Oho, hupsista Kaikkee ne saksalaiset kekssii, sano akka ku apinan näki

Suomi säästää laittamalla lapset suuriin päivähoitokeskuksiin

Osuipa silmään islantilaiselta uutissivustolta (Icenews) Suomea koskeva uutinen, joka kertoo että maassamme kunnat ovat säästösyistä alkaneet sulkea pieniä päiväkoteja ja keskittää päivähoitoa suuriin päiväkoteihin. Näin ollen jo pienet lapset päätyvät elämään sitä arkea, jossa meistä jokainen on osa kasvotonta ihmismassaa ja jossa vain sosiaalisesti taitavimmat ja itsestään melua pitävät saavat huomion.

Tulipa siinä sitten mieleeni, kun tuossa yksi päivä selailin mummoni kirjahyllystä minulle ajautunutta WSOY:n Emännän tietokirjaa (1958), jossa on erittäin mielenkiintoinen artikkeli ansiotyötä tekevistä perheenäideistä. Tässä muutama pieni pätkä, josta selviää kuinka asiaa tuolloin käsiteltiin:

”Viimeisten vuosikymmenien aikana on kysymys perheenäidin työskentelystä kodin ulkopuolella ollut meillä niin kuin melkein kaikkialla sivistyneessä maailmassa enimmän pohdittuja ja vaikeimmin ratkaistavia pulmakysymyksiä. Taloudelliset syyt pakottavat perheenäidit hakeutumaan ansiotyöhön silloinkin, kun muut syyt puhuvat sitä vastaan...

… 1956 ilmestyi meillä Kotitalouskeskuksen toimittamana ensimmäinen varsinainen tutkimus ansiotyötä tekevien perheenäitien oloista katseltuna nimenomaan kodin kannalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli ollut selvitellä:
1)mitkä syyt aiheuttavat äitien hakeutumisen ansiotyöhön,
2)miten tämä kodista irrottautuminen käytännössä toteutetaan
3)kuinka kotitalouden hoitaminen eri osiltaan järjestetään,
4)kuinka suureksi äidin ansiotyöstä koitunut hyöty lopullisesti muodostuu,
5)mitä muita hyödyllisiä tai vahingollisia seurauksia äidin työssäolosta mahdollisesti aiheutuu kodille ja yksityisille perheenjäsenille.
(Tutkimus suoritettiin haastattelemalla perheenäitejä, se suoritettiin vuosina 1954-55 ja varat saatiin Alli Paasikiven säätiöltä, Helenan huom.)

…Tutkimuksen tuloksesta voidaan yhteenvetona esittää lyhyesti seuraavaa: Joka viides suomalainen lapsiperheen äiti on päätoimisessa ansiotyössä. Tutkimuksen piiriin kuuluneiden äitien päätoimiseen ansiotyöhön lähtö näytti aiheutuneen useimmissa tapauksissa taloudellisista syistä... Toisaalta äidin ansiotyöstä perheelle koitunut taloudellinen hyöty näytti monissa perheissä jäävän hyvin vähäiseksi. Tämä on seurausta äidin alhaisesta palkkatasosta tai hänen ansiotyönsä korkeista kustannuksista (tällä tarkoitetaan sitä, että jos lapsille ei ollut perhepiirissä hoitajaa tai muuten ei saatu järjestetyksi lapsille ilmaista hoitoa, meni äidin tuloista noin puolet työssäkäynnin aiheuttamiin kuluihin, Helenan huom!)...
… Äidit näyttivät ansiotyössäkin ollessaan joutuvan hyvin yleisesti suorittamaan joko yksin tai muiden perheenjäsenten avustamana päivittäiset kotitaloustyöt... voitiinkin todeta ansioäidin työpäivän muodostuvan arkisin varovaisenkin arvion perusteella n. 13-tuntiseksi.”

Mielenkiintoista on, että kyseisessä tutkimuksessa käy ilmi, että ns. ansioäidit toivoivat mahdollisuutta tehdä lyhyempää työpäivää, myyjättäret olisivat lyhentäneet työpäivää iltapäivästä, tehdastyöläisäidit aamusta.

Ja tässä sitten se, mikä mielenkiintoisin mielestäni: tutkimuksen mukaan 80% haastatelluista naisista olisi mieluummin ollut lasten kanssa kotona kuin ansiotyössä. Tähän kuitenkin artikkeli huomauttaa, että jos haastatteluun olisi otettu myöskin ns. kutsumusammattien edustajia (lääkärit, taiteilijat ja opettajat) ei taloudellisia syitä olisi heidän piirissään nähty vaikuttimiksi työssäkäynnille.

Nyt kun yhtä enemmän naiset ovat korkeasti koulutettuja ja tuollaisesta 50-luvun näkövinkkelistä ”kutsumusammateissa”, niin varmasti tuo prosenttiluku on kiepsahtanut ympäri niin, että 80% naisista haluaa käydä ansiotyössä ja 20% olla lasten kanssa kotona, mikä on ihan ymmärrettävä kun ottaa huomioon senkin, että nykyään lapsia on enää se yksi tai kaksi per perhe, lapsettomien työikäisten naisten määrä on suuri ja lapset tehdään vasta myöhemmässä vaiheessa, kotityöt eivät enää vaadi naiselta sellaisia ponnisteluja kuin vielä 50-luvulla ja toisaalta, naiset ovat tottuneet olemaan ”oman elämänsä herroja”, myöskin perheellisinä.

Mutta jos 50-luvulla naisilla oli halu hoitaa itse omia lapsiaan, niin miksi 2010-luvulla ei naiset ole enää edes kiinnostuneita siitä, että millaisilla jättilaitoksissa heidän lapsensa viettävät elämästään 45 tuntia per viikko?

Lapsiköyhemmissä kunnissa, kuten täällä Lieksassa, on tilannetta ratkottu niin, että päiväkotien korvaamaan haetaan perhepäivähoitajia, mikä mielestäni on todella hyvä ratkaisu ja itse ajattelen, että varsinkin ns. sosiaalisista syistä päivähoitoon pistettävien lasten kohdalla ihanteellinen ratkaisu olisi saada lapsi perhepäivähoitoon, joka saattaa monelle lapselle olla se lapsuuden ainoa ”kodinomainen” paikka. Vaan harvapa on nykypäivänä halukas hoitamaan vieraita lapsia jollain 1200 € bruttokuukausipalkalla, olkoonkin, ettei perhepäivähoitajalla tarvitse olla koulutusta, mutta verrattuna vastuun ja työn määrään on palkka naurettava. Jostain syystä kyseinen ammattiryhmä ei oikein osaa itselleen parempia palkkoja ajaa, mikä on sääli, sillä heille jos kelle soisi kunnollisen kuukausipalkan.

Suuremmissa kunnissa sitten ollaan lähdetty kehittelemään näitä suuria päivähoitokeskuksia, jotka kyllä hieman minua epäilyttävät. Voidaanko taata, että jokainen lapsi saa sellaisessa paikassa niin paljon huomiota osakseen, mitä alle kouluikäinen lapsi tarvitsee? Saako lapsi sellaisissa laitoksissa olla oma itsensä, vai pistetäänkö heti jokainen hieman vilkkaampi, ujompi, syrjäytyvämpi tai vaikka äänekkäämpi lapsi ”erityislapsikastiin”? Jos joku muksu ei tykkää leikkihetkenä leikkiä nukeilla toisten kanssa, vaan hän haluaisi liimailla paperinpalasista taideteoksen, niin kuinka tilanne hoidetaan? Mennään kai joko enemmistön mukaan tai sitten kuukausipalaverissa kyhätyn päiväaikataulun?

Koska nykyään lähes poikkeuksetta jokainen alle kouluikäinen lapsi on ainakin jossain vaiheessa päivähoidossa, niin olen miettinyt sitä, voisiko joustavuutta lisätä. Ensinnäkin, tulisiko työttömien vanhempien päivähoito rajata tiettyyn tuntimäärään viikossa? Tai jos sosiaalisista syistä päivähoitoa kaipaaville lapsille tarjottaisiin ensisijaisena jotain perhehoitomahdollisuutta niin, että sinne tulisikin koko perhe hoitoon. Vanhemmat tai vanhempi huolehtisi ammattilaisten ohjauksessa omasta lapsestaan, askarreltaisiin, tehtäisiin yhdessä ruokaa, ulkoiltaisiin jne., niin, että se äiti tai isä joutuisi kuitenkin huolehtimaan siitä omasta lapsestaan, mutta voisi tarvittaessa kuitenkin käydä hoitamassa omia asioitaankin välillä. Tämä vähentäisi osaltaan päivähoitopaikkojen tarvetta, kun ne työttömät vanhemmat, joiden lapset ovat päivähoidossa osallistuisivat kuitenkin itse lapsensa hoitoon. Tässä olisi myöskin se lastensuojelullinen näkökulma, että kun monilla vanhemmilla on ihan sellaiset normaalin arkiset lastenhoitoasiat hakusessa, niin heidän olisi sitten ne opeteltava valvovan katseen alla, mikä osaltaan vapauttaisi ylityöllistettyjä lastensuojeluviranomaisia ja heidän resurssejaan akuutteja kriisejä hoitamaan. Perhehoitoonhan olisi helppo ”pakottaa” pistämällä se esim. toimeentulotuen tai työttömyyspäivärahan saannin ehdoksi.

Mielestäni lapsille tulisi kuitenkin tarjota suurten laitospäivähoitopaikkojen, vaikka ne olisivat kuinka viihtyisiä ja leikkipaikat tuliteriä, sijaan enemmän kodinomaisuutta ja pienyhteisöllisyyttä. Niin monet lapset elävät nykyään todella hektistä elämää, ja heille olisi suotava myöskin mahdollisuus rauhaan ja turvallisilta aikuisilta tulevaan huomioon. Tästä syystä mielestäni perhepäivähoitajien palkkausta olisi kohennettava ja heidän työtään alettava arvostaa, jotta jatkossakin riittäisi lapsille suurpäiväkotien lisäksi myöskin omissa kodeissaan hoitoa tarjoavia ihmisiä.

Hauskaa viikonloppua,
Helena

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Aku Ankka

Voi, ei se koske kaikkia. Kautta maan ruotsinkieliset lapset käyvät pienissä päiväkodeissa, joista siirtyvät pieniin, kodinomaisiin kouluihin, joissa ei ole yhtään maahanmuuttajalastakaan häiriköimässä. Eikö olekin tasa-arvoista?

Silurus (nimimerkki)

Tämä pienyhteisöllisyys tapahtuu parhaiten perheissä. Lapset takaisin perheisiin, kiitos.

Totuus on se, että kaikki työ ei ole samanarvoista, kaikki työ ei ole yhtä vaativaa. Verotuksen takia insinööri (jonka kk-palkka on 3600 e) ei edes kykene palkkaamaan 1200 e:n perhepäivähoitajaa. Omat verot 1300 ja sitten vielä hoitajan 300 euron sosiaalikulut päälle. Tai sanotaan, että juuri ja juuri kykenee -- hoitajan palkkauksen jälkeen jää käteen vielä 800 euroa vuokraan. Verotus on tehnyt näistä kahdesta henkilöstä, joiden brutto"tuottavuuden" tai ainakin palkkojen ero on kolminkertainen taloudellisesti "tasa-arvoiset". Kumpikaan ei kykene palkkaamaan toista. Insinöörillä on valtava kiusaus laittaa lapsensa kunnalliseen tarhaan (ja vaatia kunnallisia palveluja), koska edes näin suurituloinen ei joutune maksamaan täyttä 800 euron hintaa. Sitten päälle tulee työttömyysturva ja sosiaaliturva, jonka ansiosta työttömät saavat vähintään 400 euroa kuussa käteen ja usein monet vielä saman verran vuokranmaksuun. Tämän ansiosta emme edes tiedä, voisiko päivähoidon todellinen markkinahinta olla 400 tai 500 kuussa; emmekä edes tiedä, voisiko muuallakin kuin Lieksassa kyetä vuokraamaan kaksiota 150 eurolla.

intrigööri (nimimerkki)

Perhepäivähoitajan palkka ei lankea yhden perheen maksettavaksi, vaan hän hoitaa omassa kodissaan muutamia lapsia eri perheistä, jolloin kustannus per lapsi ei taida paljon poiketa ison päiväkodin hinnoista.
Asiaahan Helena kirjoitti. Tuli vain mieleen, että nuorten ongelmaperheiden touhuja ohjaamaan olisi hyvä saada topakoita vieraita tätejä tai setiäkin, vaikka vain muutamiksi tunneiksi joinakin päivinä viikossa. Ei siinäkään auttajilta pitäisi vaatia mitään vuosikausien koulutusta, vaan kokemusta ja luontaista osaamista.
Täteinä tai setinä voisivat toimia mm. varttuneemmat työttömät, joiden on vaikea saada työtä avoimilta "markkinoilta". Menisi kai siinä topakka mummo- ja pappaikäinenkin, semmoisissa hommeleissa, eläkeikää voitaisiin samalla hiissata ylöspäin? Maailma pelastuisi, ainakin hiukkasen.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#1.
Tuo on varmasti totta. Ja kyllähän kohta esimerkiksi lieksalaislapset ovat siitä erityisessä asemassa, että täällä lapset ovat myöskin pienissä päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa.

#2.
Perhepäivähoitajahan siis saa tuon 1200 euroa palkkaa, jos hänellä on hoidettavana 4 lasta täysipäiväsesti, eli jotain 300 euroa per lapsi. Vaikka otettaisiin huomioon kaikki muut kulut, niin kyllähän se varmasti on yhteiskunnalle edullisempi vaihtoehto kuin päiväkotihoito, joka joidenkin tietojen mukaan maksaa alle 3-vuotiaasta lapsesta jopa 1000 euroa/kk.

Jos lapsi on päivähoidossa kunnallisella perhepäivähoitajalla, niin sehän ei maksa vanhemmalle yhtään sen enempää kuin tavallisessa päiväkotihoitokaan. Samoilla maksutaulukoillahan se menee. Yksityiset päivähoitajat ovat sitten asia erikseen.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#3.
Erittäin hyvä ehdotus sinulta! Nytkin on vielä työttöminä sellaisia lähellä eläkeikää olevia entisiä suurperheen emäntiä, joilla sitä sellaista ihan normaalia arkijärkeä ja topakkuutta tosiaan löytyy. Minulla on sellainen käsitys, että monissa nuorissa perheissä on ihan hakusessa sellaisetkin asiat kuin normaali päivärytmi, säännöllisyys päiväunien tai ruokailujen suhteen jne. eikä osata tai viitsitä normaalia ja edullista kotiruokaa tehdä. Jos sen sijaan, että näiden perheiden lapset laitetaan päivähoitoon ja vanhemmat ovat kotona tai jollain täysin turhalla "löydä osaamisesi"-kurssilla, perheitä laitettaisiin yhdessä päivähoitoon opettelemaan normaalia arkea ja tekemään sieniretkiä ja lukemaan kirjoja omille lapsille, olisi melko varmasti heijastusvaikutukset lastensuojelutyön menoihin ainakin jonkinlaiset, puhumattakaan siitä, miten se saattaisi vaikuttaa lasten tulevaisuuteen.

Dari-anne Suomalainen

Suuret laitospäivähoitopaikat.

Suuret yksiköt ovat kuin tehostettua ihmistuotantoa, kustannuksia säästävää tehotaloutta, taloudellista kasvua ja hyvinvointia, lisää uusia työntekijöitä.

Malli on varmaan otettu kananmunantuotannosta häkkikanaloineen, muita esimerkkejä voisi olla kettutarhaus, suursikalat ja maidontuotanto.

Tätä voidaan sanoa massankasvatukseksi.

Kulutuksen supistamiseksi tehostetun ihmistuotannon osalta, voitaisiin lisätä paikoillaan pysyminen ( häkkiratkaisu) ja ulkonaliikkumiskielto, säästyy energiaa mikä taas näkyy tuotantoihmisten elinkustannuksiin tarvittavissa resurseissa ja lisäksi säästöä tulisi myös palkkamenoissa, koska turhaa työtä karsitaan ja voidaan keskittyä olennaiseen.

Silurus (nimimerkki)

#4: Nyt sitten kysymys on, miten tuo perhepäivähoitajan palkkaus voitaisiin toteuttaa *ilman* kuntaa ja minun vastentahtoista tukeani. Ilman päivähoidon ylimääräisiä kuluja ja muita veroja ja jopa ilman lapsilisiä yksilapsisilla yh:llakin olisi varaa tuo 300 maksaa mukulastaan...

ville (nimimerkki)

#1 ja lähde sinulla on varmaakin antaa ? kun puhut ikään kuin tietäisit jostain jotain =)

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#6.
Vähän samanlaiset ajatukset. Kun miettii, että tulevaisuudessa yhä enemmän naisia pitäisi saada töihin hoitoalalle ja kuitenkin ikärakenteen vääristyessä verotulot vähentyvät, niin missä vaiheessa päivähoidolle käy kuten vanhustenhoidollekin, eli pienemmällä rahalla täytyy saada enemmän. Tehokkuus tulee yhä enemmän näkymään päivähoidossakin ja kuinka se sitten vaikuttaa esim. siihen, kun nykyään jo tuntuu, että jokainen vähän vilkkaampi lapsi "diagnosoidaan" adhd-tapaukseksi ja lapsi sitten lääkitsemällä tehdään "normaaliksi" eli helppohoitoiseksi.

Koska nykyään siis naisia tarvitaan työelämässä, niin mielestäni olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että työelämässä olevien naisten lapset saisivat mahdollisuuden elää rauhallisen lapsuuden. Tällä säästötoimella, joka vie lapset suuriin laitoshoitoihin, ei varmasti ainakaan tuota asiaa edistetä. Toisaalta kun miettin sitten niitä perheitä, joissa vanhemat ovat työttöminä, lapset päivät päivähoidossa ja vieläpä viettävät viikonloppuja tukiperheissä, niin tulee mieleen, olisiko näitä asioita mahdollista lähteä ratkaisemaan muuta kuin päivähoidon ja tukiperhetoiminnan kautta?

Jukka-Pekka Vasara

Päiväkodit ovat ideologinen valinta, ei niillä mitään kustannussäästöjä saada aikaiseksi mutta tarjoavathan nekin hieman hallintovirkoja puolueiden kk palkatuille äänestäjille. Lisäksi suomalaislapsiin saadaan tartutettua hepatiitteja ja muita exoottisia sairauksia sekä tietenkin monikulttuurischeisseä. Huolekasnaamainen päiväkotia johtava jakkupukukalkkuna (kok) voi vääntää perheneuvolan vastineidensa (sdp,vas) kanssa olemattomista ongelmista jne. Tähän ei ole mahdollisuuksia perhepäivähoidossa koska hoitajan aika menee pukemisessa, lasten valvomisessa ja ruoanlaitossa.

njuu (nimimerkki)

Siis ei kai perheen lastenhoitomaksut ole ollenkaan toistaan poikkeavia jos hoitopaikka on kunnallinen, hoidettiin lapsi sitten jossakin perheessä taikka missätahansa hoitopaikassa. Maksuille on omat taksansa, joihin vaikuttavia tekijöitä on vanhempien tulot ja lasten lukumäärä siten että jos hoidossaolevia lapsia on esim kolme, maksu/lapsi ei ole yhtä suuri kuin jos hoidossa olevia lapsia on vain yksi (maksut voi vaihdella kuntakohtaisesti mutta kunnan sisällä ei). Yksittäisten, siis ei-kunnallisten hoitajien palkkaaminen on eri juttu ja varmastikin kalliimpaa mutta on muistettava että tällöin perheellä on oikeus kotihoidon tukeen, jota ei saa mikäli perhe käyttää kunnallista päivähoitoa. Toisaalta tätä korvausta ei saa siinäkään tapauksessa että lapsista nuorin on jo täyttänyt kolme vuotta.

Kuntien/kaupunkien lakisääteinen velvoite on tarjota lapsille päivähoitopaikka. Tämä on hyvä laki, mutta velvoite loppuukin tuohon. Hoitopaikka saattaa löytyä paikasta jossa hoidettavia lapsia on paljon, jota blogikirjoitus kritisoi pienemmän hoitopaikan vaihtoehtona. Tämän lisäksi, hoitopaikka voi sijaita aika kaukana, vaikkapa 20-30 km päässä perheen kotoa, joka on suuremmissa kaupungeissa arkipäivää ja johtuu kaupunkien tarpeista etsiä taloudellisesti edullisia rakaisuja.

Olen samaa mieltä Helenan kanssa siitä että pieni, kodinomainen paikka olisi hoitolapselle paras. Kuitenkin olen myöskin sitä mieltä että samantyylinen asia liittyy myös peruskoulu-opetukseen siten että oppimistulokset ja kouluviihtyvyys olisivat parempia jos perusopetusryhmän koko olisi vaikkapa 15 oppilasta eikä olisi 30 oppilasta. Mutta, nämä paremmat ratkaisut maksaa rahaa ja siksi on tyytyminen huonompiin ratkaisuihin. Ja koska huonoja ja kalliita ratkaisuja tehdään esim energiapolitiikassa (kaikki muu lisärakentaminen on kallista paitsi ydinvoima) meidän on tyydyttävä huonoihin ratkaisuihin myös muualla. Välttämättä asioita ei voi vetää nippuun kuten itse sen tuossa kärjistin, mutta uskon olevan niin että eniten pelimerkkejä on parhaiten saatavissa energiapolitiikasta, jos ratkaisut ovat fiksuja käyttöön jää rahaa jolla voidaan tehdä myös muuta hyvää.

Onevote (nimimerkki)

Puhut asiaa Helena.

Pikku lisäys perhepäivähoitajan tuloihin. Hän kait saa "työpaikassaan" ilmaisen ruoan sekä jotain pientä jonka isäntäperhe joutuu maksamaan. Tullee satasen verran verovapaata kuukaudessa.

http://twitter.com/EDUSKUNTAVAALIT (nimimerkki)

Jokainen lapsi jolla on toinen vanhempi kotona, ei tarvitse verorahoilla tuettua päivähoitoa. Järjetöntä verorahojen tuhlausta antaa verohyötyä vanhemmille, jotka voisivat hoitaa omaa lastaan ilmaiseksi kotona.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

#7.
Niin no, mehän emme voi itse valita mihin verovarojamme käytetään. Jonkun mielestä työttömille ei pidä maksaa mitään, jonkun mielestä maahanmuuttoon ei tulisi haaskata rahoja ja joku ei halua tukea sitä, että jollain toisella on lapsia.

#11.
Joskus juttelin muutaman tutun kanssa, joista oli tosi eksoottista se, että minä elin lapsuuteni maalla kodissa, jossa molemmat vanhemmat olivat aina kotona (maanviljelijöitä) ja kävin koulua 20 oppilaan kyläkoulussa. He itse olivat ison kaupungin duunariperheistä ja sitä elämää, jota minä lapsena elin, he olivat nähneet vain jostai Suomisen perhe -elokuvista.
Nykyään paljon puhutaan siitä, että kuinka pienissä kouluissa lapset eivät opi sosiaalisia taitoja tai yhteisöllisyyttä, mutta paskan marjat, sanon minä. Ihan tavallisia ihmisiä on tullut minunkin ala-asteeltani eikä heidän keskuudessaan sosiaalisesti rajoittuneiden prosentuaalinen määrä ole muuta väestöä suurempi :D

#13.
Olen pitkälti samaa mieltä. Toisaalta monissa perheissä lapselle on "pelastus" saada viettää normaalia elämää edes päivähoidossa. Mutta mielestäni tuohon olisi ratkaisu juuri kehittelemässäni "perhehoidossa".

njuu (nimimerkki)

"Nykyään paljon puhutaan siitä, että kuinka pienissä kouluissa lapset eivät opi sosiaalisia taitoja tai yhteisöllisyyttä"

Toi kuullostaa keksityltä tekosyyltä jonka perusteella idyllisten kyläkoulujen lakkauttaminen olisi oikeutettua. ;)

Toimituksen poiminnat