KarjalaNpalautus ja viisumivapaus olisivat Suomelle lottovoitto
1944 pakkoluovutettujen alueiden palautus on muutaman hiljaiselovuoden jälkeen noussut taas hieman keskusteluun. Kansanedustaja Juho Eerola pohti venäläisen tv-kanavan haastattelussa, että keskustelua pakkoluovutettujen alueiden jonkinlaisesta palauttamisesta kannattaisi käydä.
Eerola otti tuon asian puheeksi eikä vielä ole venäläiset tankit ainakaan täällä Lieksan korkeudella kaduille vyöryneet, vaikka aina näiden puheiden yhteydessä täällä Suomessa ollaan pelkäämässä sotaa ja kamalaa ulkopoliittista kriisiä.
Suomesta tuskin löytyy kauheasti niitä ihmisiä, joiden mielestä oli oikein, että Suomi joutui luopumaan jatkosodan päätteeksi suurista maa-alueista. Tunnen monia evakkoja ja evakkojen jälkeläisiä ja heillä ne kokemukset elävät edelleen voimakkaina, vaikkei moni heistä ole edes siellä sukujensa mailla käynyt. Varsinkin Karjalassa juurensa omaavat kokevat hyvin voimakkaasti osaksi itseään ja omaa identiteettiään sen, että on evakkosukua.
Jos asiaa miettii moraalisesti, niin silmää räpäyttämättä voisin sanoa, että heidän kuuluisi saada sukujensa maat takaisin. Se olisi oikein. Jos sitten ajattelee järjellä, niin jokainen pakkoluovutetuilla alueilla vieraillut tietää, että missä kunnossa ne alueet ovat ja kuinka paljon työtä sellaista alueiden kunnostaminen vaatisi ja paljonko rahaa svetogorskilaisten zombieihmisten kuntouttaminen nielisi.
Mutta ajatelkaapas jos Petsamo ja Kannas palautuisivat Suomelle. Heti Suomen rajalta alkaisi todellisen suurkaupungin esikaupunkialue. Suomella olisi aivan mielettömät mahdollisuudet päästä mukaan kehittämään Venäjää. Esimerkiksi Venäjällä ei ole juurikaan postimyyntifirmoja johtuen siitä, että siellä postin kulku on mitä on, tavaraa häviää ja toimitukset tapahtuvat miten sattuu. Kuitenkin kuvittelisi, että Venäjä olisi hyvin houkutteleva markkina-alue monille maailmanlaajuisille postimyyntifirmoille. Suomalaisilla olisikin mieletön mahdollisuus heti Pietarin naapurista lähteä tuollaisia toimintoja pyörittämään.
Monet länsimaiset yritykset, kuten Ikea, ovat jatkuvissa vaikeuksissa Venäjällä viranomaismielivallan ja muut perseilyn vuoksi. Jos he voisivat perustaa puljunsa Pietarin kupeeseen, mutta Suomen alueille, niin varmasti se vetäisi monenlaista toimijaa.
Venäjän valtiokin käyttää kuulemani mukaan Suomea jo nyt hyväkseen, sillä Suomi on turvallinen ja vakaa maa. Olen esimerkiksi kuulut, että Venäjän valtion tietoliikennejotainjutskija olisi Venäjä siirtänyt Suomeen terroripelon vuoksi. Venäläiset siis hyödyntävät jo nyt Suomea, mutta suomalaiset eivät jotenkin osaa hyödyntää Venäjää. Venäläiset haluaisivat viisumivapauden, mutta Suomi seisoo EU:n selän takana ja sulkee silmänsä siltä totuudelta, että itä vaurastuu, länsi ei.
Jos Suomella olisi mahdollisuus neuvotteluteitse lähteä keskustelemaan pakkoluovutettujen alueiden palauttamisesta ja kun tiedetään Petsamon ja Kannaksen tuomat edut, niin mikä ihme se jarruna on? Eihän niitä alueita tarvitse lähteä kiväärit olalla kyselemään ja muutenkin aiheesta on typerää keskustella sellaisella ”helvetin ryssät”-mentaliteetilla, vaikka toki itsekin tulee aina notkuttua jossain talvisodan taistelupaikoilla ja hihiteltyä, että tuolta ne tulivat ja tuolta ne juoksivat karkuun.
Aluepalautusten hyödyt, jos hommat neuvoteltaisiin asiallisesti kuntoon, olisivat niin mielettömät, että minua ihan ihmetyttää se, ettei asiasta vakavasti sen kummemmin puhuta. Suomen asema Venäjän naapurivaltiona on kuitenkin melko uniikki ja käsittääkseni suhteet Venäjän johtoon ovat varsin hyvät. Jo nyt itärajan yli tehdään paljon yhteistyötä ja varmasti tuo yhteistyö tulee tiivistymään. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä helpottaisi entisestään rajan yli tapahtuvaa toimintaa ja tuskin Venäjä hanttiin panisi sitä, että Suomi tavallaan tukisi heidän suurvaltapyrkimyksiään.
Ja jos palautus tuntuisi hankalalta, niin entäpäs jos viisumivapautta vastaan Suomi kysäisisi suomalaisille oikeutta ostaa maita ennen Moskovan rauhaa Suomelle kuuluneilta alueilta, ja Petsamon palauttamista? Toki ongelma voi olla se, että venäläiset ovat viime vuosina keskittäneet armeijansa kalustoa tuohon itärajalle, mutta ehkäpä ystävällisellä puheella ja sillä tiedolla, että Suomen puolustusvoimia riisutaan takaisin kohti mallia Cajander, eli ettei Suomesta todellakaan mitään sotilaallista uhkaa mihinkään suuntaa ole, voisi olla vaikutusta venäläisten neuvotteluhalukkuuteen?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä kirjoitus, kiitos!
Itse olisin heti valmis palaamaan Kannakselle "talkoisiin". Äitini on lähtöisin Kivennavalta, ja sai aikoinaan vanhemmiltaan kaikki maakirjat, joita on uskollisesti tallelokerossaan säilyttänyt.
On aivan totta, mitä sanot mahdollisuuksista Pietarin esikaupunkialueena olemisesta. Vain taivas rajana ja loputtomat markkinat.
Ja toivoa en menetä. Kun se aika tulee, saa poikani nuo vanhat maakirjat haltuunsa, sillä eihän sitä koskaan tiedä josko....
Jotenkin silleen ajattelee, että jos Suomi miettisi omaa etuaan, niin panostettaisiin just tuonne Venäjän suuntaan ja lisäksi omavaraisuuteen (maatalous) ja vaikkapa ekologiseen teknologiaan. Ja sit kun lakattaisiin pyytämästä anteeksi sitä, että ollaan suomalaisia ja oltaisiin rohkeita ja kansana yhtenäisiä, niin ehkäpä Suomella olisi jotain mahiksia. Nyt läntisen maailman periferiana me olemme aika heikoilla, ei maha mittään.
Tuo sinun profiilikuvasi on muuten ehkä kaunein usarissa näkemäni :)
Kiitos! Siinä on ensimmäinen lapsenlapseni Nathalie neljän päivän ikäisenä =)
Kyllähän Suomella olisi valtavasti mahdollisuuksia tuolla suunnalla, mutta todennäköistähän on, että Pietarin pitäisi olla 100-200 kilometriä kauempana nykyisestä paikastaan, että Venäjä noihin palautuksiin uskaltautuisi? Eli taitaa haaveeksi jäädä ainakin Kannas.
Ja kun tämänpäivän touhua katselee, tuntuu päivä päivältä enemmän siltä että päädymme juurikin osaksi liittovaltiota. Taitaa ainoa toivo olla se, että nykyinen hallitus kaatuisi siihen omaan mahdottomuuteensa?
Tuohon loppuun vain. Onpa Suomella sitten vahvat puolustusvoimat tai ei niin Venäjä voi kokea sen uhkana. Jos ei ole armeijaa puolustamassa länsi-imperialistien hyökkäykseltä niin veli venäläinen voi kokea, että no johan meirän pitää lähteä piskuiseen Suomeen viemään kalustoa etteivät pääse perkeleet taas selustaan ku Nasset konsanaan. Jos taas on puolustusvoimat niin ne voidaan kokea suoraan yhdeksi länsi-imperialistien sormeksi, joka kurkottelee kohti Pietaria. Hyvät suhteet tietenkin auttaa paljon.
Markku K. :"Onpa Suomella sitten vahvat puolustusvoimat tai ei niin Venäjä voi kokea sen uhkana."
Venäjä [ent. Neuvostolitto] väittää "uhkansa" olevan tasan sen, mitä se oman epädemokraattisen ja brutaaliin väkivaltaan perustuvan valtansa tukemiseksi katsoo tarvitsevansa voidakseen vaikuttaa pienten itsenäisten valtioiden sisäpolitiikkaan kuten Neuvostoliitto [nykyinen Venäjän federaatio/th] teki esim. Honka-liiton 60-luvulla hajoittaneessa nootissaan, jossa se vaati sotilaallisten neuvottelujen aloittamista sillä tekosyyllä, että Länsi-Saksa suunnitteli Ahvenanmaan valtaamista.
Suomen ja Venäjän raja on Eu ulkoraja, joten viisumivapautta ei päätetä Helsingissä.
Aivan ja herääkin kysymys, että mitä järkeä on siinä, että Suomi noudattaa sille ehkä jopa haitallisia sopimuksia ja antaa kasvottomien tahojen päättää meidän asioistamme.
Itänaapurilla on muitakin maita vaatimassa alueitaan takaisin, varsinkin kun siellä yritetään rakentaa sitä euraasian liittovaltiotakin. Jos antavat Suomelle periksi, niin seuraavaksi pitäisi laittaa lähes kaikki keski- ja itä-Euroopan rajat uusiksi. Villi arvaus on, ettei tällaiseen myllerrykseen löydy Kremlistä (eikä monesta maastakaan) halua.
Lisäksi on myös kysymys siitä minkä ajan rajat halutaan palauttaa. Esimerkiksi Puola ulottui aikoinaan Itämereltä lähes Mustallemerelle.
Sekä Venäjälle että EU:lle olisi eduksi, jos venäjän kieli saisi virallisen kielen aseman EU:ssa. Virossa, Latviassa ja Liettuassa ei ymmärrettävistä syistä haluta tehdä venäjästä virallista kieltä, mutta Suomessa tilanne on toinen. Seuraavanlaiseen kauppaan Venäjä saattaisi ehkä suostuakin: Rajaa siirretään siten, että riittävä määrä venäläisiä (300000 tai enemmän) jää Suomen puolelle, ja venäjästä tulee suomen ja ruotsin rinnalle virallinen kieli Suomessa ja myös yksi EU:n virallisista kielistä.
Höpsistä Helena!
Helena haaveilee, ei se ole kiellettyä, mutta turhaa ajankulua. Pitää olla aikamoinen humoristi jos kuvittelee, että Venäjän duuma tekisi päätöksen jossa se luopuisi mm. Pariisin rauhansopimuksella Neuvostoliitolle luovutetuista alueista. Turha kuvitella, että raja palautettaisiin Pietarin esikaupunki alueen välittömään tuntumaan. Miksi he tähän suostuisivat? Sama pätee Petsamoon.
Mitä kaupankäyntiin tulee, niin mikä estää käymästä kauppaa nykyistenkin laillisten rajojen välillä? Kyllä sitä käydäänkin jos uskoo radion liikennetiedotteita. Rekkajono on 15-20 kilometriä rajalle lähes yhtenään.
Pelkästään Baltian maiden itsenäistyminen, puhumattakaan niiden liittymisestä NATO:on, oli moninverroin utopistisempi ajatus kuin pienen Karjalan korven takaisin liittäminen Suomeen.
Karjala olisi palautunut viimeistään vuonna 1992, jos Koivisto niin olisi halunnut. Ei sellaista asiaa muu maailma juuri olisi noteerannutkaan Saksojen yhdistymisen ja kaiken muun historiallisen tapahtuman tiimellyksessä.
J.Gagarin leijuu pilvissä. Koivistolla ei ole ollut koskaan minkäänlaista tilaisuutta "palauttaa" Karjalaa!Koko tarina on vain yhden virkaheitto UM:n viitostason ukkelin mielikuvituksen tuote. Ei minkäänlaista todellisuutta ole väitteen takana.
Aivan samaa sarjaa on Tuula Höltän väite, että Neuvostoliitto olisi Tarton yliopiston mielestä "väärin" sosialisoinut luovutetut alueet. Tätä asiaa ei päätetä Tartossa vaan vain ja ainoastan Moskovan Kremlissä.
Mikä tästä todellisuudesta tekee niin vaikeaa?
Pekka S. :"Olet väärässä. Mutta ei se mitään"
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun saan tietää olevani väärässä, mutta haluaisin tietää perustelusi väärässä olemiselleni.
Me sentään rahoitimme joidenkin vapaaehtoisten tukijoidemme avustusten turvin pakkoluovutetulle alueelle jäänyttä suomalaisomaisuutta koskevan projektin, jossa mm. Tarton yliopisto teki selvityksen siitä, että Neuvostoliitto ei ollut kansallistanut pakkoluovutetulle alueelle jääneitä yksityishenkilöiden suomalaisomaisuuksia kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Myös Suomen valtio kielsi meiltä omatoimisen varojenkeruun tämän valtioita velvoittavan ja niiden epäselväksi jättämän kysymyksen selvittämiseen.
So - missä asiassa me olemme mielestäsi väärässä?
Mitäs mieltä olet: Jos pakkoluovutetut alueet palautetaan vanhoille omistajille pitäisikö heidän luovuttaa uudet muualta Suomesta saamansa maat takaisin alkuperäisille omistajille?
Ei tarvitse luovuttaa,koska ne on saatu haltuun laillisin keinoin.Vapaaehtoista kauppaa voidaan aina käydä.
Helena Erosta on selvästi innoittanut ja elähdyttänyt ns. Nestorin kronikka.
Nestorin kronikka (, Kertomus menneistä ajoista) on varhaisin Venäjän historiaa kuvaava kirjallinen teos, joka on säilynyt nykypäiviin asti. Nestorin kronikan kirjoittajana pidetään Kiovan luostarin munkkia Nestoria, mutta on luultavaa, että myös hänen versiotaan edelsi useita aikaisempia versioita, joita Nestor lähinnä toimitti ja päivitti. Vanhin säilynyt kopio on vuodelta 1377, mutta alkuperäinen Nestorin kirjoittama käsikirjoitus saattaa olla ehkä jo vuodelta 1095.
Kronikka kertoo, miten eri heimojen miehet sanoivat toisilleen: "Etsikäämme itsellemme ruhtinas, joka hallitsisi meitä ja tuomitsisi lakien mukaan". Kronikan mukaan miehet lähtivät varjagien, russien (ruotsalaiset viikinkiheimot)luo ja sanoivat varjageille: "Maamme on suuri ja rikas, mutta siitä puuttuu järjestys. Tulkaa ruhtinaaksemme, tulkaa hallitsemaan meitä".
On pelkkä klisee ja myytti että historia toistaisi itseään. Jos nyt kuitenkin Erosen haave toteutuisi ja venäläiset tulisivat tänne ugrilaisten "varjaagien" puheille samoissa asioissa ja luovuttaisivat alueet Pietarista länteen saadakseen Pietariin järjestyksen, olisi seurauksena seuraavaa:
Mitä enemmän alue kehittyisi sitä suurempi olisi venäläisten maahanmuuttajien virta sinne Pietarin alueelta ja kauempaa Venäjältä. Sijainti Pietarin eteisessä, suomalainen sosiaaliturva ja Euroopan Unionin tukirahoitus olisi vahva houkutin heille. Suomesta käsin ei alkuunkaan tarpeeksi riittäisi suomalaista väestöä alueelle muuttamaan kasvavan venäläisväestön kilpailijaksi alueen asuttamisessa. Se venäläinen maahanmuutto, mikä nykyisin näkyy Itä-Suomessa, moninkertaistuisi Karjalan alueella. Tätä muuttoliikettä ei oikeusvaltio Suomi voisi rajoittaa yhtä vähän kun voi rajoittaa nykyistäkään vähäistä muuttoliikettä Itä-Suomeen, ei varsinkaan kun Erosen kauppaan kuuluva viisumivapaus toteutettaisiin. Maalailu Karjalan venäläisväestön vähenemisestä Venäjän hallinnon poismuuton ja jäljelle jäävien alkoholisoituneiden vanhusten pikaisen kuolemisen seurauksena osoittautuisi täydelliseksi illuusioksi. Väestökehitys olisi tasan päinvastainen.
Suomi saisi Karjalasta umpivenäläisen separatismiherkän ja kaikessa ylivoimaisen vetovoiman omaavaan Pietariin nojaavan ja samaistuvan maakunnan , jonne pitäisi tyhjästä rakentaa ja kustantaa toimiva Suomen hallinto. Tehtävä olisi täysin mahdoton.
Karjalaisten halua palata synnyinseuduilleen ihmetellään ja jopa kauheksutaan. Sitten on joukko, joka on joutunut diasporaan 2000 vuotta sitten(näin ainakin väittävät). Näille annetaan alueelta oma valtio ja kukaan ei ihmettele lainkaan.
Pitäis keksiä joku pyhä Arhippa joka on sanonut kannaksen olevan pyhää karjalaisten maata.
Ihan asian vierestä. Noilla stadilaisilla kun on tota raitioliikennettä. Noh, sellanen kulttuuriprojekti jossa näytettäis kuvia; "diaspora". Ehhehehe.
J. Gagarin kirjoitti hyvin. Mitä muuten varsinaiseen asiaan tulee, niin Suomelle ennen talvisotaa kulunut Karjala palautettava kokonaisuudessaan. Rauhanomaisesti. Molempien maiden ja kansalaisten etu. Ei kannata odottaa niitä tulevia sukupolvia, jotka tulevat polvipolvelta ärhäkämmin vaatimaan omaansa takaisin. Kuten historia kautta aikojen on osoittanut.
Tähän hullutteluun sen verran että jos Suomi riisuu aseensa ei sen uhka katoa, päinvastoin sillä tyhjiöön on pyrkimässä silloin Nato.
Venäjältä on kysytty sen halukkuudesta palauttaa alueita joilla Suomi korvasi rikoksensa Hitlerin kanssa veljeilystä. Ei kiinnostanut, joten se hinta meidän oli tästä porvariemme seikkailusta maksettava. Asialla jankkaaminen ei tilannetta paranna. Samat porvarit ovat viemässä meitä EU liittovaltioon ja Natoon. He ovat myös hävittäneet käytännössä jo kaiken perusteollisuutemme eli kansallisvarallisuutemme, joten olisi aika jo ajatellakin jotain ja tuulettaa tunkkaisia aivojaan.
Porvareista olisi päästävä ennen kuin koko maamme on hävitetty!
Kyllä Venäjää Karjalan palauttaminen kiinnostaa, jos se vaan hyötyy palauttamisesta riittävästi.
Yksi porkkana voisi olla, että Suomi sitoutuisi puolueettomuuteen. Suomi siis lupautuisi olemaan NATOn ulkopuolella. Tälläinen vaihtoehto voisi sopia myös niille suomalaisille, jotka vastustavat palauttamista. Lievästi yleistäen NATOon liittymisen ja Karjalan palautuksen vastustaminenhan tuntuu kulkevan käsi kädessä.
Kannattaisin kansanäänestyksen järjestämistä siitä, että lähteekö Suomi valtiona vaatimaan Karjalan palauttamista. Kyllä-äänen antajat sitoutuisivat myös muuttamaan takaisin saataville alueille seutuja kehittämään. Jos muuttajia ei löydy jää alueet edesmenneen Neuvostoliiton ulkoilmamuseoksi.
Karjalan- ja muiden luovutettujen aluiden palauttamista odotellessa kannattaisi karjalahenkisten keskittyä kehittämään ja elinvoimastamaan rajan tälle puolen jääneitä alueita kuten Pohjois-Karjalaa, Kainuuta ja pohjoisempana Sallan seutuja. Ottakaa mallia Lieksasta asuvasta Helenasta.
Itselläni on sukujuuria Karjalassa ja tunneside alueeseen on vahva. Näissä oloissa on tyytyminen siihen, että Karjala on mielentila.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 24 kommenttia