*

Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Nillitystä Suomi 100 -juhlavuosihankkeesta

Minun oli eilen tarkoitus katsoa elokuva Green Inferno, mutta päädyinkin suosituksista johtuen katsomaan Cannibal Holocaustin. En nyt sen kummemmin ala ko. elokuvista tässä mitään kertomaan, googlettakaa, mutta minun on pakko todeta, että Cannibal Holocaust oli pitkästä aikaa sellainen ajatuksia herättävä taidekokemus. Ensinnäkin Cannibal Holocaustin sanomahan on se, että meidän länsimaisten ihmisten ei tulisi sortua liialliseen ylimielisyyteen, koska maailmassa on olemassa paljon niitä voimia, joita ei sidokaan mitkään meidän moraalikoodimme, eli turha röyhkeys ja perseily kostautuu.

Toisekseen tajusin tuota leffaa katsoessani sen, että Cannibal Holocausthan on ikäiseni elokuva! Valmistunut siis 1980. Se on ollut monissa maissa esityskiellossa kauan ja Suomessakin se sai ensi-iltansa vasta 2001. Ja nyt, vuonna 2017, mie katsoin sen You Tubesta! Ajatelkaa kuinka maailma vapautuu. Enää ei voida kieltää ja estää ihmisiä kokemasta jonkun auktoriteetin epämieluisaksi luokittelemaa taidetta, vaan jakaminen ja vastaanottaminen on helppoa ja tämäkin on sellainen asia joka erottaa sudet lampaista: lampaita rajoittavat ne aidat, joita joku ylempi taho keksii ympärille asettaa. Sudet kulkevat missä vaan.

 

Mistä päästäänkin itse aiheeseen eli Suomen itsenäisyyden juhlavuoteeen ja siitä nillittämiseen, jota tunnutaan harrastettavan enemmän kuin Suomen itsenäisyyden 100 vuotisen taipaleen juhlistamista, tosin onhan vuosi vasta alussa. Ymmärrän toki sen, että kyrsii, jos yhteisistä varoista tuetaan itselle epäimieluisan taiteen tai muun puuhastelun harrastamista ja esittämistä, ja onhan se niinkin, että itsenäisyyden juhlavuonna soisi näkevän ja kokevan jotain perinteistä, mutta niin kai on tarkoituskin?

Rehellisyyden nimissä minun on pakko todeta, ettei minua henkilökohtaisesti kiinnosta pätkääkään se, mitä joku Paleface tekee Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, tekipä hän sen ilman yhteiskunnan tukea tai tuen kanssa, juhlavuosihankkeen hallituksessa istuen tai Nilsiän Essolla notkuen. Suomi on ollut 100 vuotta itsenäinen valtio ja ainakin itse koen, että Suomessa parasta on juurikin meidän suomalaisten vapaus.

Eikä nyt kyllä kannata ollenkaan siellä kiivastua ja ryhtyä nillittämään Mannerheimista, sotaveteraaneista tai varsin Sibeliuksesta. Minä jos saisin suunnitella, olisi koko juhlavuosi yhtä kansallisromanttista hömppää (että on se vaan hyvä, kun en ole suunnittelemassa mitään virallista tai edes julkista juhlahumua) ja niin tulee varmasti olemaankin, koska minä luon itse omat juhlavuoteni. Ei sitä, kuinka koen tai juhlistan jotain niin henkilökohtaista ja tärkeää kuin Suomen itsenäisyys määrittele mikään auktoriteetti. Sitä tarkoittaa tämä meidän elämämme vapaassa ja itsenäisessä Suomesssa.

Koska uskon, että Suomessa on valtavasti väkeä, harrastajaryhmiä ja muita toimen ihmisiä, jotka ovat jo vähintäänkin vuoden suunnitelleet jotain erityistä 100 vuotiaalle Suomelle ja omalle yhteisölleen, niin olen hieman jopa varma siitä, että ne, jotka urputtavat jonkun juhlavuosihankkeen hallituksen kokoonpanosta, eivät erityisesti ole suunnitteleet muuta kuin urputtamista loppuvuodellekaan. Eikä siinä mitään, jokainen tyylillään, mutta en tiedä sitä, kuinka tyylikästä puhumattakaan esi-isiemme saavutuksia kunnioittavaa moinen on. 

Ihmisillä on nykyään suunnaton tarve vittuilla toisilleen ja kauhean tärkeää tuntuu olevan se, kuka tekee tai sanoo sen sijaan, mitä se joku tekee tai sanoo, joten kyllä minullakin saattaisi yksi haave ehkä jopa olla. Olisi tosi hienoa, jos Suomen itsenäistymistä, sen ympärillä tapahtuneita asioita ja 1900-luvun alun suomalaista elämää käsittelevä laadukas ja syväluotaava dokkarisarja olisi valmistunut ja sitä esitettäisiin juhlavuoden aikana Ylellä. En toki odota liikoja, mutta kai sitä haaveilla saa.

Suomalaisten olisi nimittäin varsin hyvä tuntea historiaamme paremmin, sillä meidän itsenäisyyden historia ei ole niin ylevä kuin haluamme muistaa, vaikka Suomi melkoinen menestystarina onkin. Olen kuitenkin hieman huomannut samankaltaista kalskeutta ihmisten asenteissa toisenlaisten ihmisarvoa kohtaan kuin jota 100 vuotta sitten ilmeni. Ei ajatukset siitä, että porvarit joutais tappaa tai ettei junttiduunaria nyt tosiaan tarvitse erityisesti kunnella, ole kaukana siitä, mitä tänäänkin taas ihmisten puheissa ja ajatuksissa elää ja samanmieliset keskenään öyhöttävät. Ja se ei ole hyvä homma, sillä maailma ympärillämme on ruutitynnyri eikä pienellä kansalla olisi kauheasti varaa toisiaan tölviä.

 

Mutta mietin minä sitäkin, kuinka hienoa olisi, jos nyt juhlaavuotena ihmiset tarttuisivat vihaisten kirjoitusten sijaan vaikkapa Nobel-kirjailijamme teoksiin tai menisivät metsään nauttimaan meidän mielellemme ominaisimmasta elinympäristöstä ja ainutlaatuisesta jokamiehenoikeudesta eikä tänä vuonna kukaan vihaisi ketään mielipiteiden vuoksi, koska Suomen 100 vuotias historia on sen osoittanut, että kun mielipide-eroista huolimatta seisotaan nokat samaan suuntaan, on lopputulos ollut jotain aivan uskomatonta, mutta kun suomalaisilla menee ne nokat vastakkain, on seurauksena vähintäänkin yksi Euroopan verisimmistä sisällissodista. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kyllä Suomella on pitkä historia, asun kivenheiton päässä pronssikautisesta asutuksesta ja naapurikunnassa on sitä rautakautista kulttuuria.

No oikeammin ei tiedetä vielä varmasti missa ne pronssikauden ihmiset asuivat, hautapaikat vain on näytillä.

Kyllähän sitä dokumenttia saisi minunkin puolestani tulla televisiosta pitkin tätä 100 vuotta täyttävän Suomen juhlavuotta. Dokumenttiin pitäisi sisällyttää myös aika ennen itsenäistymistä.

Varmaan löytyisi lahjoitusvaroja tällaisen dokumentin tekoon.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Itse asiassa, vaikka itse olenkin suomalaisten pitkän historian kannattaja, niin Suomen historiaa en kauhean pitkänä pidä. Suomi valtiona on varsin nuori.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Suomi on valtiona varsin nuori. Suomi ennen ruotsalaisten vaikutusvaltaa oli jo olemassa, vasta myöhemmin ruotsalaisten itäisenä maakuntana, taisi kuitenkin olla kysymys jo silloin valtioliitosta.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #9

Kysymys oli siirtömaasuomesta Venäjän puskurina ja hyökkäyalustana Venäjälle.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #19

Tästä on ollut kysymys, enää ei olla puskurina, eikä hyökkäysalustana millekään ryhmittymälle.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen Vastaus kommenttiin #19

Aivan; käsite Ruotsi-Suomi keksittiin suomalaisten historioitsijoiden toimesta yli sata vuotta sen jälkeen, kun kyseinen "valtioliitto" lakkasi olemasta.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #9

Kysymys oli siirtömaasuomesta Venäjän puskurina ja hyökkäyalustana Venäjälle.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #9

Tänne Ruotsiin syntyi pikkuhiljaa valtio 1100–1300 -luvuilla. Me hämäläiset, pohjalaiset ja (varsinais)suomalaiset kuuluimme siihen alusta lähtien.

Pähkinäsaaren rauhan itäpuolelta, sieltä Kurjalan kunnahilta, on sittemmin tullut porukkaa mukaan. Tervetuloa vaan.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Suomi on toki valtiona nuori, koko valtioajatus on suhteellisen nuori,
mutta Suomi ja suomalaiset kielet ja kulttuuri on euroopassa tunnettu Suomi nimellä selvästi aiemmin kuin esim. ruotsalaisista saatika Ruotsista oli edes kuultu mitään.

Yli tuhat vuotta sitten Suomen pohjoisin hallitsija oli kuningatar, hallitsi puolta nykyistä Ruotsiakin Kvenlandiassa (engl. merk. kuningattaren maa, Queenland) ja ilmestyneet Ruotsit käytiin vasta perustetun Norjan joukkojen kanssa kimpassa pariinkin otteeseen lyömässä takaisin etelään, heitä sanottiin tyypillisesti saksalaisiksi tai tanskalaisiksi.

Suomi menetti Suomistatuksensa väliaikaisesti kun Ruotsi eteläisen Suomen sai vallattua ja nimesi sen ensin itämaaksi ja myöhemmin suomeksi, jolloin vastaavasti lappi menetti Suomistatuksensa, seuraavien vuosisatojen kuluessa ruotsi sai vallattua myös koko lapin, osin sotavoimin, osin kavaluudella.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Kiinnostava kysymys on miten kansan polarisoitumisen voisi estää, kun maailma myllertää niin kovin. Venäläiset trollitehtaat kuulemma edistävät asiaa minkä voivat, mutta aika helpolla nekin pääsevät, koska maailma makaa niin kuin makaa. Mistä voisi löytyä yhteinen maailmankuva? Mistään muusta kuin että pitäisi taas yhdessä puolustautua? Missä vaiheessa pitäisi?

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Mietin välillä sitä, että jos onkin käymässä niin, että sen kansallisuuden, etnisen tausta yms. sijaan ihmiset kokevatkin tässä globaalissa maailmassa enemmän yhteenkuuluvaisuuden tunnetta taloudellisesti tai sosiaalisesti samalla levelillä olevien ihmisten kanssa. Että siis esim. suomalainen pankkiiri kokee olevansa henkisesti samaa ryhmää ennemminkin kenialaisen taloustieteilijän kanssa kuin vaikkapa Sysmäläisen kaivinkonekuljettajan. Ja tästä syystä kansakunnan sisällä ei enää edes voi syntyä yhtenäistä maailmankuvaa.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Täsmälleen!
Suomalaista yhteisöä ei oikeasti ole ollut eikä valtiota sen pohjalle synnytetty.
Se synnytettiin ihan muista syistä.
Kuten muutkin valtiot.

Suomalaisella torpparilla oli paljon enemmän yhteistä ruotsalaisen torpparin kuin suomalaisen isännän kanssa.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Pöh. Mikä olisi tälle pohjoiselle mentaliteetille sopivampi tapa viettää maamme 100-vuotisjuhlia kuin marmattaa maamme 100-vuotisjuhlien vietosta?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

... juomalla pää täyteen viinaa ja sitten leikkimällä puukkohippaa.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienoa Helena, sinulla on edelleen erinomainen ulosanti ja terävä tyyli loistavasti hallussasi. Kadehdittava taito, jota soisi täällä enemmänkin näkevänsä.

Tämä meidän tyylimme tänään on juuri kuvaamasi kaltainen. Oikein kissojen ja koirien kanssa etsitään aiheita, joista voisi blogata ja haukkua yhdessä samanmielisten kanssa sivukaupalla näitä toisinajatteljoita Varsinaisesti suuremmat asiat jäävät liian usein näiden pienten nilkutusten varjoon, joita tehdään vähän kuin ajankuluksi ja yhteisen rintaman vahvistamiseksi. Niihin on aina helppo kaikkien mennä mukaan muutamalla ilkeällä kommentilla.

Maailma ympärillämme on todellakin kuin ruutitynnyri, joka voi räjähtää milloin tahansa täydelliseen kaaokseen ja silloin tarvittaisiin tätä yhteistä suomalaista yhteisöllisyyttä, joka yrittää yhdessä rakentaa eikä vain repiä. Kuunnellaan enemmän herkällä korvalla toisiamme ja väärinymmärretään vähän vähemmän.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

400-vuotias Uusikaupunki lanseeraa jonkun rauhahappeningin akselilla Halonen-Tuomioja- Rauli Virtanen parin vuoden välein. Varmasti Riku ja Tunna juontaa avaussession purjehtimalla kaarnaveneellä estradille Palefacen räpätessä Olavi Uusivirran tanssimuuvija säestäen... Pekka Visuri alustaa puolustuspoliittesen osion tietenkin. Stillerille ja Tervolle VIP-lounge ofcourse.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Kansa,kansalaisuus,etnisyys,yhteenkuuluvuus ja valtio - varsinkin " kansallisvaltio"!
Siinäpä yhteensovittamaton asiarypäs.
Mutta aina vain pitää yrittää...

Mutta historia ja esihistoria, arkeologia tulevat yhä tärkeämmiksi järjen äänen puolustajiksi ,
kun vainolaista nyt käsketään etsimään jopa kerrostaloasunnon naapurista. Ja hurmeella peittämään rappukäytävä.
( Olen lukenut tämän kehoituksen oikeasti.)

Voisimme ehkä juhlia todellakin vähän pidempää ja syvempää historiaa ja rauhoittua vähän.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Kirjakaupassa käteeni osui Suomen keskiaikaa käsittelevä kirja. Näkökulma oli mielenkiintoinen. Mitäs jos siirryttäisiin aikakoneella ajassa taaksepäin keskiajalle? Historioitsija kertoi mitkä asiat tuntuisivat erikoisilta.

Esimerkiksi kohtelias kielenkäyttö on paljon nuorempaa. Suurin osa kohteliaista sanoista on nuorempia. Ihmiset puhuivat yleisesti paljon suoremmin ja se tuntuisi nykyihmisestä hämmentävältä.

Rahojen kanssa saisi olla tarkkana ettei tulisi huijatuksi. Käytössä oli neljä eri valuuttaa.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Itsehän kirjoitin myös blogin Suomi100-juhlakomitean kokoonpanosta ja sen rahankäytöstä.

Hirveästi tekisi mieli vain juhlia omalla tavallani ja antaa kulttuurieliitin tehdä mitä lystäävät, mutta toisaalta takaraivossa kyrsii ajatus siitä, että tämäkin tapahtuu minun verorahoillani virallisesti Suomen valtion nimen alla eivätkä jotkut osaa sitä kyseenalaistaa.

Mitä tehdä? Ollakko vai eikö olla?

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Paras tapa on mun mielestä olla kiinnittämättä mitään huomiota mihinkään, mitä ei arvosta. Se niitä nimittäin vasta vituttaakin, kun huomaavat, ettei rahvasta kiinnosta. :D

Käyttäjän PasiRipari kuva
Pasi Ripari

Ja siinä tulikin villakoiran ydin. Vastaus siihen "mistä voisi löytyä yhteinen maailmankuva?" Mistä löydettäisiin yhteys suomalaisen pankkiirin ja Sysmäläisen kaivinkonekuljettajan välille? Millä lopetettaisiin polarisoituminen?

Verorahoilla. Veikkaisin että vastakkainasettelu Suomessa lopahtaisi melkein kokonaan, kun ei nähtäisi enää jopa miljardin hintalapulla olevia projekteja joilla ei ole mitään tekemistä suomalaisten hyvinvoinnin kanssa. Ainoa tapa tuntea puhaltavansa yhteen hiileen on hyväksyä se mitä yhteisin voimavaroin tehdään. Jos kaikki käsittämättömät sekoilut jätettäisiin sikseen, ja valtio keskittyisi ainoastaan sille välttämättömiin tehtäviin (perusinfra, toimeentulo ja elintason nosto) se yhteisöllisyys nousisi sieltä raketin lailla.

Olisin varmaan voinut kirjoittaa tämän paremminkin, mutta nyt ei kerennyt - toivottavasti idea silti aukesi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Nobel-kirjailijamme F.E. Sillanpään teos Hurskas kurjuus sopii vallan mainiosti nostattamaan lukijansa juhlatunnelmaa Suomen valtion täyttäessä 100 vuotta.

Kirjan kertomus kulminoituu päähenkilönsä teloitukseen vuonna 1918.

Anne Pylkkönen

Minä en osaa mieltää juhlatunnelmointia kirjoihin tai elokuviin, mussiikkii siinä olla pittää!

Suomen 100-vuotis kalaasieni top3 voisi olla vaikka tämmöinen juutupeesta sortattu miX (sori jo valmiiks jos linkitkään ei edes toimi):

https://www.youtube.com/watch?v=Tj75Arhq5ho

https://www.youtube.com/watch?v=7UmlWfylyCY

https://www.youtube.com/watch?v=UGLYVmD4sNs

Kuten ylläolevasta voi päätellä, jotenkin hautajais- ja muistokirjoitustunnelmat tästä virallisesta juhlavuodesta meinaa väkisinkin tulla, ja ehkä jopa pienellä tukahdetulla ja nuhjuisella uhmakkuudella maustettuna :/

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset