Antakaa nyt joku EU:n johtoeliitille toosaa!
Kun näitä juttuja perustuslain muutoksesta ja maailman taloustilanteesta lueskelee, niin tulee mieleen se vanha totuus, että ihmiskunnan kehitykselle on ehkäpä tärkein ihmisyyden piirre ollut ahneus. Ilman ahneutta ei kukaan olisi ryhtynyt käymään kauppaa, ei rakentamaan pyramideja eikä kasaamaan valtaa itselleen. Ahneuden tukahduttaminen näkyi Neuvostoliitossa rapistuneina rakennuksina ja ahneuden puute näkyy Afrikassa asenteena, ettei kenenkään kannata tehdä mitään.
Ahneus on siitä mielenkiintoinen asia, että länsimaissakin sitä pidetään vastenmielisenä piirteenä, vaikka kaikki tämä on rakennettu siksi, että joku on halunnut rikastua ja hän on sijoittanut siihen rahaa ja se ahneus on tarjonnut työtä ja hyvinvointia yhteisölle. Sama asia, jota vihataan, on luonut perustan hyvinvoinnille. Se on hassua, mutta totta.
Ahneus ei ole pahasta silloin kun sitä ei vedetä överiksi. Jos ahneus menee siihen, että jollakin on jo 100 miljardia ja se haluaa vielä 50 miljardia lisää, niin ei se oikein enää toimi. Se on niin kuin kissani, jolla on kuppi täynnä ruokaa, mutta silti se kerjää lisää ja parempaa ja jos ei saa, niin varastaa pöydältä kinkkuvoileivän. Jostain syystä minua on alkanut epäilyttää, että meillä Euroopassakin on nyt vallassa ahnea kissalauma, jolle ei kelpaa kupissa oleva ihan hyvä ruoka, joka kelpasi ennen, vaan ne haluavat sekä sitä kallista purkkiruokaa että pöydällä olevan kinkkuvoileivän.
Jos nyt leikitään, että kaikki kansalaisten parissa puhuttu on totta, niin tilannehan on melkoisen synkkä:
Talouskriisistä on luotu tekosyy, jolla EU:n ytimen valtaa lisätään. Suomi on tekemässä perustuslakiin muutoksen, joka mahdollistaa päätösvallan siirtämisen EU:lle varsin kivuttomasti eduskunnassa äänestämällä. Melko raakaa, varsinkin kun tiedetään, että millaisia puudeleita eduskunnassakin istuu.
Loistavassa dokumenttielokuvassa “Rajaseudun poikamiehet” todetaan filosofisesti, että “pilluhan se tätä maailmaa pyörittää” ja epäilemättä tuo lausahdus osuu aika oikeaan siinä, että kautta aikojen miesten himo naisia kohtaan on saanut miehet yrittämään enemmän, se on synnyttänyt sitä kehittävää ahneutta.
Ne, joille naiset ovat olleet vain kaukainen haave tai joita ahdistaa ajatus siitä, että pohjimmiltaan kaikki heidän tekemänsä johtuu siitä, että he haluavat naista, ovat päätyneet alistamaan naisia ja sulkemaan heidät pieniin henkisiin vankiloihin, tuhoamaan miehen ajatusmaailmaa sotkevat demonit, ja sitten kun he ovat demonisoineet vaginan, voikin sekoilu alkaa. Tuohan on ihan yleistä esim. fundamentalistiuskovaisten piirissä ja kun katselen van Rompuyn tai Barroson kuvaa, niin tulee mieleen, että myöskin heidän tekemisiensä taustalla on se suunnaton tarve saavuttaa asema, jossa toosaa on vihdoinkin saatavissa, kun ehkäpä sitä ei muuten irtoa?
