Korsettiin sullottu Marski

Mannerheim oli homo.

Tätähän meille on nyt niin sanotun taiteen keinon pyritty tyrkyttämään eräänlaisena vallankumouksellisena totuutena. Ilmeisesti ”lahtari Mannerheim” koki inflaation, kun täytyi etsiä uusia keinoja hänen hautansa paskaamiseen. Ensin Mannerheim piti pukea korsettiin ja esittää keikaroivana transsuna ja nyt sitten perinteisen teatterin voimin Mannerheim tuodaan kansalle esiin mm. Hitlerin ja Käthy-hevosensa kanssa irstastelevana pervona.

Näistä nykyisistä Mannerheim-tulkinnoista on melkoisen pitkä matka Matti Kassilan Päämaja elokuvaan, jossa Mannerheimin roolin veti suuresti rakastamani Joel Rinne.
Jos mahdollista, niin vielä pitempi matka on totuuteen, koska tottahan näissä Mannerheim-tulkinnoissa ei merkittävissä määrin ole, mihin ei varmaan ole pyrittykään. Tärkeämpää kyseisissä teoksissa on luultavasti se, että dissaamalla Mannerheimia saa sata varmasti naamansa iltapäivälehtiin. Mannerheim on siis taiteilijalle vähän sama juttu, kuin silikonitissit hömppäjulkkikselle.

Ihmetellä kuitenkin täytyy, että miksi Mannerheim herättää edelleen niin suuria intohimoja, että kerta toisensa jälkeen hänet täytyy leimata tai pyrkiä likaamaan hänen muistonsa? Ja miksi juuri homoseksuaalisuus tai Mannerheimin kuvitteellinen neitimäisyys on sellaisia asioita, joihin uudet sukupolvet hänet haluavat loukkaavasti yhdistää? Onko homoseksuaalisuus näiden niin kutsuttujen taiteentekijöiden mielestä niin rumaa ja likaista, että siitä saadaan lahtariakin terävämpi pilkkakirves hiotuksi?

En itse kuulu Mannerheimin suuriin faneihin, mutta ymmärrän kyllä hänen merkityksensä ja arvonsa suomalaiselle historialle ja kansamme identiteetille. Minulle Mannerheim kuuluu tavallaan samaan luokkaan kuin Suomen MM-kulta jääkiekosta tai Lordin euroviisuvoitto. Tarkoitan tällä vertauksella sitä, että kaikilla näillä asioilla on ollut suomalaisten mentaliteetille melko suuri vaikutus, positiivisessa mielessä, mutta kuitenkin ilmankin niitä olisimme edelleen hengissä. Mannerheim ei ollut suuri sotapäälikkö, jota ilman emme olisi säilyneet itsenäisinä toisen maailmansodan melskeistä. Mielestäni se suurempi kiitos ja kunnioitus kuuluu sinne rintamalle ja niille, jotka todellisuudessa sodan eri käänteitä johtivat. Kuitenkin Mannerheimin merkitys oli enemmänkin henkisellä puolella suuri, luultavasti aikanaan korvaamaton. Vaikkakin hän joidenkin mukaan lietsoi tappiomielialaa milloin missäkin, niin kansalle hän esittäytyi suoraryhtisenä, arvokkaana aristokraattina, jota ei varmaankaan moni alaspäin katsonut.

Koska rakastan ”mitä jos”-ajatusleikkejä, niin joskus olen miettinyt sitä, että kuinkahan olisi Suomelle käynyt, jos kenraali Airosta olisi tullut puolustusvoimain ylipäällikkö, mitä jotkut tahot 30-luvulla puuhasivat.

Pari pientä esimerkkiä: Airo taisi vielä kuollessaankin olla sitä mieltä, ettei talvisodan rauhaa olisi tarvinnut tai pitänyt tehdä. Hänen mielestään kun Suomen tilanne ei ollut ollenkaan huono tai ainakaan niin huono kuin millaisena esim. Mannerheim sen näki.

Jos Airo olisi ollut ylipäälikkö, niin se Muurmannin rata olisi katkaistu, koska se olisi ollut sotilaallisesti järkevä teko, mutta ulkopoliittisesti lopputulos olisi voinut olla katastrofaalinen. Muurmannin radan katkaiseminen olisi myöskin katkaissut USA:n Neuvostoliitolle toimittaman materiaaliavun kuljetukset, mikä olisi toki helpottanut suomalaisten sotatoimia, mutta toisaalta Suomi olisi sitten luultavasti saanut sodanjulistuksen Neuvostoliiton ja Englannin lisäksi vielä USA:ltakin.

Vaikka itse pidänkin Airoa Mannerheimia mielenkiintoisempana ja fiksumpana tyyppinä, niin merkittävää kuitenkin meidän suomalaisten kannalta on se, ettei Airo ollut ylipäällikkö, vaan nimenomaan Mannerheim, joka näki asiat Airoa laajemmin ja poliittisemmin. Ehkäpä tämä asia olisikin hyvä näiden ”Mannerheim oli natsihomo” -tyyppien tiedostaa ja muistaa, sillä olisihan meillä toki ollut myöskin vaihtoehtoja Mannerheimille, mutta ne vaihtoehdot olisivat luultavasti ajaneet Suomen ihan helvetinmoiseen sokoraan, jonka seurauksia saatettaisiin edelleenkin setviä.

Minun mielestäni olisi jo ihan hyvä päästä yli Mannerheimin persoonan ja Mannerheimiin liittyvien arvomaailmojen naurettavan mollaamisen ja jos on suurta intoa vuosikymmenten takaisten asioiden pähkimiseen, niin voisihan sitä vaikka miettiä, että edustiko se Risto Rytin vankilatuomio sitä suomalaista reilua meininkiä vai voitaisiinko vihdoinkin myöntää julkisesti ja rehellisesti, että ilman hänen henkilökohtaisia uhrauksiaan olisimme olleet NIIN kusessa. Varsinkin kesällä 1944 suomalaiset päättäjät, mukaan lukien Ryti ja Mannerheim, tekivät sellaisia päätöksiä, joiden seurauksena he tiesivät olevan mahdollista päätyä hirsipuuhun roikkumaan.

Joten kun seuraavan kerran näette korsettiin puetun Mannerheimin, joka sekstailee Hitlerin kanssa, niin miettikää, olisiko nykyisistä poliitikoistamme tai niistä, jotka Mannerheimin korsettiin sullovat, tekemään sellaisia päätöksiä, joita toisen maailmansodan aikainen maamme johto teki.

– Helena 🙂

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1947085

ohohupsis
Sitoutumaton Ulkomaat

Tosi wanahoja mummoja ja A.F. Airoa fanittava ämmänriähkänä Suomen Kurjalan itkuvirsikunnahilta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu