Kuinka lapsia voitaisiin suojella tappajavanhemmilta?
Kylläpäs taas heti aamusta mureni sielustani palanen, kun ensimmäinen kuulemani uutinen kertoi helsinkiläisen miehen tappaneen vaimonsa ja kaksi pientä lasta. Pakko myöntää, että pala nousi kurkkuun ja silmät kostuivat, jotenkin niin järkyttävän epäoikeudenmukaiselta tuntuu kahden pienen ja täysin viattoman lapsen kokema vääryys. Heiltä vietiin oikeus elämään. Ressukat.
Viimeisen vuoden aikana näitä tapauksia on ollut aivan älyttömästi. Jokainen lapsen murha on toki turha, mutta kun niitä alkaa olla kuukausittain, niin silloin niitä on yksinkertaisesti liikaa, että mikään inhimillinen voisi tapauksia selittää.
Mielenkiintoista on jotenkin se, että kun käsitykseni mukaan aikaisemmin on ollut monesti niin, että kun äiti tappaa lapsensa, niin hän harvoin tappaa itsensä. Taustalla niissä tapauksissa on yleensä erittäin vaikeaksi äitynyt synnytyksenjälkeinen masennus, joka on jostain syystä jäänyt hoitamatta. Perinteisesti sen sijaan ja käsitykseni mukaan mies, joka tappaa perheensä, tappaa myöskin itsensä. Siis kyseessä olisi laajennettu itsemurha.
Nyt kuitenkin suurimmassa osassa viimeaikaisia perhesurmia isä on itse jäänyt henkiin, antanut itselleen luvan elää ja tuominnut perheensä kuolemaan.
Mistä tämä kertoo?
Onko ihmisistä tullut niin itsekeskeisiä kusipäitä, ettei enää edes osata itseltään ilmoja pihalle päästää? Jopa lapset tapetaan ja itse jäädään sitä sitten sfinksinä seuraamaan, että ohhoh, mitenkäs tässä näin kävi, mulla veti vähän mustiiiiin.
Mitä näiden tapausten taustalla on? Onko jokin yhteinen nimittäjä, joka laukaisee kyvyn tappaa pieniä lapsia? Jokin ulkoinen juttu, johon olisi mahdollisuus puuttua?
Pakkohan tälle karmivalle, sydämen vereslihalle riistävälle, hirvittävälle ilmiölle on voida jotain tehdä. Pitäisikö perheellisille miehille olla jokin oma neuvolansa, jossa isien mielenterveyttä ja jaksamista voitaisiin hieman seurata tai olisiko miesten ongelmista puhuttava julkisuudessa enemmän ja ilman syyllistämistä, kuten synnytyksenjälkeisestä masennuksesta on viime vuosina puhuttu? Olisiko perheväkivallan suhteen otettava täysin totaalinen nollatoleranssi, jolloin perheväkivallasta kärsivä perhe menettäisi automaattisesti lapsensa, jos väkivallaton vanhempi ei muuten osaisi väkivaltaisesta osapuolesta erossa pysyä?
Mielestäni on jotenkin käsittämätöntä sekin, kuinka paljon esimerkiksi aborttikysymys herättää keskustelua, mutta elävien ja jo syntyneiden lasten oikeuksista ja turvallisuudesta keskustellaan hyvin vähän. Olen huomannut sen, että esimerkiksi täällä Uudessa Suomessa abortti on kiivasta keskustelua herättävä aihe, mutta veikkaan, ettei esimerkiksi tämä kirjoitukseni kiinnosta ketään. Juuri tästä syystä olen syyttänyt aborttimeuhkaajia tekopyhyydestä.
Suomessahan tapetaan länsimaista eniten lapsia. Ruotsissa 100 000 lasta kohden surmataan 0,6 lasta, Suomessa 5. Vuosittain 50 000 lasta kokee fyysistä väkivaltaa.
Tämä on aivan järkyttävä ja häpeällinen ilmiö, johon täytyisi puuttua, jos kerran sivistysvaltiossa kuvittelemme elävämme. Lasten oikeus koskemattomuuteen ja oikeus turvalliseen elämään pitäisi olla paitsi itsestäänselvyys, niin lasten tulisi nauttia yhteiskunnassa aivan erityistä suojelua.
Minä en voi olla kuvittelematta niitä pienen lapsen viimeisiä ajatuksia, kun hän tajuaa, että oma isi tai äiti on juuri tappamassa hänet. Se kuolema on aivan kamala, kun lapselle selviää, ettei häntä varten ole sitä rakastavaa ja turvallista aikuista. On vain pelottavia, tyhjiä ihmiskuoria, joiden armoille lapsen henki jää.
Tämä on niin hirveä asia, etten osaa oikein edes kirjoittaa aiheesta mitään järkevää.
Helena
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ja mielestäni asenneilmapiirivouhottajille tässä olisikin oivaa työsarkaa, koska jos jokin, niin lasten kokema väkivalta on asennekysymys. Suomessa on kuitenkin mahdollisuus saada apua, jos ei jaksa. On päivähoitoa, on tukiperhetoimintaa, perheneuvolat, väkivaltaisesti käyttäytyville auttavia puhelimia yms. yms. yms.
Olen seurannut viime viikot vierestä, kun ystäväni pappana painii oman pojanpoikansa huostaanottoa vastaan ja olisi valmis ottamaan tämän nuoren kotiinsa paimentaakseen häntä eteenpäin ja elättääkseen ilman kenenkään apua niin kuin ennen muinoin oli kunnia-asia tehdä.
Se ei käy vaan yhteiskassa mieluummin maksaa jollekin ulkopuoliselle siitä, että saavat laitostaa 16-vuotiaan nuoren, jolta eilen tuli kylläkin ilahduttava viesti.
"Vitsi, täällä on mun lisäksi kahdeksan mimmiä, joista kaksi on mamuja".
Juniori oli siis tyytyväinen ja matkalla kohti kansainvälisyyttä, mutta kaikille ei käy yhtä hyvin.
Toivottavasti tästä ei tunnisteta tapausta, ettei joudu papalleen asumaan.
Mutta taas takaisin traagiseen tapaukseen. On turha puhua hyvinvoinnista niin kauan kuin yksikään vanhempi tekee tuollaisen ratkaisun ja yhtä turha on väittää, että Suomessa saa apua ongelmiinsa.
Saa vain, jos luovuttaa itsensä kokonaan hyvinvointilahkolle tai luovuttaa muutoin oman elämänsä suhteen ja alkaa ruikuttaa apua joka suunnasta.
Siihen tämä kaikilla mittareilla mitattuna jne. hv-yhteiskunta kannustaa.
Olisiko miesten erotalot mitään. Paikat joihin eroprosessissa olevat miehet voivat mennä purkamaan hätäänsä. Eropoliklinikat.
Sini, tuo on muuten aika älyttömän hyvä ehdotus.
Kiitos. Hätä keinot keksii!
Eri asia, menevätkö miehet tuollaisiin erotaloihin.
Ehkä voisi olla sellainen systeemi, että joku täti tai setä tulisi katsomaan sitä eronnutta miestä ja tarjoaisi hänelle tuollaista erokotijaksoa?
Vertaistuki on ehdottomasti parhaita konsteja. Sen lisäksi tarvitaan miessakkeja, male bonding, sosiaalista kanssakäymistä, jossa naiset ovat paljon parempia jo sen vuoksi, että kulttuuri sitä suosii. On pakko yleistää sen verran, että suomalaiseen mieskulttuuriin kuuluu se, että ei valiteta, ei itketä, ei etsitä tukea kavereista vaan kärsitään kunnes "päässä naksahtaa".
Katolinen pappi, isä Guy, on 2011 88-vuotiaana paratiisin iloon siirtynyt henkien manaaja.
Eksorkisti.
Hän ajoi Jeesuksen nimen ja veren voimalla riivaajia ulos demonien vaivaamista ihmisistä.
Raamatun ilmoittama Henkien erottamisen armolahja,ks. 1 Kor 12.10, ja riivaajien ulosajaminen ovat siis tarpeellista tänäänkin koululääketiedettä ihannoivassa pahoinvointiyhteiskunnassamme.
ks. Hesarin kirjoitus
http://www.hs.fi/artikkeli/HS+2062010+Demonien+vih...
Jeesus, syntiemme sovittaja ja kuolleista herättäjä, sanoo tänäänkin joidenkin armolahjapalvelijoiden ihmeteoista:
"... minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia...; he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi" Mark. 16:17,18
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
Vastikään yksi manaajan hoitamista kuoli hoidon aikana.
Ja minkähän uskonnon manaaja oli kyseessä?
Ilmoittiko Jumalansa nimen sekä oman nimensä ja tehtävänsä?
Yritän esittää lyhyen vastauksen Helenan otsikkokysymykseen:
Ensinnäkin tarvitaan vilpitön rukous että Raamatun Kaikkivaltias- joka siis antaa kuoleman ja antaa elämän - muistaa armonsa ja lähettää enkelinsä varjelemaan lapsia itsetuhoisilta vanhemmilta tai vierailta.
Onnellinen se tietämätönkin lapsi tai aikuinen jonka elämässä tutkimaton Jumala toteuttaa lupaustaan:
"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." Ps. 91
Esim. taidemaalari Veikko Vionojalla oli tällainen Herran lähettämä enkeli turvanaan.
Hän toimi sairaankantajana sodassa.Veikolla oli konepistooli selässä, mutta Jeesukseen uskova vakaumuksen mies ei käyttänyt sitä kertaakaan. Sairaankantajana hän joutui monta kertaa ankaraan tykistökeskitykseen. Joskus ilmanpaine heitti häntä metrikaupalla, mutta ei siinäkään pahemmin käynyt.
Hän joutui usein juoksemaan Petäjäkylän ampumaradan poikki ja vihollinen piti kirkon tornista silmällä liikkumista.Sairaankantaja joutui liikkumaan jatkuvassa tarkka-ampujien tulisateessa.Kerran Vionojalta ammuttiin takin hiha miltei poikki. Hänellä oli useita luodinreikiä sekä lakissa että takissa.
- Miten voi yksi mies saada niin paljon kiväärinluoteja vaatteisiinsa ja säilyä vahingoittumattomana?
- Voisiko sitä nimittää muuksi kuin Jumalan varjelukseksi?, kysyy Vionoja kirjassa Ullavalaiset isänmaan asialla.
Vielä merkilisempää oli ennen sotia Vionojan näkemä profeetallinen uni.Siinä oli luettelo jossa oli joukko hänen tuntemiaan naapurin poikia, Voitto-veljen nimi ja lopuksi hänen oma nimensä.
Veikko uskoi että se oli kaatuneitten luettelo;että hän tulee kaatumaan sodassa eikä aina niin välittänyt suojautuakaan. Mutta asetta käyttämätöntä taidemaalaria venäläiset eivät millään saaneet tapetuksi. Vionoja pelastui merkillisesti monista kuolemanloukuista.
Sodan päättyessä selveni että kukaan uniluettelon ihmisistä ei ollut kaatunut.
Kirjassa Ullavalaiset Isänmaan asialla kerrotaan kuuluisan taidemaalarin merkillisistä ihmepelastumisista. Miten Jumala varjeli miehen loppuun saakka.
Sillä Raamatun Jumala tekee ihmeitä ilman määrää.
Riivaajat tuhoavat ihmiselämää.
Helenan esisttämään kysymykseen voimme vastata myös näin: Kuoleman vaarassa olevat lapset tarvitsevat avukseen henkien erottamisen armolahjan omaavia ihmisiä,ks. 1 Kor. 12:10.
Jumalan armolahjapalvelijat tunnistavat epätoivoisten vanhempien olevan riivaajien vallassa ja rukoilevat heidän puolestaan. He myös sitovat kaikki Saatanan vallat ja voiman Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin elävien ja kuolleitten Jumala kuulee, muistaa armonsa ja tekee pimeyden henkivallat voimattomiksi.
Ilveilijöitten ja loitsijoiden on turha lähteä pimeyden henkivaltoja vastaan. Sillä Saatanan lähettiläät eivät välitä mitään pelleheikeistä, vaan murjovat heidät kuten Skeuaan seitsemän poikaa,ks. Ap teot 19:13-20
Tauastatietoa.
Hyvän ja pahan,Jumalan ja Saatanan, ikiaikainen taistelu on aina keskuudessamme. Kuka sen tunnustaa,kuka selviää voittajana?
Raamatun mukaan pimeys ja pahuus tulevat syntisen ihmisen saastuneesta sydämestä.
Kuten Jeesus sanoo:"Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset,murhat,aviorikokset,haureudet,varkaudet,väärät todistukset,jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat."Matt. 15:19,20.
Synnin saastuttama ihmisssydän siis aiheuttaa pimeyden teot.
Jumalan ja ihmisten vastustaja,Perkele, kiusaa syntistä ja heikkoa ihmistä kuten Jeesusta,ks. Luuk.4:1-13.Näissä kiusaamis-ja murhatöissä Perkele - pimeyden ruhtinas - käyttää tänäänkin hyväkseen riivaajahenkiä. Niitä ihmisviisaudesta ja omasta opistaan kiinnipitävä koululääketiede ei halua tuntea eikä tunnustaa.
Demonit eli riivaajat ovat saastaisia henkiä. Ne toimivat Saatanan,valheen Isän määräysvallan alla.Riivaajat ottavat valtaansa ihmisen sielun ja muuttavat hänen persoonallisuuttaan.
Riivaajahenkien vallassa olevat ihmiset taistelevat ennenkaikkea Raamatun Jumalaa ja Jumalan sanaa vastaan mitä erilaisimpia kanavia ja ilmaisutapoja käyttäen. Kuitenkin Kaikkivaltias lopulta antaa niille hopeamitalin ja langenneen enkelin osan tulikivijärvestä eli helvetistä,ks. Ilm.20:10...
Jeesus ajoi riivaajia ulos ja paransi demonien vallassa olevia ihmisiä,ks. Matt. 15:21-28,Mark. 5:1-20,9:14-29,Luuk.4:31-37.
Demonihenget vaikuttavat mm.noituuden,spiritismin,ennustelemisen ja henkiparantamisen yhteydessä. Kaikkialla siellä, missä Jeesusta ei tunnusteta Herraksi,ks.1 Kor.12.3.
Riivaajahenget tuhoavat elämää myös väkivaltaisten ja vihan hengestä kumpuavien ideologioiden ja aatteiden välityksellä.
Toisaalta Saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi ja eksyttää,jos mahdollista,valitutkin.
Yhteiskunnallisten ja kirkollisten päättäjien saleissa Saatanan lähettämät riivaajahenget ovat mielellään näkymättömiä toimijoita. Ne ovat aina elämää tuhoavien päätösten taustalla.
Sellaisiksi voidaan laskea ainakin nykyinen aborttilainsäädäntö, kauppojen sunnuntaiaukiolo, epäonnistuneet seksinosto- ja hedelmöityshoitolait. Em. lait rikkovat selvästi Herran käskyjä kuten:Minä olen Herra,sinun Jumalasi,älä pidä muita jumalia". Tai:"Älä tapa," "Älä tee huorin" ,"Muista pyhittää lepopäivä."
Entä kuinka sinä lukija,voit taistella riivaajahenkiä tai saatananpalvojia vastaan omassa elämässäsi?
Yritätkö edes ymmärtää mitä sinulla on vastassa, selvitäksesi elämästä hengissä? Tai tiedätkö kuka on puolellasi?
Valitettavasti Perkeleen teoista kärsii koko ihmiskunta.
Siitä ovat kärsineet yksityiset ihmiset ja kansat.Esim. Hitlerin,Stalinin,Pol Potin ja Idi Aminin vainoista selvinneet voivat todistaa Herran avusta ja Perkeleen teoista. Tai Suomen kansalaissodasta ja maailmansodista selvinneet lähimmäiset.
Raamatun Jumala kuitenkin viime kädessä antaa kuoleman ja antaa elämän. Kaikkivaltias Jumala voi varjella ihmistä riivajahenkien tuhoamis-ja tappamistyöltä.
Elävä Herra voi parantaa luomansa ihmisen särjetyn sydämen ja sitoa hänen haavansa.
Siksi murhenäytelmistä selvinneet ihmiset ja heidän läheisensä muistakoon Jumalansa murheen,surun,vihan ja epätoivon päivinä.
Ehkäpä sinä,joka olet kuullut ja nähnyt väkevän Jumalan tekoja kärsimyksesi keskellä kiität joskus:"Herra,Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, Hän tuli minulle Palastajaksi".
Mutta Suomen menestys kaikilla mittareilla mitattuna ja erityisesti sillä Pisalla punnittuna on maailman ehdotonta kärkeä ja hyvinvointiyhteiskunta tulee säilyttää kaikissa oloissa velkarahalla vaikka muu kansa tappaisi itsensä.
Suomessa ei voi hyvin kuin valtio itse eli se osa yhteisöämme, joka tällä hetkellä määrittää arvot sille hyvinvoinnille ja tekee sen hyvällä palkalla, joka kustannetaan velkarahalla, jonka maksavat ne samat muut.
Kun kaikki mitataan rahassa (myös ihmisarvo) ja sen saanti tai tulo loppuu, loppuu myös tarve olla sen ihmisarvon arvoinen.
Tällöin lopullinen ratkaisu on pimenevän ja sammutetun pään viimeisimpiä leimahduksia ja ilmiötä voisi kutsua käänteiseksi kunniamurhaksi, jossa kuvitellaan jälkikasvun säästyvän kunnian menetykseltä poistamalla jälkikasvu niin, ettei kukaan ole sille irvailemassa.
Onneksemme aito kunniamurha-aate on saanut jo jalansijaa maassamme, sillä se sentään jättää ainakin miespuoliset lapset henkiin jatkamaan sukujen kunniakasta perintöä ja sitä.
Nämä toistuvat tapaukset ovat niin mieltä kääntäviä, että kiihkeimmät meistä hakevat syytä jo yhteiskunnan pahoinvoinnista, mutta siitähän ei voi olla kyse, koska kaikilla mittareilla mitattuna jne.
Hirveää, olen täysin sanaton. Miksi, miksi??
Pakkoadoptio "rakastaville homovanhemmille" voisi olla yksi ratkaisu.
Vakavasti puhuen, koska uskon, että mies ja nainen ovat erilaisia myös henkisesti, joillekin miehille näyttisi olevan ylitsepääsemätöntä tulla jätetyksi.
Naiset kykenevät käsittelemään asian jotenkin toisin. Kuolema on niin lopullista. Itse olisin silti utelias näkemään loppuelämäni ja mitä se tuo tullessaan.
Ikävä kyllä, taloudellisesti vaikeat ajat voivat liittyä näihin tekoihin.
Kun isä tai äiti tappaa lapsensa taustalla on usein suojelu - halutaan suojella lasta pahalta maailmalta tappamalla hänet. Ihan hullultahan tuommoinen terveen ihmisen korviin kuulostaa, mutta mieleltään järkkynyt ajattelee eri tavoin.
"Abortista ajattelen kuitenkin niin, että jos joku äiti haluaa lapsensa abortoida, niin julmaa kuin se onkin, on se kuitenkin parempi kuin syntyä ei-toivottuna, kenties jopa vihattuna lapsena, jota syyllistetään äidin elämän pilaamisesta. Rakkaudettomista lapsista kasvaa usein rakkaudettomia aikuisia, jotka kykenevät todella suruttomiin tekoihin tässä maailmassa."
Jousia tuossa on sinun oma kommenttisi abortista. Se antaa ymmärtää että kannatat aborttia (syntymättömän ihmisen tappamista) myös sen vuoksi että siinä suojellaan lasta (ei toivottua) pahalta maailmalta jossa lapsi ei saisi rakkautta.
Murhaaminen ja tappaminen on aina väärin joka tilanteessa. Viattoman lapsen tappaminen oli hän syntynyt tai ei on mitä hirmuisin teko mitä olla ja voi.
Helena Eronen syytti blogissaan abortin vastustajia tekopyhyydestä. Minusta Helena ja Taru osoittavat oikeaa tekopyhyyttä siinä että te kummatkin hyväkytte abortin (syntymättömän elävän ihmisen tappamisen) ja olette aborttia naisen oikeutena puolustaneet. Tekopyhyyttä on sellainen jossa kaikkea elämää ei pidetäkkään tasa-arvoisena ja oikeutettuna elämään vaan vain sitä mitä itse kannatetaan.
Tekopyhyyttä ja itsekkyyttä on juurikin sellainen jossa oman tuskan ja edun vuoksi ollaan valmiita tappamaan elämä mutta muussa tapauksessa huudetaan elämän puolesta tunteisiin vedoten elämän pyhyyttä korostaen.
En ole ikinä ymmärtänyt logiikkaa, että tapetaan perhe.
Jos niin pahasti hirttää kiinni niin pitää olla vain itselleen metrinen köysi - jos ei apua osaa ajoissa hakea.
Mutta epäilen, että tämäkin tapahtuma on antanut ennakkovaroituksia mm. perheväkivallan muodossa; "Erään naapurin mukaan surmapaikan tuntumassa tarvittiin jo muutama päivä sitten poliisiapua kotihälytyksen muodossa.".
Aivan. Juuri tuosta syystä mielestäni pitäisi olla niin, että silloin kun perheessä on väkivaltaa, olisi vain yksi vaihtoehto: lapset pois. Jos se vanhemmista, joka saa turpaansa, ei halua lähteä, niin sielläpähän jatkaisi ihanaa parisuhdetta, mutta lasten paikka ei ole koskaan perheessä, jossa asioita selvitellään nyrkein.
Ottaen huomioon kuinka paljon Suomessa annetaan nyrkkiä puolin ja toisin loppuisi sijoituspaikat kesken.
Ehkäpä 'kilpailuilmapiiri' on tehnyt sen, että epäonnistuminen työssä, parisuhteessa tai missä tahansa on sen verran kovan luokan jytky että tällaisiin äärimmäisiin toimenpiteisiin ryhdytään.
Vaikea sanoa.
Japanilainen harakiri kun ollaan epäonnistuttu, suomalainen vie näköjään koko perheen jos mitään ulospääsyä ei ole.
Ville on harvinaisen oikeassa. Ei nämä jutut tule puun takaa, tokihan otsikko lööpissä tulee puun takaa. Merkit on aina ilmassa.
Lisää nappeja, kaikki rahat pois mielenterveystyöstä. Vai mitä ?
Järkytys ja voimattomuus tälläisten traketioiden edessä hämmentää.
Jos yksiselitteisiä vastauksia ongelmaan olisi, niin en varmasti istuisi työttömänä tietokoneeni edessä!
Meillä on valtavasti huostaanottoja jo nyt. Jossain törmäsin tilastoon, joka väitti yli 16000 lasta!
Voimme kysellä ja kyseenalaistaa mikä, merkitys on sillä että yhteiskuntamme perusarvoja, avioliittoa, kristinuskoa ja miehen ja naisen välistä liittoa vähätellään ja poljetaan arvostusta?
Itse kun olin nuori, niin en tuntenut kuin yhden avioerotapauksen kyläyhteisössämme. Nykyisin niitä ei jaksa ihmetellä kukaan!
Taloudellinen ahdinko, ja molempien puolisoiden säänölliset tulot on normielämän perusta, jonka järkkyessä esim, työttömyyden vuoksi, mikä on sen merkitys epätoivoisiin tekoihin?
Ennen maaseudulla oltiin vastuussa koko kyläyhteisöstä, naapurin lapsia myöten. Yhteisö joissa myös isovanhemmilla oli keskeinen ja tärkeä osa?
Nyt vanhukset on mökeissään yksin toisella puolen suomea ja nuoret ruuhkasuomessa, siellä hekin yksin?
Vanhusten itsemurhia tapahtuu, jonkun tilaston mukaan yli 1000 vuodessa!
Suomalainen yhteiskunta on keskittynyt viime vuosikymmenillä, kansaivälisyyteen ja kansainvälisen vastuun kantoon, omanmaan ongelmat ovat jääneet sivuosaan ja resurssien rajallisuuden vuoksi toisarvoiseksi!
Jos jatkan pitempään, niin on vaara että tulen poistetuksi r--------n kommenttini vuoksi!
Perusarvojen palauttaminen yhteiskuntaamme koossa ja ylläpitäväksi keskeiseksi arvoksi, ei varmaan vie perhesurmia edistävään kehitykseen!
Toissa vuonna oli jo yli 20 tuhatta ja tahti kiihtyy, sillä kunnolliset sijaisperheet tarvitsevat sen 300 euroa tai jotain ruokkimaansa lasta kohden vuorokaudessa, kun se saattaisi omille vanhemmille annettuna apuna kuukaudessa torjua koko huostaanoton.
Summat ovat arviota, koska oikea tieto pimitetään.
Joka tapauksessa lasten omien perheiden rahallinen tukeminen olisi halvempi ja useimmissa tapauksissa lasten kannalta parempi vaihtoehto, mutta mutta.
Kyllä huostaanottoja ihan aiheestakin tehdään. Minä en usko, että esimerkiksi perheväkivaltaa voitaisiin rahalla torjua. Itse olen pienituloisesta perheestä ja välillä oli tosi tiukkaa, mutta ei silti edes minkäänlaista väkivallanuhkaa koskaan ollut. Köyhyys ei saa olla minkäänlainen tekosyy väkivaltaiselle käytökselle.
Toki olen samaa mieltä kuin YLE:n haastattelema tutkija, joka toteaa, että olisi luotava systeemi, josta lapsiperheille voitaisiin hyvin nopeasti tarjota rahallista apua ja tukea lastenhoitoon, sillä nythän monesti asiat etevät melko hitaasti ja byrokraattisesti, mutta olisi luotava myöskin jokin sellainen käytäntö, joka yksinkertaisesti suojelisi lapsia vakivallalta, vaikka sitten pakkotoimin.
Niin tehdään aiheesta ja sen myönsin jo yllä.
Kun suomalaisen pässin luonne tiedetään, että apua ei perkele haeta ennen kuin rinnassa tököttävä puukko haittaa parranajoa tai paskalla istumista niin järjestelmä täytyisi järjestää tämän faktan perusteella eikä rakentaa sitä niin, että rahat kulutetaan siihen järjestelmään itseensä, joka istuu odottamassa, että joku tulee anomaan apua.
Ellei tule niin otetaan sitten pakkokeinot käyttöön, kun se on lasten kannalta jo melkein tai kokonaan myöhäistä.
Mikä hyvinvointivaltio tämmöinen on, jossa hyvin voivat vain siitä puhuvat ja sen nimiin vannovat ja kaiken kustantajat vetävät itseään kiikkuun surkeimpien viedessä lapsensa mukanaan?
Matti Jalagain kirjoitti: "Suomalainen yhteiskunta on keskittynyt viime vuosikymmenillä, kansaivälisyyteen ja kansainvälisen vastuun kantoon, omanmaan ongelmat ovat jääneet sivuosaan ja resurssien rajallisuuden vuoksi toisarvoiseksi!"
Kukaan ei ole voinut olla huomaamatta samaa kuin Matti eli oman maan asiat ovat toissijaisia niin presidentin, pääministerin kuin yleisradionkin puheissa.