Eli kysymys kuuluu, onko EU:ssa selkeästi nyt tapahtuvan vallan keskittämisen taustalla ahneus, joka ei kumpua terveestä ahneudesta, vaan siitä, että siellä on joukko katkeroituneita, rumia ja epämiellyttäviä ihmisiä, jotka eivät saa seksiä ja ovat siksi ahdistuneita ja purkavat vihansa diktatuurisen liittovaltion rakentamiseen? Hitlerinkin toimintaan on haettu motiiveja hänen oletetusta miehisestä kyvyttömyydestään.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Asiaa jälleen! Eikä ihan vierestä. Napakymppi!
Viimeisimmän puoluetutkimukseen seksiosiossa
kysyttiin kansanedustajien suosikki asentoa
seksitapahtumassa. (media HTT 11/9)
Kuinka ollakaan, hyvin luontohenkinen malli
on tehnyt tilaa perinteisille brutaalimmeille
asennoille.
Tutkijoiden suunnattomaksi yllätykseksi kansan-
edustajien ehdottomasti suosituin seksiasento
on koira-asento:
Mies istuu ja kerjää. Vaimo kääntyy kyljelleen
ja leikkii kuollutta.
Uskovaisten kokouksessa, Harmaasusi™
Johtajat ovat pääsääntöisesti psykopaatteja, perverssejä ja maanisia näyttelijöitä, joita kenenkään ei tulisi kunnioittaa, saatikka äänestää:
Nuoret miehet on helppo ajaa järjestelmän osaksi rahan, vallan ja seksin avulla. Toinen vaihtoehto on hengen uhkaaminen ja kiristäminen. Molemmat toimivat yleensä, ei aina. Poikkeuksiakin on. Mutta eivät nämä miehet ole rumia eivätkä katkeroituneita, vaan tavallisia ihmisiä. He haluavat hyväksyntää, materiaalista vaurautta ja helpon elämän. Heiltä ei puutu sen enempää ulkonäköä kuin älyäkään. Ongelma on siinä, että kulttuurin filosofia perustuu ahneudelle. Sen omaksuminen on helppoa etuoikeutetuille ihmisille. Mutta ei edes kapitalismin tarvitse ylistää ahneutta toimiakseen, vaan yleensä se on tie rappioon ennemmin tai myöhemmin. Kaikki imperiumit hajoavat juuri ahneuden ja itsekkyyden vuoksi.
Aivan! Kehitys tarvitsee ahneutta, joka kuitenkin on aina sen kehityksen tuotoksen tuhonnut. Ja aivan varmasti tulee tuhoamaan.
Niin, imperiumit hajoavat, mutta riittävän pienet kansallisvaltiot eivät, koska niiden ongelmat eivät pääse kasvamaan siihen skaalaan, ettei yhtenäisesti ajatteleva kansa siihen itse pystyisi yksimielisesti reagoimaan oikealla tavalla. Imperiumissa taas on suuret alueelliset ja kulttuurilliset erot ja selvän tahtotilan muodostuminen suuntaan tai toiseen on mahdotonta.
http://www.youtube.com/watch?v=QaItI5T2jIw
Ehkä sanoja voisi fiilata hieman uuteen uskoon, mutta sanoman varmasti jokainen ymmärtää?
En tiedä voidaanko "ahneutta" varsinaisesti nimittää kehityksen "primus motooriksi". Pikemmin niitä ovat kunnianhimo ja lahjakkuus.
Kunnianhimoiset yksilöt haluavat saada aikaan jotain suurta ja merkittävää ja jos tämä tapahtuu taloudellisen toimeliaisuuden saralla, se merkitsee silloin liiketoiminnan rajatonta laajentamista.
Kunnianhimoiset yksilöt voivat sitten hyödyntää lahjakkaiden yksilöiden työpanosta, koska jokaisella on parhaat menestymisen mahdollisuudet sillä alueella, jolla he omaavat erityisiä lahjoja. Ja nuorten miesten kohdalla lahjakkaat yksilöt ovat taipuvaisia myymään taitonsa, koska he tarvitsevat rahaa ja varallisuutta varmistakseen seksuaalisen tyydytyksen.
Esimerkiksi musiikillisesti lahjakas lapsi saattaa olla kiinnostunut viulun soittamisesta aidolla innolla, mutta jossain vaiheessa elämäänsä hän huomaa olevansa pakotettu soittamaan yleisön edessä tuhannetta kertaa samaa Sibeliuksen viulukonserttia E-mollissa, millä ei sitten olekaan mitään tekemistä hänen aidon musiikki-innostuksen kanssa.
Luettuani blogia rupesin itsekin pohtimaan, ollaanko kirjoituksessa oikeilla jäljillä vai ei. Tietyt tapaukset osoittavat selkeästi loputonta ahneutta, jossa ahneus menee överiksi ja siitä tulee eräänlainen "elämäntapa". On katsottava, voiko saada vieläkin enemmän. Madoff.
Mitä sitten kunnianhimoon ja lahjakkuuteen kuuluu? Kunnianhimosta en silleen tiedä. On niitä, joilla on selkeä näkemys, miten asiat ovat. Ajatusmaailma kulkee tyyliin "jos minä olisin valtion johtaja niin näin tehtäisiin". Ajatus saattaakin olla joistain muistakin hyviä, mutta ei istu kaikille. Demokratiassa sellainen punnitaan.
Lahjakkuus taas, kuten vaikkapa viulunsoitto on ilmeinen veturi. Nikola Tesla kuoli köyhänä, mutta antoi meille vaihtosähkön. Albert Einstein totesi tieteen olevan kiehtovaa, mutta annas olla jos sillä pitäisi pystyä elättämään itsensä. Einsteinin aikaansaannoksia tuskin on syytä edes listailla?
Eroselle terveiset, että kuvittelisin itse ennemmin kyseessä olevan vanhan ajan talouspolitiikan tradition ja uuden keinottelu-spekulointitalouden kohtaamisen synnyttämä "viedään kuin metrin mittaa" politiikkojen valaistuminen. He oivaltavat jo, millainen uusi keinottelumaailma oikein on.
He uskovat edelleen ehkä toimivansa yhteisen hyvän eteen, mutta perustat on tehty niin heikosti, että termiitit ovat syöneet lähes kaiken pohjan. He yrittävät kertoa markkinoille ja kansalaisille, että eikös olisi hienoa jos olisi rauhan Eurooppa ja kaikki menisi hyvin?
Osa kansasta on samaa mieltä. Markkinavoimat ei kuuntele. Taustalla on siis erilaisten firmojen omistajat, jotka ajattelevat itseään ja korkeintaan seuraavaa minuuttia.
Ja sitten on kansaa, näkee asiat näin.
Kuka sitten on oikeassa? Jos näistä tahoista se ei ole nuo poliitikot niin olemme tuhon tiellä. Minusta näyttäisi siltä, että poliitikot eivät ole ajan tasalla. Olen siksi hyvin huolestunut.
"Esimerkiksi musiikillisesti lahjakas lapsi saattaa olla kiinnostunut viulun soittamisesta aidolla innolla, mutta jossain vaiheessa elämäänsä hän huomaa olevansa pakotettu soittamaan yleisön edessä tuhannetta kertaa samaa Sibeliuksen viulukonserttia E-mollissa, millä ei sitten olekaan mitään tekemistä hänen aidon musiikki-innostuksen kanssa."
Näin ajattelee vain on/off ihmiset, tässä kohden tunnetta ja halua kehittyä tulkinnassa ei näin yksipuolisesti voi ajatella. Jokainen esityskerta on ainutkertainen, eihän kuulijatkaan ole samoja.
"Sama asia, jota vihataan, on luonut perustan hyvinvoinnille. Se on hassua, mutta totta. "
Ollaanko me hyvinvoivempia kuin afrikassa asuva mitään tekemätön omillaan terveeksi elelevä neekeriukko-tai akka? Se on subjektiivista eli vastaajasta kiinni, mutta mielestäni niillä on asiat paremmin. Ei siis kaikilla afrikkalaisilla, mutta niillä joilla asiat on noin.
Olet varmasti oikeilla jäljillä siinä että liittovaltiosta on heille enemmän henkilökohtaista hyötyä ja asia on varmaan osaltaan niinkuin sanoit, että piparihan se niilläkin on mielessä. Uskon kuitenkin että taustalla on myös semmoinen turvallisuudentunne että mitä vähemmän renki voi kapinoida vastaan, sitä mukavampi selkänoja herralla on. Veikkaan että herroille on kehittynyt jonkinlaisia sadistisia alistushakuisia taipumuksia.
Jotkut harvat kuitenkin pitää siellä raha-tai muun maailman huipulla yllä tätä ahneuspeliä ja useat herrat menee siihen mukaan ja saa tukea ja lobbausta näiltä. Ole menestyjä jne.
En tiedä olenko ihan hullu, mutta minä uskon, että jos tarpeeks isyvälle järjestelmässä mennään, niin siellä on muutama tyyppi, jotka oikeasti tämän kaiken taustalla ovat ja hääräävät ja koko nykyinen maailma palvelee ainoastaan heidän tarpeitaan ja ahneuttaan. Me kaikki miljradit ihmiset olemme siinä pelissa vain niitä hyödyllisiä hölmöjä, niin minä kuin Yhdysvaltain ulkoministerikin.
Ei niitä toosa kiinnosta, vaan valta vahingoittaa toosaa esim. papilloma rokotteella. Minulle sen sijaan kelpaisi terve toosa.
Aivan ihanaa että palasit tänne kirjoittelemaan, Helena! Tekstejäsi on aina ilo lukea, sillä harva osaa/uskaltaa käyttää "sanansäiläänsä" yhtä mutkattomasti sivallellen kuin sinä! Siis vilpitön kiitos comebackisi johdosta!!
:)
Ja hih! myös uusi kuva on uppee!!
Tuossa tuli jo sellainen säälisekainenkin myötätunto mieleen bloggaustasi lukiessa että, minäkin kun naisihminenhän olen, jotta.. tuota.. sitä toosaa valtaeliitille? Nohh! ... mikäpä ettei, jos siitä maailma pelastuu... mutta, siis hetkinen!: Rompuy tai Barroso?!?
- hyi helvetti! Antaa romahtaa koko mieluummin koko paska!
.
Mutta sitten vähän vakavammin mietin kyllä tuota ahneuden merkitystä yhteiskunnan kehittäjänä - se minua kyllä eppäilyttää.
Ahneus on minusta kuitenkin jollakin lailla luonteen tai vaiston kieroutuma. Ahneudessa on jotain epätoivoista ja pelokasta, ahneuteen sortuu varmaankin helpoiten sellainen, jolla ei joko ole perusturvallisuuden tunne kovin vahva tai joka ei pysty sietämään elämän epävarmuutta.
Haluasisin uskoa että kehitystä vie eteenpäin parhaiten terve itsesäilytysvietti, empatia, uteliaisuus ja luottamus tulevaisuuteen.
No nyt toivotan kirjoittaja Erosen tervetulleeksi Puheenvuoroon, kun pistin takaoven kiinni. Kirjoituksessa onkin eros-lataus.
Onko yhdeltäkään naiselta koskaan missään hetkeksikään mennyt pois mielestä?
Tämä kysymys on tullut mieleeni seuraillessani julkisuudessa käytyä poliittista debattia sen jälkeen kun naiset rynnivät politiikkaan.
Ei kuitenkaan ihan noin ole, kyseessä on myös pyrkimys turvata oma selviytymisensä ja tehdä elämästään miellyttävämpää. Tosin kaipa tuonkin voi katsoa jonkinmoiseksi ahneudeksi.
Sitten miten tuon toteuttamiseen ryhdytään niin siihen vaikuttaa kulttuurin taso ja lainsäädäntö yms. seikat ja ehkä myös geenit.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 16 kommenttia