Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Ennakkoluuloiset taidepiirit

Tasa-arvon päivänä MTV3 oli kutsunut aamuohjelmaansa Katariina Sourin (ex Kata Kärkkäinen), mikä oli mielestäni hyvä teko.
Katariina totesi, että todellista tasa-arvoa olisi nähdä ihmiset yksilöinä, eikä leimata heitä menneisyytensä vuoksi. Esimerkkinä hän nosti esiin myöskin Playboyssa esiintyneen Linda Lampeniuksen, joka muutti Ruotsiin lähinnä siksi, että voi elättää itsensä ihan oikeana viulistina. Suomessa kun ei voi olla törkeän hyvännäköinen JA lahjakas.
Esimerkki oli mielestäni hyvä ja varmasti typerinkin tajusi Katariinan viitanneen tuolla myöskin itseensä ja siihen, kuinka häneen on suhtauduttu.

Katariina tietää, mistä hän puhuu. Ihminen, joka on toista kymmentä vuotta elättänyt itsensä kirjoittamalla, ei ole koskaan saanut työhönsä mitään apurahoja, koska taidepiirit eivät edelleenkään tunnusta hänen työtänsä taiteena. Yleensähän Suomessa on sellainen mentaliteetti, että jos jokin myy ja on kaupallista, niin se ei voi olla taidetta tai tukemisen arvoista. Sitten jos joku paskantaa A4:lle ja liimaa tekeleensä perunaliimalla seinään, niin avot, johan jostain joku apuraha tilille kilahtaa ja Kiasmassa on näyttely seuraavalla viikolla.

Minä olen aina ihaillut Katariina Souria. Penskana toiset tytöt katsoivat missikisoja ja haaveilivat prinsessakruunuista, mitä minä en poikatyttönä koskaan oikein tajunnut. Vaan sitten näin jossain Kata Kärkkäisen ja aloin fanittaa häntä. Edelleenkin olen kateellinen hänen ihostaan. Kuinka kenelläkään voi olla niin hyvä ja kaunis iho?
Hän on nainen, joka oikeasti on tehnyt mitä on halunnut ilman, että on suostunut sellaiseen lokeroon, johon jotkut tahot haluavat ”itsenäisen naisen” tai ”taiteellisen tyypin” tunkea. Minun mielestäni hän on ihailemisen arvoinen nainen.

Sivusta seuranneena välillä on tuntunut, että hän on joutunut jonkinlaisen julkisen koulukiusaamisenkin uhriksi. Silloin kun hän osallistui vähän vitsinä järkättyyn Mensan testiin ja hän päätyikin Mensan jäseneksi, niin asenteet olivat väheksyvät ja jopa pilkaavat. Eihän missään nimessä nainen, joka kirjoittaa ”hömppää” ja joka on esiintynyt Playboyssa, voi olla älykäs. Kun hän haki ensimmäisen kerran Kirjailijaliiton jäseneksi eikä häntä hyväksytty (lautakunta ei viitsinyt edes lukea hänen kirjojaan), niin hän sai niskaansa lähes raivoisaa ivaa ja sellaista ”kuka se tuo perseenesittelijä oikein kuvittelee olevansa”- naureskelua.

Onhan se tietty myöskin hassua, että kun Sofi Oksanen on julkisuudessa bondageharrastuksensa kanssa, niin se on vaan vallankumouksellista ja siistiä, vaikka liekkö bondagella ja nakumallina esiintymisellä juurikaan suurta eroa?
Tietynlainen friikkiys on kuitenkin vissiin yksi edellytys sille, että Suomessa voi olla vakavasti otettava taitelijia. Ja tuo ”friikkiys” on oltava nimenomaan sitä tietynlaista, koska se onkin itse asiassa melko tarkkaan karsinoitua tuo oikeanlainen ”outous”.

Ainakin minun mielestäni kirjailija ilman laajaa elämänkokemusta on ihan sama kuin pieru ilman hajua, mutta kaikkien mielestä ei niin taida olla. Akateemisen koulutuksen ylikorostaminen alalla, jonka perusteet osaa jokainen (siis kirjoittaminen) on silmiinpistävä ilmiö. Siitäkin huolimatta, että tietyt tahot haluavat korostaa tiettyjen tutkintojen olevan edellytys hyvälle tekstintuottamiselle, niin maamme rakastetuimmat kirjailijat ovat taustaltaan jotain aivan muuta kuin ammattimaisia baskeripäitä. Päätalo oli rakennusmestari, Väinö Linna työmies ja Laila Hirvisaari, joka on muuten mielestäni hyvin viisas ja hieno nainen, ilmeisesti kirjoittelee ihan kansakoulupohjalta?

Nämä asiat toki kiinnostavat varsinkin tämmöisenä pöytälaatikkokirjailijana, joka, kuten jokainen meistä, haaveilee vielä joskus saavansa jotain ihan oikeasti julkaistuksi. Omasta mielestäni millään muulla ei pitäisi olla merkitystä kuin sillä, että kuinka sen kirjan on kirjoittanut ja onko tarina hyvä, ei sillä, mitä kirjoittaja on joskus 20 vuotta sitten tehnyt.

”Romaania lukiessani unohdin täysin, että sen tekijän kirjailijuutta kuuluu yhä virallisesti epäillä nähtävästi sen takia, että Kärkkäinen on ollut julkisuudessa myös muissa kuin kirjallisissa yhteyksissä”
Helena Miettinen, Savon Sanomissa kirjasta ”Kahdeksas huone”, Tammi 2008

Toivotan Katariina Sourille hyvää tasa-arvon päivää ja kaunista kevättä!

Helena

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Esa Kärnä

Onneksi suomalaisista taidepiireistä löytyy itsenäisiä oman tiensä kulkijoita kautta aikojen, ihan sieltä Eino Leinosta alkaen.

Veikko Huovinen ja Miina Äkkijyrkkä edustavat minusta kaikista parhaiten ns. modernia suomalaista taidetta.

Ihmettelen suuresti sitä että Huovisen laaja tuotanto sai lopulta niin vähän julkisuutta. Kuinka moni teistä esimerkiksi tietää trilogiasta joka käsittelee historian suurmiehiä? Kaikki vaan puhuvat lampaansyöjistä. Mielestäni media on tehnyt karhunpalveluksen koska ne varsinaiset kirjat liikkuu ihan eri tasolla kuin joku melko tyhjänpäiväinen elokuva.

Miina Äkkijyrkkä on legenda: http://fi.wikipedia.org/wiki/Miina_%C3%84kkijyrkk%...

Täältä Pohjois-Karjalasta kirjailija Heikki Turunen on saanut jonkin verran tunnustusta, mutta kuinka moni on lukenut hänen kirjojaan?

Esa Kärnä

#0. Helenan kirjoitukseen vielä sen verran tasa-arvoon liittyvää kommenttia, että mielestäni taiteen sukupuolittaminen on turhaa. :)

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

Kata Kärkkäisellä on sen verran paljon niitä muita meriittejä, että ehkä voitaneen katsoa hänen pärjäävän hyvin ilman apurahoja.

Auria (nimimerkki)

Helena, välillä me ollaan asioista ihan samaakin mieltä mutta: Kata Kärkkäinen on ollut minusta aina ihan suunnattoman ärsyttävä!

Hieman historiaa. Minulla ei ollut mitään mielipidettä Kärkkäisestä ennen 1990-luvun loppupuolta. Siinä vaiheessahan hän oli jo ollut aviossa ja oli äiti. Sitten jossain vaiheessa vain huomasin miten minua eksponentiaalisesti alkoi ärsyttää hänen tapansa olla muutaman kerran vuodessa lehden kannessa, aina eri värisin hiuksin selittämässä kuinka nyt olen löytänyt itseni, terapia on alkanut toimia, jätin menneisyyden taakseni, otin elämän omiin käsiini jne.

Tässähän ei sinänsä olisi mitään kummaa julkkisten kohdalla ellei tämä olisi jatkunut nyt jo noin viisitoista vuotta ja ihan samaan malliin. Katariina Souri "löytää itsensä" edelleen noin kerran vuodessa. Hän on nyt yli nelikymppinen nainen mutta tämä ikuisuusprojekti "minä, minä, minä" vaan jatkuu. Tuntuu myös siltä että Playboy kuvat ovat ennenkaikkea hänelle itselleen joku ylitsepääsemätön ongelma. Hän ei vain ilmeisesti ole niin lahjakas ja kiinnostava kirjailija jona itsensä kokee. Tätähän tapahtuu kaikille kirjailijoille. Hannu Raittilakin taannoin vaikersi ettei saa ansaitsemaansa arvostusta eikä varsinkaan tuloja. Ei Kärkkäinen ole tässä poikkeus. Olen sitäpaitsi selannut yhtä Kärkkäisen kirjaa (Kahdeksas huone) lähikirjastossa.Hetken meinasin jopa lainata mutta se ei vaikuttanut tarpeeksi kiinnostavalta.
Joku totesi aika osuvasti että Kärkkäisen ongelma ei ole se ettei häntä oteta Playboy kuvien takia edelleenkään vakavasti vaan se ettei yli nelikymppinen nainen ole vieläkään itsensä kanssa sen vertaa tasapainossa että hyväksyisi edes omaa nimeään.
Kärkkäisen ulkonäössä minua ovat ärsyttäneet vuositolkulla hänen vihreät piilolinssinsä. Siis kuka käyttää koko ikänsä värillisiä piilolinssejä? Itselläni on vihreät silmät mutta en vaan käsitä että koko aikuisikäni käyttäisin jonkinmuun värisiä linssejä.
Nämä nyt tässä aluksi. Siis, ristiriitainen hahmo jos kuka.
Sen verran vielä etten tykkää naisista jotka korostavat olevansa "hyviä jätkiä" ja tulevansa paremmin miesten kuin naisten kanssa toimeen. Tai jostain syystä en menisi sitä sanomaan ääneen vaikka niin ajattelisinkin. Se kuulostaa minusta vähän tyhmältä. Olen varmaan taas ainoa täällä tälläisin mielipitein, sorry.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#3.
Miksi sitten esimerkiksi Kauko Röyhkä saa kirjailija-apurahoja, mutta Katariina Souri ei?

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Julkisuus on vähän kaksipiippuinen juttu. Lueskelin uteliaana jotain Katan tekstiä hänen ekan romaaninsa julkaisun aikoihin ja ihmettelin silloin, että kylläpä se nimi painaa, sillä mielestäni teksti ei olisi pitänyt ylittää julkaisukynnystä sillä sen verran vaatimattoman tasoinen se oli. En hänen uraansa ole sen jälkeen erityisemmin seurannut, mutta en näe mitään syytä miksei hän olisi kyennyt kenittämään kirjallista ilmaisuaan riittävästi, että hänen tekstejään julkaistaisiin myös vaikka hän olisi täysin tuntematon. Kuitenkin uransa alussa hän sai nimensä ansiosta tekstejään liiankin helposti läpi ja myös tämä saattaa olla osasyynä häneen kohdistuneeseen negatiiviseen kommentointiin.

Julkisuus siis antaa välillä ylimääräisiä mahdollisuuksia mutta sillä on varjopuolensa. On selvää, ettei Kataa tai ketään muutakaan saisi mitätöidä vanhan julkisuuden perusteella, mutta toisaalta ehkei hänelle silloin aikoinaan olisi pitänyt myöskään tarjota oikotietä kirjailijaksi hänen nimensä takia. Julkaisuohjelmaan mahtuu vain rajallinen määrä kirjoja, emmekä koskaan tule tietämään sitä, katkesiko jonkun innokkaan pöytälaatikkokirjailijan ura siihen hylkäykseen jonka hän sai sen takia, että Playboy-mallin kirja valittiin ehkä hieman ulkokirjallisista syistä.

Esa Kärnä

#5. Kauko Röyhkä kirjoittaa hyviä kirjoja. Hänellä on hyvät kirjalliset ansiot, olemalla hyvä kirjailija.

Playboy-tyttöjen sankarin ja roolimallin kirjallisia ansioita en tiedä, kun en ole lukenut. Röyhkää olen lukenut.

Julkisuus nostaa ja laskee erilaisia päivän paperitähtiä, mutta kyllä oikeasti hyvät taiteilijat säilyttävät arvonsa.

Röyhkä tekee myös hyvää musiikkia. Muistan kun lukiolaisina kuunneltiin Ihmelapsi-albumia. :)

Auria (nimimerkki)

Siis, se tuli vielä mieleen että Linda Lampenius on oikeasti huippulahjakas ja jos Katariina Souri itseään Lampeniukseen vertasi se täytyi olla pelkästään Playboyn takia. Taiteellisella tasolla Lampenius on ihan eri sfääreissä, sen ovat aina kriitikotkin myöntäneet. Muinainen pelätty Seppo Heikinheimokin ehti kehua Lampeniusta ennen kuolemaansa. Käsittääkseni Lampeniuksen alastonkuvat herättivät klassisissa piireissä ennenkaikkea hämmennystä, näin minä asiaa aikoinani St Urhon Pubin pöydissä tulkitsin:)

Saara Pasanen

Henkilökohtaisesti olen aina ollut sitä mieltä, että taiteilijuus ja nämä mukaintellektuellit baskeripäät ovat kaksi ihan eri lahkoa. Taiteilijuudella ei ole mitään tekemistä älyn tai yhteiskunnallisen valveutuneisuuden kanssa. Toki molempia voi esiintyä samassa persoonassa mutta se ei ole välttämätöntä.

Hyvä muistutus tästä on esimerkiksi Lieksan taidetoimintakeskus jossa kehitysvammaiset taiteilijat saavat tehdä hyväksytysti tehdä taidettaan. Se on kunnioitettavaa. Taide kuuluu kaikille.

Esimerkiksi musiikkia kuunnellessani, kirjaa lukiessani tai elokuvaa katsoessani koitan aina erottaa tekijän teoksesta. Minulle taiteen kokijana ei tulisi olla mitään merkitystä sillä kuka teoksen on tehnyt vaan sillä minkälaisia tunteita teos (oli tekijä kuka tahansa) minussa herättää.

Jonkinlaisena elämäntaiteilijana ja kaappifilosofina en itse ainakaan ole koskaan kokenut kuuluvani tuohon baskeripäiden heimoon. Oikeastaan sellaisessa seurassa minulle tulee pakottava tarve tehdä mäyräkoiran kuorista päähine ja kuunnella Popedaa. Jotenkin se teeskentely ja mukahienous ärsyttää.

Esa Kärnä

#9. Taide tulee kansan lähelle kun esimerkiksi Heikki Turunen lausuu Vänrikki Stoolia joensuulaisessa taideravintola Jokelassa.

Minusta se on lähinnä henkinen hätäkakka jos "vääränlainen" taide ahdistaa niin paljon että pitää lähteä kuuntelemaan väkisin Popedaa.

Minulle tähän mennessä parhaita taide-elämyksiä on olleet baskeripäät ja kaappifilosofit sekä livenä että netissä.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#4
Souri on varmasti juuri sellainen henkilö, jota joko vihataan tai rakastetaan. Minun mielipiteeni johtuu varmaan pitkälti siitä, etten koskaan ole oikein oppinut lukemaan naistenlehtiä, en edes niiden kansia katsellut, joten ei kauheasti ole siitä näkökulmasta sanottavaa.

Tietynlainen itsekeskeisyys on minun mielestäni taiteilijalle ominainen piirre, koska hehän ovat jatkuvan arvostelun kohteena. Jos vuoden tai kaksi väkertäisi tehdä jotakin, minkä eteen antaa kaiken mitä voi, ja sitten se asetetaan julkisesti arvosteltavaksi ja arvostelu on huonoa siksi, että tekijä on entinen malli ja tekeleeseen suhtaudutaan tietyllä ennakkoasenteella, niin kyllä varmaan itse kukin alkaisi terapoida itseään vaikka millä tavalla ja vähän selitelläkin itseään julkisuudessa.
Käsitykseni mukaan Katariina Sourilla on melkoisen kompleksinen suhtautuminen omaan menneisyyteensä ja ehkpä se näkyy sitten siinä hänen julkisuusminässään. Mutta eikö se ole aika normaalia, että taiteellinen ihminen on vähän erikoinen persoona?
Minun mielestäni hänen kirjansa ovat olleet ihan hyviä. En normaalisti kyseisen tyylilajin kirjoja lue, mutta iloisia yllätyksiä on Katariina tarjonnut.

Auria (nimimerkki)

#10: Aika hyvin kiteytit "taiteen" ja Röyhkästä olen pitänyt itsekin. Välillä jo vaikutti tylsältä mutta Röyhkä& Mattila oli hyvä proggis pari vuotta sitten, livenä etenkin.
Ketä lieneekään nää "baskeripäät", taitaa olla vähän vanhanaikainen taiteilijakäsitys. Muistan kyllä yhden exäni isän, joka oli runoilija ja jolla oli punainen huivi muttei hälläkään baskeria:)

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#6.
Minä taas en ole lukenut niitä ekoja Kärkkäisen kirjoja, koska kukaan ei niitä ole kehunut. Toisaalta, just luin Mika Waltarin "Suuri Illuusioni", joka on ihan paska. Siis ihan käsittämättömän paska.
Varmasti Kata Kärkkäinen on saanut tekstinsä noin miljoona kertaa helpommin julkisuuteen kuin jos hän olisi ollut ihan vaan tavis. Sitähän sanotaan, että nykypäivänä on tosi vaikea saada tekstejään julkaistuksi jos ei ole "nimeä" jo jollain alalla, olipa se sitten BB-julkisuus tai vastaavaa. Ja kyllähän se vähän korpesi lukea uutisista, että Sauli Niinistö on ajatellut kirjoittaa kirjan. Joo, olen minäkin ajatellut, mutta ei sitä ole vielä uutisoitu. Miksi ei?

Mutta minäpäs vähän luulen, että suomalaisten hieman sellainen "mustasukkainen" suhtautuminen julkaistuun kirjallisuuteen ja siihen, että kuka saa teoksensa julkaistuksi johtuu siitä, että Suomi on tunnetusti täynnä meitä wannabe-kirjailijoita ;)

#8.
Siis Souri ei verrannut itseään Lampeniukseen, vaan itse tein sen johtopäätöksen. Ja nimenomaan tulkitsin sen kuvittelemani vertauksen johtuvan tuosta playboyjulkisuudesta. Niin ja viitaten #12. "baskeripäät" ovat käsitteenä sellainen porukka ihmisiä, joita ei osaa kuvata, mutta ilmeisesti me olemme Suaran kanssa heihin törmätty.

#9.
"Oikeastaan sellaisessa seurassa minulle tulee pakottava tarve tehdä mäyräkoiran kuorista päähine ja kuunnella Popedaa. Jotenkin se teeskentely ja mukahienous ärsyttää."

SAMA!!! ;)

Mikko K (nimimerkki)

Tuntematta henkilökohtaisesti Katariinaa luulen, että taiteellisuutensa lisäksi hän pystyisi älynsä puolesta tekemään oikeaa tiedettä ja oikealla tieteellä tarkoitan muita, kuin humanistisia tieteitä. Tällainen mahdollisuus saattaa aiheuttaa vähemmän älyään käyttävissä henkilöissä ärsytystä. Samaten vaikuttaa siltä, että hän pystyy uusiutumaan itsensä takia, eikä lokeroidu ympäristön sanelemaan muottiin. Jos taasen verrataan useita muita taiteilijoita, niin he erikoisuuttaan korostaessaan ovat keskenään ihan samanlaista massaa, eivätkä hyväksy sitä, jos muu maailma ei olekaan heistä kiinnostunut.

Auria (nimimerkki)

#13: no nyt me päästään asiaan. Itse en pidä Souria ensisijaisesti "taiteilijana" vaan jonkinlaisena "julkkiksena". En liitä taiteilija-käsitteeseen tässä mitään arvottavaa aspektia. Tottakai ihminen voi julistautua taiteilijaksi mutta mielestäni se on jotain jonka ennenkaikkea ympäristö taideprojektin onnistuessa tulkitsee taiteena.

Mielestäni tälläinen kirjailija kuin Katri Manninen on lähellä Kata Kärkkäistä. He molemmat ovat aika taajaan tilittäneet naistenlehdissä omia ongelmiaan ja tasapainon hakua. Siinä on vain se ero ettei Manninen ole ollut vaatimassa ympäristöä tunnustamaan hänen "taiteilijuuttaan". Voisiko yksi selitys taustalla olla se että Mannisella on akateeminen tutkinto ja Kärkkäisellä ei? Tästä saa taas älähtää jos haluaa mutta tuli mieleen. Mannisen apurahoista en tiedä.

Saara Pasanen

#10 "Minusta se on lähinnä henkinen hätäkakka jos ”vääränlainen” taide ahdistaa niin paljon että pitää lähteä kuuntelemaan väkisin Popedaa."

Kas, ei ole olemassa vääränlaista taidetta, mutta paskaa taidetta on ;)

Ilmaisua "baskeripää" ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti. Oma isänikin käyttää baskeria ja hänessä jos kenessä on persoonaa enemmän kuin kymmenessä nykytaiteilijassa.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#15.
Jaa-a, tässä tullaankin yleiseen keskusteluun siitä, että mikä on taidetta ja mikä ei ole ja kuka on se ylempi auktoriteetti, joka päättää, onko ihmisen kokema esteettinen kokemus taidekokemus vaiko ei.
Suomessa tätä keskustelua "tositaide vs. viihde" joudutaan käymään kai siksi, että kirjailijoiden "edut" ovat tarjolla vain lähinnä Kirjailijaliiton jäsenille, muut ovat sitten vähän niin kuin omillaan ja raapivat kasaan elantoaan sieltä sun täältä.

"Voisiko yksi selitys taustalla olla se että Mannisella on akateeminen tutkinto ja Kärkkäisellä ei?"

En voi älähtää, kun en tiedä mitä tällä tarkoitat. Mutta en oikein tajua sitä, että missä Kata Kärkkäinen on vaatinut ympäristöä tunnustamaan hänen taiteilijuutensa?

Pertti Heinonen (nimimerkki)

Kata Kärkkäiselle kunnia että hän uskaltaa tehdä sitä mitä haluaa. Aika monipuolinen taiteilija eikö vain? Kuinka moni tätäkin kirjoitusta tällä hetkellä lukeva ajattelee että voi hitto! Voi kun uskaltaisin jättää tämän ahdistavan, sisäänlämpiävän ja työpaikkakiusatun duunini ja alkaa taiteilijaksi. Muuttaisin vaikka Lappiin tai Helenan naapuriksi Lieksaan. Vuokraisin/ostaisin sieltä vanhan maalaistalon ja eläisin lopultakin omaa unelmaani viis siitä mitä toiset ihmiset minusta ajattelevat. Ja jos hän uskaltaa eritellä julkisesti traumojaan kaikelle kansalle niin mitä sitten? Elämäähän tämä vain on. Muutenn siitä mitä Helena sanoit Kalle Päätalosta, hän on aikakautemme suurimpia kirjailijoita, häntä ei vain vielä täysin ymmärretä. Olen itse lukenut tuhansia kirjoja heti siitä alkaen kun opin lukemaan ja täytyy sanoa että Kalle teki heti ensi kirjallaan lähtemättömän vaikutuksen. Kallen kirjallista materiaalia tullaan tulevaisuudessa tutkimaan ja opetusmateriaalina käyttämään yliopisto tasolla.
Kirjallisesta mausta voidaan olla hyvinkin eri mieltä. Itse yritin lukea äskettäin erään tunnetun ja ilmeisesti palkitunkin kirjailijan teoksen Pölkky: Siinä kulkija tuli junalla Helsinkiin, otti taksi ja ajoi sillä sitten oliko se Kaisaniemeen tai jonnekin. Mutta kun ensimmäiset kymmenen sivua oli mennyt eikä tämä kulkija ollut saanut vielä taksin ovea avatuksi tyyliin, otin vasemmalla jalalla askeleen ja siirsin sen oikean jalan viereen. Kumarruin ja laskin matkalaukun kädestäni ja oikaisin selkäni. Sen jälkeen ojensin oikean käteni ja kurotin sen kohti taksin ovenkahvaa jne...lopetin suosiolla ja totesin ettei tämä kirjailija ainakaan meikäläisen makuun ole. Ja Kallea vielä moitittiin siitä että hän muka kuvasi asiat liiankin perusteellisesti?

P.Mustapää (nimimerkki)

joo, olen Helenan kanssa yhtä mieltä siitä että Katan - Katariinan moittiminen pitäisi loppua. Luin kerran yhden hänen kirjansa, ei se huono ollut, ei nyt loistavakaan. Ihan hyvä yritys, ja jos muut hänen työnsä ovat edes samaa tasoa niin kirjailijaliitto oli kyllä vähän tyly kun eväsi jäsenyyden.

Mutta siinä olen kovasti eri mieltä että Suuri Illuusioni olisi "käsittämättömän paska". Siinä on tiettyä nuoruuden hehkutusta joka voi olla joillekin piikki lihassa. Se oli aikanaan myyntimenestys, ja ottanette huomioon että kirjailija oli tuolloin vasta 20 vuotias.

Muuten, pitäsikö kirjailija-titteliin ottaa lisäkkeet
kirjailija, klj (kirjailijaliiton jäsen)
kirjailija, in (itse nimittänyt)
kirjailija, pl (pöytälaatikko)

Auria (nimimerkki)

# 17: "Mutta en oikein tajua sitä, että missä Kata Kärkkäinen on vaatinut ympäristöä tunnustamaan hänen taiteilijuutensa?"

Esim. Kirjailijaliitto juttu. Tälläisenä se minulle näyttäytyi. Luulen että taiteilijapiireissä apurahan saantia pidetään laajalti mittarina taiteilijan työn menestyksestä. Sitten voidaan tietenkin miettiä pitäisikö sen olla näin, onko se oikein ja onko sillä edes väliä? Onhan Suomessa tosi kukoistava ITE taiteilijoidenkin joukko.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#19.
Heh, no minulla on hieman outo suhde Mika Waltariin. Minä suorastaan rakastan häntä, jopa niin intohimoisesti, että lukiessani hänen teoksiaan, minä käyn Waltarin kanssa jonkinlaista keskustelua tyylin: Mitä!? Miksi sinä kirjoitit tuon tuolla tavalla? Tuohan on todella naurettavaa? Olisit sinä nyt voinut vähän skarpata... hei ihan oikeesti nyt!

Sitten minä muistutan itseäni siitä, että minä olen Helena Eronen ja hän on Mika Waltari ja menen pesemään pyykkiä.

Minun piti lopettaa tuossa jokunen aika sitten Waltarin teosten lukeminen, koska huomasin alkaneeni kirjoittaa kuin Waltari, siis en niin hyvin vaan kopioiden. Vaan sitten taas siinä kävi niin, että kirjoittamisinto hiipui. En tajua. Mikään muu kirjailija ei, eikä mikään muukaan, herätä minussa sellaisia impulsiivisia aivomyrskyjä kuin Mika Waltari. Muistikirjanikin, johon aikaisemmin rustasin valtavat määrät tekstiä, on toiminut lähinnä kauppalistojen kirjoittamista varten viime aikoina. Kerran viinispäissäni minä jo pohdin sitäkin, että olenkohan Mika Waltarin reinkarnaatio!?!?!?! Ajattele nyt, jos oikeesti olen ja tietämättäni nyt pidättelen Mika Waltarin henkeä kirjoittamasta kauttani sitä viimeistä suurteosta???

;)

Trapetsi (nimimerkki)

Ensin pitää myydä itsensä, sitten voi myydä asiansa.

Jos lähtee myymään bodiaan, niin siihen vain nyt kuuluu se, että myöhemmin voi olla vaikea myydä muuta. Olen tasavarma, että naiset tietävät tämän. Tissukoiden avulla saadaan julkisuutta, joka sitten iän myötä kääntyy itseään vastaan.

En ota kantaa, onko se oikein vai väärin. Niin vain on. Yleensä fiksuutta on pelata niillä pelisäännöillä, joita ympäristö antaa. Joku pystyy tulemaan bodillaan miljonääriksi, joku taas ei.

Jos haluaa lumota kuulijat soitolla, ei se vaadi ryntäitä, joiden kohdalla yleisö jännittää, milloin pallukat putoavat reunan yli. Jää se musiikin kuuntelukin toisarvoiseksi. Ja julkisuuttahan on haluttu justiinsa pukuvalinnalla.

Olin kerran Olavinlinnassa kuuntelemassa oopperaa, joka osoittautui pitkästyttäväksi. No, aika kului mukavasti, kun seurasin, kuinka muurin reunalla pulu opetti poikastaan lentämään. Moni muukin oli suunnannut katseensa näyttämön sijasta sinne. Tuosta oopperasta en muista mitään, mutta sen linnun muistan vieläkin.

P.Mustapää (nimimerkki)

#21 Kuulostaa lupaavalta. Voin jo nyt luvata kehua esikoisteostasi takakannessa, ihan blogin perusteella. Olen itsekin lukenut noin 1/4, ei kun 1/8 osan - hän oli niin tuottelias, Waltarin töistä. Hän oli nero. Tosin Helsinkiläis-pariisilais-roomalais-konstantinopolilainen urbaaniromantikkonero. Lieksassa toimisi paremmin Havukka-ahon ajattelija-tyyli?

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#23.
No haha! :D
Sitä esikoisteosta saa varmaan odottaa jonnekin vuoteen 2045 saakka, koska minulla on pieni ongelma sen kanssa. Siinä on niin monimutkainen juoni, että menin itsekin sen kanssa ihan solommuun :P

Heikki Porkka (nimimerkki)

"Katariina totesi, että todellista tasa-arvoa olisi nähdä ihmiset yksilöinä, eikä leimata heitä menneisyytensä vuoksi."

Joissain asioissa ja joidenkin persoonien kohdalla tämä ajatus on viisas, mutta esimerkiksi poliitikon kohdalla olisi sulaa hulluutta unohtaa hänen menneisyytensä. Tätä todistaa hyvin aika, jossa nyt elämme. Näen monissa asioissa voimakkaita kaikuja suomettumisen ajasta.
Ympyrä tuntuisi taas olevan sulkeutumassa, elämme hyvin kiihkeää aikaa 70-luvun malliin.
Rintamalinjatkin tuntuvat olevan samankaltaiset. Poliitikot ja media kököttävät toisella puolella ja enemmistö kansasta vastakkaisella rannalla. Samoja persoonia 70-luvulta on edelleen mukana tässä tohinassa.

Ymmärrän Katariinan tuskan, mutta historia seuraa hänen mukanaan, halusi hän tai ei. Raukkamaista on tietysti ottaa ennakkoasenne, jonka mukaan ex-nakumalli ei osaisi kirjoittaa.
Se on lähes yhtä typerää kuin ajatella asiaa toisin päin eli että eikö ex-kirjailija osaisi olla nakumallina. Voi tietysti olla, ettei monella kirjailijalla ole halua toimia nakumallina.

Älykkyys ei ole tae millekään. Se on vasta ponnahduslauta tehdä jotain. Kaikki eivät osaa käyttää lahjojaan hyväksi, toiset sen sijaan seikkailevat vähän kaikkialla. Katariina kuulunee tähän jälkimmäiseen ryhmään.
Taustansa vuoksi uusille alueille murtautuminen on varmasti työlästä häneen iskettyjen stereotypioiden vuoksi. Nakumalli on nakumalli, kirjailija on kirjailija, maalari on maalari jne. Rajojen yli hyppiminen on hankalaa ympäristön tyypittävän asenteen vuoksi. Olemme aika lokeroivaa kansaa, mutta onko jossain muualla vähemmän lokeroivaa?

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#25.
Niin no siis, on pakko myöntää, että jos entinen nakumalli lähtisi politiikkaan, niin huolimatta siitä, että hän todistetusti kuuluu älyllisesti siihen 2% vähemmistöön, niin hieman ihmettelisin, että millä pätevyydellä.
Mutte hei haloo, mistä tulee sellainen kuvitelma, että nakumallius vähentäisi ihmisen kykyä kirjoittaa sujuvaa tekstiä? Tätä minä ihmettelen.

Ja kun sitten vielä miettii sitä, että Kata Kärkkäinen esiintyi Playboyssa muistaakseni 19-vuotiaana (vertauksena Linda Lampenius, joka oli vissiin kolmekymppinen playboyssa esiintyessään), joten kyllähän nyt ihminen muuttuu ja kasvaa henkisesti (moni myös fyysisesti, yleensä leveyssuunnassa) melkoisesti 20 vuoden aikana...

Mutta minäpäs vähän veikkaan, että Kata Kärkkäinen on tavallaan aikansa "uhri". Siis 80-luvulla tuollainen nakumallina esiintyminen oli vielä "huonon naisen hommaa", kun taas jo Lampeniuksen aikana se oli saanut sellaisen hieman eleganssin leiman (playboy kun on vähän eri tasoa kuin joku ratto tai jallu). Ja edelleenkin heidän kahden playboynakuiluun suhtaudutaan mielestäni täysin eri tavalla.

Elina (nimimerkki)

Haluan vain todeta, että juttusi ovat loistavia -- niin sisällöllisesti kuin formaalisenkin kirjoitusasun puolesta: rohkeita, ennakkoluulottomia ja ennenkaikkea älykkäitä.

Tämäkin aloitus oli sitä taas kerran ja koskaan en ole pettynyt, kun tänne olen vilkaissut.

Heikki Porkka (nimimerkki)

Sitähän minä juuri kirjoitin, että on raukkamaista olettaa, ettei nakumalli osaisi kirjoittaa. Olen myös sitä mieltä, että nakumalli pärjää politiikassakin aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin kuka tahansa muu henkilö.
Onhan alusvaatemalli Tanja jne. ollut jopa ministeri ja epäilen, että hän ei kuulu Mensaan. Ei nakumallius Katariinasta idioottia tee, hieman ekshibitionismiin taipuvaisen kylläkin.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#27.
No voi kiitos! Ja mukavaa viikonloppua.

#28.
Heh, juu siis jatkoin vaan tuossa sinulle suunnatussa kommentissa tuota omaa "paasaamistani" ;)

Pertti Heinonen (nimimerkki)

Haluaisin antaa vielä esimerkin siitä miten aika muuttaa ihmisen mielikuvia ja ajatusmaailmaa. Nuorena poikana, -80 luvun alussa matkustin junalla Saksaan jossa olinkin sitten 5 viikkoa. Auttelin lankomiestäni joka oli lähtenyt Saksaan metsuriksi silloisen pyörremyrskyn tuhoaman metsän parturointiin. Savotoimme viikot paksuja Saksalaisia kuusia jotka sivumennen sanottuna olivat tosi mahtavia verrattuna Suomalaisiin vastaaviin ja poppeleita, joita sillä seudulla oli paljon. Saimme vieraaksemme sattumoisin vanhan Saksalaisen miehen joka oli ollut sotavankina Venäjällä ja onnistunut pakenemaan sieltä -50 luvun alussa. Kävin tämän harmaantuneen herrasmiehen kanssa pitkiä keskusteluja, ei Saksaksi, koska sitä kieltä en ikävä kyllä osaa, vaan Venäjäksi, jota tämä harmaantunut ex- sotavanki osasi erinomaisesti. Kuulin mielenkiintoisia tarinoita siitä miten voittajavaltio Venäjä kohteli hävinnyttä osapuolta Saksalaisia. Mutta se, mitä tässä kommentissa halusin ilmaista on se, että ihmisen ajatusmaailma näköjään muuttuu vanhemmiten. Nimittäin olin nuoresta pitäen lukenut paljon ns, sotakirjallisuutta, niissä yleensä Saksalaiset olivat aina konnia ja tekivät käsittämättömiä veritekoja inhimillisyyttä tuntematta. Tappoivat naisia ja lapsia sääliä tuntematta. Ehkä lukemistani kauhukuvista johtuen pelkäsin koko junamatkan Tanskasta Hannoveriin milloin Saksalaiset nappaisivat minut ja alkaisivat kuulustella niinkuin kirjoissa oli tapahtunut. Hassua eikö totta? Mutta nuoren pojan jännityskirjojen höystämällä mielikuvituksella ei näköjään ole rajoja. Palasin sitten aikanaan Suomeen ehjänä ilman kidutuksia mutta jostain syystä ennenpitkää aikaisemmin inhoamani Saksan kieli alkoikin kuulostaa korvissani mukavalta. Yhtäkkiä huomasin nauttivani sen sävelkulusta ja löysin siitä kauneutta ja harmoniaa joka miellyttää minua. Samoin kävi myös Ruotsin kielen. Nykyjään nautin kun katselen vaikkapa SFT:ltä jotain ohjelmaa, sen soljuvasta Ruotsista. Nuorena kundina kavereitten kanssa parjasimme hurreja ja rantaruotsalaisia. Nyt sekin on todistettu. Ihminen näköjään jalostuu vanhemmiten.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#30.
Eikös sitä sanota, että säälittävä on se ihminen, joka ajattelee asioista 5kymppisenä vielä samalla tavakka kuin parikymppisenä... valitettavasti politiikassamma on edelleen niitä ihmisiä, jotka ovat jymähtäneet sinne 70-lukulaisiin poteroihinsa.

Ano Nyymi (nimimerkki)

Just tuon takia minäkin olen tämmöinen itseni kanssa viharyhmän perustanut maahanmuuttokriitikko, en voi olla lahjakas koska olen niin sairraan komia miäs.

Mutta mä kannan tämän taakkani urheana, vaikka ei se aina ole helppoa kun saa potkia kiihkeitä naisia pois lahkeista roikkumasta.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

No höh. Mutta eikö se ole helppoa, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin olla hiljaa ja näyttää nätiltä? ;)

Esa Kärnä

#33. Mun mielestä naisilla on kohtuuton etu. Olemalla hyvän näköinen pääsee vaikka eduskuntaan ja kirjailijaliittoon.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#34.
minä taas vähän epäilen, että ainakin tietyilla aloilla kauneus voi olla naiselle rasite. Varsinkin jos on sellainen naisellinen nainen, joka tykkää laittaa itseään ja käyttää kivoja vaatteita, joutuu varmasti selittelemään itseään joissain tilanteissa...

Gagarin (nimimerkki)

#31: "Eikös sitä sanota, että säälittävä on se ihminen, joka ajattelee asioista 5kymppisenä vielä samalla tavakka kuin parikymppisenä…"

Mietin tässä juuri mistä asioista oikeastaan ajattelisin nykyään perin juurin eri tavalla kuin parikymppisenä enkä oikein keksinyt yhtäkään. Tosin silloin ajattelin hyvin monista asioista yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin vastaisesti, niin kuin nykyäänkin. Ne asiat vain ovat toisia, sillä yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuuttunut, en minä. Lienen siis aika säälittävä...

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

Naiskauneutta vain hieman suhteessa muuhun sisältöön esittävässä Playboy - lehdessä ovat (ehkä 20 - 30 v), jonkin aikaa sitten, olleet mm. Jerry Hall ja Nancy Sinatra (hän taisi olla silloin 54 vee). Playboy hin kirjoitti myös kirjailija Norman Mailer, haastatelluista, kuten Jimmy Carter, Marlon Brando, Rosanna Arquette, Michael Madsen ja monet monet muut ovat arvostettuja jollain tapaa. Katan kuvat näin ja kyllä hän oli/on kaunis ilman vaatteita ja vaatteet päällä. Ei tuo kuulosta hyvältä JOS hänen 2008 kirjansa lukeneena joku Helena Miettinen on noin ääliömäisesti kommentoinut tekijää, KUTEN kuvasit. En ole lukenut hänen kirjojaan, mutta tämän päivän Helsingin Sanomissa kirjoitetun jutun mukaan hän on saanut erään mittavan käsikirjoitustyön. Joskus 80-90-luvulla Hietsussa, Taivallahden puolella olin avopuolisoni kanssa nauttimassa kesästä, eli valmistautumassa syömään ja dokamaan vastarannalla olevaan ravintolaan. Seurassamme oli edesmennyt toimittaja, sittemmin päätoimittaja Irma Karama. Hän kertoi haastatelleensa Kata Kärkkäistä. Hän totesi silloin hänen olevan mielenkiintoinen. Ja paljon muuta. Jossain vaiheessa eräässä soittoruokalassa juttelin Katan kanssaan parin tunnin ajan, ehkä siitä syystä, että hänen ystävänsä nukkui sen aikaa. Hän vaikutti terveeltä, lahjakkalta nuorelta naiselta. Mutta tämän kommentin ydin on se, että sinä Helena Eronen, olet pitkälti oikeassa blogissasi, monessa kohtaa. Siihen on monia syitä miksi suomessa kulttuurielämä ja sen tukimuodot ovat mitä ovat. Suuri syy mm. (suomalaisia on vähän) on (YLEssä asuu luovuus) tiedotusterrori ja taidemaailman klikit. Niistä voisi kirjoittaa loputtomiin. Oletko lukenut muuten Waltarin nuorena douppipäissään kirjoitettuja 'novelleja'. Ne olivat loistavia.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#36.

:S

#37.
Tarkoitatko Kristian Korpin mörkötarinoita? Ne ovat ihan ok ja minä luulen niillä olleen merkittävä rooli siinä, millainen kirjoittaja Waltarista myöhemmin tuli, siis miljöökuvausten mestari. Mutta mielestäni Waltari oli parhaimmillaan ns. pienoisromaaneissaan, joista "vieras mies tuli taloon" on aivan älyttömän hyvä. Minä rakastan sitä, vaikka tietyllä tapaa se onkin hieman korni koko tarina.

" Suuri syy mm. (suomalaisia on vähän) on (YLEssä asuu luovuus) tiedotusterrori ja taidemaailman klikit. "

Tuon minäkin luulen olevan juuri se ongelman ydin. Markkinat ovat pienet ja niistä, sekä apurahoista, ollaan vähän mustasukkaisia ja jos joku, joka saakin myytyä tuotoksiaan, on mahdollista edes jollain tavalla kampittaa maahan, niin sehän sitten myöskin tehdään. Mielestäni ratkaisu voisi olla se, että selkeästi eroteltaisiin se kissantappovideotaide ja myyvä taide toisistaan ja niille olisi olemassa mm. omat apurahakanavat eikä sitten enää tarvitsisi "korkeakulttuurin" ja "populaaritaiteen" kilpailla keskenään.

m-z (nimimerkki)

Waltari oli miljöökuvauksen mestari ja osasi kirjoittaa. Kyllä, mutta omaa suhtautumistani varjostaa tämä:
"Waltari kirjoitti jo nuorena tilaustöitä, muun muassa Metsäteollisuus tilasi 'vastakirjan' Pentti Haanpään lehtijutuille Pulamiehet puhelevat.

..Waltari oli monen muun lailla sota-ajan esikunnan kirjoitustehtävissä ja tuotti aineistoa sota-ajan propagandan käyttöön. " Olen lukenut Neuvostovakoilun varjossa- kirjan, jossa on paljon sellaista mistä hän jälkeenpäin tuskin oli kovin ylpeä. Valtaapitävien ja auktoriteettien puolelle hän näyttää asettuneen luontevasti , niiden totuuksia liiemmin kyseenalaistamatta.

Gagarin (nimimerkki)

#39: "Valtaapitävien ja auktoriteettien puolelle hän näyttää asettuneen luontevasti , niiden totuuksia liiemmin kyseenalaistamatta."

Tuo ei ole totta! Mika Waltari säilytti suomettuneisuuden kaudella omat käsityksensä Neuvostoliitosta ja myös koko toisen maailmansodan hostoriasta siinä määrin muuttumattomina, että hän oli persoona "non grato" kuolemaansa saakka YYA-naapurissamme. Tämä on yksi syy miksi hän on kunnioittamisen arvoinen.

Toimituksen poiminnat