*

Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Viisaus ja ehdottomuus eivät samaan päähän mahdu

Hiljattain luin tutkimuksesta, jossa oli pohdiskeltu viisautta. Jutussa todettiin, että on havaittu viisauteen kuuluvan moninäkökulmaisuuden ja joustavuuden ajattelussa. Viisauteen liitettiin myöskin elämänkokemus, tunne-elämän tasapaino, empaattisuus ja kyky pohdikella eettisiä kysymyksiä eri näkökulmista. 

Kyseisen artikkelin lopussa tutkija tiivisti havaintonsa ei-viisaasta ihmisestä näin:

"Oman näkökulman sisään voidaan juuttua niin, ettei nähdä mitään ulkopuolista. Ja että vihataan toisen näkökulmaa niin paljon, että ollaan taipuvaisia menemään sen yli, mitä yhteiskunnassa saa tehdä."

Mistä päästäänkin itse aiheeseen, eli Trump-ilmiöön. En nyt ota Trumpin politiikkaan enkä myöskään Trumpin persoonaan mitään kantaa, vaikka ne toki herkullisia aiheita olisivatkin. Hän ei kuitenkaan ole mielestäni laisinkaan niin mielenkiintoinen aihe, että jaksaisin siitä kirjoittaa. Minua kiinnostaa huomattavasti enemmän se, kuinka voimakkaita tunteita hän herättää. 

Ihmisten usko omaan erehtymättömään viisauteensa on ylittänyt jonkun kriittisen rajan ja Trumpiin suhtaudutaan kuin messiaaseen tai piruun, näkökulmasta riippuen. Joillekin Trump edustaa kaikkea sitä, mistä on haaveiltu: muurien rakentaminen rajoille, pakolaisten maahantulon rajoittaminen, kaikenlaisen vasemmistolaisen ituhippeilyn ja naisten vapaiden valintojen tukemisen lopettaminen ja korostuneen kotimaakeskeinen talouspolitiikka. Monille tuo kaikki puolestaan edustaa just sitä, mikä tuntuu pelottavalta ja ahdistavaltakin.

On luonnollista, että trumpinlainen persoona herättää paljon tunteita, varsinkin kun hänenlainen henkilö on ehkäpä maailman merkittävimmän suurvallan johtajana. Mutta jos mietitään vaikkapa itärajamme takaista johtajaa, niin varsinpa vapaasti Putinia saa pöterönä pitää, eikä edes nyt venäjämielisyyden yleistyttyä juurikaan mitään uhkauksia postilaatikkoon kilahtele. Trumpille naureskelu sen sijaan synnyttää suunnattomia intohimoja ja toisaalta, Trumpin fanittaminen herättää monen päässä kysymyksiä siitä, kuinka tyhmä ja sekaisin moista mölliä kannattava voikaan olla.

On selvää, että Trumpin valinta Yhdysvalloissa tulee vaikuttamaan myöskin Euroopan läitulevaisuuden vaaleihin ja vaalien lopputuloksiin. "Nurkkapatriotismista" tulee takuulla valtavirtaa ja kansallismielisyydestä helpommin lähestyttävä, ja minä mietin sitä, olemmeko me länsimaiset ihmiset vieläkään tarpeeksi viisaita, että pystymme välttämään ne sudenkuopat, joihin edelliset nationalistiset viritelmät ovat sortuneet, kun moninäkökulmaisuus ja ajattelun joustavuus eivät useinkaan ole suljetuissa yhteiskunnissa kovassa huudossa olleet. 

Yksi epämiellyttävimpiä paikkoja, jossa olen elämäni aikana käynyt, oli Auschwitzissa vankikopit, joissa oli pidetty ja kidutettu poliittisia vankeja. Vaikka ne olivat vain tyhjiä, kolkkoja kopperoita kellarissa, niissä leijui järkytyksen, tuskan ja menetyksen henki. Ympäri maailman tänäkin päivänä ihmisiä vangitaan, kidutetaan ja tapetaan mielipiteiden takia ja toivon lämpimästi, että jokaiselle suomalaiselle sellainen on jo pelkästään ajatuksena kuvottava. Valitettavasti en ole erityisen hyvä ennustaja, mutta tietynlaisen ehdottomuuden ilmapiiri on jälleen ihmisten mielet vallannut ja vankkumaton oikeassa olemisen kokemus ei ole maailman historiassa johtanut mihinkään sellaiseen, mitä omassa luovaa vapautta arvostavassa mielessäni suuremmin osaisin arvostaa. Olen ehkä vainoharhainen, mutta itsesuojeluvaistoni on nykyään varsin valppaana. 

Yhtenä yönä eräs henkilö lähestyi minua, ilmeisesti jostain mielipiteestäni kovin suivaantuneena. Hän kertoi, että kaltaiseni ämmät pitäisi panna väkisin paksuksi, jotta muistaisimme paikkamme. Koska olen huomannut, että viha erimielisiä kohtaan on viimeisten vuosien aikana syventynyt ja siltä, joka erehtyy poikkeavan ajatuksen esittämään, mielellään vietäisiin ihmisarvo, on yhä useammin mieleeni tullut vierailu siellä Auschwitzin vankikopeissa. Olenpa miettinyt sitäkin, että missä kulkee oma rajani sen suhteen, miten arvokkaana pidän mahdollisuutta ilmaista mielipiteeni. Olen myöskin alkanut ymmärtää niitä totalitarististen yhteiskuntien suuria massoja, jotka vaikenevat pelastaakseen oman persauksensa. Jo nyt suomessakin ilmiannetaan viranomaisille mielipiteitä ja ilmaisuja, joista ei pidetä. Väärä mielipide on saattanut vaikuttaa mm. työllistymiseen ja ihmissuhteisiin ja Facebookissa fantasioidaan jonkun vääränmielisen tappamisella, koska rasisitilla/feministillä/suvakilla/porvarilla ei ole ihmisarvoa. Sen sijaan, että ohitettaisiin mielipiteitä, niistä halutaan rankaista. Ja lievempään muotoon sorrun itsekin silloin, kun jotain keskustelua lukiessani olen järkyttynyt siitä, kuinka ne muut ovat niin tyhmiä, kun eivät näe asioita kuten minä näen. Erimieliset on luvattoman helppo nähdä ominaisuuksiltaan huonompina ihmislajin edustajina. 

Atlantin takana on uusi presidentti, jonka aiheuttaman tunnemyrskyn laannuttua tarkastelemme myrskytuhoja. Toivottavasti kyseessä on ennustettua lievempi puuskainen tuuli eikä mitään peruuttamatonta tapahdu. Poutapäiviä ootellessamme voimme vain pitää toisistamme huolta, kunnioittaa yhteiskuntamme perusarvoja ja pohdiskella jokainen tahoillamme vaikkapa sitä, mitä on viisaus ja kuinka meistä jokaisesta voisi tulla vähän naapuria viisaampi. 

On toki mahdollista sekin, että olen väärässä ja ihmisillä onkin oikesti kaipuu jämäkkään, ennalta-ajateltuun ja tarkasti säädeltyyn yhteiskuntaan, jossa ei paljoa riveistä karkailla. Se saattaisi olla jopa luonnollista, sillä maailma tällaisenaan on varmasti liikaa, jos sitä oikein rupeaa miettimään. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Mistä päästäänkin itse aiheeseen, eli Trump-ilmiöön.

Trump-ilmiön syntymiseen on suuresti vaikuttanut ex-pres. Obama. Voidaan sanoa, että hän pilasi puoluetoverinsa Hillaryn mahdollisuudet.

http://abcnews.go.com/Politics/president-obamas-lo...

Obama julkisesti nolasi Trumpin valkoisen talon lehdistöillallisella vuonna 2011. USA:n ensimmäinen musta presidentti osoittautui pikkusieluiseksi pilkkaajaksi tuossa tilaisuudessa. Obaman ego on suurempi kuin Trumpin konsanaan.

Trumpia tuntevat ihmiset totesivat, että tuolloin vahvistui hänen päätöksensä pyrkiä presidentiksi ja viedä valkoisen talon avaimet Obaman kädestä, aivan Ms. Clintonin nenän edestä.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

HE: "Viisaus ja ehdottomuus eivät samaan päähän mahdu"

Ehdottomasti ei?

Rajaamatta tässä ja nyt mitään mitenkään eli yleisessä pysyen totean, että tässä maailmassa on ilmiöitä, joihin voi olla viisasta suhtautua ehdottomasti kuin myös toisia joissa ehdollisuus on paikallaan. Se riippuu.

Luin saman artikkelin jokin päivä sitten ja arvostan lukemaani.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset