Jatkosota alkoi ja myöhemmin se loppui
-
Kuvia ukkini valokuva-albumista
Niin se jatkosota sitten alkoi 70 vuotta sitten. Meistä monen isät ja ukit ja isoukit kutsuttiin yleisiin harjoituksiin jo 17.6, pojat varustettiin ja tyrkättiin talvisodan jälkeiselle rajalle odottamaan hyökkäyskäskyä. Suuri osa miehistä varustautui pakkoluovutettujen alueiden rajalle, osa vanhemmille raja-alueille, jonkinlainen takaisinmaksun henki oli varmasti hyvin voimakas ja kansa oli voimissaan, olihan tukenamme yksi aikansa merkittävistä sotilaallisista voimista, Saksan armeija.
Suomea oli pommitettu jo pari päivää ennen Suomen hyökkäystä Neuvostoliittoon. Mannerheim antoi päiväkäskynsä: ”Aseveljet! - Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran – nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.” ja hieman myöhemmin hän antoi niin kutsutun miekantuppipäiväkäskynsä: ”Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi laittamaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat”.
Mahtipontista, ihanan ideologista ja loistavaa, mutta mitä tämän suursuomalaisen jatkosotamme taustalla oikeastaan oli?
Talvisota oli päättynyt katkeraan rauhaan. Täällä meidän suunnalla talvisodassa palvellut kirjailija Onni Palaste on kuvannut tunnelmia erittäin revanssihenkisiksi. Olenkin monesti ihmetellyt sitä, kuinka vähän puhutaan esimerkiksi Pielisjärvi-Kuhmon suunnalta jatkosotaan lähteneistä joukoista (14. Divisioona), jotka ylittivät suoraan vanhan rajan. Siis tosi paljon tuodaan esiin niiden miesten tuntoja, jotka eivät halunneet ylittää luovutetun Karjalan alueen takaisinvaltauksen jälkeen vanhaa rajaa, mutta koskaan ei missään puhuta siitä, että näillä suunnilla ukkelit lähtivät sen vanhan rajan yli heti jatkosodan ekana päivänä. Ja taisivatpa jo hyvissä ajoin ennen sitäkin käydä rajan takana tilanteeseen tutustumassa.
Jatkosodan historia on kaiken kaikkiaan aivan älyttömän mielenkiintoinen niin poliittiselta kantilta kuin sitten ihan tavallisten ihmistenkin tai sotilaalliselta näkökulmalta katseltuna. Jatkosodan veteraaneja ja nuo ajat eläneitä ihmisiä on vielä elossa ja heillä on varmasti tosi mielenkiintoisia muistoja kyseisistä ajoista. Mummoni muistelee lähinnä sitä, kuinka innoissaan lähdettiin sotaan, koska ”herrat lupasivat sen olevan nopeasti ohi”, mutta kuinka sitten kävikään. Mummoltani kaatui pikkuveli, Alvar, 19-vuotiaana. Alvar käveli omien miinaan eikä ehtinyt osallistua yhteenkään taisteluun, tuolloin elettiin asemasodan aikaa. Isoukkini kaatui Petroskoin lähellä syksyllä 1941. Tauno-ukkini haavoittui jatkosodan lopussa jalkaan.
Jatkosota oli toisaalta hyvin traaginen ja sen voisi nähdä täysin turhanakin sotana. Toisaalta minä uskon, että nimenomaan jatkosota oli se, joka sai Stalinin tajuamaan, ettei suomalaisia kannattanut yrittää alistaa neuvostovallan alle. Viimeistään jatkosodan lopun asekätkennät olivat minun mielestäni osoitus siitä, että suomalaiset olisivat olleet aivan liian sitkeä lihanpala Stalinille.
Jatkosota oli paljon enemmän kuin taisteluja. Siihen liittyi pienten ihmisten pieniä tarinoita. Sotalapsia, partisaani-iskujen uhreja, keskitysleirejä, natseja, pitkästyneitä sotilaita, kesän 1944 järkyttävät taistelut ja se fakta, että Suomen johto otti lopulta sellaisen henkilökohtaisen vastuun kantaakseen, että minä todella epäilen sitä, olisiko nykypoliitikoistamme vastaavaan.
Oliko sotaan lähteminen kesällä 1941 järkevää? Minä itse uskon, että oli. Suomen olisi muussa tapauksessa miehittänyt joko saksalaiset tai sitten venäläiset. Suomen oli järkevää liittoutua saksalaisten kanssa, itse asiassa se taisi olla ainoa fiksu mahdollisuus. Suomalaiset olivat melko hyvin varusteltuja jatkosotaan lähtiessä ja talvisodan kokemusten perusteella suomalaiset tunsivat vihollisen. Jos Saksa ei olisi tyrinyt, olisi Suomella ollut aivan loistavat mahdollisuudet neuvotella menetetyt alueet ja vähän ekstraakin takaisin.
Suomalaiset häpeilevät jatkosotaa jossain määrin, sillä kävimmehän sotaa natsien rinnalla. Itse kuitenkin toivoisin, että nyt, 70-vuotta myöhemmin, pääsisimme siitä jo yli ja alkaisimme puhua kaikista niistä jännistä jutuista, joita jatkosotaan liittyy. Miksi saksalaiset upseerit majailivat Lieksassa? Tekikö pahamaineinen natsilääkäri Aribert Heim ihmiskokeita toimiessaan Oulun SS -sairaalassa? Viriteltiinkö jatkosodan lopussa päämajassa jonkinlaista horisevan ja vanhan Mannerheimin vastaista salaliittoa? Luovuttiinko Viipurista tahallaan?
Tänään minä ajattelen suurella lämmöllä ja kunnioituksella idoliani, Aksel Airoa, joka oli ihan saatanan fiksu äijä.
Helena
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Miten paljon tapahtuukin, siitä ymmärrämme vain hiukkasen. Hituselle toivoa Karjalaan!
Joitakin vastaväitteitä:
Miksi Itä-Karjala olisi pitänyt jättää vapauttamatta? Vuonna 1920 se oli 60-prosenttisesti karjalainen, sodan alussa ehkä 23-prosenttisesti, nyt 10-prosenttisesti. Miksi kansanmurha on parempi kuin itsenäinen ja Neuvostoliitosta irtautunut karjalais-suomalainen SNT? Olihan se oli jatkosodan alussa irtautunut Venäjästä.
Jatkosota EI ollut suursuomalainen. Se oli sota, jolla oli päämääriä. Vapauttaa Suomen alueet ja liittää ne takaisin Suomeen. Toisaalta auttaa itäkarjalaisia, jotka olivat jo kansanmurhan uhreja. Itse asiassa Stalin tarjosi Suomelle laajoja alueita Itä-Karjalasta, ja Suomi kieltäytyi. Ei Suomi, valtiona, halunnut koskaan Itä-Karjalaa. Tietyt aktivistit halusivat, ja toisaalta tunnustettiin Itä-Karjalan oikeus vapauteen ja itsenäisyyteen. Onhan se oikeus edelleenkin, siinä missä Baskimaalla, Korsikalla ja vaikkapa Skotlannilla. KAIKILLA on oikeus itsenäistyyeen.
"näillä suunnilla ukkelit lähtivät sen vanhan rajan yli heti jatkosodan ekana päivänä"
Mikähän päivämäärä, ja mikä tapahtuma?
"Suomen oli järkevää liittoutua saksalaisten kanssa, itse asiassa se taisi olla ainoa fiksu mahdollisuus."
Suomi ei liittoutunut saksalaisten kanssa. Jatkosodan alussa NL oli itse asiassa vielä jonkinlaisessa liitossa Saksan kanssa: sillä oli selkeät, allekirjoitetut SOPIMUKSET. Suomella ei tuollaisia sopimuksia ollut.
"Suomalaiset häpeilevät jatkosotaa jossain määrin, sillä kävimmehän sotaa natsien rinnalla."
Häpeävätkö Suomen juutalaiset jatkosotaa? Ei siinä mitään hävettävää ole, ja kyllä SUOMEN sotatoimet olivat aika lailla Suomen sotatoimia. Lapissa natsit kylläkin hääräsivät omia taistelujaan, mutta on tärkeää erottaa kaksi aivan eri valtiota, järjestelmää ja tavoitetta: Suomi ei ole Saksa, Saksa ei ole Suomi.
Suomen alueella oli saksalaisia sotilaita, neuvostopartisaaneja, vakoilijoita, neuvosto-sotavankeja ja kaikenlaista muuta porukkaa, kuten kaikissa sodissa, kaikkialla.
"Mikähän päivämäärä, ja mikä tapahtuma?"
Anteeksi, eivät ekana päivänä. Jo 18.6. 14. Divisioona sai tehtävän, johon kuului eteneminen syvälle itärajan taakse. Heinäkuun alussahan ne taisivat vasta sitten lähteä valtaamaan alueita.
Tuo Suomen ja Saksan liittolaisuus, tai millä nimellä sitä halutaan kutsua, on mielestäni vähän sellainen, että sitä kuvaava termi on jokaisen omaan arvomaailmaansa sopivaksi soviteltavissa. Minä olen itse sitä mieltä, että Suomi ja Saksa olivat sotilaallisesti tietynlaisessa liitossa.
Jos en ihan väärin muista, niin 22.6 lähetettiin ekat kaukopartiot tältä korkeudelta rajan yli :)
Karjalan Armeija lähti vapauttamaan Venäjän miehittämänä olleita Suomen alueita 10.7.1941:
Kerro se lähde, että 18.06 1941 olisi annettu käsky, kuka käskyn antoi, johon kuului se, että 14. Divisioona etenisi syvälle itärajan taakse. Se vielä lisäksi. koska se 14: Divisioona lähtisi liikkeelle?
Jatkosodan pikkujättiläinen, sivu jotain. :) Katson huomenna kun olen taas kirjojeni äärellä ;)
14. Divisioona oli suoraan ylipäällikön alaisuudessa. Divisioona sai 18.6. puolustuskäskyn, jossa tuotiin esille myös rajoitetut hyökkäykset Repolaan ja Laatokan suuntaan. Hyökkäyskäskyt olivat valmistautumiskäskyjä!
Eversti Erkki Raappanan komentama 14. Divisioonan puolustuskäskyyn oli liitetty valmistautumiskäsky, tosin vasta toiseksi mainittuna vaihtoehtona, etenemiseen syvälle itärajan taakse. Varsinainen hyökkäyskäsky on päivätty 25.06.1941.
Puolustusvoimien eri joukoille on annettu paljonkin valmistautumiskäskyjä. Tänäpäiväkin eri joukoilla on erilaisia valmistautumiskäskyjä, erilaisten uhkakuvien mukaisesti.
14. Divisioonan 18.06.1941 saamaan puolustuskäskyyn ei kuulunut hyökätä syvälle itärajan taakse, vaan valmistautuminen rajoitettuihin hyökkäyksiin, ja kuten todettua, sekin vasta toisena vaihtoehtona. Varsinainen hyökkäys alkoi kuitenkin vasta 04.07.1941.
Jatkosodan pikkujättiläinen Pekka Lukkala laittoi tosiasiat pöytään.
No sinun on, Pekka, varmaan sitten laitettava viestiä tuonne Leskisen ja Juutilaisen suuntaan, että ei pojat silleen. Mut eikös kuitenkin 18.6 annettu vähän kaikille käsky, että ensisijaisesti puolustus ja sen toiseksi tärkein tehtävä on hyökätä, edetä ja kauas?
Risto Heikki Ryti oli hyvä mies, enää tämän maan politikoista ei ole vastuunkantajia verrattuna hänen vastuunkantoon ja mitä hän teki.
...hän sanoi, sinä sanoit jne...
Ryti pelasi kahden pirun kanssa ja pärjäsi kiitetävästi !
Kiitos taas Markus Lehtipuulle (totuuden etsijälle, niinkuin monet meistä on, en ole, enkä ehdi tutustua, MUTTA), tänään kuulin kahdelta yli 80 vuotiailta, että sinun kirjasi lähes kaikki on luettu sekä on käyty kuuntelemassa joitain esitelmiäsikin.
Sinua arvostavat SIIS asiantuntijat !!!!
Siitä voin laittaa pääni pantiksi.
"Talvisota oli päättynyt katkeraan rauhaan."
Sinäpä sen sanoit! Isäni, jatkosodan alkaessa juuri 23 vuotta täyttänyt veteraani muisteli myöhemmin: "Minulle ja monelle muulle Talvisodan päättymistapa ja Karjalan luovuttaminen oli katkera pala niellä."
Aivan. Ja minulla on hieman sellainen käsitys, että kun talvisodan rauhasta miehille ilmoitettiin, niin oltiin jo varmoja, ettei se jää siihen.
"Talvisodan loppupuolen rintamatilanteesta on ristiriitaista tietoa. Eräät historioitsijat, kuten Lasse Laaksonen ovat väittäneet rintamatilanteen olleen suorastaan katastrofaalisen heikon. Airo ei ollut aikoinaan asiasta samaa mieltä. Talvisodan jälkeen Airo kritisoi päätöstä kieltäytyä länsiavusta ja vastusti näkemystä että rauha solmittiin rintamatilanteen mukaan:
"On epäoikeudenmukaista sanoa, että ne [suomalaiset joukot] olisivat olleet romahduksen partaalla" ja jatkoi:
"Joukot olivat tiukasti johtajiensa käsissä ja suorittivat käsketyt tehtävänsä. Missään tapauksessa ei itärajaltamme voida sodan loppuvaiheessa löytää kohtaa, joka antaisi tukea käsitykselle puolustuksen romahtamisesta"."
Niin, olisi Stalin hoitanut hommansa loppuun, niin ei täälläkään olisi natsien ihannointia, mutta milloinkas Venäjällä on saatu hoidettua mitään projektia loppuun asti.
Joo, nehän taisivat Niukkasen kanssa olla aika varmoja asiasta. Totuutta ei varmaankaan koskaan saada tietää. Talvisota oli ihan varmasti sellainen paniikkitilanne monellekin ja ehkä Airo jotenkin poikkeuksellisen jäätävänä tyyppinä näki jotain sellaista mitä muut eivät uskaltaneet ajatellakaan.
Tossa Ylen Antiikkia, antiikkia-ohjelmassa joku toi sinne arvioitavaksi Airon jäämistöä. Siinä oli hänen sotilaspassinsa ja muuta tavaraa, jolla ei sinänsä ollut rahallista arvoa. Wenzel Hagelstam ihmetteli, kun kuuli että tämä mies oli pelastanut tavarat roskalavalta. Aika tyypillistä tämän ajan kulutusyhteiskuntaa ja kvartaalitaloutta, Aironkin roinat vaan roskalavalle. Sitä ihmettelin, miksi ei joku vaivautunut toimittamaan näitä tavaroita Sotamuseolle.
EIKÄ!?!?!?!?!?! Nyt itkee sydän verta.
Minulla on ukkinin armeija- ja sotakuvien lisäksi tallessa hänen sotilaspassinsa, sellaiset puiset seinä"vaakunat" (14. Div ja RjP 6), silmälasit, alkuperäiset, rintamalle toimitetut todistukset myönnetyistä ansiomerkeistä yms. sellaista rojua JA sit aivan älyttömän sympaattinen sotaveteraanikravatti, joka on vieläpä sellainen hakasilla kiinnitettävä :)
Muistelen hatarasti takavuosina lukeneeni jostakin lehdestä miten sota-aikaisen pääministerin ja yliopistomiehen Edvin Linkomiehen asuintalon pihan roskalaatikosta vai oliko jätelavalta oli löytynyt hänen arkistoaan.
Tämä kai tapahtui siinä vaiheessa kauan Linkomiehen kuoleman jälkeen kun hänen entinen asuntonsa Helsingin Yrjönkadulla siirtyi pois jälkeläisten käytöstä.
Näin meille kaikille käy kun aika jättää ja jälkeläiset menettävät kiinnostuksensa. Näin pitääkin kai käydä. Poismenneiden, maineikkaiden tai maineettomien, on todella totaalisesti meneminen pois ja tekeminen tilaa uusille sukupolville. Sic transit gloria mundi!
Mutta kyllä historiantutkimuksen kannalta mahdollisesti tärkeä - triviaalikin - jäämistö pitäisi saattaa tutkimuksen käyttöön ainakin niin että asiantuntijat voisivat tutustua siihen ennen hävittämistä.
Niin no eihän kaikkea rojua voi säilyttää, mutta kyllähän se jotenkin mielisairasta on, jos sellaisen henkilön kuin Aksel Airon sotapassi jossain jätelavalla pyörii.
Itselleni nuo isoisäni rojut ovat tärkeitä henkilökohtaisista syistä. Hän kuitenkin menetti nuoruudestaan valtavan osan armeijassa- ja sodassa ja nuo tavarat merkitsivät hänelle varmasti tosi paljon ja mielelläni ne omille lapsilleni sitten annan.
On historiaa sotilaspasseista sotamuistoihin, en tiedä viedäänkö osa museoon, mutta PALJON on...
Ja tuntikausien haastatteluja sodasta ja osa on jo purettu ja loppuja on työn alla ja jatkuu vuosia eteenpäin. Muut tehkööt työn, minä luen, koska asia on henkilökohtainen, lukematon määrä rintamakuvia, skannattu kymmeniä gigoja... sen tein itse.
Mun suosikki oli faijan broidi 1996: 'Vanhan sydäntä lämmittää, kun ryssä näkee nälkää'
Aika yllättävä tuo Airon jäämistöjuttu.
Mutta sama hommahan oli takavuosina Edwin Linkomiehen jäämistöllä Helsingissä.Karhuvaaran veljekset, Pekka ja Lauri pisti tohtorinhatut roskalavalle. Toisaalta, he ovat sukua ja tekivät toki mielensä mukaan.
Risto näköjään jo tästä Linkomiehestä raportoikin, huomaan ma:)
"Oliko sotaan lähteminen kesällä 1941 järkevää? Minä itse uskon, että oli. Suomen olisi muussa tapauksessa miehittänyt joko saksalaiset tai sitten venäläiset. Suomen oli järkevää liittoutua saksalaisten kanssa, itse asiassa se taisi olla ainoa fiksu mahdollisuus."
Koko välirauhan ajan kestänyt NL:n painostus ja Hitleriltä luvanpyyntö syksyllä 1940 Suomen lopulliseksi valloittamiseksi ei antanut Suomelle ainoatakaan fiksua vaihtoehtoa. Se antoi valinnan mahdollisuuden vain huonojen vaihtoehtojen välillä. Piti yrittää valita se vähiten huono.
"Jatkosota oli paljon enemmän kuin taisteluja. Siihen liittyi pienten ihmisten pieniä tarinoita. Sotalapsia, partisaani-iskujen uhreja, keskitysleirejä, natseja, pitkästyneitä sotilaita, kesän 1944 järkyttävät taistelut ja se fakta, että Suomen johto otti lopulta sellaisen henkilökohtaisen vastuun kantaakseen, että minä todella epäilen sitä, olisiko nykypoliitikoistamme vastaavaan."
Tästä osiosta olen kanssasi täysin samaa mieltä!
"Koko välirauhan ajan kestänyt NL:n painostus ja Hitleriltä luvanpyyntö syksyllä 1940 Suomen lopulliseksi valloittamiseksi ei antanut Suomelle ainoatakaan fiksua vaihtoehtoa. Se antoi valinnan mahdollisuuden vain huonojen vaihtoehtojen välillä. Piti yrittää valita se vähiten huono."
No tuo on ihan totta. Toisaalta niitä ratkaisuja tarkastellessa on myöskin muistettava, ettei silloin tiedetty mitään niistä hirmuteoista, joiden kautta me natsit nykyään nähdään. Suomalaisille Natsi-Saksa edusti 1940-41 hyvin organisoitua ja voittoisaa vanhaa kaveria, johon varmasti luotettiin tietyllä tasolla kovastikin.
"Suomalaisille Natsi-Saksa edusti 1940-41 hyvin organisoitua ja voittoisaa vanhaa kaveria, johon varmasti luotettiin tietyllä tasolla kovastikin."
1941 jatkosodan alkaessa, ei oltu edes vielä tehty mitään päätöksiä asiasta "Endlösung". Joten näistä asioista ei tietenkään voinut kukaan mitään tietää!
Aivan. Siksi minusta onkin typerää tarkastella jatkosotaa sellaisella tunteenpalolla, jota natsien rikokset ihmisissä aiheuttaa.
Tuplan poisto
Ylen Elävässä arkistossa on mielenkiintoisia juttuja sota-ajalta. Esimerkiksi toi selostus lentohyökkäyksestä. Kun kuuntelin tämän ensimmäisen kerran, niin tuli sellanen tunne, että olisi ollut läsnä suorassa lähetyksessä kokemassa samoja tapahtumia, aivan kun olisi mennyt ajassa taaksepäin. Sitten tässä toisessa linkissä Juutilaisen puhetapa on hauska. :-D
Aarne Juutilainen, ”Marokon kauhu”
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=19&a=256
Selostus lentohyökkäyksestä
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=19&a=5821
Minä olen niin kovasti onnellinen siitä, että Yle lisäsi pari vuotta sitten tuon Airon haastattelun Elävään Arkistoon, kun mie sitä niin niiltä pyysin.
Minusta ne jutut eivät ole lainkaan "jänniä", vaan traagisia ja ahdistavia. Sinun kannattaisi lukea Sari Näreen "Ruma Sota".
Suomalaisten osuus natsien raakuuksissa on asia, josta ei olla puhuttu edes tarpeeksi, onneksi dosentti Bäckman on tuonut esille asiat oikeassa valossa.
Sinulla on sijaintisi puolesta helppo eläytyä sotaan, hanki viisumi ja lähde tutustumaan Karjalaan, siellä on vieläkin asiat paljon niin kuin sodan jäljiltä jäi.
Kannattaa myös hankkia ase ja kokeilla ampumista, maalitauluun - on pakko lisätä tänä hulluna aikana. Minun huomioni kivääristä on se, että se on raskas, puhumattakaan ammuslaatikoista ja ääni on niin kova, että korvissa soi, ellei pidä kuulosuojaimia. Missä olet nähnyt, että sotilailla olisi kuulosuojaimet.
Voit vielä eläytyä tunnelmaan mädän lihan löyhkällä ja kuvitella, että se imelä haju lähtee sinun kavereistasi ja jos huonosti käy, niin liityt itse joukkoon. Saatat tietysti palata takaisin rikkirevittynä tai invalidina. Kummassakin tapauksessa sinulta odotetaan täyttä työpanosta. Jotkut tosin makasivat sodan jälkeen yönsä roskalaatikoissa ja piikittivät morfiinia.
Niin, että sellaista jännää.
Sota on aina hirvittävä kokemus. Se on kamalaa niin suomalaiselle kuin neuvostoliittolaiselle, saksalaiselle tai vaikka yhdysvaltalaiselle sotilaalle.
Itse olen ehdottanut, että nyt tarjottaisiin viimeisille veteraanivanhuksille psykiatrin tai vastaavan apua, ihan vaikka vain kerran kävisi joku ammattilainen jokaisen veteraanin kanssa jutustelemassa. Monilla on varmasti sellaisia juttuja mielessä, että ne olisi hyvä käydä läpi ennen siirtymistä sinne toiselle puolelle.
Sota on rumaa, kyllä kyllä.
Marraskuun lopussa 1939 Neuvostoliitto päätti vapauttaa Suomen työtätekevän kansan kapitalismin ikeestä. Se aloitti operaation, jota päältä katsoen olisi voinut pitää sotana. Koska rauhaarakastava kommunistivaltio ei milloinkaan käy hyökkäyssotaa, kyseessä täytyi olla kansallinen näköharha.
Suomi ei katsonut tarvitsevansa minkäänlaista vapautusta, vaan halusi torjua neuvosto-operaation. Siitä seurasi, niin, jonkinlainen "selkkaus". Oliko se ruma sota vai tyhmien suomalaisten järjestämä provokaatio? Dosentti Bäckmanin vastaus tiedetään; mikä on Sinun vastauksesi?
Käytät nyt epäselvää terminologiaa, kun puhut Suomesta. Puhut Suomen eliitistä ja niistä, joilla oli tuohon aikaan poliittiset toimintavapaudet. Kommunistilait olivat hiljentäneet kommunistit. Talvisodan alkaessa kommunistien kuviot olivat täysin sekaisin. Ei kuitenkaan voida sanoa, ettei koko Suomi olisi kaivannut minkäänlaista vapautusta. Myös jotkut jäivät omasta tahdostaan evakuoituihin kyliin. Suurin osa kylistä oli suomalaisten polttamia, joten niihin jääminen ei ollut mikään vaihtoehto.
Erkkohan oli syyllinen talvisotaan aktiivisesti hakiessaan liittoa Eestin kanssa Suomenlahden sulkemiseksi. Suomi tiputti kaksi Neuvostoliiton konetta rauhan aikana.
Mutta koko talvisotaan meneminen toteutui ikään kuin kohtalona, sillä järkevämpi liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa ei ollut mahdollista koska suomalaisten enemmistö haki ideologiansa fasismista tai änkyräoikeistolaisuudesta tai löysästä sosiaalidemokratiasta. Vuoden 1918 jälkeen ei ollut kuin yksi tie.
Hangon luovuttaminen olisi kyllä merkittävällä tavalla osoittanut Neuvostoliitolle, ettei Suomi tulisi olemaan mikään kiitorata Hitlerin joukoille itään.
Sodan jo alettua Suomen olisi pitänyt antautua. Näin eläisivät karjalaiset yhä alueillaan. Ei NL olisi voinut siirtää miljoonia suomalaisia Siperiaan, koska NL ei pystynyt viemään mitään projektia loppuun.
Stas Siivonen.
"Suomi tiputti kaksi Neuvostoliiton konetta rauhan aikana." Tarkoitatko niitä kahta Heinolaa 25.6.1941 pommittamassa olleita konetta? Silloinhan ei ollut sotaa julistettu?
Miten muuten välirauhan aikana NL:n toimesta pudotettu suomalainen matkustajakone Kaleva?
Jos käyttämäni sana "Suomi" onkin mielestäsi epäselvää terminologiaa, on sinun käyttämäsi käsite "suomalaisten enemmistö" sitäkin selvempää. Demokraattinen yhteiskunta taisteli diktatuuria vastaan selkkauksessa nimeltä talvisota. Jos siinä yhteydessä suolenpätkät lentelivät, liha mätäni ja rapa roiskui, niin homma oli silti vaivan väärti.
"Sota on rumaa" pitää väitteenä paikkansa, mutta jos sodan vaihtoehtona on vankeus tai orjuus, valitsee moni sotimisen, vaikka sitten kauneusarvojen kustannuksella.
Miksi ihmeessä Neuvostoliiton ilmavoimat talvisodan aikana pommittivat suomalaisia siviilikohteita sisämaakaupungeissa? Olivatko pommit ehkä tarkoitetut vain kapitalisteille?
Dosentti B taitaa olla kaikkein säästeliäin totuudessa joka on jokaisella omansa.Totuus on kuitenkin se,jollei Suomi olisi taistellut Saksan rinnalla saaden sieltä väkilannoitteita ja viljaa olisi maassamme, mikäli olisimme olleet rauhantilassa, kuollut nälkään vähintään yhtäpaljon kuin mitä kaatui sodissamme.Ryti uhrasi itsensä maansa pelastamiseksi.Kenestäkään nykypoliitikosta tuskin olisi samaan.Ikuinen kunnia maamme vapauden ja itsemääräämisoikeuden pelastaneille ja sitä edelleen puolustaville.
Dosentti Bätmänniä mie en ainakaan jotenkin osaa kauhean vakavasti näissä sotahistoriallisissa asioissa ottaa.
Vaikka aina puhutaan desanttidosentista yms. niin onko kukaan pystynyt kiistämään Bäckmanin väitteitä. Poliitikot vaikuttavat vain kauhean vaivautuneilta ja valittelevat Bäckmanin sanamuotoja, mutta kukaan ei halua ottaa kantaa itse sisältöön.
Nälkäkuolema uhkasi nimenomaan siksi että miehet maataloudesta ja muusta tuotannosta olivat sotapalveluksessa.
Tämä että Saksa aivan kokonaan ratkaisevasti elätti ja varusti Suomen on vahva osoitus liittoutumisesta. Kirjallisen liittosopimuksen puuttuminen ei tätä kumoa. Teoria on teoriaa.
Avioliittoa ei ollut mutta avoliitto oli. Samasta jääkaapista syötiin.
En jaksanu lukea kaikkia kommentteja, mutta rakastan filosovisia naisia. Helena on yksi ja melein ainut niistä. Raikkaus ja hyvä olo tulee mieleen Helanan juttuja lukiessa.
Helena: "Jos en ihan väärin muista, niin 22.6 lähetettiin ekat kaukopartiot tältä korkeudelta rajan yli"
Joo, 22.6.1941 n. klo 22 suomalainen kaukopartio lähti siviilivaatteissa saksalaisilla kuljetuskoneilla itään.
Sitä ennen Venäjä oli hyökännyt Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jatko...
No niin, tulihan se Jussi sieltä :D
Mutta kerropas mielipiteesi siitä, että mitä Suomi olisi tehnyt, jos Neuvostoliitto ei olisi pommitellut Suomea? Siis kun minä uskon, että Suomi odotti Neuvostoliitolta jotain tuollaista perseilyä, mutta jollei NL olisi tehnyt mitään, niin missä vaiheessa Suomi olisi aloittanut sodan tai olisiko se tehnyt niin?
"Mutta kerropas mielipiteesi siitä, että mitä Suomi olisi tehnyt, jos Neuvostoliitto ei olisi pommitellut Suomea?"
Sekä Ryti, että Mannerheim olivat varmoja siitä, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun - siksi Suomi valmistautui puolustautumaan. Sitäpaitsi Ryti ja Mannerheim olivat aivan oikeassa - Venäjä hyökkäsi.
Mutta JOS olisi niin kummallisesti käynyt, että Venäjä ei olisikaan hyökännyt, niin sitten sitä sotaa ei olisi tullut - jo ihan pelkästään siitä syystä, että Suomessa sodasta päätti silloinkin eduskunta - ja eduskunnan enemmistö oli hyökkäyssotaan lähtöä vastaan. Mutta kun Venäjä hyökkäsi ENSIN, niin eduskunta YKSIMIELISESTI hyväksyi, että nyt sitä sitten taas ollaan sodassa.
Mikäs ihmeen historian vääristelijä sinä olet?
Suomi oli ryhtynyt rauhansopimusta rikkoviin sodan valmisteluihin ennen sodan alkua, lisäksi suomalainen rauhanoppositio istui vankilassa pidätettynä. Selkeästi oli valmistautuminen uuteen sotaan ennen Neuvostoliiton hyökkäystä.
Itse asiassa kun olet häiriköinyt myös Suoli24:ssä, siellä on sinulle suora vastauskin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2108878
Suomi ei ryhtynyt rauhansopimista rikkoviin toimiin ja eihän sitä ylimääräista kertausharjoitusta ollut missään rajattu joteb sats lopata pa..an jauhaminen äläkä tee itseäsi hölmömmaksi kuin olet
...ja "olemme ryhtyneet rauhasopimusta rikkoviin sodan valmisteluihin" jo melkein 70 v ajan...
...kumma kun veli venäläinen ei ole jo hyökännyt - no Nato olisikin sille sitten se viimeinen pisara...
Tammikuun 20. 1942 pidettiin Berliinin lähellä Wannseen rannalla olleessa huvilassa ns. Wannseen konferenssi jossa oli paikalla 15 johtavaa kolmannen valtakunnan virkamiestä. He tekivät päätöksen "jutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta". Paikalla oli mm. Adolf Eichmann.
Eli jatkosodan alkaessa ei suomalaisilla voinut olla mitään tietoa tulevista hirmuteoista, koska niistä ei edes oltu mitään päätettykään!
Wannseen konferenssin päätösasiakirjat joutuivat liittoutuneiden haltuun ja niitä käytettiin mm todistusasiakirjoina ja -aineistona Nuernbergin oikeudenkäynnissä!
Pankaapa Google hakuun "wannseen konferenssiin pöytäkirja". Sieltä se tulee.
Sitten voitte vähän harrastaa ajatusleikkiä, jos sanan "juutalainen" paikalle pantaisiin joku toinen sana?
Berliinissä jokainen yläasteikäinen koululainen käy Wannseen konferenssin pitopaikalla. Sinne tehdään yhdessä retki, jossa selvitetään konferenssin tarkoitus ja päätökset. Tämän on tarkoituksena olla ennaltaehkäisevää, jottei näin koskaan enää tapahtuisi.
Olin paikalla parivuotta sitten saksalaisen Frankin kertoessa asiasta. Paikalla oli muitakin suomalaisia, mutta kerron vain omasta puolestani.
Se Saksan matka oli muutenkin mielenkiintoinen. Frank vei meidät myös Potsdamiin, linnaan, jossa Eurooppa sodan jälkeen jaettiin uudelleen! Konferenssiin osallistuivat 17.07.-02.08 Stalin, Truman ja Churchill. Siitä sitten oikeastaan alkoi kylmä sota.
Näistä "pienistä" päätöksistä syntyy sitten historian jatkumo!
Sen linnan nimi oli muuten Cecielienhof. Siis siellä Potsdamissa!
Ja vuosihan Potsdamin konferenssiin oli tietysti 1945!
Olen Pekka myöskin käynyt tuota taloa ihmettelemässä. Koululaisille kerrotaan asia tosiaan siksi, että totuus ei koskaan unohtuisi. Sakaslaisia on syytetty monesti siitä, että he olisivat unohtaneet mitä silloin tapahtui, mutta asiat taitavat olla juurikin toisipäin. Suomalaiset tietävät varmasti vähemmän sodan kulusta kuin näitä kertomuksia lukiessa voisi olettaa.
Suomi antoi saksalaisten pommittaa neukkulaa ennen juhannusta.
Ari
Siihen aikaan juhannus oli aina 24.06. Suomi ei voi antaa omalla "suurella" luvallaan kenenkään pommittaa ketään. Suomi ei myöskään sallinut omia lentokenttiä pommitusten lähtöpaikoiksi. Paluumatkoillaan saksalaiset koneet tietämäni mukaan tekivät välilaskuja suomalaisille kentille, tämäkin tapahtui kuitenkin vasta NL:n agression jälkeen. Mielestäni Talvi- ja jatkosotaa ei voi erottaa toisistaan. Kysymys oli samasta Stalinin omasta agressiosta.
http://www.booking.com/hotel/de/relexa-schlosshote...
Linna toimii nykyään hotellina.
Asioita pitäisi aina tarkastella omassa historiallisessa kontekstissaan. Se on vaikeaa, koska sitä kontekstia ei enää ole, se on elänyt ja muuttunut.
Minusta Beatles on paska bändi ja Tolkien keskinkertainen introvertti näpertelijä. Moinen jälkiperäinen arviointi ei kuitenkaan kerro mistään muusta mitään, kuin minun omasta kyvyttömyydestäni nähdä niiden vaikutuksia .
Jatko-sotaan voi suhtautua vähän samalla lailla. Viisastella, vaikka mitään todisteita ei ole, että itse toimisi millään tavalla erilailla tai samallalailla.
Se, mikä suomalaisena kuitenkin on kuitenkin hyväksyttävä, on ettei ole irrallaan millään saralla siitä ja sen tuomitseminen on itsevihaa, sillä runkkailu narsismia.
Valtamedia tunnusti tänään, että jatkosota nimenomaan alkoi 25.6.1941.
Sitä olen itsekin toistanut.
Suomi EI aloittanut jatkosotaa, eikä ollut siihen syyllinen. Syyllinen oli Neuvostoliitto, joka pommitti 500 lentokoneella Suomea, tappaen satoja viattomia siviilejä, ja johti sitten Suomen liittymiseen sotaan.
Wikipedia kuitenkin kertoo aukkoisenakin toisin:
Ilmailuhistoriaa tutkineen tohtori Hannu Valtosen mukaan saksalaisia pommikoneita lensi yöllä 21.–22. kesäkuuta Itä-Preussista Etelä-Suomen ilmatilan kautta Laatokan pohjoispuolelle ja sieltä etelään Leningradin seudulle, missä Saksa ja Neuvostoliitto kävivät operaation ensimmäiset ilmataistelut noin kello kolmen jälkeen aamuyöllä. Tämän jälkeen saksalaiset pommittajat lensivät Suomeen Uttiin, missä ne tankattiin ja mistä ne jatkoivat kotikentilleen Itä-Preussiin.[16]
21–22. päivän välisenä yönä saksalaiset yhteistyössä Suomen Valtiollisen poliisin kanssa valtasivat Neuvostoliiton Petsamon konsulaatin ja suomalaiset pidättivät konsulaatin koko henkilökunnan perheineen. Saksan Gestapo takavarikoi konsulaatin arkistot tutkittavakseen ja toimitti ne myöhemmin Valpolle.[17]
Saksan merivoimat käyttivät hyväkseen Suomen aluetta, ne olivat tukeutuneet Suomen rannikkoon ja satamiin jo kesäkuun puolivälistä alkaen.[16] Suomen sodanjohto oli määrännyt jo 17. kesäkuuta sukellusvenelaivueen osallistumaan Viron rannikon miinoittamiseen ja illalla 21. kesäkuuta sukellusvenelaivue sai toteuttamiskäskyn tehtävälleen. Suomalaiset sukellusveneet sekä suomalaiset ja saksalaiset laivat aloittivat 22. päivänä Suomenlahden miinoittamisen, jotta Neuvostoliiton Itämeren laivaston vapaa kulku estettäisiin. Pyrkimyksenä oli varmistaa ettei neuvostolaivasto pystyisi häiritsemään Suomenlahdelta saksalaisten Baltiaan avattavaksi suunnitellun maarintaman sivustaa, ja estää hyökkäys Ahvenanmaalle, joka oli Suomen kannalta elintärkeä pitää omassa hallussa. Miinoitus ulotettiin 22. päivänä Neuvostoliiton miehittämän Viron (muun muassa Tallinnan) edustalle. Suomalaiset sukellusveneet laskivat miinoja Viron rannikolle 22. kesäkuuta 1941 kello 07.28–09.06 välisenä aikana
Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan osat Ukkosen ääni (Gummerus 1979) ja Liekkejä laulumailla (Gummerus 1980) ovat mainio kuvaus, mitä ruohonjuuritasolla 1940-41 tapahtui. Päätalo oli asevelvollisena välirauhan yli, odotti Kuusamon Kurkijärvellä kotiuttamistaan, kotiuttaminen peruutettiin, saksalaissotilaat saapuivat Kuusamoon, suomalaiset seurasivat heitä rajan pintaan...
Kalle haavoittuu itse Kiestingin suunnalla ev.l. Turtolan älyttömässä vastahyökkäyksessä. Sen varsinainen syypää lienee ollut armeijakunnan komentaja kenraali Siilasvuo, joka totteli saksalaisia yhtä nöyrästi kuin res.luutn. Katainen tänään.
Päätalon kirjat kuvaavat mielenkiintoisesti sotavuosien arkielämää, niin joukoissa kuin rintaman takanakin. Naisnaistutkijat Sari Näre ja Jenni Kirves (os. Janatuinen) ovat saaneet Kallio-kallen elämän naisista sytykkeen tutkimuksilleen. Suosittelen naisille ja miehille!
Jääkäriupseerin ja poliittisen taustavaikuttajan Paavo Talvelan omat rehelliset muistelmat kertovat taas mitä ylätasolla tapahtui. Hän ei häpeillyt omia tekojaan eikä nähnyt tarvetta peitellä niitä.
Mie en tykkää Talvelasta.
Suosittelen silti lukemaan Talvelan muistelmat ja K.M.Walleniuksesta tehdyn elämänkerran. Eivät olleet yksilöinä varmaan Airon, Nenosen ja Marskin tasoisia herrasmiehiä, tulivat helposti toimeen natsien kanssa, mutta osa maamme aktivistiperinnettä ja (sota)historiaa. Sekä suomalaista 'management by perkele' -johtamisperinnettä. Yleensäkin ylimpiin sotilasarvoihin edenneet jääkärit... öö... en pane paperille.
Joo, on ollut pitkään lukulistalla nuo Talvelan muistelmat. Pakkohan ne on joskus lukea :)
Talvelan muistelmat osat I ja II ovat hyvin suositeltavaa luettavaa. Ne eivät ole tavalliset muistelmat, joissa vuosikymmenien päästä muistellaan mitä joskus on tapahtunut.
Ne perustuvat alkuperäisiin päiväkirjoihin jotka on kirjoitettu tai saneltu heti kyseisenä ajankohtana, yleisimmin samana päivänä kuin mistä kerrotaan.
Helenalle tiedoksi, että Talvela ei kuulunut Airon ihailijoihin, mutta silti hänen kirjansa kannattaa lukea.
Joo mieki suosittelen Päätaloa ja just Iijoki-sarjaa ja muistan sillonko sen enskerran luin, niin piti lukea koko ajan ja aina seuraava heti perhään. Koulussahan ei näitä sotiakhaan ollu, molen tullu, olikohan -72 ylioppilhaaksi, niin net vain vaijjethiin ja met luima Kansa Taisteli -lehet ja kaikkea, muttei niihin sota-aikoihin keretty koskhaan.
Hyvvää Juhannusta Helenalle!
Pekka Lukkala kirjoittaa tuolla ylempänä, kuinka saksalaiset opettavat aina uusille polville mitä maan historia pahimmillaan oli.
Matka on varmasti tarpeen meille suomalaisillekin, eli matka meidän oikeisiin sotatoimiin. Ei suinkaan kaikki ole ollut selvää ja auvoista meidän suomalaistenkaan taholta ja se on pystyttävä kertomaan jälkipolville.
Kun tätä ketjua lukee on vastakkaisia ja jopa kiistanalaisia tietoja on levitetty, miten siinä sitten koululaisille kerrotaan mitä silloin oikeasti tapahtui.
Iijoki-sarjaan jää koukkuun. Ei ole juonellinen tarina, vaan etenevää elämää päivästä ja vuodesta toiseen...
Arikulta, miten niitä vielä vanhempia asioita sitte niin varman päälle selitethiin. Syynä oli se Kekkosen aika, ko ei saanu puhua ja sotaveteraanit oli...
Muutenki ois hyä ollukko läpile ois jo sillon ja nyt viimisthään semmosille yläasteikäsistä alkaen opettettas, ettei historia eikä muukhaan tieto eikä lehtien uutiset ole uskomista varten eikä niihin ole uskomista, että pittää aatella itte ja kattoa asioitten taka!
Näinhän se Ämmi on mykkäkoulussa ei paljon informaatiota jaella.
Itkettää nuo Helenan kirjoitukset.
Olin viime viikon perjantaina katsomassa toiseen kertaan Taipaleenjoki Oopperan Ilmajoella ja se koskettaa kyyneliin vielä paluumatkallakin.
Ostin paluumatkalla Vammalan kirjakellarista teoksen Kari Selen; Mannerheim puheet 1918-1947 ISBN 978-951-0-34266-4
Suosittelen lukuharrastuksia!
Paavo Talvela oli vapaamuurari.
Missäs meijän Hellu on? Ei puhu mittään?
Nuo Itä-Karjala höpinät on niin syvältä kuin olla ja voi. On täysin normaalia, että Karjalan kannaksen menettäminen tuntui syvällä suomalaisten sielussa ja varsinkin niiden kohdalla jotka kotinsa menettivät mutta Itä-Karjala ei ole koskaan Suomeen kuulunut eikä Suomella ole koskaan ollut minkäänlaista legitimeetiä alkaa sen perään haikailemaan.
Tein psykologiopintojeni cum laude osiossa tutkimuksen (Turun yliopisto)sodan käyneiden selviytymisestä siviilissä. Haastateltavana olleen veteraanin kipukynnys ylittyi monissa haastatteluvaiheissa itkuna - selviytymistä olivat tukeneet saman kokeneet, eli vertaiset.
Eivät nämä pohdinnat jatkosodan oikeutuksesta oikeastaan johda mihinkään. Vielä elossa olevat veteraanit, niin miehet kuin naiset, käyvät edelleen mielessään kauhuja, joita valtioiden väliset konfliktit ovat heidän elämäänsä aiheuttaneet.
Kyllähän sodan kokeneet ihmiset ovat nähneet ja kokeneet niin paljon sellaisia asioita, ettei me voida edes kuvitella. En tiedä kuinka he itse ajattelevat asioista, mutta jotenkin minusta on kummallista, kuinka vähän veteraanien mielenterveydestä puhutaan. Toisaalta mitäpä ne asiat ulkopuolisille kuuluvatkaan.
Karjalaisessa oli Sunnuntaisuomalainen osiossa hyvä kirjoitus aiheesta. Otsikko taisi olla "Hitlerin toverit", siinä käsiteltiin ennen jatkosotaa olevia tapahtumia varsin neutraalilla tavalla. Varsinkin sitä, että Suomen piti odottaa NL tekemää aloitetta, jotta sota olisi näyttänyt kansainväliselle yhteisölle pienen Suomen kokemana vääryytenä. Kaikki suurlähetystöt olivat valmiustilassa jakamaan uutista, selontekoja ja valokuvia Helsingin pommituksista. Oma "propagandamme" ei mennyt täysillä läpi, sillä mm. Englanti julisti Suomelle sodan koska olimme Saksan liittolaisia.
Silti en usko, että meillä olisi tuossa tilanteessa ollut parempia vaihtoehtoja. NL aloitti virallisesti sodan, mutta me olimme liittolaisemme kanssa valmistelleet sitä jo pitkän aikaa.
Agrikulttuurista ponnisti sellainen peloton ja sitkeä sotilas,metsien mies,jollainen on vähenemään päin.Liekö sitä enää on lainkaan.
Muistan lukeneeni muutamia vuosia sitten Helsingin Sanomista jonkun Professorin tutkimuksen,että punakapinallisten jälkeläisille annettiin sodassa mahdottomiakin tehtäviä.
Sotilaan kyky alistua sotilaskuriin on muuttunut rarkaisevasti noista ajoista.Entinen sotilas alistui kuriin.Nykysotilas ei halua alistua.
Miksi sitten entisaikojen sotilas alistui vaikka se oli päättäväisempi ja uppiniskaisempi ja sitkeämpi kuin nykysotilas.
Kyse olikin vapaaehtoisesta alistumisesta.Sillä tunne isänmaasta,jota on puolustettava,oli vahvempi.Vaikuttimena ei siten suinkaan ollut kapiaisten auktoriteetti vaikka monet halusivat näin itselleen uskotella.Nyt tuota tunnetta ei ole enää niin vahvana.Sääli sillä ei meitä kukaan puolusta,jos sen tarve tulee,muu kuin me itse.
Maailamssa on kylläkin ydinaseet ja voidaan perustella ,että mitä sotilaalle on käyttöä kun on ydinaseet.Ei se kuitenkaan näin ole,vaan sotilaalle on entistä enemmän käyttöä.Ei kannata ydinaseiden varjoon jäädä.
"Mie oon tullut tänne sotimaan,usot sie perkele,etten mie ala kivilöi siun poluilles asetteleen".Jotenkin noin se meni...
Kehitys kehittyy jatkuvasti, vaikka joskus päivittäistapahtumat näyttävätkin toisenlaisilta.
Sotilaalle saattaisi jossakin katsannossa olla entistä enemmän käyttöä mutta onneksi entistä kehittyneemmässä Suomessa on entistä vähemmän sotilaaksi suostuvia.
Samaistumisemme eurooppalaisuuteen syvenee. On aihetta toiveikkuuteen.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 86 kommenttia