Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Kaikki nuoret eivät haluakaan olla mediahuoria

Jokunen vuosi sitten kuulin kyselytutkimuksesta, joka kertoi, että teini-ikäisten suosituin toiveammatti on olla ”julkkis”. Tosi tv:t ovat tuoneet Suomeenkin lauman elämäntapajulkkiksia, joilla ei sinänsä ole mitään muuta funktiota, kuin myydä elämänsä, perheensä ja jotkut jopa kauneusleikkauksineen koko olemuksensa juorulehdille.

Ihmetellyt olen kyllä eräänkin kerran, että mikä se ajaa nuoret hakeutumaan tuollaiseen hömppäjulkisuuteen, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että siinä sivussa kun tulee leimattua melko lopullisesti itsensä tiettyyn kategoriaan, niin nolaa koko perheensä ja lähipiirinsäkin. Vai kuinka moni äiti tai isä haluaa lukea lapsestaan sellaisia juttuja, joita näistä aitolehtitukiaiskalinaiskolinoista saa lehdistä lukea? Tai katsella kun oma lapsi esittelee tissiä ja tussua b-luokan juorulehden halvoissa kuvissa muutaman satasen tähden?

Näiden hömppäjulkkisten on pakko olla jotenkin poikkeuksellisen narsistisia persoonia, tai sitten julkisuus tekee ihmisestä narsistin. Joku sanoo, että julkisuus on kuin huume ja kun siihen kerran ajautuu, niin sitä on pakko saada aina vaan lisää. Uskallan olla täysin eri mieltä.
Vaikka en ole julkkis, enkä sellaiseksi toivottavasti koskaan ajaudu, niin luulen kuitenkin julkisuuden olevan huume lähinnä niille lahjattomille ihmisille, jotka tarvitseva tietynlaista julkisuutta kokeakseen olevansa jotakin. Hyvin monet ihan oikeasti lahjakkaat taiteilijat, laulajat, näyttelijät, mallit, kirjailijat tulevat esiin työnsä kautta, mutta elävät sitten kulissien takana ihan tavallista elämää (tai elävät epätavallista elämää kaikessa hiljaisuudessa) ja julkisuus tuntuukin olevan huumetta niille julkisuuden henkilöille, jotka eivät ilman silikoneja ja lehtiin päätyviä kännitoilailuja eivät olisi yhtään mitään. Nämä ammattijulkkikset ovat myöskin niitä, jotka jakavat ihmiset julkkiksiin ja taviksiin ja kammoksuvat kaikkia, jotka kuuluvat tuohon jälkimmäiseen "lannalta haisevien junttien" joukkoon.

Täällä korvessa elävälle koko tuo ”julkkismaailma” on todella outo, vieras ja naurettava, mutta jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, niin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on kokonainen nuorten ja kauniiden ihmisten lauma, joista jokainen elää jotain ”melkein julkkis” elämää ja aina joskus sieltä joku nousee Seiskan sivulle salarakkaana tai pääsee johonkin tosi tv-ohjelmaan, josta sitten ne pahiten itsensä nolanneet päätyvät hyvällä tuurilla muutamaksi vuodeksi huoraamaan Hymyyn.

Vaan aamulla lukemani uutinen teki minut toisaalta iloiseksi, toisaalta surulliseksi. Nuori tyttö jätti X-factorin kesken, koska hän ei halunnut tulla ”julkkikseksi”. Mielestäni hän toisaalta osoitti sen, että ei ne kaikki teini-ikäiset todellakaan halua naamaansa sinne iltapäivälehden sivuille, mutta toisaalta tuntuu surulliselta, että julkisuudesta on tullut niin iso mörkö, että joku aidosti lahjakas henkilö jättää lahjansa julkisuutta pelätessään käyttämättä.

Minä nostan hattua tällä Saanalle, koska hän teki niin kuin hänen omatuntonsa neuvoi häntä tekemään, eikä niin kuin ulkopuoliset häneltä odottivat ja mikä tärkeintä, hän osoitti sen, että julkisuuden vertaaminen huumeisiin on puppua. Toivottavasti tämä Saana rakentaa itselleen hyvän elämän ja pääsee jotenkin vielä itseään toteuttamaan, vaikka sitten ilman sitä julkisuuden kiroa.

Meidän muiden olisi ihan hyvä miettiä sitä, että onko sellaisessa julkisuuskulttuurissa mitään järkeä, että ujommat, mutta ehkä aidosti lahjakkaat ihmiset jättäytyvät tuomasta itseään esiin pelätessään joutuvansa ihmisten raatelemaksi tai vaihtoehtoisesti joutuisivat luopumaan ihmisarvostaan median rahanhimon vuoksi?

