Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Myytti suomalaisen kansan olemassaolemattomuudesta

Minä kun olen tällainen kansallisromanttinen hippi, tulen surulliseksi siitä inhorealistisesta asenteesta, jolla suomalaisuuteen ja kansamme olemassaoloon nykyään monesti suhtaudutaan. Vaikka itse faktana sen hyväksynkin, että ajatus kansallisvaltioista syntyi vasta muutama sata vuotta takaperin ja homogeeninen suomalainen kansa ei kauhean todellinen ajatuksenakaan ole, tuntuu niiden korostaminen oudolta ja nololtakin ehkä.

Koska tämä aihe menee minulla oikeasti tunteisiin ja mielessäni pyörii useita, keskenään riiteleviäkin näkökulmia, tästä voi tulla hieman pitkä ja normaaliakin sekavampi postaus. Kuvaavaa on ehkä se, että ennen tämän tekstin lopullista kirjoittamista minun oli aivan pakko kysyä Facebook-kavereiltani mielipiteitä, ja kiitos monipuolisen kaveripiirini, monenlaisia ajatuksia löytyikin.

 

Tähän kirjoitukseen sain kipinän muutamasta nettikeskustelusta, palkitusta Miika Tervosen kirjoituksesta Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta sekä viime aikoina uutisoiduista tutkimuksista, jotka kertovat, että me suomalaiset olemme geeneiltämme hyvin sekalainen joukko. Esimerkiksi itä- ja länsisuomalaiset ovat geneettisesti toisistaan kauempana kuin keskisen Euroopan kansat toisistaan ovat. No jokainen, jonka kaveripiiri kattaa muitakin kuin 100 kilometrin säteellä eläviä, tietää tämän. Itse ainakin olen huomannut, että karjalaiset ovat huithapeleita, joilla luistaa jutut aivoja nopeammin, hämäläiset ovat oikeasti vähän hitaita ja tuskastuttavan harkitsevia, savolaisilla on aina jotain koiruuksia mielessä ja he ovat pohjattoman kiinnostuneita muiden asioista, pohjalaiset ovat isottelevia ja luultavasti sanonta “tyhjä pönttö pömissee” on alkujaan kuvannut heitä, lappalaiset ovat niin outoja, ettei niistä saa mitään selvää ja etelärannikon väki uinuu jossain omassa erinomaisuudessaan rinkitansseja tanssien.

 

Sitä, että meitä suomalaisia ei varsinaisesti edes geenit erityisesti yhdistä, mutta elämme kuitenkin yhdessä valtiossa, korostetaan näinä päivinä varsin innokkaasti ja se, että vastaava oman kansan olemassaolemista kyseenalaistava todistelu on nykyään yleiseurooppalainen trendi, tekee asiasta tietyllä tavalla poliittisen ja juuri siksi hyvin mielenkiintoisen.

Olisi varsin helppoa tai jopa halpaa kysyä, mitkä ovat ne motiivit sille, että juuri Suomen itsenäisyyden juhlavuotena kyseenalaistetaan kokonaisen kansan identiteettikokemus, mutta sille tielle en jaksa eksyä. Vaan sen kuitenkin huomautan, että kun ja jos kyseessä on ympäri Euroopan käytetty lyömäase, jolla mitätöidään ihmisille rakas ja tärkeä tunne omista juuristaan, on se paitsi aikaamme hyvinkin kuvaavaa niin myöskin ilmiselvä jatkumo sille, että keskiverto länsimainen mielellään riisuttaisiin sukupuolesta, kansallisuudesta, sosiaalisesta asemasta ja omista ajatuksista.

 

Toki uskon, että kansallisuudessa on juurikin kyse tunteesta eikä niinkään geeneistä tai edes kielestä. Minun on hyvin helppoa käyttää itseäni esimerkkinä, sillä minä identifioin itseni pohjoiskarjalaiseksi, vaikka sukujuureni ovat Etelä-Savosta, Laatokan Karjalasta, luovutetusta Sallasta, Kainuusta ja Pohjanmaalta, ja lisäksi geeneissäni on vahvasti ruotsalaista perimää ja ylämaan skottia. Siltikin olen pohjoiskarjalassa syntynyt ja synnyinseudullani oppinut taittamaan vastan, tunnistamaan metsästä ne hyvät maitosienet, paistamaan piirakoita ja tiedän, mitä paistin ryöhkkäyttäminen tarkoittaa. Vaikka maailmassa missä kulkisin, on minulle tärkeää se, että olen Suomen pohjoiskarjalasta kotoisin. Itse asiassa juurikin se, että ihmisen kulttuuritausta on merkittävä, on syy sille, miksi monikulttuurisuudesta haluttaisiin tehdä valtavirtaa: ei haluta, että uudet Suomen kansalaiset joutuvat luopumaan omista kulttuuripiirteistään. Monikulttuurisuuden dilemma piileekin paljolti siinä, että kulttuurien yhteentörmäykset hoidettaisiin mielellään niin, että kantaväestön olisi luovuttava omastaan.

 

Esimerkiksi Afrikan ongelmista syytetään monesti siirtomaapolitiikkaa ja sitä, että sinne menivät ulkopuoliset aikanaan herrastelemaan ja tiedetään, että Euroopan historia on Rooman kukistuttua ja viime aikoja lukuunottamatta ollut vähän sellaista sekalaista ja kaoottistakin pienten valtioiden sekamelskaa, joka edes jollain tasolla järkevöityi kansallisvaltioiden astuttua kuvioihin, ja silti monen eurooppalaisen on vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että eurooppalaisten valtioiden sisällä olisi muuta yhteistä kuin kuvitteelliset ja jopa myyttiset siteet. Vaikka kansan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kuinka kyseenalaistettaisiin, on melko varmaa, että enemmistö italialaisista kokee olevansa juurikin italialaisia ja enemmistö suomalaisista nimenomaan suomalaisia.

 

Italia on itse asiassa erinomainen esimerkki ja vertailukohta meille suomalaisille. Dante Alighierin ansiosta sekalaisten murteiden sijaan on olemassa italian yleiskieli, jota muuten Italian valtion muodostuessa 1860-luvulla puhui vain 2 prosenttia väestöstä. Italian kansa ja yhtenäisyys ovat 1800-luvun kansallisvaltioajattelun tuotosta ja niin se vaan on liittänyt yhteen italialaiset pohjoisen saksankielisestä väestöstä etelän sisilialaisiin. Kaikki se huikea historia ja kulttuuri, jota me liitämme italialaisuuteen on oikeastikin niin tuore kokonaisuus kuin 160 vuotta. Suomi on valtiona 100 vuotta vanha, ideana hieman vanhempi. Enemmistö Suomen kansalaisista puhuu suomea, mutta meillä on ikiaikainen saamelaisväestö, vuosisatoja maassamme elänyt ruotsinkielinen väki ja aikojen saatossa tänne kulkeutuneet lukuisat pienemmät (kieli)ryhmät. Kuitenkin Italiaa kivuttomammin me keskenämme täällä elämme eikä mitään alueellisia itsenäisyyspyrkimyksiä edes ole. Jokin meitä siis yhdistää, vaikka se ei olisi geenit eikä kieli. Ja vaikka kansallisvaltio olisikin vain jonkun neropatin humalanhuuruisena iltana keksimä idea, niin kyllähän se on ihan maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna vähän niin, että kun samanmieliset heimot ja samankaltaisissa olosuhteissa syntyneet kulttuurit yhdistetään, on seurauksena suhteellisen yhtenäinen kansa. Sillä ei mielestäni ole suuresti mitään merkitystä, vaikka kansa olisikin vain idea. Nimittäin jos vaikka ajatus yhdestä valtiosta olisikin syntynyt tyhjästä, niin Suomenkin historia tarkasteltuna voisi sanoa, että se ainoastaan teki hyvää meille. Hyvin nopeasti 1800-luvun jälkeen kuin sotkan munasta putkahti maailmaan suomalaisia mestareita niin taiteen, talouden kuin tieteenkin saralla, puhumattakaan siitä, kuinka vahvan yhtenäisinä suomalaiset kävivät taisteluaan toisen maailmansodan aikana ja Suomi jäikin ainoaksi Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi, joka säilytti itsenäisyytensä. Ilman yhteistä paloa ja tavoitetta ei se olisi näin pienelle väelle ollut mahdollista.

Voi olla, että suomalainen kansa on yhtä olematon kuin kreikkalainenkin, puhumattakaan brittiläisestä tai espanjalaisesta kansasta, mutta kaikesta demonisoinnista huolimatta ja jo pelkästään Euroopan historiaa tarkasteltuna on selvää, että kansallisvaltiot ja terve nationalismi tekee yhteisöille hyvää. Ihminen kaipaa jotain, mihin kuulua. Ehkä joskus riitti sukukunta tai kyläyhteisö tai heimo, mutta maailman muuttuessa ei niillä enää pitkälle pötkitä. Kansallisvaltiot syntyivät aikana, jolloin maailma laajeni kaupan, helpomman matkustamisen ja tiedon nopeamman kulkemisen kautta. Tarvittiin vahvempia yhteisöjä, mutta myöskin vahvaa omaa kansallista identiteettiä.

 

Kansallismielisyys ei tarkoita sitä, että vihaisi muunlaisia. Vihaava kansallismielisyys on heikkomielisen hommaa. Meidän omat kultakauden taiteilijamme olivat hyvin kansainvälisiä ja imivät vaikutteita maailmalta, jotta kykenivät ilmaisemaan niitä suuria kansallisiakin tunteitaan. Samoin olemme hyvin ylpeitä niistä maahanmuuttajista, jotka rakensivat tätä maata kansakuntamme nuoruuden vuosina ja olivat osaltaan luomassa sitä, mitä nyt pidämme suomalaisuutena. Ihmiset ja ideat ovat aina kulkeneet, jotkut asiat jäävät ja jotkut katoavat aikojen mukana. Esimerkiksi karjalanpiirakoiden täytteenä käytetään riisiä ja perunaa, kun taas ohra ja nauris ovat niin 1600-lukua. Merkittävintä onkin ehkä muistaa juuri se, että kansaksi kutsuttu yhteisö koostuu nimenomaan ihmisistä, jotka kantavat mukanaan arvoja, ajatuksia, tapoja ja toimintamalleja, jotka ovat esimerkiksi meillä suomalaisiksi kutsutuilla ihmisillä melkoisen yhtenevät.

 

Jos siis kaiken tämän taustalla onkin vain joku hieman epämääräinen joukkopsykoosiin johtanut konstruktio, niin ei siinä ole mitään vikaa tai korjattavaa. Meillä on tämä satavuosias kansallisvaltiomme, jossa jokainen saa koulutusta, syövät ja katkenneet kintut hoidetaan, viimeisestä sodasta on aikaa jo useampi sukupolvi ja lisäksi pystymme auttamaan maailmalla hätää kärsiviä. Suomalainen kansa on kaikessa olemassaolemattomuudessaan rakennellut yhden maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista valtioista ja siitähän nyt kyllä todellakin kannattaa pitää kiinni eikä lähteä sitä ainakaan millään astraalitasolla vähättelemään saati tuhoamaan siksi, että kansaa ei ole.

 

Minun kokemusmaailmastani syntynyt vaisto sanoo, että on paljon parempi tukea terveen kansallistunteen kukoistamista kuin tuhota sitä. Nimittäin hyvällä itsetunnolla ja selkeällä identiteetillä varustetut ihmiset ovat usein huomattavasti miellyttävämpiä ympäristölleen kuin ne, jotka pönkittävät itsetuntoaan muita kiusaamalla ja jotka kaipaavat toisten alentamista kokeakseen paremmuudentunnetta. Lisäksi meillä on Suomessa tiettyjä juurtuneita arvoja, kuten tasa-arvo, heikoimmista huolehtiminen ja uskonnon-, sanan- ja mielipiteenvapaus sekä demokratia, joita me myöskin opetamme niille tänne muuttaville, joiden alkuperäiseen kulttuuriin ne eivät kuulu.

 

Kyllähän toki jopa minä sen ymmärrän, että on olemassa myöskin niitä, jotka mielellään näkisivät maailman ilman mitään eroavaisuuksia, tai ainakin haluaisivat itse määritellä ne hyväksytyt eroavaisuudet. Samoin ymmärrän aivan vallan mainiosti sen ajatuksen, että kansa ja se, mitä siihen kuuluu on tavallaan vain sopimus. Sopimuksia voidaan muuttaa ja jopa kansaakin, kuten muutamat hallitsijat ovat maailmalla aikojen saatossa tehneet, mutta olen vähän sitä mieltä, että koska ilman ihmisiä ei sitä kansaa ole ja koska ihmiset kantavat mukanaan omiensa perinteitä, historiaa ja arvoja, olisi ehkä jopa kyseenalaista ryhtyä sopimalla niitä kauheasti muokkaamaan, kitkemään tai uudella korvaamaan. Toisaalta toivon lujasti, ettei tuollaisen pohdiskelu edes ole ajankohtaista, sillä meidän sovitussa suomalaisuudessa ei kauheasti korjattavaa ole. Meillä on mielenkiintoisia, kiehtovia ja hienoja, luontoa ja elämää kunnioittavia perinteitä ja kulttuuripiirteitä, joita toivon vaalittavan, ei häpeiltävän. Mutta vaikka esimerkiksi Miika Tervonen on kirjoituksessaan asiana tavallaan oikeassa ja vaikka me suomalaiset olemme geneettisesti toisistamme kovin poikkeavia ja vaikka suomalainen kansakin on vaan sopimusasia, ja vaikka kaikkeen tuohon tulisi suhtautua ymmärtäväisellä hymähdyksellä, on meillä suomalaisilla kaikki syy olla ylpeitä kotimaastamme, kulttuuristamme, hienosta ja rikkaasta kielestämme kaikkinen murteineen ja siitä, mitä me olemme kansana, olipa kansaa olemassa tai ei, saavuttaneet.

 

Onhan sekin mahdollista, että omaan kansallistunteeseeni ja suomalaisuuskäsitykseeni vaikuttaa hyvin vahvasti se, että olen lapsesta saakka saanut elää tiettyjä perinteitä kunnioittavassa ympäristössä lähellä luontoa ja vailla outojen aatteiden tai uskontojen paatosta, mikä on vaikuttanut siihen, että minulla on juuret syvällä vaikka tunne onkin kepeä ja uudelle avoin, enkä siksi ymmärrä sitä, miksi hölmöksikin rönsyilevä kansallistunto olisi millään tavalla paha tai häpeällinen asia. Itse asiassa, kun asiaa nyt mietin, tajuan tämän aiheen olevan ihan älyttömän typerä enkä tajua, miksi tälle tuhlaan aikaani. 

 

 

Ja sitten lopuksi haluaisin ihan vähän besserwisseröidä ja korjata mainitsemaani Miika Tervosen tekstiin lipsahtaneen virheen. Sivulla 147 hän mainitsee kreivi Pietari Brahen pyrkimyksestä asuttaa vainotut romanit Pielavedelle, mikä ei ole totta. Brahe yritti saada romanit asumaan Pielisjärvelle eli nykyiseen Lieksaan:

 

Mustalaiset Pielisen autioita asuttamassa.

 

Osoituksena Pietari Brahen avarakatseisuudesta ja monipuolisuudesta oli se huomio, jota hän osoitti yrittäessään perustaa Pielisjärvelle tyyssijan mustalaisille. Tämä tumma ja levoton sukukunta oli ilmestynyt Suomeen 1500-luvun loppupuolella ja joutunut suorastaan vainon alaiseksi, sillä vuonna 1637 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa määrättiin kaikki miespuoliset mustalaiset tutkimatta hirtettäviksi ja muut karkoitettaviksi maasta. Hirttomääräys tosin peruutettiin myöhemmin, mutta muuten asetus pysyi voimassa.

Brahe päinvastoin kuin muut uskoi kuitenkin mustalaisten mahdollisuuksiin ja lupasi heille turvapaikan Pielisjärvellä, jossa oli lukuisasti autiotiloja 1650-luvun sodan jälkeen. Näille sijoitettiin mustalaisia vuonna 1663 ja toivottiin heidän asettuvan taloksi ja ryhtyvän viljelemään maata sekä unohtavan vaellushalunsa. Asian varmistamiseksi uudisasukkailta otettiin vala, jolla heidät velvoitettiin pysymään aloillaan.

Ei tämä vala eikä se turvallisuudentunnekaan, jonka piti syntyä, kun vainoaminen loppui, saattanut pidättää mustalaisen luontoa, vaan nämä Brahen suojatit saivat taas sisäisen käskyn lähteä. Tästä toimitettiin sana kreiville, joka lähetti vakavan varoituskirjeen Pielisjärven mustalaisille. Siinä hän muistutti heitä valastaan ja velvoitti heidät seuraavaan kevääseen mennessä palaamaan takaisin tiloilleen, mikäli eivät halunneet joutua taas kuninkaallisessa asetuksessa säädetyn vainon alaisiksi.

Kevät 1664 tuli, mutta mustalaiset eivät. Tilat jäivät taas autioiksi, kunnes joku vakavampiverinen turpeenpuskija sattui mieltymään paikkaan ja asettumaan siihen. Jotakin jälkeä heistä ehkä kuitenkin jäi, sillä vielä 1930-luvulla muutama lieksalainen isäntä ja hevosmies väitti mustalaisen luonnon vaivaavan joskus itseään ja vaativan vaeltamaan. Se voi tietysti olla tavallista karjalaistakin verenperintöä, mutta mahdotonta ei ole, että se oli mustalaistenkin perua, olihan näitä vuonna 1633 kerrassaan 133 perhekuntaa Pielisjärvellä. Seuraavana vuonna he kuitenkin kaikki olivat lähteneet pois, ja Brahen kaunis yritys sai nolon lopun.

 

- Pielisjärven historia I, Kilpeläinen, Hintikka, Saloheimo

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Mukavan lämminhenkinen kirjoitus kansallismielisyydestä, josta välittyi karjalainen sielu. :) Aika lailla samoin ajattelen itsekin.

Juuso Hämäläinen

Hauska pakina. Sitähän se oli.

Kansallisuudesta voi tehdä monimutkaisen, jos haluaa. Tässä on kuitenkin helppo soveltaa joukko-oppia, jota haukuttiin aikanaan oppiaineena. Voimme etsiä lähes kaikille Suomenkin asukkaille yhteisiä asioita. Niitä ovat useimpien kohdalla

- kieli
- asuinmaa
- maan luonto
- kulttuuri
- tavat
- arvot
- uskonto
- ruoka
- huumori
- harrastukset
- geenit
- ulkonäkö
- luonne
- autoilutavat
- erityisammatit

Listaa voisi edelleen jatkaa helposti. Mistään ei löydä toisen maan kansalaista, joka on samassa persoonassa kuten moni suomalainen

- hidas kaikin tavoin
- vaalea ujon näköinen lyllerö, joka tekisi mieli pelastaa turvaan kansainvälisillä lentokentillä muiden kansojen jaloista
- rehellinen ja luotettava, mutta kateellinen ja työnantajalta varastava
- onneton puusilmä ja motorinen nolla auton ratissa, mutta valmis neuvomaan muita sujuvassa ajamisessa ja liikenneturvallisuudessa
- sääntöjä ja lakeja rakastava, mutta kova tekemään pimeitä töitä ja vakuutuspetoksia
- mielestään ahkera, mutta tekee lyhyempää päivää ja työuraa kuin haukkumansa kreikkalaiset
- esivaltaa ja auktoriteetteja pelkäävä, mutta hiljaisuudessa vastaan mussuttava
- haukkuu rikkaita, mutta haluaisi itse olla rikas
- haukkuu köyhiä laiskoiksi ja on itse sellainen
- tehnyt hyvät voitot Nokian osakkeilla, mutta haukkuu Ollilan kaveriksi, joka vei Suomen lamaan
- suvaitsevainen niin kauan, kun ei itse joudu asumaan mamun tai romanin naapurissa tai, kun omat lapset heteroita
- paljon virheitä löytävä ja aloitteita tekevä, mutta jonkun pitäisi tehdä niille jotain, ei kuulu itselle
- cv:n mukaan kielitaitoinen sudanilaisia vähemmistömurteita myöten kunnes pitää puhua jotain
- solidaarisuutta vaativa, kun itse joutuu vaikeuksiin
- oikeistolainen ja konservatiivi, kun itsellä menetettävää ja vasemmistolainen, kun pitäisi saada muilta jotain
- kristitty, jonka mielestä uskonnot ovat satuja ja ateisti, joka kuolinvuoteella pyytää papin paikalle, varmuuden vuoksi
- syö hernekeittoa sekä karjalanpiirakoita
- kertomansa mukaan kova nettomaksaja ja yhteiskunnan tukipilari, joka saa tukia monta sataa kuussa, koska kahden tonnin brutto ei riitä perheen elatukseen
- luotettava ystävä kunnes jäät työttömäksi, vastustat NATOon liittymistä, eroat tai tulet ulos kaapista
- puhuu suomea äidinkielenään, muttei osaa kirjoittaa sitä oikein
- on kaksikielinen, ei osaa kunnolla ruotsia eikä suomea

Kyllä suomalainen identiteetti on näin helppo määrittää.

PS. minulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa. Ei saa loukkaantua. Minäkin olen suomalainen.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

:D Tuo on melko osuva listaus!

Juuso Hämäläinen Vastaus kommenttiin #13

Unohdin lisätä tärkeän juuri suomalaiselle kuuluvan ominaisuuden.

Suomalainen pitää Finnairia surkeana lentoyhtiönä, mutta lentää itse sillä turvasyistä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tämä pyrkimys kansallisuuksien hävittämiseen on pelkkää EU:ta ja globalisaatiota eikä tule saamaan ideologista kannatusta kuin vihervasemmiston piirissä. Kokoomus ja pääomapiirit kannattavat rajatonta maailmaa ansaintamielessä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Joskus aikoinaan kerrottiin juttua siitä, että joku tutkija oli todistanut, että kimalainen ei pysty lentämään. Sillä on aivan liian pienet siivet suhteessa ruumiin kokoon ja painoon. No, kimalainen ei sitä tiennyt, ja lensi vaan. Ja samoin taitaa olla tämän Suomen kansankin suhteen. Ainakin toistaiseksi.

Tutkijoilla on suunnilleen sama ongelma kuin taiteilijoilla. Leipä on yleensä kiinni julkisuudesta. Huippututkija tai huipputaiteilija ei sitä julkisuutta välttämättä tarvitse. Kun kyvyt ovat kyllin hyvät, sen tietävät ne, joiden tarvitsee tietää. Suurelle yleisölle nimi tulee tunnetuksi vasta sitten, kun se Noobeli tipahtaa. Mutta niille muille julkisuus määrää leivän leveyden. Ja helpoimmin julkisuutta saa raflaavia väitteitä esittämällä, vaikkapa kumoamalla itse keksimiään myyttejä ja luomalla kokonaan uusia myyttejä. Sillä, kuten P.T. Barnum sanoi, tärkeää ei ole se, mitä sanotaan. Tärkeää on otsikon suuruus ja se, että nimi kirjoitetaan oikein.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Muistan saman jutun mediasta. Sinänsä hauska. Ei vain tajuttu, että siiven koon lisäksi lentämiseen vaikuttaa siiven liikkumisnopeus. Myöhemmin väärä käsitys om korjattu.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

United Airlines ja Finnair kuuluvat Star Allience ryppääseen.Nyt kun ihmiset karttavat UA yhtiötä niin se heijastuu myös Finnairiin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #35

Lipsahtikohan väärään ketjuun.
Sitä paitsi Finnair ei kuulu Star Alliance ryppääseen, joka on se Lufthansan rypäs.

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Mistä näitä monikulttuuria ajavia löytyy, jotka haluavat oman kulttuurinsa hävittää maan päältä?

