vastaan että tukka nousee pystyyn.
Ja anteeksi vielä tämä kommentti sitten lopetan - tietenkin tuon asenteellisuuden korkeakoulu on mikäpä muu kuin iltapäivälehdet Iltalehti ja Iltasanomat.
Tämä sossupumminimittely on ikuisuuskysymys. Itse olen tavallista ihmistä paremmin perillä sosiaalitoimesta, koska seuraan paikallispolitiikkaa ja kansalaisaktiivina myös sosiaalitoimea. Selvittelen yleensä asioita, luen lait, hankin ministeriöiden ohjeet ym. Sosiaaliasiamiesten selvityksistä saa myös hyvän kuvan aiheesta. Toi nimittely johtuu tietämättömyydestä, kun ei tiedä mikä on todellisuus.
Kun on siinä tilanteessa, että on pysyvästi sosiaalitoimen asiakas, silloin elää sellaisissa olosuhteissa, ettei todellakaan se ole mitään mukavaa loikoilua yhteiskunnan kustannuksella. Kun pääsee töihin, se on huima muutos elintasoon, verrattuna mitä fattasta saa. Myöskin fattan ongelma on siinä, että sieltä saatava tulo ei ole kovinkaan säännöllistä, sen käsittelyssä on jopa toisinaan suoranaista mielivaltaa.
Kun pidemmän päälle elää toimeentulotuella, se jättää ihmiseen jälkensä. Tästä syystä niille pitkäaikaistyöttömille, jotka ovat työkykyisiä pitää saada jostain järjestettyä töitä. Onneksi kuntien velvollisuudet ovat tämän suhteen lisäääntymässä, pitkäaikaistyöttömyyden lasku ollaan kaatamassa kokonaan kuntien piikkiin, mikä on oikea osoite.
"mutta minä kun olen niin positiivinen että uskon että ei näistä valtaosa likikään niin pahoja ole kuin tuosta päätellä saattaisi vaan ovat vaan niin pihalla ymmärryksen suhteen vähän asiassa kuin toisessakin"
- joukossa on varmaan elämästä loukkaantuneita ja jossain suhteessa yli ajettuja, ihmisiä kun kohtaamisia asioita käsittelevät niin erilaisella tavalla. Helpompaa on kuitenkin elää jos vapautuu ennakkoasenteista ja myyteistä ja jaksaa ymmärtää asioita vähän laajemmin.
29. Mutta on siellä ilmiselviä paskiaisiakin joka yhteiskuntaluokan tasolla.
#15
Itse en taas voi hyväksyä sitä, että realismi ohitetaan kun katsotaan ongelmiin. On helppoa huutaa, että meidän täytyy auttaa kaikkia avun tarpeessa olevia. Ehkä viidesosa maalman väestöstä on niin köyhiä, että päivittäinen selviytyminen on vaakalaudalla, todellisen köyhyyden rinnalla köyhinkin suomalainen on kuin kroisos. Ketä heistä pitäisi auttaa? Vai pitäisikö kaikkia? Ja sen lisäksi näitä suomalaisia, oman mittapuumme mukaan köyhiä?
Niin maailman kuin Suomen ongelmat ovat moninaiset. Voimavaramme ei riitä kaikkien auttamiseen vaikka kuinka haluaisimme. Todellinen arvovalinta ei lopulta ole, autammeko jotain yhtä ryhmää, vaan se, että kuinka paljon voimavaroistamme käytämme apuun ja keitä kaikkia autamme. Tämän ikävän tosiasian kiersit kommentissasi turhan tehokkaasti.
Ei välttämättä ainoastaan yh-henkilöitä koskeva vaan kaikkia:
Älkää uskoko esim. eduskunnan tai kunnanvaltuuston "säästäjäidiootteja", jotka papukaijojen tavoin toistavat mantraansa, joka heille on syötetty.
Tehkää näin:
Kysy itseltäsi
- pitääkö yhteiskunnassa antaa apua jotta yksilö voi auttaa itse itseään?,
- vai onko tarpeen antaa passivoivaa apua?
Itse olen sitä mieltä, että yh-henkilöä pitää auttaa kehittämään itseään jo yh-aikana, eli kyse ei ole siitä, että kun olet ollut yh 40-vuotiaaksi saakka, sinulla on mahis mennä opiskelemaan...
- Jos yh haluaa opiskella, pitää hänen saada siihen sopivat puitteet, koska hän on valmis auttamaan itse itseään.
- Jos hän tienaa rahansa (vaikkapa vuoro)työssä, pitää siihen luoda puitteet, koska hän haluaa pitää itse huolta itsestään, (niin pitkälle kun se on mahdollista).
- On myös muita kategorioita joihin pitää soveltaa samoja perusperiaatteita, mutta he eivät ole tämän blogin teemana.
-----------------------
Sitten on olemassa myös kategorioita, jotka eivät pysty tilanteensa vuoksi auttamaan itse itseään: Lapset, vanhukset ja vaikkapa sairaat.
Henry
31. Mistä sinä tiedät mitä on olla köyhä - köyhä on ahdistava olotila jossa nykyisyys on ahdistavaa ja tulevaisuus myös. Ei se ole sidoksissa niin paljon siihen mitä sinä ajattelt sen olevan että me olisimme Suomessa kroisoksia kaikki. Tietenkin minä tiedän että on maailmassa paljon hirveämpiäkin asioita kuin meillä. Mutta se ei pelasta sitä asiantilaa että on määriteltävissä että Suomessa sen ja sen verran kun saa ennustettavalla tavalla rahaa ptemmällä aikavälillä niin se helpottaa. Siis on olemassa joka maassa hyvinvoinnin perustaso jonka alle ei saisi jäädä ja se on tietenkin määriteltävä kunkin maan yleisten olosuhteiden mukaan ja toisaalta sen mukaan että on olemassa olosuhteista riippumattomia asioita jotka on ihmisille hankalia kuten ruuan puute, lämmön ja suojan puute jne. Ei se auta ihmistä yhtään jos sillä on nippa nappa ruoka ja suoja jos siihen liittyy koko ajan pelko sen menettämisestä - senkin vähän.
Se pitäisi ymmärtää että kun tietty raja ylitetään perusasioiden suhteen niin se on heikompi homma missä maassa tahansa. Köyhyys on aika yhteismittalinen asia ja siksi suomalaisesta köyhyydestä pakeneminen vetoamalla ulkolaiseen köyhyyteen on pelkuruutta suomalaisen köyhyyden edessä.