- Helena

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Mr. Fockr (nimimerkki)

Hyvä kun otit puheeksi. Moni ei halua edes blogijulkisuutta. blogijulkisuus on omassa sarjassaan samanlaista. (ei koske teitä lieksalaisia!).

Voi mennä naama pahasti piloille ja asioista ei voi enää kirjoittaa asioina vaan joutuu tekemään aina "nätin kakan" jota muut sitten voisivat kehua. Joku ryystää jossain vaiheessa pavut klyyvariinsa - yleensä sen vuoksi ettei ymmärrä mistä kirjoittaja kirjoittaa.

P.S.
Jos haluan vaikuttaa asioihin, ei siinä minun naamaani tarvita. Soitan vain kansanedustajalle. Sitä varten ne siellä ovat. Monikin yksinäinen kansanedustaja odottaa yhteydenottojanne. Ovathan vaalit tulossa. Nyt on aika laittaa leipätaikinat kohoamaan.

Trapetsi (nimimerkki)

Kiitos hyvästä blogista.

En katso mm. big brotheria, mutta kerran kanavaa TV:stä vaihtessani oli menossa joku ohjelma, jossa paljaspyllyiset henkilöt olivat TV-ruudussa ja joku iski nitojalle kiinni lappuja peppuihin. Mikä ohjelma? Näkyi ohjelmiston mukaan olevan joku little brother...

Silloin ajattelin, että hukassa ovat sekä ohjelmassa esiintyvät, että ohjelman tekijät. Eikö mitään rajaa? Emmekö enää tunnista mitään hyvän maun tai säälittävän surkeuden rajalinjoja tai vastaavaa?

Muutaman satasen tähden ei todellakaan kannata mennä moiseen!

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#1.
Niin jaa, jos kirjoitan blogia, jota jokunen tuhat lukijaa käy kuukaudessa lukemassa, niin tokkopa bloggaamisessa mistään glamourjulkisuudesta on kyse ;)

Toki kerran mietin itsekin sitä, että jonkinlaisesta narsismista on kai kyse, jos kokee omat mielipiteensä niin mielekkäiksi, että niitä kannattaa julkisesti esitellä.

mastodontti (nimimerkki)

Ihmeellisintä tosiaan on kun ilman mitään lahjoja halutaan olla julkisuudessa, se kertoo vain siitä kuinka huomionkipeä joku voi olla. Ilmeisesti tällaiset ihmiset eivät lapsena saaneet riittävästi huomiota kun pitää hyväksyntää hakea tekemällä kaikkea tyhmää.

Media nykyään vääristää ihmisten käsitystä todellisesta maailmasta juuri noiden "aitolehtitukiaiskalinaiskolinoiden" avulla. Internet on siinä mielessä hieno asia, että siellä julkisuuteen voi nousta ihan ilman teollistettua hirveää markkinakoneistoa (ja sehän toimistopohattoja hirvittää) esimerkiksi pensseli-setä ja Kola-Olli.

Tuure Piittinen (nimimerkki)

"Meidän muiden olisi ihan hyvä miettiä sitä, että onko sellaisessa julkisuuskulttuurissa mitään järkeä, että ujommat, mutta ehkä aidosti lahjakkaat ihmiset jättäytyvät tuomasta itseään esiin pelätessään joutuvansa ihmisten raatelemaksi tai vaihtoehtoisesti joutuisivat luopumaan ihmisarvostaan median rahanhimon vuoksi?"

Todella fiksusti ajateltu. Itse näin vuosikymmenten varrella työelämässä lukuisia lahjakkaita ihmisiä jotka tekivät jotain suhteellisen yksinkertaista työtä eivätkä koskaan pyrkineet eteenpäin, vaikka kykyjä olisi varmasti ollut. Etenijöitä olivat ne jotka häpeämättä tekivät eri tavoin itseänsä tykö esimiehilleen, tai lähtivät mukaan samaan harrastukseen kuin pomolla oli.

Yrityksiltä ja yhteiskunnalta jää runsaasti henkilöstön kykykapasiteetista käyttämättä tällaisen asian vuoksi. Sorry, meni vähän ohi blogistasi, mutta mielestäni kyse on kokolailla samasta asiasta mistä kirjoitit.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#5.
Kyllä mielestäni esim. koulumaailma nykyään tietyllä tavalla suosii näitä tulevaisuuden "pyrkyreitä". Monissa kouluissakin tuntuu, että kaikenlainen ilmaisutaidon ja muiden sosiaalisesti lahjakkaita ja kauniita ja rohkeita nuoria/ lapsia suosivien "oppiaineiden" ylikorostaminen menee monesti ohi monen muun, ja ne, jotka jo muutenkin ovat sitä ujoa toppahousujengiä, jäävät syrjään ja vaille huomiota.

Ehkä siten saataisiin niitä toisenlaisiakin "menestyjiä", jos yhteiskunta olisi aidommin suvaitsevainen, eikä odottaisi "menestyjältä" tai "julkkikselta" tiettyjä asioita ja ihan oikeasti suuri yleisö olisi hieman laatutietoisempi sen suhteen, että kenestä on kiinnostunut ja miksi :)

Toisaalta, voihan se olla niinkin, että näiden tukiaiskalinaisten idea onkin siinä, että heidän rinnallaan jokainen voi tuntea olevansa "parempi ihminen"...?

Gagarin (nimimerkki)

Ei julkisuudessa sinänsä mitään vikaa ole, jos se on saavutettu sellaisten tekojen kautta, jotka eivät ole ristiriidassa henkilön elämän tavoitteiden kanssa eivätkä estä häntä toteuttamasta kutsumustaan tai olemaan vakuuttava työtehtävässään tai asemassaan. Tuo nuorten tavoittelema "turha" julkisuus on nuoruuden ajattelemattomuutta - he eivät vielä pysty hahmottamaan, että on olemassa julkkiksia, jotka ovat sitä todellisten taitojensa tai saavutuksiensa kautta ja sitten niitä paperitähtiä. (... ja se kenelle se onnistuu pankoon ristiin sääriluut, sillä etusivun tähtiä ei suojaa sivut muut ...)

Pekka Manner

Niin, oikeasti lahjakas tyttö lopetti, valitettavaa, mutta toisaalta osoitti kanttia ko. ihmiseltä.

Tuskin me päästään mediahuorista eroon, kyllähän BB niitä ainakin tuottaa, jostain oudon syystä se vaan kasvattaa katsojamääriään? Kyllä sinne taas uusia alkoholin suurkulttuajia taas hakee ennätysmäärä. Ja joku noista dokuista voittaa.

Sitten kyllä voidaan sanoa, että politiikka se vasta täynnä on mediahuoria, riittää kun kuuntelee meidän uunipottumiestä jota ei tunnu lama huolettavan vaan joku ihmeen maito.

Jukka Turunen (nimimerkki)

Jännä juttu tuo julkisuus. Minusta ei ole paljonkaan merkitystä sillä, lukeeko Seiskaa vai Imagea (paitsi että Seiskassa on paremmat elokuva-arvostelut). Molemmat lehdet perustuvat julkkiskulttien ympärille pystytettyyn höttöön, mutta Seiska ei edes yritä kysellä joltain hiphopparilta tai kenkäsuunnittelijalta syvällisiä maailmanrauhan takaamiseksi.
Jos julkisuudella myydään jotain, jonka tuotto kertyy "julkkiksen" pankkitilille, niin asia on ok. Ilman pätevää syytä julkisuudessa paistattelevat, eli perhesuhteitaan, sairauksiaan ja kriisejään repostelevat ovat huomionkipeitä ihmisiä, jotka kaipaisivat hoitoa. Sellaisia tapauksia löytyy kosolti blogimaailmastakin, koska sinne kertyvät ne surullisimmat tapaukset, jotka eivät pääse (omasta mielestään tarpeeksi) esillle missään muualla.
Turhassa julkisuudessa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Pikemminkin päinvastoin.

Jari-Petri Heino (nimimerkki)

Aidosti lahjakkaasta ihmisestä tulee julkkis ihan vahingossa ja siinä on se ero wannabe julkkiksiin.

Internet-Pervo (nimimerkki)

Roskajulkkiksissa on jotain samaa kuin Wincapitaan hurahtaneissa. Iät ja ajat on ihminen kurottanut kohti kunniaa ja mammonaa. Ennen kvartaalitalouden pikavoittoja ja roskajulkisuutta se vaati paljon työtä ja lahjakkuutta. Sitten kun tuli tämä nykymaailma, niin kaikenlaiset onnenonkijat pääsivät ohituskaistalle ymmärtämättä, että päämäärä ei olekaan itsetarkoitus.

Verrataan sitten tuoretta lottovoittajaa Liliuksen Mikaeliin taikka Johanna Tukiaista Ville Valoon, niin on aika selvää kumpi elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää, vaikka rahaa tai julkisuutta olisikin yhtäläisesti.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#11.
Nimenomaan itsekin uskosin asian olevan tuolla tavalla.
Sitten tässä on vähän sekin näkökulma, että varsinkin naiset varmaan joutuvat jossain tilanteissa kohtaamaan sellaista asennetta, että vaikka olisi julkisuudessa siksi, että on jossain asiassa tosi lahjakas, niin jos on sitten myöskin kaunis, niin saa kuulla niitä kommentteja, että on julksuudessa vain ulkonäkönsä vuoksi.
Esim. Linda Lampeniuksen oli vissiin lähdettävä vieraaseen maahan tekemään uraansa muusikkona, koska täällä pääsi (tai hakeutui) julkisuuteen vain oikeastaan siksi, että on ihan älyttömän upean näköinen nainen.

Gagarin (nimimerkki)

#11:
Mainitsinkin jo kommentissani #7 Juicen "Paperitähdet" piisin opetuksen, mutta tuohon viestiisi liittyen samasta kappaleesta voi ammentaa enemmänkin:

"Ei Tauno Palo menettää voi koskaan karismaa, vaikka lojuis kaatopaikalla ja dokais kolinaa, mutta kuka muistaa Ursulaa, hän tyystin unohtui. Hänkö oli vain missi muovinen, jolle roistot liiviin ui."

Ehkäpä Tauno Palo (kuten Juice itsekin) muistetaan tänä päivänä paremmin kuin vuoden 1970 kohumissi Ursula Rainio, josta silloiset sensaatiolehdet repivät otsikoita.

M-T Heikka

Ihailen Lordia, siitä ettei hän suostunut paljastamaan itseään. Vaikka tietystikin sille seikalle oli markkinalliset hyödytkin kumminkin laskettu. Jotakin siinä on kumminkin "superhauskaa", että voitti Euroviisut, vaan ei ollut kaupan. Piti päänsä.

http://www.youtube.com/watch?v=tITVEcc6HOE

Blogi poistettu

On niitä kaikenlaisia hölömöläisiäkin.

Ei tarvitse käyttää aikaa vieviä keinoja. Riittää kun suuntaa kameran väkijoukkoon ja huutaa VALAS! Niin joku (demari :) ) jo heittää housut alas.

Escobar (nimimerkki)

Aidosti lahjakkaan ihmisen tunnistaa siitä, että hän joutuu näkemään enemmän tai vähemmän vaivaa sen eteen ettei olisi julkkis.

http://en.wikipedia.org/wiki/Terrence_Malick

Ben Kaergin

Mikäli nykyinen X-Factor,etc -pudotuspelimentaliteetti olisi kaikessa "loistokkuudessaan" vallinnut takavuosina,vaikkapa 70-luvulla,monet nykyisin musiikin uranuurtajina tuntemamme artistit olisivat jääneet tuntemattomuuden lihamyllyn rattaisiin.

Mikäli kilpailusta tehdään itsetarkoitus -omaehtoisen lahjakkuuden ja sen mahdollisuuksien kustannuksella- emme enää voi puhua autenttisesta musiikillisesta potentiaalista,sillä tällöin merkittävä osa sen edustajista on dissattu pois ennenaikaiseen hautaansa,vailla mahdollisuutta nousta omalle tasolleen.

Tämä on mielestäni anteeksiantamatonta tyhmyyttä kaikessa lyhytnäköisyydessään.

BK

Jukka-Pekka Vasara

Ylipäätään nuorten enemmistö on fiksuja, media vain nostaa aina nämä ääripäät esiin.

Sami Haapavaara (nimimerkki)

Kun minä luen tämän aloituksen, ja kommentoinnit, niin, kaikkihan tässä ollaan teoreettisiä julkkisia. Ainakin jotka omalla nimellä kirjoittavat.

Sinänsä, ollaanko me yhtään sen arvokkaampia ihmisinä, kuin ne, jotka esittelevät kakkaansa painettuna taikka liikkuvana kuvana?

Ehkä ainoa ero on se, että ( ehkä itserakkaasti), me kuvittelemme, että on jotain sanottavaa, ja otamme kantaa.

Kun näissä Bb-kirmaloissa, tuntuu olevan tärkeää se, että katso mun tissit. Ei se mitään. Tissit on kivoja. Mutta tissit on kerran nähty, mitäs sen jälkeen?

Toimituksen poiminnat