Juuriaan ja elettyä elämää ei kukaan pysty hävittämään, mutta osaksi uutta kulttuuria voi yrittää päästä viis siitä kuinka erilaisesta maisemasta olet lähtöisin. Pitäisin suomalaisuutta eritoten tunnetilana.

Suomalaiset ovat osiensa summa. Täysin stereotyyppistä suomalaista ei löydy kuin satukirjoista ja paskoista matkaoppaista. Kuitenkin jollain tapaa vieraan täytyy integroitua, tai tuskin hän itsekään tuntee itseään suomalaiseksi. Kieli on varmaan se ensimmäinen askel. Sitä ennen on turha mennä saunan lauteille örisemään keskaripäissään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Mistä näitä monikulttuuria ajavia löytyy, jotka haluavat oman kulttuurinsa hävittää maan päältä?"

En ole koskaan tavannut ketään sellaista, johon tuo luonnehdinta sopisi. Ketkä haluavat hävittää suomalaisen kulttuurin? Ehkä Johan Bäckman?

Pieni ripaus monikulttuurisuutta on suomalaisille siunaus, sillä maa on niin kaukana ja niin eristyksissä sekä niin vähälukuinen väestöltään, että tännehän kuolisi tylsyyteen, jos kaikki olisi aina stabiilia samaa tiukkapipoisuutta ilman minkäänlaista väriä, elämänmakua, etnistä erilaisuutta.

Ei ripaus suolaakaan lihasopassa soppaa muuksi muuta, mutta tekee sen syömisestä nautittavamman.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

En minäkään ole ketään sellaista henkilökohtaisesti tavannut, mutta joka tuutista, YLE;n ja Hesarin ainakin, vaaditaan luopumaan suvivirrestä, sianlihasta, kritiikistä, ym. sekä naisia pukeutumaan peittävämmin, katsomaan sivuun ja alas, välttämään ilta ja yöaikaista liikkumista naisporukoissa, jne, jne.
Eikö edes nuo esimerkit osoita, että meidän pitää unohtaa ja kätkeä oma kulttuurimme, tahtomme ja tapamme tuomalla tuodun, houkutellun ja kutsutun kulttuurin hyväksi?
Jos ei, niin minä en ymmärrä kansallisuudesta, enkä siihen kuuluvasta identiteetistä ja kulttuurista yhtikäs mitään! Miten lie teidän muiden laita?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #29

Mitä YLE:en ja Hesariin tulee, niin kyllä molemmat niistä ovat korostaneet Suvivirren "harmittomuutta" ja antaneet "palstatilaa" tahoille, jotka eivät kannata siitä ja vastaavista tavoista luopumista.

Sianlihasta luopumista ei nyt vaadi kuin vegaanit ja siitä kieltäytyvät kasvissyöjät omalla kohdallaan. Onko joku muu taho vaatinut, että sianlihaa eivät sitä haluavat saisi syödä?

En myöskään usko, että "kritiikkiä" yleisesti ottaen olisi kielletty. Riippuu mistä "kritiikistä" puhut ja millaista se sitten esimerkiksi olisi. Samoin poliisi on kautta aikojen antanut erilaisia ohjeita kansalaisille koskien turvallista liikkumista yöaikaan. Niitä annettiin jo omassa lapsuudessani ja todennäköisesti myös sitä aiemmin.

Ilmeisesti perustat kommenttisi joidenkin tiukkapipoisten muslimien henkilökohtaisiin mielipiteisiin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #30

"Ilmeisesti perustat kommenttisi joidenkin tiukkapipoisten muslimien henkilökohtaisiin mielipiteisiin."

Ilmeisesti "maahanmuuttokriittinen" propaganda on tässä tapauksessa toiminut hyvin.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #30

Ei näitä vaatimuksia muslimit olekaan esittäneet, vaan meidän omat suvaitsevaiset ja jopa eräät kansanedustajamme.
Sehän tässä ihmeellistä onkin! Meidän pitää olla paavillisempia kuin paavi itse.

Käyttäjän jorkkajaatinen kuva
Jorkka Jaatinen
Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Niin, itse olen sitä mieltä, että kyllä tänne tulevien on hyväksyttävä suomalainen tai eurooppalainen arvomaailma; tasa-arvo, ihmisoikeudet ja laajat vapautemme. Ja kun tänne tuleva hyväksyy ne, ei terveellä itsetunnolla omatulle ihmiselle ole uudet kulttuuripiirteet minkäänlainen uhka. Ei minun perinteitäni uhkaa se, jos joku elää eri tavalla kuin minä, kun se tulija ei vaadi minua luopumaan minun perinteistäni tai arvoistani.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Saattaisi olla parempi vain edellyttää, että he hyväksyvät Suomen lait ja noudattavat niitä. Arvojen hyväksymisen edellyttäminen on siinä mielessä kinkkinen juttu, että myös kantasuomalaisten piirissä on niistä keskenään tyystin erilaisia näkemyksiä. Keiden näkemyksien mukaisia arvoja sitten pitäisi maahanmuuttajien omaksua?

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Sitä, että meitä suomalaisia ei varsinaisesti edes geenit erityisesti yhdistä"

Tämä tosin taitaa olla puppua. Geenit ovat muista kansoista eriäviä ja näyttävät yhtenäisiltä:
http://www.nytimes.com/2008/08/13/science/13visual...
http://www.cell.com/current-biology/abstract/S0960-9822(08)00956-1
http://www.cell.com/current-biology/pdf/S0960-9822(08)00956-1.pdf

Tosin jonkin verran on myös tullut matuja (lähinnä miehiä) ja laajentaneet Suomen geenikarttaa:
https://vaestotiede.wordpress.com/2015/06/01/suome...
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suomessa_asu...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ensin kirjoitat: "Geenit ovat muista kansoista eriäviä ja näyttävät yhtenäisiltä"

ja sitten seuraavaksi: "Tosin jonkin verran on myös tullut matuja (lähinnä miehiä) ja laajentaneet Suomen geenikarttaa"

ja tuon jälkimmäisen toteamuksen linkkaat kahteen linkkiin, joiden sanoma on nimenomaan sellainen, että "Suomessa asuu kaksi kansaa - itäinen ja läntinen".

Silloin ei ole kyse siitä, että "jonkin verran olisi tullut matuja", vaan siitä, että ne kansat ovat tulleet eri suunnista. Varsinaissuomalaiset ovat puheenparreltaankin lähellä eestiläisiä kun taas itäsuomalaisissa murteissa näkyy selkeästi itäkarjalassa puhutun kielen liudennukset y.m.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Voit tulkita jälkimmäisen otsikon miten tahansa. Katso kuitenkin sitä ensimmäistä kuvaa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Nuo suuren geneettisen variaation kauhistelut kannattaa kääntää toisinpäin. Vastaava variaatio esiintyisi Euroopassakin, mutta siellä tiheä asuminen ja maaorjuuden kaltainen ihmistarhaus tappoi vähemmistöt kaikkialla. Pelkkä Bulgarian kansakunta omaa vähemmän geneettistä informaatiota kuin Kuusamon väestö!

Ja Pekka Siikalalle: Juurikin niin!

Me olemme väistelleet ruuhkaa ja siksi geneettinen informaatiomme vastaa 350 miljoonaa eurooppalaista! Tämä on sitä monikulttuurisuuden rikkautta! Ja eurooppalaisiahan on joka tapauksessa liikaa, kuluttavat vain turhaan maailman resursseja ja tulevat tänne määräilemään meidän omista asioistamme.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Muistan kun näin tuon otsikon "Suomen kansaa ei ole olemassa" Aamulehdessä ja Lapin Kansassa. Syöksyin innoissani skannaamaan jutun itselleni talteen. Samalla viikolla oli Helsingin Yliopistolla Studia generalia -luento, jossa tuohon artikkeliin viitattiin monta kertaa, erityisesti professori Hannu Sariola.

Kirjoitin myös oman blogijutun otsikolla "Suomen kansaa ei ole olemassa".

Helena Erosen kuvailemaan valtioon tai suomalaisuuteen en tunne kuuluvani, en nyt enkä koskaan.

https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/725b74e0-...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Sillä ei mielestäni ole suuresti mitään merkitystä, vaikka kansa olisikin vain idea."

Silläåkään ei oikeasti ole mitään merkitystä vaikka EU olisikin vain idea.

Oikeasti EU:n kansoja yhdistävät kulttuurisiteet ovat kuitenkin paljon vahvemmat kuin mitkään kansallisten kultuurien rippeet, joiden väitetään yhdistävän kansallisvaltioiden kansalaisia.

Mitenkään halveeraamatta kansallisia kulttuureita, tai siis niiden rippeitä, aivan relevanttia on väittää ettei niillä ole mitään käytännöllistä merkitystä, kuten sillä kulttuurilla on joka yhdistää kaikki Eurooppalaiset.

Lisäksi voidaan todeta että se kulttuuri joka yhdistää eurooppalaisia, on vuosituhansien aikana ja paljon voimakkaammin viime vuosisatojen aikana, sekä erittäin voimakkaana viime vuosikymmenten aikana, kehittynyt kansainvälsiessä yhteistyössä, täysin erillään ja irti kansallisista kulttuureista, eikä kansallisilla kulttuureilla ole oikeastaan mitään osaa tai atrpaa siinä kansainvälisessä kulttuurissa jossa parhaillaan elämme.

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Jos suomalaisia ei ole ole olemassa, miten sitten on suomenruotsalaisia, saamelaisia, arabeja ynnä muita joille annetaan rahaa ja mahdollisuuksia ylläpitää kansallista/etnistä identiteettiään?

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kansallismielisyys on kuin viina
Itse luulee ottavansa vain ilon irti elämästä
mutta muitten mielestä on surkea rapajuoppo."

