Pieniä lapsia hakataan hengiltä
Vuosittain Suomessa kuolee toistakymmentä pikkulasta pahoinpitelyn seurauksena. Määrä on suuri, mutta vielä pysäyttävämpi on tieto, jonka mukaan vuosittain 200 000 lasta joutuu väkivallan uhriksi. Heistä 300 vammautuu pysyvästi.
Pikkulasten väkivaltakuolemien yhdeksi syyksi mainitaan se, etteivät varsinkaan nuoret vanhemmat tiedä, ettei vauva kestä esim. ravistelua. Itseäni kiinnostaisi tieto siitä, että kuinka idiootti on ihmisen ylipäätänsä oltava, että ravistelee pientä (tai vähän isompaakaan) lasta?
Joskus luin aivan mainion tuleville äideille tarkoitetun kirjan, jonka nimeä en todellakaan enää muista, mutta siinä oli äitiyteen huomattavasti inhimillisempi lähestymistapa, kuin sellainen madonnamyytin rakentelu. Kyseisessä kirjassa mm. kerrottiin, että on ihan okei, jos äidistä tuntuu joskus siltä, että haluaisi heittää uhmaikäisen lapsen ikkunasta ulos. Normiäiti vaan tunnistaa nämä ajatukset ja tietää, ettei niitä käytännössä todellakaan toteuteta.
Kirjassa oli myöskin todettu, että siinä vaiheessa, kun äidistä tuntuu, että nyt ihan todella naksahtaa päässä, niin ennemmin kannattaa mennä vaikka ulos seisomaan, kun jatkaa sitä lapsen hoitoa, sillä kuulemma yleisimmin lasten pahoinpitelyt tapahtuvat varsin spontaanisti väsymyksen ja turhautumisen seurauksena.
Miksi näistä asioista ei sitten puhuta? Mielestäni neuvola olisi oikea paikka kertoa nuorille äideille siitä, että jos joskus tulee sellainen olo, että jumaliste kun nyt sumenee, niin se on ihan normaalia, mutta ettei silloin pidä purkaa yhtään mitään siihen lapseen, vaan johonkin muuhun. Nimittäin minä olen todellakin varma siitä, että kun äiti tunnistaa tuon riittämättömyyden ja turhautumisen aiheuttaman epätoivoisen kiukunpuuskan, jonka takuulla jokainen äiti, miksei isäkin, jossain vaiheessa kohtaa ja kun äiti tietää, että se on ihan normaali tunne, niin äiti osaa suhtautua siihen jotenkin ja hän tiedostaa, että hitsi, nyt ollaan vaaravyöhykkeellä.
Itselläni ei ole kokemusta koliikkivauvoista tai yövalvojista, mutta minä olen sellainen ihminen, että jos en saa vuorokaudessa unta tarpeeksi, niin olen vielä normaalia enemmän sekaisin. Voisin vain kuvitella, että millainen sekopää olisin, jos minulla olisi vauva, joka huutaisi 24/7 ja olisi kaikkeen tyytymätön. Yksi vuorokauden kestänyt vaippaihottumasta johtunut kitinä kiristi minulla jo hermoa niin pahasti, että olin valmis johonkin palloterapiaan. Että kyllä minä ainakin ymmärrän, jos joillakin kiristää nupissa pienen lapsen kanssa. Ja miettikää, kun ihanan raskausajan ja kaikkien vauvahaaveiden ja onnen jälkeen siellä makkarissa olisikin käärö, joka vain huutaisi ja huutaisi ja huutaisi. Siinä äiti (ja isä) käyvät melkoiset tunneskaalat läpi.
MUTTA mikään nupinkiristäminen tai loppuunpalaminen EI oikeuta pahoinpitelemään pientä lasta. Lapsen fyysinen koskemattomuus on mielestäni ihmisoikeuksista yksi tärkeimmistä.
Nykyään on mahdollista saada apua, jos ei itse jaksa. Vaikka kuinka olisi kynnys korkealla, niin puhelu neuvolaan tai sosiaalitoimistoon voi pelastaa äidin ja, mikä tärkeintä, lapsen. Käsittääkseni yhteiskunta voi tarjota perheelle esimerkiksi tilapäistä kotiapua tai tukiperhetoimintaa ja varmasti sitä apua tulee nopeastikin, jos äiti kertoo puhelimessa olevansa niin väsynyt, että ei ole enää varma, pystyykö itseään hillitsemään. Ja mielestäni jo synnytyslaitoksella oli vanhemmille kerrottava, että vaikka joutuisi pyytämään apua, niin se ei tarkoita sitä, että lapsi otetaan huostaan ja viedään pois. Suurta vastuuta pienestä lapsesta osoittaa myös se, että myöntää tarvitsevansa apua.
Toisaalta hieman peräänkuuluttaisin myöskin lähipiirin vastuuta, koska liian usein lapsi tavallaan jätetään liikaa äidin harteille. Entisaikana lapsikatrasta oli hoitamassa sisarukset ja vanhemmat sukupolvetkin, mutta nykyään saattaa äiti olla lasten kanssa aivan yksin.
Lasten pahoinpitely on aihe, joka saa aikaan järkytystä ja paheksuntaa, ja toki aiheestakin. En kuitenkaan usko, että se poistaa ikinä ongelmaa, vaan kyllähän nämä asiat vaatisivat jonnekin syvemmälle ihmismielen kummallisuuksiin porautumista ja tiettyjen epämieluisten ja paheksuttujen tunteiden olemassaolon tunnustamista.
Uhmaikäisen rinsessansa kanssa taistellen,
Helena
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Julkisuudessa on paljon puhuttu siitä onko osa lasten huostaanotoista aiheettomia. On jopa kysytty noin kärjistäen sanottuna, että onko tähän kehittymässä mamubisneksen kaltainen liiketoiminta - "keskuksia" syntyy kuin sieniä sateella ja valvooko toimintaa kunnolla loppujen lopuksi kukaan? Se on selvää että lasten oikeuksista on pidettävä huolta ja väsyneitä äitejä on autettava jos he eivät siihen itse pysty. Jos äiti ei pysty hoitamaan lastaan niin sitten se on järjestettävä jollain muulla tavoin.
Minulla on sellainen käsitys että tässä nyt aika pitkälti maksetaan jo viime laman aikana syntyneitä ongelmia.
#1.
Niin tuo on myöskin mielenkiintoinen näkökulma, että jos huostaanottoja tehdään liian heppoisin perustein, eli tarjoamalla esim. tilapäisapua voitaisiin ehkäistä huostaanottoja, niin onko syynä huostaanotoille se, että sillä ruokitaan näitä "perhekotibisnestä" pyörittäviä. Ne rahat, joita ne yrityksinä toimivat perhekodit lapsista vetävät, ovat kuulemani mukaan aivan käsittämättömiä. Muistelen, että jopa perhekoti voi saada lapsesta jotain 5000 euroa/kk...
Jos sitten todellakin olisi niin, että lapsia huostaanotetaan siksi, että riittää perhekotiyrittäjille asiakkaita, niin ollaan jo sairauden puolella, mutta en itse halua uskoa siihen.
Noh, meni vähän ohi itse aiheesta, mutta mielenkiintoinen aihe tämäkin :)
Luin uutisen lasten pahoinpitelystä ja järkytyin syvästi.En pysty arvioimaan syitä, jotka vievät tällaiseen menettelyyn. Ei edes väsymys ole perustelu.
Arvioni on, että kukaan psyykeltään terve vanhempi, äiti tai isä, ei voisi vahingoittaa omaa lastaan millään tavalla. Kyse täytyy siis olla mieleltään tasapainottomista henkilöistä.
Tässä tullaan siihen, mikä vastuu lähipiirillä on. Jokaisen , joka havaitsee viitteitä lasten pahoinpitelystä, on ilmoitettava asiasta viranomaisille. Se ei ehkä ole helppo askel, mutta se on rohjettava astua.
Viatonta pientä ihmistä on suojeltava kaikin keinoin, myös tarvittaessa omilta vanhemmiltaan.
#3.
No enhän minäkään sano, että väsymys olisi perustelu tai oikeutus, mutta itse uskon, että ainakin osassa tilanteita väsymys voi ajaa (siis myöskin ilman, että äiti on perusseko) äidin tilanteeseen, jossa toimii ennen kuin ajattelee. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yleisemmin puhuttaisiin äitiyteen liittyvistä negatiivisista tunteista ja äiti osaisi tiedostaa ne tunteet, niin se varmasti vähentäisi ainakin ihan niihin pienimpiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tiedetäänhän esim. väkivaltaan taipuvaisten miesten pääsevän helposti eroon taipumuksestaan, kun he osaavat tunnistaa tietyt tuntemukset itsestään.
Siinä vaiheessa, kun tehdään ilmoitus lapseen kohdistetusta väkivallasta, se on jo tavallaan vähän liian myöhäistä, koska väkivaltaa on jo tapahtunut ja mielestäni ennaltaehkäisy olisi tässä nyt nimenomaan avainasemassa.
Tuollainen passiivimuoto "hakataan" on kätevä kun ei haluta tekijää esille eikä vastuuseen teoistaan.
Kirjoittaisit suoraan että äidit hakkaavat lapsiaan, kymmenen äitiä hakkaa lapsensa hengiltä vuosittain Suomessa.
Mikä vaivaa väkivaltaista suomalaista äitiä?
#3: "Luin uutisen lasten pahoinpitelystä ja järkytyin syvästi.En pysty arvioimaan syitä, jotka vievät tällaiseen menettelyyn. Ei edes väsymys ole perustelu.
Arvioni on, että kukaan psyykeltään terve vanhempi, äiti tai isä, ei voisi vahingoittaa omaa lastaan millään tavalla. Kyse täytyy siis olla mieleltään tasapainottomista henkilöistä."
-----------------------------------------------------------------------------------
Ensin sanot, ettet pysty arvioimaan syitä, mutta sitten arvioit ne syyt kuitenkin, ja kaiken lisäksi ihan nappiin!
____________________________________________________________
#"0": "Entisaikana lapsikatrasta oli hoitamassa sisarukset ja vanhemmat sukupolvetkin, mutta nykyään saattaa äiti olla lasten kanssa aivan yksin."
-----------------------------------------------------------------------------
Tässä onkin koko jutun juoni. Ensimmäisen lapsen saanut äiti, joka lisäksi saattaa olla tasapainoton muutoinkin luonteeltaan, jää ypöyksin kotiin vauvan kanssa eikä hänellä nykymaailman menossa välttämättä ole lainkaan päivittäisiä kontakteja sen paremmin sukulaisiin, ystäviin tai tuttaviinkaan, jos hän vaikkapa on muuttanut muualta suurelle paikkakunnalle. Sitten hän eristyy entistä enemmän omaan vankilaansa ja mielenterveys järkkyy.
Pääsääntönähän ennen oli yhteisöllisyys niin perheen, suvun kuin muun muassa naapureidenkin kanssa. Kaikki tekivät sen minkä kynnelle kykenivät eikä kenenkään tarvinnut olla superihminen. Samat vauvan hoitoon liittyvät rutiinit tuntuvat sosiaalisen yhteisön keskellä hoidettuina lasten leikiltä verrattuna hermeettiseen vankilaan, jossa äiti viettää kuukaudesta toiseen ilman ketään keskustelukumppania tai tukea miltään taholta. Vain hullu voi tehdä väkivaltaa lapselleen, mutta moni voi tulla hulluksi sellaisessa tilanteessa.
#5.
En ymmärrä ollenkaan nyt, että mitä tarkoitat. Minulla ei ole tiedossa lasten kuoliaaksi pahoinpitelevien sukupuolijakauma. Tosin kirjoitin lähinnä äideistä, koska pienet lapset ovat pääsääntöisesti äitiensä hoidettavana.
Perinteisesti taas kokonaisuutena lasten pahoinpitelyt ovat varmasti ihan siinä isienkin kuin äitien harjoittamia, mutta itse haluaisin nyt nähdä tämän asian lasten kannalta, enkä minään sukupuolikiistelyn kapulana.
# 6 Totta, Gagarin. Lausumani oli tosiaankin epälooginen. Yritin kuitenkin sanoa, että en löydä syitä, joiden perusteella ns. normaali vanhempi voisi toimia lastaan kohtaan kuvatulla tavalla eli häntä pahoinpidellen.
Mielestäni mikään tilanne ei voi oikeuttaa sellaista.
Arviosi yht4eisön tuen merkityksestä osuu varmasti oikean.
#6.
"Vain hullu voi tehdä väkivaltaa lapselleen, mutta moni voi tulla hulluksi sellaisessa tilanteessa."
Juuri näin minäkin ajattelen ja minä olen melko varma, että juuri tuo on yksi syy sille, miksi pikkulapsia pahoinpidellään. Ja jokainen, joka on pieniä lapsia hoitanut, tietää, että kuinka raivostuttavia ne voivat olla, vaikka kuinka sitä omaa lasta rakastaisikin (tähän liittyy mielestäni se hassu juttu, että on okei sanoa murrosikäisestä lapsesta, että menee hermot sen kanssa, mutta pikkuvauvasta, joka voi olla 100x enemmän vanhempiaan kuluttavampi, ei sellaista oikein voi sanoa ilman, että saa paheksuntaa). Sitten kun äiti ei voi ottaa mihinkään yhteyttä, ei ole esimerkiksi se oma äiti tukemassa eikä kukaan kerro sille nuorelle äidille, että on ihan normaalia olla väsynyt ja turhautunut, niin siitä voi seurata vaikka just jotain vauvan ravistelua.
#8.
Mutta jos aletaan lokeroimaan, että "normaali vanhempi ei lastaan lyö", niin mikä on "normaali vanhempi" ja kuinka tuo lokerointi ehkäisee niitä väkivallantekoja, jotka minä nostin esiin, eli pienten lasten väsyneet äidit, joka on yksi suuri ryhmä lapsiaan kovakourasesti käsittelevistä vanhemmista?
Ajattele tilannetta, jossa vaikkapa äiti on lopenuupunut jatkuvasti kitisevän koliikkivauvan kanssa. Synkimpänä hetkenä hän ajattelee "voi helvetti jos tuo ei kohta lopeta, niin minä kyllä..."
Tuossa hetkessä on tietynlainen käännekohta. Jos äiti tajuaa välittömästi tuon ajatuksen mielessä käydessään, että "apua! Olenko minä todella näin väsynyt!?" ja hänestä tuntuu vielä hetken päästä, ettei pääse siitä synkästä ajattelustaan eroon, niin hän voisi ilman pelkoa siitä, että leimautuu "hulluksi, epänormaaliksi ja paskaksi äidiksi", ottaa yhteyttä jonnekin. Sen seurauksena äiti olisi kertonut jollekin, ettei hän jaksa ja saisi apua ja toisaalta viranomaisetkin voisivat tarkkailla äidin kuntoa, esim. tiheämmillä neuvolakäynneillä.
Jos taas yleinen ilmapiiri on sellainen, että äidit, jotka eivät jaksa, kivitetään heti hengiltä, niin tuollaiset riskiäiditkin kaivautuvat sinne poteroihinsa ja yrittävät vaan sinnitellä. Lopputulos voi sitten olla ihan mitä vaan.
1# "Julkisuudessa on paljon puhuttu siitä onko osa lasten huostaanotoista aiheettomia."
Tämä on tosi mielenkiintoinen pointsi. Itse olen ollut siinä uskossa, että sosiaalipuolen määrärahat kunnittain on niin pienet ja huostaanotto niin kallista, että yksikin sellainen voi viedä pienen kunnan budjetin pershiilleen. Että josko ois jopa hankala saada lasta huostaanotettua taloudellisista syistä vaikka muita syitä olisikin. Mää ja tiiä.
Ennen perheyhteisöön saattoi kuulua ihmisiä kolmessa sukupolvessa ja taloissa saattoi olla piikaa, renkiä ja kaikenlaista hampparia, jopa kulkureita saattoi asua ajoittain perheyhteisöissä. Näin muistaakseni historiantutkija Lappalainen jossain mielenkiintoisessa artikkelissaan kirjoitti.
Nyt perhekäsitys on mielestäni kauhean kliininen. Omat vanhemmat on usein matkojen päässä tai jo jossain laitoksessa ja ydinperheen ideaalista pidetään kynsin hampain kiinni. Nuori äiti voi jäädä todella yksin, etenkin kun voi olla vaikka lisätaakkana aika yleinen synnytyksen jälkeinen masennus.
Lähipiirissäkin olen hiukan ihmetellyt näitä uusperhekuvioita. Miehellä on ennestään kaksi alle kouluikäistä lasta ja uuden vaimokkeen kanssa nyt vauva. Lapsenhoitorutiinit ei ole kuitenkaan herralla kehittyneet niin mihinkään päin vaan lapsen äiti aika lailla yksin sitä uuttakin vauvaa hoitaa.
# 10
Hyvä Helena, käsittääkseni kuvaamasi fiktiivinen äiti ei ole enää psyykkisesti tasapainossa . Mikään, toistan mikään, ei voi oikeuttaa lapsen pahoinpitelyä.
Ei äidin väsymys, ei lapsen itku eikä muukaan tekijä. Oman tai muiden lapsen pahoinpitely on yksiselitteisesti merkki mielen sairaudesta.
#13.
Ok. Me nyt ehkä tarkastellaan tätä asiaa eri näkökulmista. Sinä tuomitsemisen ja minä ennaltaehkäisyn?
Eihän kukaan ihminen hyväksy lapsen pahoinpitelyä, oli syy mikä tahansa. Kuitenkin, kun erityisesti riskiryhmässä ovat alle 2-vuotiaat ja heidän vanhempansa, niin ehkä olis syytä syyttelyn ja paheksunnan sijaan miettiä keinoja, joilla ehkäistä väkivaltaa.
Ihan lapsettomana ihmisenä sen verran kuitenkin tohdin kommentoida että eikö ole hyvä puhua asiasta, Tuula Kiilamo? Voidaan todeta ja varmaan ihan aiheesta että joku ei ole tasapainossa mutta mitä auttaa asian hyssyttely?
Varmaan monia auttaa pelkästään lukea internetin keskustelupalstoilta kohtalotovereiden kuvauksia aiheesta että sikäli hyvä keksintö on internet.
Ne jotka lapselleen tekee väkivaltaa, niille pitäs suorittaa sama kohtelu.
2 KERTAISENA...
#15.
Olen täysin samaa mieltä. Esimerkkinä huonosta tavasta käsitellä aihetta kommentti #16.
# 15 Kyllä, Auria, asiasta on hyvä puhua ja siitä pitääkin keskustella. Mutta se ei saa tarkoittaa minkään tasoista hyssyttelyä eikä ilmiön hyväksymistä millään syyllä. Minä puolestani olen äiti, tosin nyt jo aikuisen lapsen äiti ja isoäitikin.
Kyllä minä olen nähnyt tapauksia, joissa murrosikäinen nuori pyytää huostaanottoa huonojen kotiolojen vuoksi, mutta kunta ei rahapulassaan siihen suostu. Ei mikään kunta huvikseen huostaanottoja tee.
#18.
Mutta eihän tässä olekaan kyse hyssyttelystä tai hyväksymisestä, vaan nimenomaan sinne väkivallan taustoihin pureutumista ja ennaltaehkäisemisestä. En minäkään ymmärrä, että kuinka kukaan voi pahoinpidellä lastaan, mutta siksi haluaisinkin, että syistä puhuttaisiin enemmän. Varsinkin näistä tapauksista, joissa muuten ihan kunnollinen ihminen ajaa itsensä siihen pisteeseen, että kilahtaa nupissa, koska uskon, että niissä tapauksissa voitaisiin melko pienilläkin teoilla väkivaltaa ehkäistä.
#19.
Jos on asiat noin huonosti, niin ei kyllä voi hyvinvoinnista Suomen kohdalla puhua!
Tarkennus: asiat olivat noin huonosti jo edellisen laman aikana.
Osittain äitien harjoittama väkivalta pieniä lapsiaan kohtaan on välillisesti seurausta ns. "naisten vapautumisesta". Kuten jo edellä kuvailin yhteiskunnan muuttumista yhteisöllisistä rakenteista suljettuihin yksinäisten pakertajien varassa toimiviin yksiköihin, niin siihen liittyy myös yhteiskunnassa vallitseva perusolettamus siitä, että nainen saa olla omillaan ja ajaa itsekkäitä etujaan eikä häntä saa "kahlita". Kun Siperia sitten alkaa opettaa mitä on todellisuus vauvan hoidossa, niin se todellisuus on niin räikeästi ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä Womens' Lib on opettanut, että nykyaikaisen feministisen kollektiivisen alitajunnan kyllästämät nuoret äidit eivät yksinkertaisesti voi osaansa hyväksyä. Ei oteta lusikkaa kauniiseen käteen, vaan aletaan kapinoida ja se kapinointi yltyy sitten hiljaisista mietteistä frustraation aiheuttamiin purkauksiin.
"Perinteisesti taas kokonaisuutena lasten pahoinpitelyt ovat varmasti ihan siinä isienkin kuin äitien harjoittamia, mutta itse haluaisin nyt nähdä tämän asian lasten kannalta, enkä minään sukupuolikiistelyn kapulana."
Kumma juttu muuten, että aina kun esille nousee nainen väkivallantekijänä (sukupuolineutraali uutisointi kertoo, että juuri tästä on kyse), mediassa ollaan ymmärtäväisiä ja selitellään asiaa parhain päin. Sarjamurhaajanainenkin on aina ensisijaisesti olosuhteiden uhri ja valitettava yksittäistapaus. Muistutetaan aina, että kyllähän ne miehetkin ja korostetaan, kuinka väkivalta ei lopultakaan ole mikään sukupuolikysymys, vaan sitä tulisi käsitellä kiihkottomasti ja asiallisesti, ennaltaehkäisymahdollisuuksia etsien, ilman mitään syyttelyä tai leimakirveen heiluttelua.
Kun taas väkivallantekijänä on mies, ei sukupuolineutraalista uutisoinnista ole tietoakaan. Päinvastoin, kaikki suomalaiset miehet syyllistetään, leimataan ja vastuullistetaan, vaikka tekijä olisi joku Kosovon albaani. Mitään selittäviä tekijöitä ei ole, vaan kaikki on pelkkää miesten absoluuttista pahuutta. Naisten väkivaltaisuudesta, etenkään henkisestä sellaisesta, ei saa näissä yhteyksissä sanoa mitään, koska se olisi heti "vähättelyä". Puhutaan korostetusti sukupuolittuneesta väkivallastä, eikä aikaa uhrata kiihkottomaan selvittelyyn tai todellisten ennaltaehkäisykeinojen etsintään.
Tarkemmin ajateltuna, eihän tämä ole lainkaan kummaa näin syvästi miesvihamielisessä yhteiskunnassa.
#23:
Tuossa on asiaa, minkä kirjoitit, mutta juuri tässä blogissa Helena on halunnut tarkastella lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ilman sukupuolikiistelyä.
Jos sen verran kuitenkin tukisin kommenttiasi, että muistan sen Helsingin ampumaratatapauksen jälkeen kuinka monissa lehdissä uutisointi yritti jopa saada kyseisen nuoren naisen tekemän sarjamurhan miesten syyksi. Kysyttiin aivan julkisesti, että mitähän pahaa miehet ovat hänelle tehneet, kun hänelle on kehittynyt niin kova miesviha. Jos tekijä olisi ollut mies yleisön reaktiot olisivat olleet tyyliin "munista hirteen!"
#23.
No eikö siitä nyt ole kaikille eniten hyötyä, että äitien harjoittaman väkivallan syitä mietitään, eikä vaan huudeta kuin vähäjärkiset köörissä, että "hirteen, hirteen!"!?!?!?
ja miksi joka saatanan aiheeseen pitää nykyään saada se naisten ja miesten vastakkaiasettelu aikaiseksi? Tulee vaan mieleen, että teissä "miesasiamieheissä" on sellaista porukkaa, jotka ovat NIIN omien katkeruuksiensa sumentamia, etteivät pysty ajattelemaan asioita muuten kuin että jokainen aihe jotenkin on miesten oikeuksia tallaava ja reppanamiehiä kaikesta syyttäviä.
Mene keskustelemaan näistä miesasiakysymyksistä tuonne omiesi pariin. Minua ei kiinnosta ne yhtään sen enempää kuin femakkopalopuheetkaan.
Hus hus.
"ja miksi joka saatanan aiheeseen pitää nykyään saada se naisten ja miesten vastakkaiasettelu aikaiseksi?"
I rest my case. Henkilökohtaisuudet jätän omaan arvoonsa.
#26.
Niin, sulla ei ole ilmeisestikään mitään sanottavaa tähän itse aiheeseen? Millaisilla toimilla mielestäsi voitaisiin vähentää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ennaltaehkäistä sitä?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031711312659_u...
Katsokaa, miten naurettavan rangaistuksen espoolainen sadisti-isä sai, tekoon nähden ei yhtään mitään!
Kuinka voi Suomen lainsäädäntö olla näin hanurista? Linnaan tuo ukko olisi todellakin joutanut miettimään tekojansa, josta tämä lattiaan teippaaminen ei liene olleen se ainut tapaus..... :( :(
Turpiin tarvitsisi tuollainen urpo. GGGGRRRRR
*
Jaa-a, jos ihmiseltä kaatuu maailma päälle ja lapsikin huutaa kaiket päivät ja yöt ja tuntuu että elämässä ei ole vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia mihinkään, eikä kukaan auta. Kaikenlaista voi sattua.
Jokaisella ihmisellä on se piste että ei kestä enää.
Se mitä sitten tapahtuu, on sitten ihmisestä kiinne.
Tuo on yksi tilanne, sitten on erikseen ne tilanteet jotka eivät ole aivan noin katastrofaalisia.
# 29 Jari
En tiedä, kumpaan juttuun kommentoit, tuohon yleiseen jaksamiseen lapsen kanssa vai tuohon kirjoittamaani # 28.
Oli miten oli, mikään tuollainen seikka ei ole YHTÄÄN lieventävä asianhaara, jos on kyse pikkulapsen pahoinpitelystä. Olen pannut merkille, että täällä yritetään viritellä ihan kuin sellaisia "reilukerhoja", että joo, jo lapsi itkee koko ajan, niin eihän sitä kestä, ellei kumauta jollain tai ravistele lasta.....!!
Jos joku isä- tai äiti-kandidaatti on noin surkea henkiseltä tilaltaan, niin olkaa hankkimatta lapsia. Mikään ei oikeuta pahoinpitelemään pientä viatonta lasta, EI MIKÄÄN!
Tuohon asiaan on maassamme otettava täysin nollatoleranssi. Kuka edes on niin raukkis ja idiootti, että pahoinpitelee ihan itse tähän maailmaan tuikattua lapsiressukkaa? Ei se lapsi väkisin ole perheeseen tullut.
Tämä ilmiö on minusta todella kyseenalainen, että täällä yritetään ikäänkuin "loiventaa" sitä, että lapsen kanssa voi hyvin mennä pinna lopullisesti....EI, EI ja EI.
Silloin, kun olo alkaa tuntua tuollaiselta, niin vanhemman on hakeudattava tarpeellisen avun piiriin. Ei tuollainen ole normaalia käytössä, ei sitten millään muotoa.
Lapsi on aina se ykkönen, et sinä "reppanavanhempi", joka kaikenkukkuraksi olet itse tänne vauvan hankkinut.
Tällainen asenne heti poikki, asia ei saa tulla miksikään hyväksytyksi toimintatavaksi.
*
#29.
Juuri noinhan se on. Nykyään on kyllä tarjolla tehokkaita tukiverkosto, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei ne tavoita ihan kaikkia kuten pitäisi.
#30.
Olet käsittänyt jälleen väärin.
Minä otin lähempään tarkasteluun pienten lasten ravistelut ym., joihin itse uskoisin useammin syyllistyvät äitien kuin isien. Ja lähestyin asiaa enemmänkin siltä kantilta, että kuinka niitä tapauksia voidaan ennaltaehkäistä, koska sehän se olisi nimenomaan kaikkein tärkeintä. Siinä, että pohdin syitä, ei ole mitään hyväksyvää. En minä missään nimessä hyväksy lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, olipa taustalla mitä tahansa.
"Silloin, kun olo alkaa tuntua tuollaiselta, niin vanhemman on hakeudattava tarpeellisen avun piiriin. Ei tuollainen ole normaalia käytössä, ei sitten millään muotoa."
Tämähän oli asian pointti, eli mielestäni vanhemmille tulisi heti alkuun tehdä selväksi se, että kun tuntuu ettei jaksa, niin yhteyttä heti jonnekin. Jos siitä, että äidillä loppuukin voimat, tehdään paheksuttavaa, niin kynnys hakea apua nousee eikä se auta ketään.
Tuntuu, että monille on tosi helppo tuomita, mutta ei edes ajatustasolla pohtia sitä, että mistä nämä ongelmat johtuvat ja mitä niille voisi tehdä. Kuten kysyin tuolla aikasemminkin, niin mitä luulet, kumpi lähestymistapa auttaa poistamaan ongelmaa, skitsofreeninen kauhistelu vaiko se itse ongelman ytimeen tarttuminen?
# 31
Nyt kävi niin, että sinä ymmärsit väärin.....olin itse 25 v. kun esikoinen syntyi, ei ollut kunnon tukiverkostoa ja sairastuin "baby bluesiin" tajuamatta sitä silloin itsekään. Mutta kertaakaan en vauvaani kohdellut huonosti tuon asian vuoksi, en ikinä! Tuota ei siis koskaan diagnosoitu puhumattakaan, että olisin saanut jostain jotain apua.
Vaikka olin kuinka masentunut aivan järkyttävän traumaattisen synnytysasian kanssa ja minulla oli muutava tosi rankka asia läsnä joka päivä, niin lasta kohtaan en ikinä purkanut omia fiiliksiäni.
Kuinka sinä naisena Helena voit sanoa noin, että "olen ymmärtänyt väärin, jälleen.....?"
Ensinnäkään, en kovinkaan usein ymmärrä väärin, asia on usein päin vastoin, kuten nyt. Minä puolustan pieniä viattomia vauva- ja lapsireppanoita ja olen muka "ymmäränyt kaiken väärin." Ei se kuule noin mene, ei lainkaan.
Sinä ja & tässä olette ymmärtäneet todella pahasti väärin, että olisi jotenkin oikeutettua, että kun vanhemman pinna katkeaa, niin sitten aggressioita puretaan pieneen viattomaan lapseen.
Ei tullut kukaan minun aikanani äitiyslomalla kotiini sanoen: "Hei, sinulla taitaa olla aika vaikeaa ja rankkaa juuri nyt lapsen kanssa, että kuinka voisin auttaa...."
Tätä te käsittääkseni suunnilleen peräänkuulutatte? Ja kun näin ei ole, niin ei muuta kuin lasta mäiskimään ja ravistelemaan. Niinkö homma menee?
Olisiko liikaa pyydetty, jos avaisit hiukan enemmän tuota asiaa, että minkä kohdan olen "ymmärtänyt väärin?" Minulla on sentään kaksi lasta, joilla on 6,5 vuden ikäero siksi, että minulle jäi ekasta kerrasta niin hirveät traumat kun meistä kumpi tahansa, vauva tai minä tai sitten molemmat olisivat saattaneet menehtyä lopulta hätäsektioon.....silloin ajattelin, ettei enää koskaan toista lasta.
Mutta ajatus muuttui sitten pikkuhiljaa, kun aloimme ajattelemaan, että olisihan se mukavaa, että lapsella olisi sisarus.
Ja niin kävi.
*
#32.
Ensinnäkään sinulla ei mene nyt jakeluun se, ettei KUKAAN tässä ketjussa ole ollut sitä mieltä, että olis okei hakata lapsia. Tämä nyt on ihan ekanakin se, minkä olet väärin ymmärtänyt.
Toisekseen, kyllä niitä vaikeita synnytyksiä, raskausmasennuksia, yksinäisyyttä ja vaikka mitä on muillakin, mutta et kai sinä kuvittele, että kun sinä olet kokenut jotkut asiat jollain tietyllä tavalla, niin sitten kaikki muutkin kokevat asiat samoin?
Ja eikö se juuri ole nimenomaan tärkeää, että äitien erinäiset ongelmat hoidetaan, jotteivät ne, jotka eivät ole niin täydellisiä ihmisiä kuin esim. sinä, mene sinne pimeälle puolelle? Minusta se on tärkeää ja siksi kirjoitin tuon blogitekstin.
Nyt kuitenkin sinä sieltä hyökkäät minua ja muita kohtaan, että me muka jotenkin puolustelemme tai hyväksymme lapsiin kohdistuvan väkivallan ja vain sinä olet jotenkin lasten asialla?? Ehei kuule kun sitähän tässä just yritetään miettiä kuinka lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ennaltaehkäistäisiin, koska sellaisella "no mut ei niin saa tehdä"-mussutuksella ei tässä(-kään) asiassa ole mitään virkaa.
Jos sinä et tarvinnut apua, niin ei se tarkoita sitä, etteikö joku toinen apua saattaisi tarvita.
Helena, toteampa taas kerran sinulla on aika hyvä tuo verbaalinen anti, on mukavampi lukea älykkään ihmisen argumentointia vaikka varmaan se ei aina helpolla lähde.
# 33
En yhtään ymmärrä "pulttiasi."
Pointti mulla oli se, että olisin kyllä hyvin kipeästikin tarvinnut apua esikoisen kanssa, joka valvotti lähes parivuotiaaksi todella paljon. Iltaisin, kun mieheni kävi nukkumaan, minä jäin vauvan kanssa kantelemaan ja syöttelemään häntä ja sitä kesti usein monta tuntia kunnes hän sitten joskus yöllä n. klo 2-3 saattoi vihdoin nukahtaa.
Sitten tuli paha korvatulehduskierre, kun olin aloittanut työt, lapsi valvotti kokonaisia öitä kipujensa kanssa ja usein olimme yöllä joko Aurorassa tai korvaklinikalla, jossa korvia puhkottiin ja sitten vielä josku yöllä n. klo 2. am. apteekkiin hakemaan antibiootteja, jotka jouduttiin usein vaihtamaan toiseen valmisteeseen, koska se ei purrutkaan juuri siihen bakteeriin......
Parhaimmillaan oli molemmissa korvissa eri pöpöt, joten piti tosiaan sitten vaihtaa lääkkeet kokonaan uusiksi.....ja joka aamu töihin, tiskin taakse iloisena palvelemaan asiakkaita, umpirättiväsyneenä ja kaikki lihakset tulessa siitä kaikesta vauvan kantelusta........
Mutta, en kai minä sitten mitään tiedä enkä ymmärrä asiasta......ei muuten tullut mieleenikään kirjoittaa joillekin palstoille, kuinka en jaksa ja "nyt olen ihan raivona" jne.
No, ei silloin ollut edes kännyköitä eikä nettiäkään......
En ole torpannut vanhempien avuntarvetta mitenkään, se on ihan hyvä asia. Mutta silti peräänkuulutan sitä, että asiasta voitaisiin puhua ilman noita "ravisteluskenaarioita."
Ja pääpointtinihan oli se, ettei se sadisti-isä, joka teippasi 8-vuotiaan tyttärensä tunneiksi kylppärin lattialle, saanut juuri mitään rangaistusta......
No, tuo on varmasti "hyvä pohja" alkaa vastuulliseksi vanhemmaksi, kun on tullut itse tuolla tavoin kohdelluksi oman isänsä taholta. Eikä faijaa edes rangaistu teosta.........
*
@25 Helena: "No eikö siitä nyt ole kaikille eniten hyötyä, että äitien harjoittaman väkivallan syitä mietitään, eikä vaan huudeta kuin vähäjärkiset köörissä, että ”hirteen, hirteen!”!?!?!?"
Siksi kun se miettiminen supistuu pikkuhiljaa aiheen hyssytelyksi ja sitten se hiipuu kokonaan. Puolustatko ja ymmärrätkö sinä naisia, jotka pahointpitelevät lapsia ja miehiä?
Minusta sinä voisit miettiä, miksi naisen ei ole hyvä sammua räkäkännissä ja perse pystyssä Kaisaniemen puistoon, eikä jankata, että naisella on oikeus tehdä niin. Mieti tätä hiukan ja syitä tähän "NAISELLA ON OIKEUS" -kaakatukseen.
"miksi joka saatanan aiheeseen pitää nykyään saada se naisten ja miesten vastakkaiasettelu aikaiseksi? "
Lähinnä mieleen tulee se, että suomi ei ole tasa-arvoinen, vaan naiset ovat suomessa tasa-arvoisempia kuin miehet jo nyt, mutta tämäkään ei riitä naisille, vaan enemmän "tasa-arvoa" hamutaan ja vain naisille tietysti. Joku Raja!
"jokainen aihe jotenkin on miesten oikeuksia tallaava ja reppanamiehiä kaikesta syyttäviä. "
Miehiä halventavaa puhetta sinulta. Osoittaa vain, että et kykene keskustelemaan asioista muusta kuin yhdestä näkökulmasta, omasta naisen näkökulmastasi. Muut näkökulmat ovat "ei olemassa" ja epäoleellisia sinulle. Näin ei tasa-arvo etene, todellakaan.
"Samat vauvan hoitoon liittyvät rutiinit tuntuvat sosiaalisen yhteisön keskellä hoidettuina lasten leikiltä verrattuna hermeettiseen vankilaan, jossa äiti viettää kuukaudesta toiseen ilman ketään keskustelukumppania tai tukea miltään taholta." ...............
Sellaisen hermeettisen olotilan koettuaan ei oikein jaksa heittää yhtään kiveä. Kuinka monta vanhempaa elää näin juuri nyt?
En tiedä mitä voisi tehdä konkreetisesti, tukea ja estää paha kierre.
Helena mainitsee neuvolat. Mitä ne tekevät nykyään? Mitä ne voisivat tehdä?
Hyvä keskustelu, muuten.
#35.
"No, tuo on varmasti ”hyvä pohja” alkaa vastuulliseksi vanhemmaksi, kun on tullut itse tuolla tavoin kohdelluksi oman isänsä taholta. Eikä faijaa edes rangaistu teosta"
Ajatellaanpas nyt vaikka tätä tyttöä. Hän tulee aikuiseksi, saa lapsen. Lapsi onkin hyvin hankala ja nuori äiti huomaa, että hänen voimansa alkavat loppua. Hänestä alkaa tulla esiin ikäviä piirteitä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa vauvalle. Jos tälle tytölle olisi jo alun alkaen kerrottu, että äitiyden todellisuus voi olla muuta kuin vaaleanpunaisia töppösiä ja vauvan heleää naurua ja että tunteita voi olla laidasta laitaan, myös hyvin rankkoja tunteita, niin tämä nuori äiti tajuaisi, että hei, nyt alkaa pikkasen pinnaa kiristää liikaa. Sitten tämä tyttö voisi soittaa johonkin ja kertoa ilman, että kokee itsensä huonoksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi äidiksi, että nyt on ihmismieli murtumassa. Joku tulisi auttamaan häntä, tuossa tilanteessa voi auttaa pelkkä keskusteluapu tai sitten se, että joku tulee vaikka yöksi hoitamaan vauvaa ja äiti saa nukkua univelan pois.
Ja sen sijaan, että tämänkaltaista apua tarjottaisiin, kunnat ovat supistaneet esim. kotiavun määrää ja ihmisen on oltava todella moniongelmainen ennen kuin saa apua. Joku aika sitten oli uutisissa siitäkin, kun lapset joutuvat odottamaan joskus todella kauan, että sosiaaliviranomaiset ehtivät tutkia lastensuojeluilmoitukset. Siis tarvittaisiin sekä vanhemmille että lapsille akuuttia apua.
Mitä taas tulee tuohon hakkaajaisän saamaan tuomioon, niin aivan järjetönhän se on. Ihmetyttää, että miksi tytön äiti ei ottanut lastaan ja moista sadistia jättänyt?
#36.
Miksi jatkuvasti lasten oikeudet sotketaan tasa-arvokeskusteluun? Minä en ole sanallakaan maininnut tasa-arvoa, ei ole edes mielessä käynyt.
Ja miten ihmeessä lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy se, että onko miehellä oikeus raiskata kaivopuistoon alasti sammunut nainen vai ei? Minä en nyt oikein ymmärrä tätäkään.
"naiset ovat suomessa tasa-arvoisempia kuin miehet jo nyt, mutta tämäkään ei riitä naisille, vaan enemmän ”tasa-arvoa” hamutaan ja vain naisille tietysti. Joku Raja!"
Jotenkin hieman hymyilyttää. Olen samasta aiheesta kirjoittanut itse aikaisemminkin ja juuri samaa mieltä olen tuosta. Jos nyt tulit tänne minun blogiini kiukuttelemaan siksi, että jossain toisessa blogissa olen ollut jotain älyttömyyksiä vastaan, niin turha sinun on kuule minun kohdallani mitään äärifemininstiyleistyksiä tehdä ;)
"Osoittaa vain, että et kykene keskustelemaan asioista muusta kuin yhdestä näkökulmasta, omasta naisen näkökulmastasi"
No daa, olen nainen. Vähän vaikea minun on kirjoittaa miehen näkökulmasta, kun olen nainen. Toisaalta, minusta on nyt tässä ketjussa näyttänyt siltä, että nimenomaan miehet (ne fiksut, joita onneksi suurin osa suomalaisista miehistä on) ovat tajunneet mitä ajan takaa.
Mutta kun olet niin kovin transseksuaalinen kirjoittelija, niin kirjoitahan sinä nyt sitten naisen näkökulmasta.
#37.
Kun minulla on nyt tuo pikkuinen töröhuuli itselläni, niin olen ihan mielenkiinnosta seurannut neuvolan toimia tässä mielessä, koska siitähän on paljon viime vuosina puhuttu, että neuvoloissa täytyisi myöskin kiinittää huomiota vanhemman jaksamiseen.
Vaikka neuvolamme on aivan ihana ja henkilökunta loistavaa, niin lukuisten neuvolakäyntien aikana vain kerran on MINUN vointiani tai jaksamistani kysytty. Ja silloinkin kysyjänä oli nuori mieslääkäri. En sitten tiedä, että onko neuvolan täteillä niin harjaantunut silmä, että näkevät äidistä sen, onko tarvetta vointia kysellä, mutta ihan kivahan se olisi, jos joku olisi kiinnostunut.
Nykyään olisi niin helppo järjestää jokin kännykkänumero tai vaikka nettiin "paniikkinappi" äideille, jotka väsyvät ja josta he saisivat välitöntä "ensiapua". Tämähän voisi ehkä toimia vaikka vapaaehtoisvoiminkin, jos siis yhteiskunnalta ei moiseen tukea tulisi. Laajemmassa mittakaavassa itse peräänkuuluttaisin sukulaisten ja muutenkin lähipiirin vastuuta, että pikkasen "sillä silmällä" seuraisivat pienten lasten vanhempia ja näiden jaksamista, ja sukulaismummotkin kun malttaisivat sen suunsa pitää supussa niistä "vae on se itkunen laps'? Vaan ei varmasti niin itkune ku se meijän pertti"-jutuista.
Mistä tulikin mieleeni mummon jutut. Hän muistelee aina aikaa ennen sotia, kun tyttöpäinä olivat käyneet hoitamassa vanhemman siskonsa koliikkivauvaa, jotta sisko oli saanut omia ompelutöitään tehdä ja muutenkin vetästä henkeä. Juuri tuollaista yhteisvastuuta sitä soisi nykyäänkin vielä olevan :)
# 38
"Ajatellaanpas nyt vaikka tätä tyttöä. Hän tulee aikuiseksi, saa lapsen. Lapsi onkin hyvin hankala ja nuori äiti huomaa, että hänen voimansa alkavat loppua. Hänestä alkaa tulla esiin ikäviä piirteitä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa vauvalle. Jos tälle tytölle olisi jo alun alkaen kerrottu, että äitiyden todellisuus voi olla muuta kuin vaaleanpunaisia töppösiä ja vauvan heleää naurua ja että tunteita voi olla laidasta laitaan, myös hyvin rankkoja tunteita, niin tämä nuori äiti tajuaisi, että hei, nyt alkaa pikkasen pinnaa kiristää liikaa. Sitten tämä tyttö voisi soittaa johonkin ja kertoa ilman, että kokee itsensä huonoksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi äidiksi, että nyt on ihmismieli murtumassa. Joku tulisi auttamaan häntä, tuossa tilanteessa voi auttaa pelkkä keskusteluapu tai sitten se, että joku tulee vaikka yöksi hoitamaan vauvaa ja äiti saa nukkua univelan pois."
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Juuri tuota minä tarkoitan ja ajan takaa. Jos ja kun lapsia kohdellaan noin huonosti kuin mitä tuossa tapauksessa tapahtui, niin ei varmaankaan ole edellytyksiä tulla itse äidiksi ilman kunnon tukiverkostoa.
Minä en ole torppamaassa tätä ajatusta, vaan pyrin siihen, että asiat voitaisiin jotenkin ennakoida kohtelemalla pieniä lapsia ja nuoria hyvin ja kunnioittavasti.
Siitä syntyy se oikea kunnon asenne myös omaa lastaan kohtaan ja lapsi kasvaa tasapainoisemmaksi.
Mitään muuta en ole tässä tarkoittanut. Jotenkin selvisin itse todella pahoista asioista oman esikoiseni kanssa. En luonnollisestikaan voi tässä keskustelussa julkituoda kaikkea sitä stressiä, joka minulle aiheutui monenlaisten asioiden summana. Helppoa mikään ei ollut ja olisi ollut ihanaa saada jostain tukea ja turvaa. Mutta sitä ei tullut.
*
#40.
Noni, eli olemme täysin samaa mieltä :P
Lapsia täytyy kohdella hyvin, yhtenä syynä se, että he ovat tulevaisuuden vanhempia. Kaikilla ei kuitenkaan ole lähtökohdat sellaiset, että he selviäisivät ehkä hyvin vaikeasta vauva-ajasta oman lapsensa kanssa ja totuus on, että nuoret äidit voivat henkisesti romahtaa. Ja, kuten sinä esimerkilläsi toit esiin, vain tavallaan vahvat selviävät ja ehkä sinullakin oli kuitenkin kyky tiedostaa ne negatiivisetkin tunteesi. Jollain toisella ei välttämättä ole sellaista itsetuntemusta tai tarpeeksi rohkeutta myöntää, että ei kaikki ole täydellistä ja maailmassa, myös siinä söpössä pikku vauvamaailmassa, voi kaikki mennä päin persettä ja elämä olla yhtä kaaosta vuosiakin.
Siksi äideille (ja isillekin) suunnattua tukea ja apua täytyisi olla jatkuvasti tarjolla, sillä nythän on se tilanne, että pahimmillaan ainoa paikka jonne vaikkapa sunnuntai-iltana ahdistunut äiti voi sen hätänsä soittaa, on 112.
Tämä ei toki poista kaikkea väkivaltaa, joka kohdistuu lapsiin, mutta se kohdistuisi varmasti tuohon alle 2-vuotiaiden kokemaan väkivaltaan.
P.S Anteeksi, Eeva, jos liian kiivaaksi kommenteissani herkesin. Joku vitutuspäivä ollut tänään, niin kaikki on x100 :P
# 14 Helena
Loppu hyvin, kaikki hyvin:):)
Olen sellaista "tyyppiä", että lepyn tosi nopeasti, kun huomaan järkevän sovun syntyvän:):)
Joten "no hard feelings."
Tuli mieleeni, että onko sinulla ihan ok turkiverkko, vai kaipaisitko jotain tukea jossain?
Minulla olisi sellainenkin taito tässä hyppysissä, jos vain tarvitset:):)
Eli kaikki on nyt ihan ok:):) Mikäli sulle joskus tulee sellaisia hetkiä, että joku tuki olisi mukava, niin kirjoita minulle. On tässä vuosi(kymmenten) aikana kuitenkin kehittynyt niin paljon kokemusta kaikesta:):)
Take care,
Best regards, Eeva
#42
Kiva kuulla :) Ja ei, minulla on suuri perhe ja hyvät piirit, joten nämä ongelmat eivät minua henkilökohtaisesti koske. Kuitenkin olen sivusta seurannut niitä, jotka ovat ongelmia kohdanneet. Vaikea vauva, apua ei oikein mistään ja jos siihen päälle vielä on sellainen äiti, joka syystä tai toisesta yrittää liikaa ja asettaa itselleen liian korkea tavoitteet äitinä, niin lopputulos on monesti ollut yksi iso kaaos.
Mutta kiitos silti :)
#27.
"Niin, sulla ei ole ilmeisestikään mitään sanottavaa tähän itse aiheeseen? Millaisilla toimilla mielestäsi voitaisiin vähentää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ennaltaehkäistä sitä?"
On minulla sanottavaa ja ehdotuksiakin, vaikka ne eivät ehkä ole sinusta kovin miellyttäviä.
Ensinnäkin äitimyytti pitäisi lopullisesti purkaa. Äiti ei ole aina ja automaattisesti paras huoltaja tai vanhempi lapselle. Lapsen tilanne voi olla parempi isän huostassa, sijaisperheessä tai vaikka lastenkodissa. Esim. Espoon surullisenkuuluisat sosiaaliviranomaiset antoivat tässä taannoin äidin pitää itsellään kolme lasta, vaikka isä oli heille kertonut äidin väkivaltaisuudesta. Kuinkas sitten kävikään? Äitihän tappoi lapset.
Kuten kirjoituksessasi toteat, vanhemmille on annettava tukea ja heille on, vaikka juuri neuvolassa, tehtävä selväksi, että väsymys ja kyllästyminen ovat ihan normaaleja asioita. Lastenhoidosta olisi saatava ottaa vapaata aina joskus. Sukulaisten ja tuttavien tuen pitäisi tässä auttaa.
Mutta vaikka mitä tehtäisiin, pelkkä ennaltaehkäisy ei riitä, vaan tarvitaan myös seuraamuksia, joilla osoitetaan, ettei yhteiskunta hyväksy lastenkaan tappamista tai pahoinpitelyä millään verukkeella. Ympärileikkaukset on kiellettävä, ellei niille ole lääketieteellistä perustetta. Törkeästä pahoinpitelystä ja sitä törkeämmistä teoista tulee aina seurata ehdotonta vankeutta, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Lapsensurma-nimike on poistettava rikoslaista kokonaan.
#44.
" Äiti ei ole aina ja automaattisesti paras huoltaja tai vanhempi lapselle. "
Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä ja omassakin lähipiirissä on yh-isiä, jotka ovat selvinneet aivan yhtä hyvin kuin yh-äidit. Nostin äidit vain tässä nyt siksi korostetusti esiin, että nämä alle 2-vuotiaiden pahoinpitelyt (ravistelut pääasiassa) ovat varmasti paljolti seurausta nykyisenlaisesta yhteiskunnasta ja siitä, etteivät nuoret äidit aina tiedä, että kuinka yksinäistä ja ehkä myöskin raskasta sellaisen ihan pienen vauvan kanssa elämä on. Näitä ongelmia kun on ihan takuulla myöskin ns. ydinperheissä. Monesti pienen lapsen äiti on ollut työelämässä ja osa työyhteisöä jo vuosikymmennekin ennen kuin sitten aivan yllättäin jääkin kotiin lapsen kanssa. Se voi olla nykyisenlaisessa yhteiskunnassa eläneelle naiselle iso shokki. Enkä nyt lähde "puolustelemaan" mitään yhteiskunnalla tai perhekulttuurillamme, vaan lähinnä taustoitan sitä, että mistä nämä pieniin lapsiin kohdistuvat väkivallanteot johtuvat.
Yksi asia, josta ei hirveästi ole saanut puhua, on myöskin se, että missä määrin ns. kätkytkuolemat ovat olleetkin seurausta äidin väsähtämisestä. Aiheesta oli jokunen vuosi sitten juttua, että jotkut ainakin ovat vähän epäilleet, että olisivatko sittenkään kaikki kätkytkuolemat ihan luonnollisia... mutta tällä en sitten TODELLAKAAN tarkoita sitä, että kaikki kätkytkuolemat olisivat vanhempien aiheuttamia.
"Mutta vaikka mitä tehtäisiin, pelkkä ennaltaehkäisy ei riitä, vaan tarvitaan myös seuraamuksia, joilla osoitetaan, ettei yhteiskunta hyväksy lastenkaan tappamista tai pahoinpitelyä millään verukkeella. Ympärileikkaukset on kiellettävä, ellei niille ole lääketieteellistä perustetta. Törkeästä pahoinpitelystä ja sitä törkeämmistä teoista tulee aina seurata ehdotonta vankeutta, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Lapsensurma-nimike on poistettava rikoslaista kokonaan."
Tässäkin olen tismalleen samaa mieltä. Iso osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta noin yleisesti on vuosia jatkuvaa ja "normaalia" kasvatukseen liittyvää. Jotkut lapset joutuvat elämään koko lapsuutensa väkivaltaa kokien ja tämä on täysin irroitettava siitä väkivallasta, jota alle 2-vuotiaat kokevat, koska niissä tuskin on kyse siitä samasta hetkellisestä henkisestä "romahtamisesta", joiden seurauksena vauvojen ravistelukuolemia tulee.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan tuomiot tulisi olla kaikkia muita tuomioita korkeampia ja rikoksina ne pitäisi olla kaikkein rumimpia rikoksia.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 45 kommenttia