#32: Hyvin sanottu. T
odellisuudessa tietysti vaikea vetää rajaa aktivoivan ja passivoivanavun välillä. Siihen tarvittaisi kaiken lisäksi harkinnanvaraisuus vielä enemmän, mutta se vaati taitava ja vastuuntountoinen päättäjä. Helpompi kohdata kaikkea "oikeudenmukaisuuden" mukaan= samalla tavalla, vaikka juuri se käytännössä synnyttä epä-oikeudenmukaisuutta (sama kohtelu/ sama toimenpide = eri ihmiselle erilainen vaikutus)
Helena!
Sossuavusta sen verran... Juu, jos minulta joku kysyy saanko sossuapua, kerron että saan kyllä, mutta huomattavasti vähemmän kuin esim. Nordea tai Nokia.
Kaikki saavat sossuapua: pankit ovat saanneet ihan selvää rahaa, eräille suuryrityksille valjastetaan määrätyt tutkinta sektorit yliopistoissa jne.
Siis sosiaaliapu on sellaista, että maksetaan verorahoista jollekin, niin että se/hän pärjäisi paremmin.
Sitä vain nimitetään eri nimikkeillä, jottei kassahenkilän jossakin suuressa pankissa tarvitsis tuntea tekevänsä työtä jollekkin pummilaitokselle.
Tai jyväjemmari, jonka leipää kaikki syömme, ja joka on pakko pitää hengissä monestakin syystä, ei tykkäisi siitä jos hänen maataloustukipaperinsa syynättäisiin sossussa, tai jos kutsut maataloustukiaisia "sossu-rahoiksi".
Seuraavan kerran kun menet kaljalle, niin kysy ihmisiltä: "Hei kuule, saaks' sun työnantajas' paljonkii sossurahaa?"
Toinen menee tietysti ihan mykäksi ja silloin jatkat:
"Aijaa, sä taidatkin tehdä töitä jollekin pienyrittäjälle, ku sä et hiffaa mitä mä bamlaan". [Pistä teksti omalle slangillesi - en itse osannut.]
Henry
Hyväääääääää Henry - pienyrittäjät ovat oikeasti usein köyhiä eivätkä uskalla sanoa mitään koska pienyrittäjän työnantaja on usein sossuapua saava suuryritys joka silmänvilkaisulla lakkaa tilauksensa pienyrittäjältä jos se rupeaa poliittisesti kovin aktiiviseksi.
Tässä tuoretta uutista että pörssi on noussut kohisten - siellä sitä sossurahalla hillutaan :) huom - lukekaa viimeinen rivi tarkkaan :)
"Kriisiä edeltäneelle kurssitasolle on toki vielä matkaa, mutta maaliskuun alussa osakkeita ostaneet ovat jo tehneet hyvää voittoa. Monien osakkeiden arvo on vähintäänkin kaksinkertaistunut keväästä.
Koko talouskriisin ajan suurinta huolta on kannettu pankkien selviytymisestä. "
#33: Suomessa on yleensä kysymys suhteellisesta köyhyydestä, joka suomalaiset sosiaalipolitiikan ja köyhyyden tutkijat Olli Kangas ja Veli-Natti Ritakallio toteaa olevan sitä "ettei henkilöllä ole mahdollisuus elää ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla" tai niin kuin Pasi Moisio sen ilmaisee:
"Suhteellinen köyhyys määritellään taasen kykenemättömyydeksi saavuttaa yhteiskunnassa yleisesti
odotettua, minimiksi katsottua elintasoa tai säädyllistä
elämää taloudellisten resurssien puutteen vuoksi."
Moision artikkeli läytyy stakesin sivuilla
http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/69616D6B-BC2A-488...
Voidaan todeta että ironisesti on kyllä asia on niin että varakkaammat omalla käyttäytymisellään määrittävät missä köyhyyden raja käytännössä kulkee.
Ne jotka putoavat köyhyysrajan alapuolelle elää riskissä syrjäytyä koska ne eivät pysty osallistumaan yhteiskunnan elämään edellyttämällä tavallaan.
38. Juuri noin Kangas - ja heti kun köyhyys astuu yhteiskuntaan se on absoluuttinen sen yhteiskunnan sisäinen asia ilman muuta eikä siihen ole muuta tietä kuin ottaa rikkailta vähän enemmän että köyhät selviää. Siinä ei auta kahden köyhän kuten suomalaisen ja mamun ruveta esimerkiksi tappelemaan. Katseet rikkaisiin - se on ainoa tie.
Ja huomauttaa täytyy ettei se ole kommunismia tai sosialismia tms vaan kyse on vaan siitä että sen rahoilla jolla sitä ylettömiin on nostetaan kuiville se jolla sitä ei ole just ollenkaan ja siihen se projekti sitten loppuu. Sen takia köyhyyden vuoksi pitäisi olla verotuksessa sellainen herkästi reagoiva köyhyysosa joka nousee köyhyyden mukaan ja laskee kun köyhät on hoidettu säälliselle tasolle. Siinäpä tuponeuvottelun kohde - verotuksen köyhyysosa. Tietenkin pitäisi valuuttakeinottelujen Tobin-vero saada voimaan sillä se jo periaatteessa olisi iso asia että poliitikot pääsee kontrolloimaan sitä sikailua.
Marko #12
Miksi puhutaessa suomalaisten köyhyydestä ja sen poistamisesta vedetäänkin mukaan kaikenlaiset globaalit ongelmat ja Afrikan nälkiintyvät lapset? Eikö kuitenkin Suomen tehtävä ensisijaisesti pitäisi olla suomalaisen hyvinvoinnin turvaaminen ja vasta sitten Bangladeshin katulapset? Ja kun yksinhuoltajien kohdalla kyse ei edes ole msitään vastikeettomasta avustuksesta, vaan heidän tukemisestaan, jotta hekin pystyisivät toimimaan ja elämään täysivaltaisina yhteiskuntamme jäseninä. Luulisi tuon nyt jo järjenkin sanovan, että koulutetut ja työelämässä mukana olevat yksinhuoltajat ovat yhteiskunnallekin paljon edullisempia kuin masentuneina työttöminä kotona istuvat yksinhuoltajat.
Ja toki tuo koskee myöskin muita vähävaraisia väestönryhmiä, mutta yksinhuoltajissa on otettava huomioon, että se yksinhuoltajuus ei ole invalidisoiva asia, vaikka niin jotkut tuntuvat olettavan.
21. No jos on köyhä on varmaan käytännössä myös sossun asiakas. Ja etkös sinä juuri puhunut köyhistä? Vai voiko hyvätuloinen tai varakas YH olla köyhä? Entäpä keskituloinen? Jos YH tienaa vaikka keskipalkan 3,7 ke/kk brutto ja saa fuckbaddyltä vielä kilon elareita niin onko silloin köyhä?
En myöskään sanonut että kaikki köyhät olisivat sossuPUMMEJA vaan sanoin että monet ovat ja sanoin myös että minun havaintojeni mukaan alko kuuluu hyvin monien sosiaalitoimiston asiakkaan lähes päivittäiseen elämään. Ja tamä asia ei muutu muuksi vaikka kuika paljon minua nimiteltäisiin.
Itse asiassa kommentoijat eivät ilmeisesti vaivautuneet edes lukemaan tärkeitä postauksiani :(
On se vaan niin hauskaa kuunnella teidän hyväosaisten kitinää, ei tarvitse mennä kuin naapurimaihimme Viroon ja Venäjälle niin voi vähän suhteuttaa niitä pieniä toimeentulotukia..
Muistakaa kaikki että ne toimeentulotuet eivät tule reaaliarvoltaan enää koskaan olemaan niin suuria kuin nyt!
42. Öh - luehan kuule kommenttisi - sulla säöännönmukaisesti on jotain asiaa ja sitten vedät sen asennevessanpöntön narulla kommenttisi lopussa alas.
Jorma #19
"Meillä on politiikassa paljon naisia ja päättävillä paikoilla. Jostain syystä ne eivät saa vaikutettua lapsiperheiden ja yksinhuoltajien asioihin, mistäköhän johtuu? Eivätkö osa liittoutua keskenään yhteisten asioiden ajamiseksi? "
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Yksinhuoltajuudessakin on sellainen juttu, että toisaalta sitä ihannoidaan, että "nainen ei tarvitse miestä elämäänsä ja päläpälä", mutta sitten toisaalta yksinhuoltajat ovat täysin vapaata riistaa solvauksille, vähättelylle ja ennakkoasenteille, kukaan ei heidän tilanteestaan ja arkielämän ongelmstaan tunnu olevan kiinnostunut eivätkä he jotenkin osaa itsekään lyödä asiaansa läpi. Ehkäpä tarvittaisiin joku hirveä "sovinistisika" kommentoimaan kovaan ääneen julkisuudessa yksinhuoltajuutta, niin naisasianaisetkin kiinnostuisivat?
44. Vaikuttaako asiassa jotenkin naisten keskinäinen kilpailu esimerkiksi miehistä - pakko kysyä kun tuli mieleen - että yksinhuoltaja on tavallaan kakkoskastia ja vapaa nainen vaarallinen - onko ehkä tällaistakin olemassa.
#42: "Vaivaudun" lukemaan kaikki sinun komenttejasi siinä toivossa että olisi lötynyt jotain varteenotettavaa, kun melkein jotain semmoista alkoi tulla rivien välissä niin sitten heti kuintekin kääntyi puhe "sossupummien" halventamiseksi.
Sopii sitten myös kysyä että montako niistä viinaan sortuneista sossupummeista ovat alun alkaen suunnitelleet "uransa" ja tieten tahtoen siihen päättyneet. Ettei vaan monien kohdalla on tuo suhteellinen köyhyys pikku hiljaa vienyt yhteiskunnassa pärjääminen umpikujaan.
Voisitko vaivautua lukemaan esim. Moision artikkeli siinä linkissä jos käsite on sinulle tuntematon puheestasi päätellen.
Toki jokaiselta voi ottaa myös omien voimavarojen mukaan vastuun ottamista sekä omasta itsestään että muista.
Komentti #46 viime kappalessa pitää siis lukea että "..jokaiselta voi ODOTTAA myös omien...." eikä 'ottaa'.
42.
Ensinnäkin, missä olen sinua nimitellyt? Minun mielestäni tämä(kään) asia ei ole tabu, joten keskustella täytyy voida ja eriäviä mielipiteitä esittää. Kuitenkin mielestäni sinä kyllä nyt tuot esiin halveksuvasti näkemyksiä yksinhuoltajuudesta, josta sinulla ei selvästikään ole kauheasti tietoa.
Yksinhuoltajan, tai muunkaan ihmisen, ei tarvitse paljoakaan tienata, että joutuu pois toimeentulotuen piiristä. Jos nyt ajatellaan vaikka aikuista, joka on yhden lapsen yksinhuoltaja, niin 1000 euron kuukausitulo vie häneltä jo monet tuet pois. Harva esim. leikki-ikäisen tai vanhemman lapsen kanssa elävä pystyy missään 20 neliön yksiössä asumaan, joten asuinkustannusket ovat jo sen mukaiset. Siihen päälle sitten se, että yksinhuoltajan on voitava tarjota lapselleen monipuolista ravintoa, vaatteita, liikuntavarusteita tms. joutuu kasvavalle lapselle ostamaan todella usein ja paljon muuta, joten eipä siinä kauheasti enää näpiin jää.
Otathan myöskin huomioon, että opiskelevat yksinhuoltajat eivät monessakaan kunnassa kuulu toimeentulotuen piiriin.
Mitä tulee elatusmaksuihin, niin eikö se ole luontevaa, että myöskin lapsen isä osallistuu lapsen elatukseen ja taitaa se keskimääräinen elatustuen suuruus olla siinä 130-150 euron tietämillä...
Joo, mutta mitäpä suomalaisista vähäosaisita, kun virossa ja venäjällä niitä on enemmän :D
48. Hemmetti ei Suomi pärjännyt vähäosaisten maailmanmestaruuskisoissakaan eikä jäänyt edes sentin päähän - kyllä meitin täytyy ny enemmän panostaa vähäosaisuuden lisäämiseen Suomessa että saamme sen sille tasolle että voimme kilpailla maailmalla vähäosaisten määrällä' ja sitten kun niitä on suomessa maailmanluokan kilpailukykyisesti tarpeeksi niin sitten voimme paneutua vähäosaisten auttamiseen. :)
palkataan nalle ja jorma ollila vähäosaisten valmennusryhmään niin kyllä se siitä
Jussi #45
En tiedä... ehkä siinä voi olla jotain sellaistakin, että vapaata naista ei haluta omalle reviirille... mutta varmasti on ainakin tuollaista kakkoskastiin lukemista.
En uskalla lähteä spekuloimaan asiaa enempää, ettei tule asiasta turhaa polemiikkia ;)
Hyvä että tää köyhyys keskustelu laajeni, me pienyrttäjät, taitelijat yms. olemme samalla tavalla loukussa- köyhyysrajan sisäpuolelle mahtuu monenlaisia ihmisiä.
Itse näen työssäni yhä enemmän sitä, että yksinhuoltajat ja monilapsiperheet osaavat tukea toisiaan - eli aika vähän sellaista "itsepä olet lapsesi tehnyt" asennetta.
Helenalle ja muille tiedoksi:
Luottamustehtävän hoidon vuoksi korvataan lastenhoidon järjestämisestä koituvat kustannukset - eli kaikki yksinhuoltajat ja muut lasten parhaasta kiinnostuneet mukaan vaikuttamaan.
52, Juu Helena - ja kokouspalkkiot köyhälle ovat suhteellisesti iso tulo. Kyllä ny rikkai pelottaa ku köyhä rynnii vaikutta - on taloudel yllyke nääs
Minun täytyy vain todeta, että ilman Helenan kaltaisia naisia tämä maailma olisi liian raju paikka. Hieno kirjoitus ja aivan asiaa. Yksinhuoltajilla olivat he sitten äitejä tai isiä, on aivan tarpeeksi paineita sekä taloudellisessa, että sosiaalisessa elämässä. Ai mistä tiedän. No kun minun poikani kasvatti pääasiassa äiti ja minä olin enemmänkin viikonloppuisä. Kasvatustavoista voi olla eri mieltä, mutta se taas ei kuulu tähän.
Ei kaiva enää Lieksan pataljoona taisteluhautoja auki, vaan tykittää asiaa täyslaidallisella.
# 55, Janne sanoo ihan lopussa: "Kaikki jaettavahan on aina jonkun työnteosta lähtöisin."
Juu, juu, mutta jos avustus on sellainen, että ihminen voi, avun saatua, auttaa itse itseään, on sekin sijoitus.
Antaako sijoitus aina takaisin, se riippuu yksilöstä, mutta olisi tarkoitus että se keskimäärin antaa. Tämä olisi siis avun lähtökriteeri.
Henry
Korjaan: Tämä olisi siis avun yksi lähtökriteeri.
Suuronen "Kyllä Suomessa on MYÖS sellaisia nuoria ihmisiä, jotka tieten tahtoen tekevät lapsia tietäen jo ennalta, etteivät itse kykene niitä omin voimin elättämään."
Tuota - pitäisikö meidän asettaa tuloraja lapsentekemiselle...
#55 "Kyllä Suomessa on MYÖS sellaisia nuoria ihmisiä, jotka tieten tahtoen tekevät lapsia tietäen jo ennalta, etteivät itse kykene niitä omin voimin elättämään. Rakastavat (jo ennalta) lapsiaan kovasti ja luottavat siihen, että kyllä yhteiskunta sitten tukee. En sano että tämä välttämättä olisi väärin, mutta millainen elintaso tämän valinnan tehneille ihmisille tulee muiden kukkarosta antaa ?"
Kysymyksesi on vähän vajaavainen. Kysyt vain valinnan tehneiden elintasosta, mutta unohdat kysyä samassa myös niiden lasten elintasosta, lapset eivät ole pystyneet valitsemaan?
Minusta lapsen köyhyys on kaikkein ikävin ja eetteisesti kyseenalasin ongelma huolimatta siitä mistä syistä se köyhyys johtuu, koska lapsi ei mitenkään pysty asiaan vaikuttamaan. Toisaalta tässä on myös kyse isommista periaatteista, onko kaikilla vapaus tehdä lapsia ja jos ei ole niin miten se sitten toteutettaisiin se vapauden rajoittaminen?
Janne #55
Voi hyvänen aika. Et nyt tajua yhtään mitä minä ajan takaa. Henry (#56) sen sijaan tajuaa ja ilmeisesti tajuaa moni muukin. Eli kun minähän en ole puhunutkaan nyt siitä, että nuorten naisten pitäisi antaa lisääntyä kuin kanit ja yhteiskunta sitten elättää heidät herroiksi. Kyse on juuri siitä, että yhteiskunta voisi tulla enemmän vastaan, jotta yksinhuoltajat voisivat helpommin toimia yhteiskunnassa mukana, opiskelijoina ja työntekijöinä, sillä nykyisellään järjestelmä on vähän sellainen, että yksinhuoltajat ajetaan todella tiukalle taloudellisesti ja henkisesti. Minä en käsitä, että mistä tuo jauhaminen rahan vastikkeettomasta jakamisesta oikein sai edes alkunsa.
Jari-Petri #54
On hienoa, että on miehiä, jotka arvostavat yksinhuoltajaäitejä (ja isiäkin tietty) :)
Niin, tissi on sissi siviilissä.
#60 Luulen, että tässä on jonkinlaisesta fobiasta vasemmistoa kohtaan kysmys. Eli jos kuka tahansa esittää heikompiosaisille jonkun parannuksen, niin se katsotaan että taustalla on jossain piilossa joku juoni, että halutaanakin oikeasti tehdä ihmisistä vapaamatkustajia yhteiskunnassa. Tästähän yleensä vasemmistoa syytetään, vaikka en ole kuullut siitäkään faktoja, että vasemmisto sitä ajaisi.
Tässähän on lähestymistapaeroja - minä lähden ihmisen hyvän elämänkaaren näkäökulmasta yhteiskunnan perusarvona ja sen soveltamisesta myös yksionhuoltajakuviuoon, joku toinen lähtee miten rahaa jaetaan, kolmas siitä mikä poliittinen aatesuunta saa voiton, Helena siitä että homma ois järkevä ja sekä lapsi että vanhempi sais hyvän toimivan molemminpuolisesti kehittävän suhteen yhteiskuntaan.
61. ja 62.
Jussi kiteytti aika älyttömän hyvin ajatukseni. Ja vaikka itsekin tietyissä asioissa olen hieman vasemmistofobiasta kärsivä ihminen :) niin kyllähän lähtökohtana täytyisi olla just tuo Jussin mainitsema "hyvä elämänkaari".
63. Iloitsen Helena kovasti ja oikeastaan olin varma että sinuun kolahtaa tuo hyvä elämänkaari -ajatus ja peruste sille että ajattelin näin on se että sinä ajattelet tarpeeksi laajasti jota blogisi ote paljastaa. Ei hyvällä sydämellä ja tarpeeksi laajalla ajattelukyvyllä varustettu ihminen voi välttyä hyväksymästä tuollaista perusarvoa koska siitä voidaan itse asiassa johtaa kaikki yhteiskunnallinen toiminta - mutta ei johdeta nyt - vielä ;)
#62: Yhdyn siihen sinun lähätökohtaan ja vielä uskon että se on ainoa lähtökohta joka pidemmänpäälle olisi toimivaa -sen takia kaikki toimiikin niin huonosti kun muut lähtökohdat vallitsevat
Älä Jussi imartele :)
En tiedä, miksi on niin vaikeaa ottaa hyvinvoinnin lähtökohdaksi juuri tuollaista hyvä elämänkaari -ajatusta. Kyse on niin yksinkertaisesta ajatuksesta, että jos se ajatustasolla hyväksyttäisiin ja vanhat byrokraattiset järjejestelmät ja käytännöt purettaisiin ja uudelleen kasattaisiin inhimillisyyteen perustuviksi, niin monet yhteiskunnan ongelmakohdat ratkeaisivat kuin itsestään. Myöskin vähävaraisilla ja elämässään ehkä vääriäkin valintoja tehneillä ihmisillä tulisi olla aina se mahdollisuus pyrkiä eteen päin ja päästä jaloilleen, enkä tosiaankaan nyt tarkoita hyvinkin paljon karsastamastani ilmaisen rahan jakamisesta saatika ihmisten holhoamisesta. Epäonnistumista ja syrjäytymistä ruokkiva yhteiskunta ei voi olla hyvä, varsinkin jos sinne "luusereiden" joukkoon putoaa paljon ihan kunnollisia ihmisiä ja jopa lapsia, sillä tiedetäänhän, että Suomessakin tietty sosiaalinen asema on periytyvää.
No niin - samoin tiesin että Kangas on asiassa jyvällä.
Enkä minä sinua Helena imartele - jo seuraavasta rivistä todistat etten imartele.
Nyt on niin että insinöörit ja talousihmiset ei oikein käsitä mistä on kyse koska he ovat etenkin insinöörit niin fakkiutuneita omaan alaansa ja etenkin sen hehe käsittämättömään kuvitelmaan a. selittää kaiken ja b. hallita sillä kaikkea että ei tarvi kummonenkaan humanisti olla niin se ihan oikeasti naurattaa koska se on niin naivia ja insinöörit ihan tosissaan häärää sen uskonsa ympärillä. Mutta kyllä humanistit vielä näyttää hyvä elämänkaari ajattelun syvyyden ja laajuuden - se kun on noita kahta paljon pitemmälle kuin mikään muu - ja insinöörit ja eurosilmäiset oppii asioita ihan ihan uudella tavalla.
Nyt pittää halata Kangasta ja Helenaa näin mukavasta juttuhetkestä tärkeän asian kanssa. o==:)==o
Kiitos samoin!
Tämä lause kiteyttää hyvin miten pihalla te olette tässä asiassa:
*Ettei vaan monien kohdalla on tuo suhteellinen köyhyys pikku hiljaa vienyt yhteiskunnassa pärjääminen umpikujaan./*
Aivan käsittämätöntä puppua. Minä väitän että tämä porukka ei pärjäsi minkäänlaisessa yhteiskunnassa, ei jumalauta vaikka taksilla niitä kuljettaisiin ravintolaan ja vaatekauppoihin loputtoman limiitin luottokortti taskussa, kas kun aina on joku vielä rikkaampi niin se tötteröhattu kastuu.. Parhaiten se pärjäisi kuitenkin systeemissä jossa työntekeminen on syömisen edellytys.
Toinen asia mitä ei haluta lainkaan ymmärtää täällä on se että ihmisiä on sekä köyhiä että rikkaita. Jos joku hankkii vaikka punaisen pipon niin onko hän silloin oikeutettu saamaan korkeamman ja siis jonkun muun kustantaman elintason? Jos ei niin miksei? No miksi sitten sen köyhän pitäisi muuttua rikkaaksi siksi että hän hankkii kersan vaikkei pysty hankkimaan edes itselleen kunnon toimeentuloa muuta kuin hakemalla sossusta rahaa, niiden toisten isien ja äitien rahaa?
Jos reilusti taas myöntää olevansa niin laiska, tyhmä, jtkin muuta ettei tienaa juuri mitään ja kannattaa siksi kommunismia että siinä kaikilla muillakin menee yhtä surkeasti niin tämä taas on aivan ymmärrettävää. Mutta tuollainen ainainen kitinä siitä että joku on "suhteellisesti köyhä" ja jonkun (muun) pitäisi tehdä jotain on minusta ... no ei fiksua.
Jos Suomessa lopettettaisiin älytön rahan haaskaaminen niin voitaisiin toteuttaa järkevä minun lämpimästi kannattama verouudistus jossa pienet palkka ja yrittäjätulot olisivat kokonaan verottomia sekä sen lisäksi toteuttaa jonkinlainen kokonaisuudistus siihen perusturvaan, tinkimättöminä periaatteina tasa-arvoisuus koskien myös ns. työltä suojaavaa vaatetusta käyttäviä tai erilaisiin satuihin uskovia henkilöitä.
Lisään vielä että en todellakaan ole koskaan kuullut kenenkään saavan mitään 130-150 elareita vaan vähintään luokkaa 500.. Esimerkiksi yksi mun kaveri maksaa melkein tonnin ja sen lisäksi tietnkin ostaa vaatteet ja tavarat ja välillä ruokaakin, äidillä kun on niin paljon muita menoja..
Aaawww, Jussi :) Iso hali!
71. Juuh :)
#70
Kommentoin kirjoitustasi muuten myöhemmin lisää, mutta tätä kommentoin nyt nopsaan:
"Lisään vielä että en todellakaan ole koskaan kuullut kenenkään saavan mitään 130-150 elareita vaan vähintään luokkaa 500.. Esimerkiksi yksi mun kaveri maksaa melkein tonnin ja sen lisäksi tietnkin ostaa vaatteet ja tavarat ja välillä ruokaakin, äidillä kun on niin paljon muita menoja.."
En tiedä, että millaisia tuloja kavereillasi on, mutta tuollaista 500 euron elatusmaksua kuule aika harva saa :D Esim. johtavassa asemassa oleva tuttava mies maksaa lapsistaan reilusti alle 200 euroa/kk ja tavallinen duunari-isä 140€/kk. Joten joko tuttavallasi on tosi muhkeat tulot tai sitten häntä vedätetään ihan 6-0, mutta siinäkään tapauksessa kaikki yksinhuoltajat eivät kanna kollektiivista vastuuta ystäväsi tyhmyydestä.
Ymmärrän nyt näkemyksesi aiheeseen, koska perustat ne tuollaisiin "tietoihin".
Elähän nyt Janne (#74) möksää. Sun viimeisin kirjoituksesi oli hyvä, jos nyt vaan pääsisit yli sen "kun joku aloittaa bloginsa vaatimalla kaikille yksinhuoltajille lisää rahaa, niin niskakarvani nousee pystyyn", koska siitä lisärahastahan ei edes puhe ole ollut.
Olen tosin huomannut että tietyissä asioissa yhteiskuntamme on hyvin kylmä ja tämä näkyy kyllä aika pitkälle juuri suhtautumisessa lapsiperheisiin ja vanhuksiin. Kun raha on se joka puhuu, eikä lapsista ja vanhuksista saada hirveitä voittoja kiskottua, eivätkä ne edes ole sillai trendikkäitä kuin vaikka mamut tai nöksähtäneet johtajanaiset, niin helppohan ne on sitten jättää huomioimatta.
Haluaisin kuitenkin hieman nalkuttaa sinulle, Janne hyvä, tuosta asenteestasi. Rivien välistä ymmärrän, että pidät naisia yksin syypäänä yksinhuoltajuuteen ja sitä niin negatiivisena asiana, että voi laps' parat. Syyt yksinhuoltajuuteen ovat kuitenkin paljon moninaisempia, kuin se, että joku vaan hankkiutuu edesvastuuttomasti paksuksi. Monilla nuorilla yksinhuoltajilla se yksinjäämisen syy on varmasti se, ettei lapsen vanhemmista toinen pysty tai halua ottaa vastuuta yhteisen lemmen hetken tuotoksesta. Kypsemmän iän saavuttaneilla, parisuhteesta eronneilla yksinhuoltajilla voi olla taustalla lasten toisen vanhemman uskottomuutta, välinpitämättömyyttä, alkoholismia, väkivaltaa jne. Tuollaisessa tilanteessa yksinhuoltajaksi päätyminen, joskus jopa täysin tyhjän päälle jääminen, on aina rankka paikka, eikä siihen varmasti tarvita jotain siitä arjesta mitään tietämättömiä halveksumaan heidän elämäntilannettaan. Toki on sitten niitäkin, jotka tukieurojen toivossa tekevät lapsia aina vaan lisää ja lisää, mutta heistä olisi puhuttava aivan eri otsikon alla.
Se, mitä itse toivoisin yhteiskunnalta yksinhuoltajille, olisi pettämätön tukiverkosto, josta apua löytyisi yksinhuoltajalle jakamaan sitä taakkaa. Tosin, käsittääkseni nykyään on yleistynyt sellainen malli, että molemmat vanhemmat jakavat sitä arkea ja vastuuta lapsesta, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan. Kaikki yksinhuoltajat tai heidän lapsensa eivät kuitenkaan niin onnekkaita ole.
Vai mökötätkö nyt kun Jussi ei sulle haleja lähettänyt ;)
Taitaa mököttää mun kommentista - mutta hali sinä Helena - saat tuurata - Janne varmaan tykkää siitä että olet tuuraamassa mua.
Yksinhuoltajat ovat tosi tiukalla, jouduin takaamaan erään 30 000 tuhannen euron kulutusluotot, joten arvatkaa miltä tuntuu.
En minä kummnkaan ajattelisi noin, että pitäisi olla jokin martyyri. Ihan on ollut onnellista elämä. En minä ehkä olisikaan halunnut elää toisin.
Lapsi tuo onnen matkassaan.
#78
Itse asiassa aika moni yksinhuoltaja sanoo olevansa kuitenkin varsin tyytyväinen elämäänsä :) ja erittäin hyvä niin.
Mikäs yksinhuoltajilla on ollessa jos tietää nappaavansa pultin kumppanista alta aika yksikön ja jos rahaa riittää. Tietenkin toinen vaihtoehto on sitten ajatella kuten eräs kyynikko että miksi kestotilausta tehdä kun irtonumeroitakin saa. Joka on kyllä aika kyynistä mutta kukin toimii kai kun kaipaa tai ainakin toivoisi toimivansa tai ainakin toivoisi toimivansa kuten kuvittelee kaipaavansa sitä kun ihmispolo petkuttaa ittiään melekein kaikissa asioissa melkein kaikin tavoin. Jotenka kyllä se miltä tuntuu ja miltä intutsiooni sanoo on ainakin aika hauska ratekia.
Mutta sitten on sen yksinhuoltajuuden tai oikeastaan sinkkuuden toinen ääripää sellainen parisuhde josta näkee kaukaa että nuo viihtyy yhdessä ja että siihen väliin ei pääse kukaan vaikka yrittäisi ja se on kaunista katseltavaa. Kerran olen ainakin nähnyt siis sellaisena elävänä vireän oloisena ja jotenkin tuli tunne että kuinka vaikea ihmisen on kypsyä itse siihen pisteeseen että pystyy tuollaiseen hiljaiseen elävyyteen ja silti on jotenkin läsnäolevan kunnioittava toista kohtaan. Ja kyllä se niin taitaa olla että se on aikamoinen henkkoht kypsymiskysymys että siihen pystyy - ja miksei sitä ihminen kypsy jos haluaa. Luulisin.
''Tällä forumilla on kaksi helmeä. Toinen on Krisu Siuntiosta ja toinen on meidän oma helena. Millä helvetin tempulla me saadaan nämä kaksi oikeasti esiin, jää nähtäväksi.
Helena, pidä fokus juuri siinä missä se on. Sinun sisällöllinen voimasi varmasti kantaa pidemmälle kuin arvaat ja silloin älä anna paskanpuhujille periksi. Sinä olet oikeasti hyvä ihminen. Älä koskaan unohda sitä. Ainakaan sen takia koska minun nenäni sanoo että loppupeleissä sinä olet hyvä ihminen.
p. haikarainen,
Voi itku, on oikeasti kunnia tulla mainituksi Siuntion Krisun kanssa samassa lauseessa ja vieläpä positiivisessa mielessä :) Nimittäin Siuntion Krisussa on sellaista viisautta ja muallaisjärkkee, jota tähän maahan kaivataan :) Tänks.
Kuuleppa Helena, kävin utsimassa kuka olet ja löysin aktiivikirjoittamista ja sitten yhden kuvankin apu-lehden kirjoittajien joukosta - läppääppä se kuva tuohon ruutuus niin saattas ihmiset tykätä.
Äääääähhhh... Jussi hei, miksi minun pitäisi olla ulkoisesti tykättävä, kun kyse on mielipidekirjoittamisesta?
No se ulkoinen tykättävyys ei enää vaikuta sinun imitsiisi koska osaat kirjoittaa ja ajatella. Minä ymmärrän toisaalta miksi vedät tommosen kuvan tuohon ja kas kun et mustaksi naamaas maalannu mutta ei naisen kauneus ole kaikissa tapauksissa älykkyyden este eikä ulkoisista arvoista riippumattoman ajattelun este. Ei pidä mennä siihen koukkuun jota ihmiset tarjoaa. Lapsellinen klisee toimii tässäkin että sisäinen kauneus merkitsee vain. Rohkeesti vaan. Olen varma että saat tukevasti paikkasi näissä kehissä tuolla otteella mitä kirjoitat ulkoisesta riippumatta. Noo - minä tykkään naiskauneudesta - se on ihan kiva juttu ja naisten suloisuus - se meitä miehiä viehättää.
Mikä vika tuossa kuvassa on? Höh, mun mielestä tuo kuvastaa just niin minun persoonaani, että eipä voisi enää parempi olla :D
Ei mitään vikaa paitsi että se muistuttaa Picasson karikatyyriä hevosesta hehee - Helenalla on humöörintajua ymmärtää vitsi - ja se toinen on parempi :) Minä vaan käytän sananvapauttani ja sinä päätösvaltaasi ja teet kuin tykkäät ;)
No se on kyllä tuo kuvan vaihtaminen vähän semmonen kaks'piippunen juttu että jos mie sen nyt vaihan, niin heti syntyy mielikuva sellaisesta "miesten miellyttämisestä". Toisaalta, en ole ihan varma, että haluanko muistuttaa picasson heppakarikatyyriäkään.... :P
Eikö sulle ole mahdollsista ajatella että pukkaat sen sisäisen kehiin ja annat ulkoiseen tarttua ken tarttuu. Sehän on tavallaan sen kulttuuristereotypian vastustamista että kauneus vaan painaa. Sinä oot hemmetin kaunis eikä sillä ole mitään syytä irvailla eikä nähdä jonakin aktiivisena miesten miellyttämiskysymyksenä. Mä nyt oon tietenkin vähän stereotypioiden alasajamisenkin tiellä tässä. Ja onhan täällä muitakin kauniita naisia aina päätoimittajan vaimoa myöten eikä sitä taida moni edes huomata vaikka siitä nauttiikin. Pankaa kauniit naiset itse asiat kohdalleen että se sisäinen on ykkönen ja ulkoinen bonusta vasta. Vaikka mitäpä se mulle kuuluu - paitti että' joka paikassa on suuna päänä ja tykkään naisten kauneudesta ja viehättävyydestä ja suloisuudesta. :)
Myöhäinen kannanotto kiinnostavaan keskusteluun:
Kaikenlainen köyhyys on paha asia, ja kaikki ne hyvät, mitä idioottivoimin (esim. Himanen) nyt yritetään suomalaisille hankkia, olisivat saatavissa vain ja ainoastaan sillä, että kaikkien suomalaisten olisi mahdollista tuntea onnellisuutta ja turvallisuutta elämässään. Sen kummemmasta ei ole kyse, ja toivon, että yksinhuolajaperheidenkin asiat halutaan laittaa sille tolalle, että perusasiat - ruoka, valo, lämpö - ovat aina kunnossa. Muusta meidän on sitten itse kunkin opeteltava luopumaan vuosi vuodelta kuitenkin, sillä elämä on luopumisen opettelemista.
Mutta, Rakkaat, Kauniit ja Ihanat Naiset (=kaikki naiset), teitä loukata haluamatta haluaisin kuitenki sytävällsiesti sanoa seuraavaa:
Älkää tehkä lapsia liian herkästi, älkää antako biologisen kellonne viedä, älkää uskoko, että voitte muuttaa kumppanianne, älkää kuvitelko hyvää ihmisestä, josta ulkopuoliset heti näkevät pahat merkit, älkää myöskään ajatelko, että lapsia "kuuluu" tehdä jne. Itse tunnen kymmenittäin katkeroituneita yksinhuoltajanaisia, joiden elämä on tietyllä tavalla pilalla sen takia, että hetken huumassa, kaikkeen edellä kerrottuun uskoen, mentiin tekemään lapsi tai jopa lapsia (ehkä toinen lapsi muuttaa kaiken...) kelvottomaksi osoittautuneen miehen kanssa.
Harva tietenkään myöntää elämänsä mennen pilalle, koska tokihan omat lapset ovat myös suuri ilon ja rakkauden lähde. Mutta silti, jos elämä typistyy vain työssäkäynniksi ja lapsista huolehtimiseksi, niin minusta on täysin perusteltua kysyä, onko tuollaisella ihmisellä enää omaa elämää ollenkaan. Jos 20 vuottakin elää vain suoriutuen ja lapsien tarpeita täyttäen, niin sitten eräänä päivänä huomaakin, että oma, ainokainen elämä on ohi. Minun miehenä on ainakin hyvin vaikea luulla, että osaisin iloita tuosta sen jälkeen. Tietysti meitä on moneen junaan, ja naiset ovat erilaisia kuin miehet.
Mutta ainakin oman kokemukseni perusteella toivoisin voivani saada esittää, että vähentäkää naiset lisääntymishalujanne ja vähentäkää runsaasti! ;)
#92
Todella mielenkiintoinen kommentti!
Minulla on eräs hyvä ystävä, joka on yksinhuoltaja. Hänen kanssaan juteltiin mm. elämisestä ja hän sanoi, että erottuaan hän sai oman elämänsä takaisin. Hänen lapsensa käyvät isällään viikonloppuja ja lomia viettämässä, jolloin hänellä on aikaa omalle elämälleenkin. Minusta tuntuu, että monella perheellisellä naisella se oma elämä jää vähemmälle, kuin yksinhuoltajalla, jos yksinhuoltajan lapsen toinen vanhempi osallistuu myöskin lapsesta huolehtimiseen ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Kyllähän se on vähän niin, että kun nainen tekee lapsen, niin helposti nähdään, että sen lapsen on oltava naisen elämässä ykkössijalla (kuten toki tulee ollakin) ja kaikki muu elämä, varsinkin vapaa-ajan "hurvittelun", oletetaan jäävän pois. Vaikka sittenhän sitä vasta ihminen kaipaakin satunnaisia irtiottoja arjesta, kun elämään on tullut pieni ihminen, josta vastuu on elämää suurempi.
Mutta tosiaan, kiitos Richard kommetistasi. Se oli jotenkin piristävä!
Yksinhuoltajilla ei ole helppoa, mutta ei se ole välttämättä auvoista olla toisenkaan kanssa yhdessä.
Kirjoitanpa yhen tarinan yksinhuoltajuudesta: Äiti jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi, mies lähti. Sai elatusapua 130 euroa per lapsi = 520e ,513e lapsilisiin tuli yksinhuoltaja lisä 46,60e jokaista lasta kohden eli 186,40e, siis lapsilisät yhteensä lapsilisät 699,40e. Perhe asui 3 makuuhuoneen ja olohuone, keittiö asunnossa vuokra oli 800 e kk ja siitä maksoi 150e eli asumistukea sai 650e. Äiti kävi 2 vuoro töissä tienaten keskimäärin 2500e/kk brutto. Lapsille hoito oli ilmaista. Kaupunki kustansi yhden viikonlopun lapsille hoitajaa/hoitopaikkaa, jotta äiti pääsi lepäämään. Kuinka kävikään ihanasti äiti rakastui ja muutti yhteen uuden miehen kanssa, miten kävi raha tilanteen. elatusapu tipahti 40e eli sai 480e/kk elatusmaksua, lapsilisistä yksinhuoltaja korotus lähti pois, asumistukea ei enää herunut ja lasten päivähoidosta tuli maksu 400 e. rakkaus tuolle yksinhuoltaja äidille maksoi siis 1276,4. Tilalle hän sai miehen, jonka tulot oli 2000 brutto. Tuli muutto, tuo 6 hengen perhe asuu nyt 2mh, keitttiö,oloh.khh versiossa ei ollut vara asua tuossa aikaisemmassa. Raha on vielä enemmän tiukilla kuin silloin, kun olisi ollut yksinhuoltajana. Noita summia kun yksinhuoltaja mulle lateli, tuli heti mieleen mikä hätä yksinhuoltajalla on.
Itsellä ollut tilanne, jossa mies sairastui ja oli tilassa ettei kyennyt raha-asioita hoitamaan. Silloin 3 lasta ja omakotitalon menot ja äitiyspvärahalla piti elää, soskupa ei suostunut antamaan rahaa vaikka lupasin takaisinkin maksaa, kun ei ollut sitä miehen tiliotetta mitä antaa. Vaikka tiliote olisi ollut mitä hyötyä olisi ollut siitä vaikka miljoonia tilillä olisi ollut, kun en olisi niitä sillä hetkellä sieltä mitenkään perheen tarpeisiin voinut saada, pankki kun ei niitä muille anna kuin tilin omistajalle vaikka kuinka vaimo olisi.
Kyl siust on kokolailla uusia hianoja kuvia!
Niissäkkii sie oot haaskan näkööne!
Richard Järnefeltin kommentteihin lisäisin, että kun joku vastakkaisen sukupuolen ukko tai akka on sopiva "lisääntymiseen", niin tuossa avioliittokaavassa mainitaan eräs sitouttava kysymys "lupaatko rakastaa NN:ää sekä myötä- että VASTAmäessä".
Minusta eroja syntyy joissakin tapauksissa turhan nopeasti. Toivoisin noihin vastamäkiin myös enemmän malttia ja järkeä tunteitten sijaan. Varsinkin jos on lapsia. Lapset usein luulevat, että he ovat syypäitä koko eroon.
92. Mutta kun naiset ajattelevat muuttavansa sitä ihanaa prinssiä, joka ratsastaa heidän elämäänsä tuoden jännitystä ja eloa tuohon niin naiselliseen elämään. Siksi he ikään kuin sukeutuvat ja ummistavat silmänsä ja järkensä kaikelle sille, mikä on rakkauden tiellä. Rakkauden huumassa naiset puskevat vaikka läpi harmaan kiven ihmetellen jälkikäteen sitä, kuinka näin pääsi käymään. Eikä kukaan riitele yksin, sillä sodassa on aina kaksi osapuolta.
Helena, 93#:
Kiitos kiitoksista!
En toki tarkoittanut vain ajanvietetasoista irtiottoa, vaan tarkoitin laajemminkin: uskon itse naisen ja miehen kapasiteettien vastaavuuteen, ja minusta on sääli, jos biologisen "välttämättömyyden" vuoksi ei tulekaan monia suuria naistaidemaalareita, naiskirjailijoita, naissäveltäjiä jne., vaan se kaikki uhrataan ehkä muutaman keskinkertaisuuden (=lapset) pyllyn pyyhkimiseen.
Ravintolaan ehkä ennättää niinä muutamana päivänä kun yksinhuoltajaäidin lapset ovat isällään, mutta ennättääkö mitään järkevämpää? Ja eikös vain sekin aika yleensä kulu lapsien paluun valmisteluun, siivoamiseen, leipomiseen, vaatteiden pesemiseen jne. ...
Valitkoon jokainen itse, mutta edelleen kannustaisin naisia ajattelemaan vielä toisenkin kerran, kun halu saada lapsia iskee. Se suloinen vauva on myös vähintään 20 vuoden ajan pallo jalassa, ja mitä sitten tapahtuu, kun pallo viimein irtoaa - pallo tekee omia lapsia, ja kärrää ne äidilleen hoitoon...
Onko naisen elämä tosiaan niin merkityksetön, että se voidaan omistaa tällaisille asioille?
Aivan mahtava kirjoitus!!
#98.
Kiitos kovasti, nenna :)
Kirjoita kommentti
Kommentoi 94 kommenttia