:)

Hyvä kiteytys kansallismielisyydestä tuossa yllä.

Jos kansallismielisyys on kuin viina niin vieroitusoireetkin tulee.
Ehkä kannattaa satsata vähän rahaa vieroitusoireiden hoitoon.
Niillä rahoilla saadaan ehkä sitten enemmän raittiita kansalaisia.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Tässä kirjoituksessa menevät geeniperimät, kulttuuri ja arvot suloisesti sekaisin.Niistä omalla tavallaan jokainen määrittelee erikseen mihin ryhmään kukin meistä kuuluu.

Toisaalta meistä jokainen kuuluu useampaan joukkoon: Yksilö, perhe, suku, kyläläisyys, kuntalaisuus, kansallisuus, europpalaisuus ja vielä monet muut. Historiassa olimme 45 vuotta eurooppalaisia, vaikka meillä oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa. Miten tuonkin tulkitsee?

Kulttuuri tulee aina kasvu- ja elinympäristön mukaan. Minulla on tuttu kiinalaissyntyinen Suomeen 7-vuotiaana muuttanut nainen, joka leipoo karjalanpiirakat, röyhtäyttää paistin ja vetäisee ruotsalaisten juomalauluja rempseämmin kuin minä.

Arvot taas ovat yksilöllisiä tai yhteisöllisiä. Ihmisen kaveripiiriin voi kuulua henkilöitä, joiden arvoista osa eroaa suuresti. Minäkin käyn papin kanssa kaljalla, vaikkei kirkko tai uskonnollisuus liity arvoihini.

Kaikki suomalaiset kuuluvat kuitenkin ryhmään suomalaiset. Olivat he sitten syntyperäisiä tai myöhemmin kansalaisuuden saaneita. Kaikki he ovat myös omalla tavallaan nationalisteja. Se, ettei joku ole juuri sinun tavallasi nationalisti, ei tarkoita sitä, ettei tuo henkilö olisi nationalisti.

Minun arvomaailmassa Suomen leijona on pyhä. Siksi katson leijonan kansallissymbolina omineiden loukkaavan minun nationalisuuttani, enkä pidä heitä kansallismielisinä.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Sitä paistia ryöhkäytettään eikä röyhkäytetä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mutta jospa hän röyhtäyttää sen paistin vasta ruokailun jälkeen.
(Siinä tapauksessa se tosin olisi aika tyypillinen kiinalainen tapa ...)

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen Vastaus kommenttiin #25

Olet oikeassa. Se on tuo minun kiinalainen android, joka korjaa sanoja. Pitäisi tarkemmin lukea, ennen kuin päästää irti.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Sitä paistia ryöhkäytettään eikä röyhkäytetä."

Niinkuin sillä olisi mitään väliä.

En ole koskaan ennen kuullut tästä kansallisen kulttuurin piirteestä "ryöhkäytyksestä" ja olisin aivan hyvin tullut toimeen ilman tietoisuutta tästä kansallisen kulttuurin piirteestä.

Ilman pizzaa ja hampurilaista on vaikeampaa tulla toimeen, niillä saa nälän lähtemään äkkiää, niin Karjalassa, kuin muuallakin Suomessa, sekä kaikkialla Euroopassa, Afrikassa, Amerikassa, Aasiassa, sekä Austraaliassa, varmaan myös Huippuvuorilla. Etelämantereesta en menisi takuuseen.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Riippuu taas siitä millä alueella Karjalaa sattuu asumaan. Myös murteet ovat yksi ryhmä,johon kuulumme. Siinäkin kulttuurinen muuttuminen tapahtuu, kun tarpeeksi kauan asumme uudella murrealueella. En minäkään enää paljoa karjalaa haasta.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Helena niin joo, voihan se olla että kaupunkilaisella on aivan eri käsitys suomalaisuudesta.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Tässä nyt hassusti hehkutetaan kansallisuutta vastaan. On outoa, miten kulttuuriväki ei huomaa, että kansallisuutta heikentämällä joudumme ylikansalliseen ikeeseen, jossa mikään demokraattinen päätöksenteko ei riitä vastustamaan paikallisen tason jyräämistä. Kyse on vallasta. Hiukan valtaa pitäisi säilyttää kansakuntatasolla. Kansainvälisyys olisi hyvä olla kansojen välistä.

Voimme ehkä saada nuorisostamme vilkaspeukaloisia maattomia kännykkänistejä, mutta tärkeät jaot säilyvät: etelä ja pohjoinen, länsimainen aakkosto, kyrilliset kirjaimet, arabialainen kulttuuri, Kiina ja Japani. Näitä jakoja ei mikään poista.

En usko Euroopan stabiilisuuteen. Vain jokunen Itä-Euroopan maa ja Ranska ovat elintarvikeomavaraisia, ja maanosa on ylikansoitettu. Jos kansainvälinen kauppa brakaa, Eurooppa mossahtaa sisäänpäin...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset