Setäihmismotoristit
Eipä minulla tässä mittään sanottavaa oikein ole. Pari päivää tuolla oltiin LuontoÄidin helmoissa (siis kesämökillä, jossa on porealtaista lähtien pelit ja vehkeet. Tosi upea paikka, suosittelen) roikkumassa ja kuikan laulua kuulemassa (ei kuulunut. Tyhmä kuikka), aurinkoa tuli palvottua (sain aurinkoihottaman) ja oluttakin vähän saatettiin maistaa. Mukavaa oli, kiitos Muariziooo ja Suara.
Mutta sitten itse asiaan (jota ei juurikaan ole). Oletteko koskaan ajatelleet niitä motoristeja, jotka hankkivat sen moottoripyörän joskus tyyliin 50-vuotiaina? Lähinnä tarkoitan siis miehiä, jotka ovat eläneet hyvin säntillistä elämää, tehneet töitä ikänsä, yleensä jossain tylsässä toimistossa, ja heillä on aina kytenyt jossain syvällä sielussa se pieni vapauden kipinä, ajatus jostain kapinallisesta toiminnasta, ja kun sitten keski-ikäisinä he ovat makselleet asuntolainansa pois ja lapsista on päästy eroon ja muuta, niin he toteuttavat unelmansa ja ostavat moottoripyörän. Yleensä he ostavat sellaisen japsipyörän, joka muistuttaa mahdollisimman paljon Harley Davidsonia, jonka hankintaan ei kuitenkaan vaimo anna taloudellisista syistä lupaa. No, niissä japanilaisissahan on tosi hienoja ja olenpa sellaistakin kuullut, että niihin on yritetty se Harrikan äänikin kopioida tosi tarkasti, siis se sellainen brambrambrambram putputputput, mutta Harrikan äänet olisi jollain ihmeellisellä lailla suojattu, jolloin niitä ei saa ihan sellaisenaan kopsata. Aika uskomatonta!
Mutta siis nuo keski-ikäiset sedät hankkivat motskarin, josta ovat aina haaveilleet. Sitten ne ostavat myöskin ajohaalarin, yleensä mustan ja tyköistuvan. Ja kasvattavat parran ja ostavat semmoset James Hetfield -aurinkolasit. Yllättävän usen nämä setäihmiset jopa näyttävät hyviltä niissä mustissa ajohaalareissa, siis katukuvaan on ilmestynyt sellaisia hotdaddyja, vähän jonkinlaisiksi puumanaisten ja MILFien vastapainoksi, mikä on oikein riemastuttava ilmiö. En yhtään valita.
Yksi päivä kuitenkin minua hieman jopa säälitti eräs tuollainen setäihmismotoristi, jonka kyydissä istui taukoamatta jotain päpättävä, reilusti ylipainoinen permanenttitäti. Jotenkin tuli sellainen olo, että ehkä kuitenkin tuo motoristi oli unelmoinut jostain aivan muusta kuin siitä, että ostanpa motskarin ja raahan tuota säkättävää emäntää kyydissä :( Jotenkin sellainen surinasussuilu ei enää sovi sellaisille aikuisemmille rouville. Tai siis heidän tulisi hankkia oma motskari ja ajaa sillä, se on katu-uskottavaa. Motskarin kyydissä istuminen on parikymppiset pimujen hommaa, sellaisten, joilla on korkeakorkoiset saappaat ja tiukat farkut.
Noh, kuten sanoin, eipä minulla mitään asiaa ole. Aurinko sulatti aivoni.
Helena 
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
MILF :DD
komppaa kaimaa.:)
Neil Young 'Welfare Mothers'... make better...
Some Girls
http://www.youtube.com/watch?v=Y78mv4cK1CI
M. Jagger/K. Richards
Some girls give me money, some girls buy me clothes
Some girls give me jewelry, that I never thought I'd own
Some girls give me diamonds, some girls, heart attacks
Some girls I give all my bread to, I don't ever want it back
Some girls give me jewelry, others buy me clothes
Some girls give me children, I never asked them for
So give me all your money, give me all your gold
I'll buy you a house in Baker Street, and give you half of what I own
Some girls take my money, some girls take my clothes
Some girls get the shirt off my back, and leave me with a lethal dose
French girls they want Cartier, Italian girls want cars
American girls want everything in the world you can possibly imagine
English girls they're so prissy, I can't stand them on the telephone
Sometimes I take the receiver off the hook, I don't want them to ever call at all
White girls they're pretty funny, sometimes they drive me mad
Black girls just wanna get fucked all night, I just don't have that much jam
Chinese girls are so gentle, they're really such a tease
You never know quite what they're cookin', inside those silky sleeves
Give me all you money, give me all your gold
I'll buy you a house in Baker Street, and give you half of what I own
Some girls they're so pure, some girls so corrupt
Some girls give me children, I only made love to her once
Give me half your money, give me half your car
Give me half of everything, I'll make you world's biggest star
So gimme all your money, give me all your gold
Let's go back to Zuma beach, I'll give you half of everything I own
Sugar daddy to elder...
Jau !
Tunnen 2 kpl tuollaisia miehiä. Ei heillä partaa ole kummallakaan mutta ovat varsin aikuisella iällä hankkineen moottoripyörän.
Näistä ensimmäinen käy pyörällään kesäisin Lapissa. Ei voi kuulemma ottaa autoa, koska tuolloin rouva epäilisi että miksi pitää ottaa auto, onko niin että vänkärinpaikka on varmasti tyhjä, ettei siinä vain ole joku muu nainen?
Tämä toinen tapaus on sellainen joka käy moottoripyörällä kesäisin Euroopassa rouvansa kanssa. Kuulostaa varsin sopuiselta, jopa romanttiselta, jota se varmasti onkin. Olen kysellyt näiltä tutuiltani että miksette mene autolla, tällöinhän matkan aikana voisi jutella ja matkanteko olisi muutenkin mukavampaa etenkin sateella. En ole saanut kovin selkeää vastausta tähän kysymykseen.
Hmmm... pitäisiköhän sitä ryhtyä kuskailemaan niitä parikymppisiä pimuja, kun kerran vinkkasit.
Millainen status lienee niillä hotdaddeillä kyseisen ikäryhmän piirissä?
Muuten kuikka kyllä yleensä vastaa järveltä, kun sen laulua matkii oikealla nuotilla viheltäen.
Ai se olisi pitänyt viheltää? Mie kun yritin huhuilla silleen "kuuuuik, kuuuuuik", mutta ehkä just siitä syystä ei kuikkia näkynyt. Varmaan luulivat joksikin vesisiaksi.
Ei se prätkäkuume oo pelkästään viiskymppisten setämiesten juttu.
Miulla (yli seitenkymmppinen papparainen) oli viimevuossadan viiskytluvulla 150:nen CeeZetti. Kova rauta ja hulppeet oli menot. Nyt vävypoika hankki sellasen alta tonnisen Susukin. Mieki sain kokeilla sitä. Hitsi mikä huumaava tunne. Emmie nyt siitä vapaudesta niinkään, mutta se nuoruuden tunne, joka oli vuoskymmeniä hukassa... No ehkä mie en sinne prätkäkauppaan sentään... Saan mie vissiin sitä vävypojan Susukia joskus toistekin....? Tässä iässä riittää ku ihan joskus vaan se sellanen tunne valtaa. Enemmästä vois vaikka pumppu pettää.
No just jotain tuollaista syvää tunnelatausta ja sen purkautumista tarkoitin :D Minusta ainakin näyttäisi, että setäihmismotoristien kasvoilla on aina niin onnellinen hymy, että jonnekin tosi syvälle se moottoripyörällä ajeleminen koskettaa, luulisin.
Esko Valtaojakin osti vanhoilla päivillään motskarin. Hänestä en kyllä parhaalla mielikuvituksellanikaan saa luotua kuvaa hotdaddysta.
Pienellä vaivalla ja pulisonkien muotoilulla hänestä saisi sen American Chopper -tyypin näköisen. Onkin tietysti asia erikseen, että kuka sellaisia ukonkörmyjä pitää hotdaddyina.
Eikä se ole aina setä, joka motskarin ostaa. Kun eräälle ystävälleni koitti mainitsemasi hetki elämässä(keski-ikä, liikaa rahaa), hän osti purjeveneen. Lupa tähän heltisi vain sillä ehdolla, että rouva saa ostaa motskarin (onneksi japanilaisen, ettei niin pahasti häiritse naapurustoa). Nyt huristelevat kesänsä omilla tahoillaan. Kumpikaan ei toistaiseksi näytä James Hetfieldiltä.
Joo, parilla vajaat viiskymppisellä kaverillani on HD:t. Toiselle kasvoi HD-parta yhdessä yössä, kun HD oli hankittu, toisella oli jo valmiina. ;)
Lintulan huoltsikalla Karjalan kannaksella oli viikko sitten sellainen megaluokan moottoripyörä, jota kuljetti hoikka blondi venakko, takana istui (yksinhuoltajan?) poika.
Aikamoinen näky.
MB SLK ei sovi vanhemmille herroille eikä naisille, mutta Harley-Davidson soppii, paitsi, että en osta ikinä sellaista, jossa pitää pitää munuaisvyötä kun es 47 malleissa ei ole takana välttämättä jousitusta ja kaksi pyttyinen tärisee ja kun niiden kanssa väsäily on tärkeämpää kuin cruisailu... Ja kauhee meteli uusissakin... Faijalla oli. Jos ostan pyörän sen ostan Keski-Euroopasta. Ei HD tä vaan ihan moderni vesijäähdytteinen. On noita tullut vuokrailtua matkoilla. Ei kuitenkaan HD, vaan joku lowrider, jos sana tähän sopii, max 60 km/h kurvailuun...
Yritin löytää Dr Hook and the Medicine Show - bändin laulun HD eistä, mutta ei löytynyt, joten...
For all the fags and the dikes and others too...
At The Freakers Ball (live)
Miepä oon kerran tippunut humalassa HD:n kyydistä. Suoraan taakse selälleen keikahin. Ei ees tehny kippeetä, kun olin niin kännissä ja alla pehmyttä hiekkatietä.
Enkeli varjeli sinua - toisenlaisiakin tarinoita on moisesta.
Respect:D
Sulla oli hyvä tuuri!
Mä olen pudonnut elämässäni vain Honda Monkeyn kyydistä, en edes uskaltaisi moottoripyörän kyytiin.
Joo, se on sitä ihanaa humalaisen onnea. Olen kaatunut useasti prätkällä. Kerran jalka 16 ta kohtaa murtui, mutta hoidolla ja tosi kovalla treenillä olin kuosissa puolen vuoden kuluttua. Honda 750... Nyt kukkia istuttamaan...
Toinen asia voi olla rahallinen tilanne. Keski-iässä sitä saattaa olla sellainen fiilis, että "mitähä sitä sitten ostais". Minä olen tässä haaveillut motskarista jo monen vuotta, mutta pragmaattinen tuomarinääni takaraivossa sanoo, että hintaansa nähden turha vehe.
Pelkään jonkin verran myös antikliimaksia. Sitä kohtaa kun vääntää kaasukahvasta ja ajattelee: "Vittu miten väsynyttä touhua." sitten koittaa selittää kaikille, että on se kuitenkin ihan jees, vaikka onkin vitun väsynyttä touhua.
:D tuokin tietysti. Mutta voihan sen pyörän sitten myydä pois ja ostaa vaikka uudet juoksulenkkarit tai vaihtaa eukkoa.
Tuo on tuo polkupyöräkin melko kallis vehje kun pitää ostaa uusia osia ja työkaluja että saa ne uudet osat kiinni. Mutta aidosti mielekästä hommaa kyllä kaikin puolin. Ihan oikeasti. Räntäsateella ja pakkasella käy mielessä, ettei ihan terveellä pohjalla ole moinen touhu, mutta jotenkin siinä on sellainen musta huumori sillonkin. Paras sijoitus silti mitä olen ikinä tehnyt.
Minä olen omistanut kolme kakspuolikasta ja koeajellut monenlaista prätkää ja skootteria, niitähän voi kun matkustaa, vuokrata ympäri maailman. Ei Suomessa kannata prätkää ostaa, jos olet huomannut miten vakuutusyhtiöt ovat muuttaneet prätkien vakuutukset tosi kalliiksi + verot ym. Ei kandee mitään isoa hommata, ellei tykkää vaarasta. Ne kun kiihtyvät niin liukkaasti, että lähtee hyökkimään... Matalaviritteinen alle 1000 kuutiota on ihan jees.
Mun moposkootterin vakuutus kustantaa 4x44,26€ vuodessa eli enemmän kuin BMW 320:n vakuutus. Mitä sitten nuo isot...huh!
Norton it (500) oli hienoja, Trumpat ovat ja kyllä ne ykspaikkaset Harrikatkin just menettelisi...
Justiinsa isoa oon katellu, poislukien Super Duke. Triumphin Speed triplet, ne 2005 --> alkaa olla ihan siedettävän hintasia. Tietysti se voisi olla mielenkiintoista jos ostaisi jonkun 600 cc supermoton ja koittaisi ajella sillä talvella myös.
Niin, ja, että mikä vuosimalli ? Ja tsekkaa uuden Harrikan vakuutus, käsittääkseni siitä joutuu pulittamaan vähä enemmän, kun jonkun homoskootterin vakuuttamisesta...
Ai, sorry, käsitin väärin PJ...
Niin, joo, Antille ihan jees, mutta mä muutenkin cruisailen rauhallisesti, se on mukavampaa kuin ajaa, kuten Räyskälässä tuli lennettyä paljon purje-, ja polyteknikkojen ilmailukerhon koneilla, 300 km/h Poliisit prätkillä. Ei käy minulle...
Mutta osta ihmeessä Trumppa, se on classy !
Moottoripyöräilijän vapaus jatkuu tasan sinne mihin bensanjakeluverkosto ulottuu:P
http://ryyti.blogspot.com/2006/07/jkl-hammerfest-j...
http://ryyti.blogspot.com/2008/05/ruija.html
ufffffff!!!!!!!!!!!!!
Hienoja retkiä! (toisaalta, sun pelastus näkyy olleen Visa-kortti)
Visa ja silmälasit että löytää takaisin kotikulmille. Loppumatka menee ulkomuistista;)
Ensi viikolla matka alkaa taas +-2000 km sääskivyöhykkeelle. Ei ole mukaan tulijoita ollut tungokseksi asti. Ihmiset eivät kai matkustele nykyään juurikaan?
Alle 2 litraa löpöä satasella:
http://www.youtube.com/watch?v=YAy8DrojAuQ&NR=1
Hiukka päälle 2 litraa:
Enfield Hatz Diesel Saksasta
(www.motorradmanufaktur.de)
keskikulutus 2.45. Moottori sai n. v. 2003 Euro-2
hyväksynnän.
http://www.dieselbike.net/royalenfield/enfield-die...
Miekin tunsin erään...Hän oli matemaattisesti (ja kielellisesti) superlahjakkaana ns. menestynyt hyvin. En ole koskaan ennen tuntenut sääliä ketään ns. menestynyttä ihmistä kohtaan. Tosin enpä ole aiemmin varsinaisesti kaltaisiaan tuntenutkaan. Jotenkin ymmärsin, että hän oli hyväksikäytetty. Hänen aikansa ja kykynsä olivat ostetut, ja kun hän oli kaikkensa antanut, hän sai mennä. Lopussa oli vain HD ja sitten viina. Yllättävän nopea oli meno.
Ei Helena sattumoisin katsonut televiisiosta muutamia viikkoja sitten elokuvaa nimeltä Wild Hogs? Siinähän on juuri kuvailemasi kaltainen teema.
"Oletteko koskaan ajatelleet niitä motoristeja, jotka hankkivat sen moottoripyörän joskus tyyliin 50-vuotiaina?"
Omista kokemuksistani voin kertoa, että noin 50-vuotiaana oma isäni (enimmäkseen toimistotyötä jo 30 vuotta tehnyt insinööri, eli sopii kuvaukseesi oivasti) vuokrasi työkaveriltaan moottoripyörän käyttöönsä viikonlopuksi ja oli kovasti innoissaan. Seuraavana vuonna teki saman tempun, mutta kokemattomuuttaan kaatui ja loukkasi sekä itseään että pyörää. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahasti. Siihen on toistaiseksi jäänyt pyörän vuokraaminen ainakin toivottavasti.
Minua tuo innostus kieltämättä hieman huolestutti ja moinen lopputulos kävi mielessä, koska ukolla ei kuitenkaan ollut käytännössä lainkaan ajokokemusta. Omien kertomuksiensa mukaan (ihme kun suostui tunnustamaan) hän oli jonkun verran hurjastellutkin. En kyllä sinänsä ihmettele, koska pyörä oli komia ja suorituskykyinen. Itsekin olisin varmasti innostunut, jos olisin voinut. Meidän ikäluokaltahan kun vaaditaan erityinen moottoripyöräkortti kaiketi.
Vexi Salmen sanoin ja Irwinin äänellä : elämä kaunis ja hyvä elää
sille, jolla on tilaa ja aikaa unelmille.
Jos se unelma on moottoripyörä pyörä niin hyvä sitten. Jos joku
muu niin sillekin pitäisi tilaa antaa.
Naapureista ja muista piittaamatta!
Jep,olen ollu motoristi vuodesta -73 ja edelleen homma maistuu.Nykyinen mopo on yllätys yllätys H-D vuosimallia -42.Siis jouseton kakspyttynen metelöitsijä,niinku kirjoitettiin.Ympärivuotinen vakuutus 300 euroo,et sillai.
Minä olen tässä huomannut tuon setäihmismotoristi-ilmiön myös, mutta motoristin silmin. On tullut kaksipyöräisellä liikuttua konevoimalla jo 12-vuotiaasta saakka semoseet 30 vuotta. Mopo, kevari, 500:nen, tonninen ja sitä rataa. Harrastuksena on ollut myös crossi ja enduro ajoa.
Nyt kun käyn kauppa-asioilla nykyisellä alle tonnisella kauppamopolla, niin näitä haalarivaareja on paljon liikkeellä.
Tällaisena 25-30 asteen päivänä ajan itse t-paidassa ja shortseissa. Päässä on avokypärä ja jalassa sandaalit. Tunnen itseni edelleen siihen marginaaliryhmään kuuluvaksi, johon olen motoristina ennenkin kuulunut.
Setäihmismotoristit tai haalarivaarit kun katsovat paheksuen mustien batman-lasiensa takaa tällaista vastuutonta nautiskelijaa.
p.s. Se, että 15-vuotiaat tytöt ajavat kaupungissa mopolla avokypärällä ja kevyellä vaatetuksella on ihan jees, mutta kun saman tekee samoissa oloissa ja samoilla nopeuksilla aikuinen mies moottoripyörällä, niin se on vastuutonta. Missä ajohaalarit suojuksineen tai nahkapuku. Missä huomioliivit.
Aikonnaan kun seukkasin miehen kanssa, jolla oli moottoripyörä, niin eihän tälleen kesäkeleillä siinä kyydissä kummosia rättejä päälle tarvinnut laittaa. Ihanaa oli kun se lämmin tuuli hiveli paljasta ihoa. Silleen tosi tylsiä jotenkin kaikki ajohaalari-ihmiset ;)
Mihin tuota lokerointia tarvitaan? Jos äijä ajaa moottoripyörällä kohti auringonlaskua, niin mitä sitten? Miksi moisesta tapahtumasta olisi ryhdyttävä vetelemään jotain ihme päätelmiä tyyliin "keski-ikäinen kundi (jonka lapset ovat kasvaneet ja jonka vaimo nalkuttaa ja joka edes joskus tahtoo tehdä jotain omilla ehdoillaan) siinä leikkii uudella lelullaan ja blaa blaa blaa"?
No antteeksi kun olen tämmönen :D
Aargh. Tulinks mie taas olleeks keskiäkäinen mies? Sukulaisetkin on ruvenneet murjottamaan yksi toisensa jälkeen, kun ne ottaa miun tekstit niin tosissaan.
Ja siis miullahan EI ole moottoripyörää, joten kalikka ei siinä mielessä kalahtanut.
Kiukkunen vanaha ukko sie oot :D
Nyt pitää kertoa tämä:
Kävin katsomassa vanhaa, siis n. 35 vuotta minua vanhempaa, naisihmistä hoitokodissa. Oleskeluhuoneessa mummojen päät kääntyivät kulkiessani käytävällä. Myöhemmin sukulais-asukkaaltani oli uteliaasti kysytty: kuka se ol se nuor komia mies joka käi siu luonais?
Tarinan opetus (miespuolisille): Valitse seurasi sen mukaan, haluatko olla olla äkäinen äijänkääkkä vai nuori, komea mies.
Fillarointiasiassa puolustan Tuomoa, ehtottomasti! sitäpaitti se on ökologisch, germaanien kielellä.
Aijaa.. ei mullakaan mittään asiaa senkummemmin oo. Aurinko sulatti aivoni kait sitten mullaki. Kun töitä yritän sisällä paiskia, uskottavasti ulkona on helevetin kova helle kun ikkunasta kattoo. Sisällä on viileetä kun ilimalämpö-, siis nyt ilimastointi pumppu lykkää just niin viileetä kämpän täyteen ku haluaa. Istuinkin tuossa äsken tunnin verran päältä ajettavan ruohonleikkuu traktorin pukilla ja parturoin masokistisen ihanasti hiki hatussa tuota helevetin pihan vihreetä asfalttia.
Sitten vaan sisälle kuumuuvesta, jota vois verrata puolenkymmenen lehmän kantturan pläsin eessä huottamiseen ja märällä kielellään naamaani nuoleskelluun. Tuntu ihan munaskuissa asti, kun astuin kynnyksen yli ja luonnoton viileys veti naatinnolliseen virneeseen ja eikun hetkeks sohvalle selälleen nauttimaan niistä harvoista asioista, joita tällanen valakoihonen, lihhaa syövä heteromiäs housut jallaas voi naattia.
Nojoo, viilenevää iltaa vaan oottamaan, että pääsis prätkän selekään lissää viilentelemään. Oon varmalla poikkeava ikääntyvä, kohta 7kymppineen motoristi, kun senkummemmin prätkän merkillä ei oo väliä. Pääasia on, että on. No tällä kertoo saksalainen insinööritieteen ja taiteen mestariluomus, jolla lähtee hilsekkin päästä kun kahavaa luijjaa kääntää, vaikkolis kypäräki pääsä. Kylläkait sillä keveesti keulimaanki pystyis, mutta minusta se on kakaroitten hommaa.
Notta ei mulla mittää asiaa.. mutta kun... no olokoon.
" miehiä, jotka ovat eläneet hyvin säntillistä elämää, tehneet töitä ikänsä, yleensä jossain tylsässä toimistossa, ja heillä on aina kytenyt jossain syvällä sielussa se pieni vapauden kipinä, ajatus jostain kapinallisesta toiminnasta, ja kun sitten keski-ikäisinä he ovat makselleet asuntolainansa pois ja lapsista on päästy eroon ja muuta, niin he toteuttavat unelmansa ja ostavat moottoripyörän."
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! ;)
"hotdaddy"
Lol! :D
Silleen suht' railakkaasti nuoruuteensa viettäneenä ja elämän arkirealiteettien edessä pakkonössöytyneenä kytee aina takaraivossa potentiaalia pieniin irtiottoihin.
Keski-ikään on matkaa, joten prätkää ei vielä kärsi hommata.
Sen sijaan jos kaivaisi passin esille ja heittäisi rinkan selkään..
Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia itselleen onnellinen nuoruus.
Olen kovasti koittanut hokea tuota itselleni, kun olen sotkenut polkupyörällä vallan vimmatusti, ja koittanut saada kiinni jotakin haalareihin pukeutunutta setäihmismotoristia.
Juukeli kun ne on liika nopeita mun fillarilleni:(
Olen kuullut sellaisen selityksen moottoripyörävimmaan, että miehen täyttäessä viisikymmentä vuotta hänellä on kaksi mahdollisuutta. Joko ostaa moottoripyörän tai ryhtyy homoksi.
Miksi pitäisi aina mennä äärimmäisyyksiin?
Eikö skootteri ja biseksuaali olisi sopiva kompromissi?
Silloinko tulee mitta täyteen niin autojen kuin naisien suhteen? Heh, mitäs moottoripyöreilevät homomiehet mahtaa tehdä kun ne täyttää 50-vuotta?
Mä koin 4-kympin kriisin. Ostin 1000cc Ducatin. Makkara-asua en ostanyt kun oli tal talvikin.
5-kympin kriisissä ostan lentokoneen.
6-kympin kriisissä lähden kanarialle
7- 8-9 kriiseisrä ei oo niin väliäkään.;)
Hyvä kirjoitus Helena!
Oon itse aloittanut mopokuviot vuosien tauon jälkeen just vastaavasti kuin kuvailit. Aloitin uudelleen vähän yli 40 v iässä, kun pakolliset perhekuviot ja talon rakentamiset jälleen salli. Niiden vuosien aikana aina, kun jossain kuului mopon ääni pää kääntyi - kyllä mäkin vielä joskus.
Mä muistan lapsuudesta täysin kirkkaina muistikuvina joka ikisen kaverin mopon ja prätkän jolla oon joskus ajanut. Moni muiden mielestä oleellisempi tai tärkeämpi asia on häipynyt aivojen sopukoista kaasuna taivaalle.
Oleellisena osana mun mopohommia on rakentelu. Joka talvi mopo on nippeleinä. Klisee, mutta silti - erittäin terapeuttista. Yle Puhe päällä nyrkit rasvassa.
Kannattaa katsoa leffa "Maailman nopein intiaani, World fastest Indian" tms. Siinä kerrotaan Burt Munrosta, joka oli lausunut jotenkin näin: "You live more in five minutes on a bike like this than some people live in a lifetime." Leffassa on aika hyvin kuvattu mistä koko hommassa on kyse. Hyvän tuulen leffa - todella loistava.
Mua sieppaa ne tyypit, jotka ostaa prätkän ja samalla luulee saaneensa kaupan päälle uuden egon. Patsastelija täi pönöttäjä tai miten sen kuvais.
Kun mopo on tollainen vanhahko papatin, saa aika usein tankatessa niskapokaa ja juttuseuraa. Surullisimpana avautumisena mä muistan +70 v papan, joka tiesi asiantuntevasti mun moposta aika paljon. Loppulauseessa se sanoi (tais ihan vähän ääni väristäkin): "kyllä mäkin olisin aina prätkää halunnut, mutta muija piti päänsä". Ei todellakaan jäänyt hyvä mieli, kun siitä lähdin.
Sit on nää pikkuihmiset. Nuppi kääntyy rattaissa, etusormi osoittaa yläviistoon ja huulilta voi lukea "mopo!". Kerran hämäläisellä kylätiellä mutkan takaa oikeata reunaa tuli vastaan Plaston potkumopoa ohjastanut 2-3 v. nuorimies. Täysin pokkana se nosti handun pystyyn ja mä vastasin samalla lailla. Sielunveljet kohtas.
Minulla on reilu 3 vuotias tytär, joka on aivan hulluna kaikkiin traktoreihin, rekka-autoihin ja kaivureihin, mutta moottoripyörät... niitä hän suorastaan rakastaa ja jumaloi :D Aina sellaisen nähdessään hän huokaa ihailevasti "mopooooooooo" :D
Pienenä asustin kasarmialueella, jonka ohitse kulki linja-autoreitti. Kuulema opin aikataulut hyvin ja usein olin tekemässä kunniaa kuskille ja linjurille kadun varrella.
Se sama kuski muisti minut vuosienkin päästä ja asialle naurettiin.
Meidän pienen kyläkoulumme ohi kulki rautatie. Istuttiin aina siellä penkalla vilkuttamassa veturinkuljettajalle, joka monesti soitti sitä pilliä meille ja vilkutteli ikkunasta.
Sattui 90-luvulla. Tehtävänäni oli parkkipaikalla lumenkorjuu kauhakuormaajalla. Monena päivänä eräs pikkupoika 6-7v. ilmestyi katselemaan touhujani. Kerran sitten kysäisin haluaisko kokeilla miltä tää homma tuntuu? Arvaa kaks kertaa pojan ilmettä. Mie nostin hänet hyttiin. Poika istu sylissäni ja yhdessä me sitten "veivattiin". Helppoahan se oli, kun oli nykyaikainen vehje. Yks sauva, jolla toimintaa ohjattiin ratin lisäksi. Ilmeistä päätellen pojalle jäi mieleen ikuinen muisto.
No tietty, pienet neidot on myös kiinnostuneita. Mulla tuli myös sun tyttäres ikäinen neito mopon viereen, kun otin tsubuu päästä. "Saaks tolla latsastaa?" Kuului kirkkaalla äänellä kysymys tai se tais olla käsky. "Tottakai!", vastasin ja nostin neidin mopon päälle äitinsä seuratessa hymyillen vierestä.
Motukalla ajeleminen on kivaa, juu. Minäkin ajelin silloin joskus parikymppisenä suurinpiirtein yhden kesän, kunnes rahat loppuivat. Ja olen ollut puikoissa muutaman kerran sen jälkeen. Onhan se hauskaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin omaa pyörää ostaa.
Minä kun jätän nuo kriisit muille. En minä semmoisia viitsi.
"ajeleminen on kivaa, juu" Kivuus hiukan haalistuu kun ajelee töihin ja
takaisin ympärivuotisesti. Suomessa.
Nyt eläkkeellä olisi hyväksyttyä (HE) ajella jollain 2+2 -paikkaisella
puumajahtiin sopivalla rättikattoisella.
En minä semmoisia viitsi.
Minulla oli Jawa 250 kesällä 1972.
Vai niin.
Tulihan noita testattua kelissä jos toisessa:
Tähti 125 - Ifa - Ural - useita Jawoja ja Zettejä. 2xNSU - Dukati -
BSA - ESO - Kromosomijawa, mainio metsässä.
Sunbeam - useampi Trumppa mm. Bonneville. Suzuki Intruder viimeksi.
Harrikan hylkäsin parin päivän jälkeen.
Olisi mukava olla kesällä 2011 myös?
Asiattoman hyvä juttu!
Kirjoita kommentti
Kommentoi 78 kommenttia