Television uutisissa korviini on ottanut yletön uutismäärä Venäjältä ja taloudesta jopa siinä määrin, että enää aikoihin en ole katsonut suomalaisia televisiokanavia.
Sanomalehteä lukiessa kiinnittyy huomio pienten vähemmistöjen ylenmääräiseen suosimiseen ja kaiken kukkuraksi yksi tällainen suvaitsija on jopa presidenttiehdokkaana!
Pahoin pelkään, että näitä tulee vielä lisää. Tämänkaltaiset teot näyttävät kovin usein liittyvän taloudellisiin vaikeuksiin tai erotapahtumaan. Ja erotapahtumatkin monasti juontavat juurensa ainakin osin talousongelmista. Nyt kun talous kiristyy ja huolia ja uhkia nähdään koko ajan ilmassa myös se jaksaminen pettää yhä useammassa perheessä. Ja traagisimmillaan käy sitten näin.
Toki kulttuurissamme näyttää myös edelleen olevan jonkinasteinen hiljainen hyväksyntä asioiden ratkomiseen väkivalloin. Tästä pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon. Koskien toki kummankin sukupuolen väkivallankäyttöä, sillä tilastojen mukaan äidit tappavat lapsiaan paljon useammin kuin miehet.
Syylistaan täytyy kyllä muistaa lisätä alkoholi ja huumeet sekä mahdollinen peritty mustasukkaisuus ja aggressivuus.
Onko niiden hoitamiseen panostettu tässä yhteiskunnassa tarpeeksi?
Yhdyn ihmettelijöiden kuoroon, mitä maassamme tapahtuu?
Sekin on outoa että nämä viime aikoina lapsensa ja vaimonsa surmanneet miehet ei ole mitään nuoria isiä. Jos elämänhallinta on noin hakusessa vaikka ikää alkaa olla neljäkymmentä se on outoa.Onko vaimo halunnut eroa, en tiedä.Tämä Laajasalon surmaaja oli kuulemma poliisille ennestään tuttu. Onkohan siellä ollut siis hälytyksiä jo aiemmin?
Kuulin uutisen jo puolenyön jälkeen, eikä uni sitten tullutkaan.
Radio kertoi, että Ilta-Sanomat oli kertonut, että oli kuudes perhesurma yhdeksän kuukauden sisällä.
Kyse on ilmeisen "muodikkaasta" ratkaisumallista. Teoilla on esimerkki. Tässä ajassa leviävät oudot muodit.
Taloudellisella ahdingolla - ihan oikeasti - tekoja ei voi puolustella. Tässä maassa nyt kuitenkin on jokapäiväistä muotia kauhistella taloudellista ahdinkoa. Rahalla tai sukupuolten ja sukupolvien välisellä vihanlietsonnalla legitimoidaan epätoivoiset ratkaisut. Kun mediaa seuraa, taloudellista ahdinkoa on kaikkialla, hyvinvointia ei missään - vaikka Suomessa ei koskaan ole voitu taloudellisesti niin hyvin kuin nyt. Heikompien huomioon ottaminen on mennyt journalismissa väkivallan jokapäiväiseksi uutisoinniksi ja surkeudella selittelyksi.
Ajan henki on mielestäni sairas. Se ruokkii taaksepäin katsomista, katkeruutta ja vihaa.
Samalla kun suremme menetyksiä, meidän tulee kuitenkin jokaisen omalta osaltamme miettiä, luommeko ympärillemme vihaa ja katkeruutta vai anteeksi antamista, rakkautta, rauhaa ja tulevaisuudenuskoa.
Kirjoittamattomien normien mukaan mies ei voi hakea apua.
Äiti vai isäkö ne normit kirjoitti?
Kirjoittamattomia normeja ei kukaan kirjoita. Ne ovat yhteisöön sisäänrakennettuja. Mies ei saa epäonnistua tai olla heikko.
Kaikki normit ovat perheen sisäisen kasvatuksen tuloksia. Kaikissa suvuissa ei Suomessa ole noita mainitsemiasi normeja - ei ainakaan enää.
Tuo voi olla yksi syy.
Minä olen miettinyt, että olisikohan huono juttu laisinkaan se, että Suomessa neuvoloihin pistettäisiin lisää rahaa, jotta ne voisivat tarjota alle kouluikäisten lasten vanhemmille jotain hyvin kokonaisvaltaista apua ja seurantaa. Perheitä jututettaisiin lapsen neuvolakäynnin yhteydessä ja vanhempia kutsuttaisiin myöskin erikseen käynneille juttelemaan. Tarpeen mukaan sitten tarjottaisiin eri tukipalveluita ja keskusteluapua ja pyrittäisiin saamaan ja ylläpitämään kontaktia äitiin ja isiin, varsinkin jos perheessä havaittaisiin olevan ongelmia.
Toki tuo vaatisi rahaa, mutta kun on olemassa todellinen ongelma, niin eikö siihen pitäisi puuttua ja löytää ratkaisuja?
Toinen on sitten ne pakkokeinot, joita tulisi käyttää aina akuutissa tilanteessa ja lapsen terveyden suojelun olisi oltava esim. perheväkivaltatilanteessa ihan ykkösjuttu. Harvoin kannatan mitään sellaista "hyysäämistä", mutta tuo on sellainen asia, johon ehdottomasti on pystyttävä viranomaisten puuttumaan vaikka väkisin.
Tämän kaiken hymisevän suvaitsevaisuuden keskellä keskiluokkainen ihminen pelkää köyhäksi joutuessaan ihmisten suvaitsemattomuutta niin paljon, ja pitää sitä niin varmana, että katsoo paremmaksi vaihtoehdoksi tappaa kaikki. Islam on hienoa, homot ovat mahtavia, jne, mutta köyhäksi joutuva katsoo ainoaksi vaihtoehdoksi lopullisen ratkaisun. Koska tietää ettei kukaan tule suvaitsemaan. Meillä on täällä sellainen suvaitsevaisuuden sisään rakennettu japanilainen kunniakulttuuri, miekkaan vaan jos epäonnistuu. Täytyy onnistua ja tehdä oikein, muuten saakin mennä.
Kuinka lapsia voitaisiin suojella tappajavanhemmilta?
Olen miettynyt kysymystä. Ja jos totta puhutaan, niin ei mitenkään. Tarpeeksi vahva yhteisö, ystävät. Kaveria ei jätetä mielenala auttaa. Itse uskon tähän.
Tulee mieleen kysymys, että ovatko jotkut perheet niin sulkeutuneita, ettei ulkopuolisia kontakteja ole. Ainakin ennen vanhaan maaseudulla sellainen tilanne ei ollut mahdollista.
No, ei ollut ei. Silloin oli tavallista että kolmekin sukupolvea saattoi elää samassa pihapiirissä. Historioitsija Mirkka Lappalainenhan tätä vanhaa perhekäsitystä on tutkinut. Ennen saattoi perheeseen kuulua piikoja, renkejä ja jopa joku kulkuri joka löysi sijan perheyhteisöstä.
Nyt on ideaali isä, äiti, kaksi lasta, koira ja farmarivolvo.On tarve osoittaa pärjäämistä ja riippumattomuutta: ikinä en ole käsittänyt mitä hienoa on esim. siinä että perheen 14-15 tytär muuttaa kotoa pois avoliittoon ja isovanhempia ei tohdita häiritä heidän Espanjan lomailultaan lapsenlapsiaan kaitsemaan.Kaupunkiin maaseudulta muuttaneet ihmiset jää pahimmillaan tosi yksin ongelmiensa kanssa:(
Pitkälti asiat ovat kiinni yhteiskunnan arvoista ja niiden varaan rakennetuista suojajärjestelmistä. Maassa jossa lentoliikenne on turvallisempaa kuin perhe-elämä, on kyllä jotain vikaa arvoista lähtien.
Kuuntelin aamulla tuota uutista, kuuden lapsen isänä en ymmärrä mitä niiden isien pääkopassa liikkuu, tappaisi vain itsensä ja antaisi puolustuskyvyttömien lasten mahdollisuuden elää.
EI MITENKÄÄN.
Ongelma on että köyhää ei suvaita, mutta juuri köyhää vaaditaan suvaitsemaan kaikki muut. Köyhiä syytetään arvokonservatismista, mutta kuitenkin juuri köyhiin suhtaudutaan hyvin arvokonservatiivisesti. Vietin lapsuuteni Laajasalossa.
Joku voisi ajatella, että tämän päivän ihmiset ovat niin sekaisin, että kaikki lapset pitäisi varmuuden vuoksi kasvattaa laitoksissa. Jonkun mielestä se olisi myös tasa-arvoa, koska silloin kaikilla olisi samanlaisemmat lähtökohdat. Voisivat uratykkivanhemmat keskittyä uriinsa, kun ei ole lapsia häärimässä - ja siihen dokaamiseen, joka tuntuu olevan elämän korkein nautinto monilla suomalaisilla uraihmisillä. Nousee se ego niin ihanasti pintaan ja tuntee olevansa joku.
Tiedän että ehdottelet tuota vain kokeellisesti, mutta uskon että sillä olisi paljon karmeammat seuraukset kuin sillä, että jotkut vanhemmat sattuvat olemaan huonoja. Tasa-arvoista se toki olisi, kun kukaan ei kokisi olevansa aivan erityisen rakas ja arvostettu, huoltajansa silmäterä. Eikä kellään olisi pysyvää, tiiviisti yhtä pitävää perhettä taustaturvana avarassa, kaoottisessa maailmassa...
Israelilaisissa kibbutseissa juuri noin tehtiinkin elikkä lapset asuivat ns. lastentaloissa arkipäivät, viikonloput sitten vanhempiensa luona.
Nähdäkseni siitä järjestelystä oli vain etuja tai ainakaan haitat eivät hyppineet silmille.
Onko muuten tietoa, olivatko perheensurmaamiset yhtä yleisiä esim. 50 vuotta sitten?
Malesiassa ollessani opin, että hindulaisilla intialaismiehillä oli perhesurmat kohtalaisen yleisiä. Hinduismissa itsemurha ei ole niin paha kuin kristinuskossa ja islamissa. Ilmeisesti ateismissa on asian laita samalla tavalla.
Toivottavasti perhesurmista päästäisiin eroon. Kauhistuttavia asioita. Ehkä tarvitaan arvomaailmoihin muutosta, jotta näiltä vältyttäisiin.
Tuossa aamulla vähän googlettelin ja minulle jäi sellainen käsitys, että Suomessa on lapsia tapettu esim. 100 vuotta sitten siinä missä nykyäänkin, välillä tapot ovat vähentyneet mm. ehkäisyn ja abortin yleistymisen takia, mutta nyt tapaukset ovat taas kasvaneet.
Toki yhteiskunnallisella tilanteella on vaikutusta, mutta jotain sellaista perustavanlaatuista on myöskin vinossa, sen kertoo lapsiin kohdistuvan väkivallan yleisyys. Siis 50 000 lasta saa vuosittain vanhemmilta turpaansa... käsittämätöntä.
Jotta suomalaisuus ei olisi ihan pohjamudissa, niin sanottakoon, että ulkomailta kuullaan vain kaikkein julmimmat tapaukset. Juuri vuoden vaihteessa USA:ssa tapahtui joku seitsemän ihmisen hengenmeno... Samoin Ruotsissa, Italiassa,... Islmistisissa maissa näitä ei edes uutisoida, koska mies omistaa uskonnon mukaan naiset täysin. Kyse on äärimmäisen vääristyneestä ihmiskuvasta, jonka aikaan saa lyhytjänteisyyden ja omistusoikeuden opetus, jonka irvokkain muoto on kunnian loukkaus; että jos joku tervehtii edes väärin, niin toisella on oikeus loukkaantua...
Olisi mielenkiintoista tietää, miten intiaaneilla, joilla ei ollut ajatusta siitä, että ihminen voi omistaa maata, toisen ihmisen.
kumma softa kun ei vastata jokaiseen kommenttiin
oletan että ne isät jää henkiin joilla ei ollut ampuma-asetta. Veitsellä voi tappaa muijan ja mukulat mutta harva pystyy sillä itseään tappamaan.
oletan myös että eron tullessa yleensä nainen saa lapset+elarit, ja kämppä jää sille. Mies menettää kaiken: lapset ja kämpän, oman vuokrakämpän ja elatusmaksujen jälkeen ei ole varaa yhtään mihinkään. Työttömänä ei pian sitäkään.
Kati: sulla on valkoisten lehtimieshumanistien romantisoima kuva intiaaneista (varsinkin jos kyse amerikan intiaaneista). Niillä oli kova ja sovinistinen klaanikulttuuri kuin joillain afgaaneilla tai albanialaisilla. Ne heimot taisteli koko ajan kaikki kaikkia vastaan resursseista, siis maasta, riistasta sekä naisista.
Lapsien suojelu tulee aloittaa lapsista. Lapset pitää kasvattaa inhimillisyyteen, koska lapset eivät luonnostaan tiedä, miten maailmassa eletään. Lapsi kuin lapsi voidan kasvattaa susilaumassa tai jopa suomalaisessa perheessä, missä lapselle annetaan selkeät rajat, jotta lapsi ei joudu ottamaan vastuuta vanhemmistaan.
Katson, että lapsista kasvaa väkivaltaisia, koska heille opetetaan, että miehen kuuluu omistaa vaimo; Jokainen mustasukkainen uskoo, että puoliso on hänen omaisuuttaan, josta heti triviaalisti nähdään, ettei kyseessä ole mikään parisuhde, vaan omaisuussuhde.
Me emme ole nähneet vielä kuin jäävuoren huipun perhesurmissa; Kun islam kotoutuu tänne, niin vasta sitten aletaan näkemään, mitä se on, kun poikalapset opetetaan siihen uskoon, että naiset ovat heidän omaisuuttaan.
Nyt monien tutkijoiden utlisi kiireetsi selvittää perhesurmajien taiustabvat vauvatdsa alkaen ja eityisesti heidän asenteensa; Jos ihminen ei pysty kasvatyksen johdosta kaukokatseiseen elämään, niin hänestä kehittyy hyvin agressiivinen, koska hetkessä elävänä hän ei voi sietää sitä, että maail,ma ei pyörikään hänen napansa ympärillä.
Tästä tuli juuri eilen tutkimus, joka osoitti, että esimerkiksi rähinäviina johtuu tasan siitä, ettei ihminen kykene hahmottamaan tekojensa seurauksia sekuntia kaemmas.
http://www.voice.fi/uutiset/viihde/tassa-syy-siihe...
Kvartaalitalous on yksi suurimmista syyllisistä siihen oppiin, että ihmisen ei tarvitse ajatella pitkäjänteisesti. Se on valtio, joka on syyllinen perhesurmiin. Ja erityisesti valtion media, eli YLE, joka syöttää ihmisen aivoihin joka päivä pelkkää mieletöntä seksistä puppua
Muutamia väkivallan tekijöitä:
Kasvatus, Opetus, Pohtiva ajattelu, Pitkäjänteisyys,
Kulutushysteria, mielipiteiden tuomitseminen,
Uskonto, Maahanmuuttajien positiivinen syrjintä,
Palkan vaatiminen, Rikkaiden jatkuva rikastuminen,
Rikkaiden ja maahanmuuttajien riskien sosialisointi, kun taasen suomalaisilta vaaditaan kirjaimellista lain kunnioittamista ja genomiset tekijät
"heille opetetaan, että miehen kuuluu omistaa vaimo"
Kerro se paikka, missä suomalaiselle miehelle opetetaan näin. Se ei ole lastentarha eikä koulu.
Ei semmoista paikkaa ole olemassakaan.
Olen useita kertoja hakenut apua ns. ammattiauttajilta, kerran puolison uskonnollisen yhteisön (jehovat) ohjeiden mukaan. Yhtä tyhjän kanssa aina.
Kun muija on päättänyt ajaa suhteen kiville, omia lapset ja maksimoida isään kohdistuvat rasitteet niin kyllä se osaa kääntää jokaikisen pikkuasian tappeluksi, pieksämällä ja uhkailemalla manipuloida lapset isää vastaan.
Ei siinä viimeiseksikään kysytä lapsilta oikeasti mitään.
Se on myöhäistä sitten kolmekympisenä huomata tulleensa
perusteellisesti huijatuksi kuten oma poikani joka ei sitä
kestänyt.
------------
Uusperhe onnistui paremmin kun otin päävastuun lapsista ja jäin kotiin. (Pyöritin yritystä kotoa)
Olen Eve Avolinin linjoilla, "..., joillekin miehille näyttisi olevan ylitsepääsemätöntä tulla jätetyksi.""
ja myös JT:n linjoilla. "Tulee mieleen kysymys, että ovatko jotkut perheet niin sulkeutuneita, ettei ulkopuolisia kontakteja ole...""
Kolmannen ja merkittävän syyn katson olevan vuosikausia jatkuneen sosiaalidemokraattisen holhouksen ja hyysäyksen tulosta. Hyvinvointivaltiolle on nykyisin ulkoistettu kaikki palvelut mitä perheet aikaisemmin järjestivät. Perheet on alennettu pieniksi tuotantoyksiköiksi. Tällä systeemillään "hyvinvointi"valtio vieraannuttaa ihmiset toisistaan, luo ylipäätään epäaitoutta ja vääristymiä ja hajottaa perheet ja kannustaa yksinhuoltajuuteen ja outoihin perhemalleihin tukemalla niitä.
"""joillekin miehille näyttisi olevan ylitsepääsemätöntä tulla jätetyksi."""
No onhan se hienoa että naiselle yksijääminen on onnen täyttymys. Asunnon, auton ja työpaikan menetys ei kirpaise kun löytää helposti kävelemällä yösijan josta maksaa negatiivista vuokraa.
Ainoa "onni", josta kommentissani puhuin oli, että vain homovanhemmat näyttäisivät olevan automaattisesti, de facto, "rakastavia". http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93737-ku...
"Miten saadaan ihmisiä auttamaan ja tukemaan toisiaan ja keskustelemaan?
Miten saadaan elämän MALLEJA (sankareita) muualta kuin medialta?"
Näinpä, bb-talo sun muut jorinat, siinäkö mallia. Sitten ihmetellään.
Heko heh! Juuri keskustelu on naisten mielestä pahinta koska on niin varmaa ja turvallista alkaa huitomaan ja läpsimään. Aina voittaa kaikissa portaissa.
Muuten luulisin ettei tuleva Persu Helena oikeasti tarkoittanut aivan näin yksipuolista asiankäsittelyä. Naissukupuolen valkopesua ja vastuunpakoilua. Taitaa 90 % miehenpuolista olla varsin yksipuolisesti NAISTEN oman asenneksvatuksen tuotteita.
Mikä oikeuttaa oletuksen että juuri nämä KUUSI miestä olisivat isiensä kasvatuksen saaneita. Edes osittain ???
Parhaita malleja löytää läheisistä joilla on elämänviisautta ja joita kunnioittaa aidosti. Mutta ei heitäkään kannata sokeasti jumaloida.
Yhteiskunnallinen turhautuminen. Elämän tarkoituksettomuus, eksistentiaalinen tyhjiö.
Nykyaikaisen sosiologian perustajaksi usein mainitun ranskalaisen Emilé Durkheimin näkemyksen mukaan yksilöiden ei ole mahdollista toimia itsenäisesti, vaan he ovat aina täysin riippuvaisia yhteiskunnasta sekä sen moraalisista ja sosiaalisista normeista ja vaatimuksista.
Durkheim piti merkittävänä vieraannuttavana tekijänä ristiriitaa yksilön tarpeiden ja toiveiden sekä yhteiskunnan ja sen vaatimusten välillä. Tästä ristiriidasta Durkheim käytti käsitettä anomia (anomie), joka on moraalinen tyhjyyden tunne tai normittomuuden [1] ja moraalisääntöjen puuttumisen tila, joka syntyy yksilön toiveiden ylittäessä hänen realistiset mahdollisuutensa toteuttaa nämä toiveet hyväksyttävin keinoin.
Anomia on häiriötila, jossa sosiaalisen järjestelmän normit ja päämäärät eivät enää vaikuta yksilön käyttäytymiseen vaan menettävät merkitystään, jolloin yksilön sitoutuminen ryhmään heikkenee olennaisesti. Samalla heikkenee myös ryhmän mahdollisuudet vaikuttaa yksilöön ja tämän käyttäytymiseen. Tällöin vaarana on, että yksilöt eivät enää hyväksy, kunnioita ja noudata kuria ylläpitäviä ja säilyttäviä normeja, moraalisääntöjä ja auktoriteetteja. Varsinaisena sisällöllisenä erona anomialla ja vieraantumisella on se, että anomia kuvaa yhteiskunnan ja yhteisön tilaa, vieraantuminen yksilöllistä reaktiota. (Allardt 1964; Israel 1971, ; Durkheim 1985)
Juha Mäki-Ketelän kotisivulta
"Yhteiskunnallinen turhautuminen. Elämän tarkoituksettomuus, eksistentiaalinen tyhjiö."
Vaikea kuvitella, että tuo pelkästään saisi kenetkään murhanhimoiseksi. Ellei sitten ole omannut tähtitieteellisiä odotuksia yhteiskunnalta ja elämän mielekkyydeltä ja pettynyt musertavan katkerasti tai jotain?
Loppuen lopuksi elämä ON aika "turhaa" ja ainakin minun mielestäni sen hyväksyminen on ollut pikemminkin vapauttavaa kuin turhauttavaa ja raivostuttavaa.
No, en vain usko että kukaan tappaisi perheensä suunnilleen siksi että on tylsistynyt!
"Tällöin vaarana on, että yksilöt eivät enää hyväksy, kunnioita ja noudata kuria ylläpitäviä ja säilyttäviä normeja, moraalisääntöjä ja auktoriteetteja."
Silloin tuo on vain tervettä, jos ne normit ovat umpimähkäisiä ja kohtuuttomia, niinkuin nykyään tuntuu vähän olevan (yhä enenevissä määrin). Parempi vain jos ihmiset ajattelevat itsenäisesti ja kuuntelevat intuitiivista omaatuntoaan (joka tuskin kehottaa ketään murhaamaan muita, ellei kyseessä ole perin pohjin äärimmäisen kieroutunut ihminen).
Voisko noi miesten tekemät perheen murhat tai tapot liittyä miesten "omistukseen". Ne on mun, jollen minä saa niitä pitää, ei saa kukaan muukaan.
Ainakin joissain aikaisemmissa jutuissa on ollut ero vireillä ja kuten usein käy, äiti saa lapset, isä elatusmaksut ja satunnaiset tapaamiset.
Jaa että olisi katkeruus puolisoa kohtaan taustalla? Voihan se ollakin... Ja lapset ehkä murhataan sen takia että "hyvää hyvyyttään" ei haluta niiden joutuvan jatkamaan elämäänsä tilanteessa, jossa isä on tappanut äidin, tai jotain :S
"Onko ihmisistä tullut niin itsekeskeisiä kusipäitä, ettei enää edes osata itseltään ilmoja pihalle päästää? Jopa lapset tapetaan ja itse jäädään sitä sitten sfinksinä seuraamaan, että ohhoh, mitenkäs tässä näin kävi, mulla veti vähän mustiiiiin."
Tuo onkin käsittämätöntä, siis kirjaimellisesti: en käsitä mitä sellaisen ihmisen päässä voi liikkua. Ei aavistustakaan. Siis MIKSI hän tappoi perheensä jos kyseessä ei edes ollut epätoivoinen halu vain lopettaa kaikkea, oma elämä tietenkin mukaanlukien (ja tärkeinpänä)? Onko kellään edes hyvää arvausta mikä tällaisen motiivina voi olla, joku psykoottinen raivokohtausko??
"Olisiko perheväkivallan suhteen otettava täysin totaalinen nollatoleranssi, jolloin perheväkivallasta kärsivä perhe menettäisi automaattisesti lapsensa, jos väkivallaton vanhempi ei muuten osaisi väkivaltaisesta osapuolesta erossa pysyä?"
Tuo olisi periaatteessa hyvä mutta kun osaan heti kuvitella kuinka se johtaisi väärinkäytöksiin kun väkivalta tulkittaisiin milloin mitenkin (tyyliin jossain tapauksessa heiveröinen tuuppaus laskettaisiin väkivallaksi, jossain kunnon rusikoiminen ei) ja varmaan tulisi paljon täysin perättömiäkin hälytyksiä. Ja omien lastensa aiheeton menettäminen on jotain jota en soisi vihamiehellenikään.
Eiköhän tässä(kin) tapauksessa tekijänä ole mielenhäiriö. Ruotsissa ihan hiljattain nuori äiti hukutti kaksi pientä lastaan. Taustalla toki sosiaaliviranomaisten käsittämätön toimettomuus.
Hyvä blogaus tärkeästä aiheesta. Puutun tässä ainoastaan poliittisesti korrektiin terminologiaan.
Laajennettua itsemurhaa ei ole olemassakaan, tämä sanahirviö on holhousyhteiskunnan tuote, jolla paino huolehtivasti siirretään itsemurhaan murhien sijasta.
Samanlainen hyysäystermi on kouluammuskelu, jossa kikkaillaan termin painotus sanaan ammuskelu murhien sijasta.
Tarvitsemmeko me tälläistä terminologiasuojelua? Kestämmekö tälläiset kauheat tapahtumat, jos niitä pehmennetään termiharhautuksella?
Mielestäni tämä on kielen raiskaamista ja ihmisten aliarviointia, emme tarvitse tälläistä pumpulointia! Tälläisten tapahtumien pitääkin tuntua ihan helvetin pahalta!
Toisaalta esimerkiksi "laajennettu itsemurha" tai "kouluammuskelu" kuvastaa yhdellä sanalla tapahtuman keskeisen luonteen... Tavallaan kätevää, hankalampi olisi sanoa aina "se tapaus kun koululainen murhasi monia muita koululaisia ampumalla... koulussa".
Miten olisi koulumurhat tai mies murhasi perheensä ja itsensä. Itsemurha ei ole rikos, murha on. Painotuksen pitäisi olla rikoksessa, eihän näissä tapauksissa meitä järkytä se itsemurha, vaan ne murhat.
Kira, tuossa olet kyllä ihan oikeassa. Itselläni on ensi viikolla 4-vuotta täyttävä tytär ja ai kamala, en yksinkertaisesti pysty ilman suunnatonta tunnelatausta ajattelemaan tuota viime yön tapausta, jossa toinen tapetuista lapsista oli Metritappini ikäinen.
Kaikki väkivalta on mielestäni tuomittavaa, mutta kun uhrina on lapsi, niin ihan suoraan sanottuna kyse on helvetinmoisesta, kusipäisestä ja jokaista soluani järkyttävästä rikollisuudesta, jollaisen kitkemiseen tulisi suunnata kaikki mahdolliset voimavarat ja keinot.
Menisikö pasmasi sekaisin jos tajuaisit, että itseasiassa äidit tappavat melkein kaikki lapset tässä maassa.
En ole nähnyt ainuttakaan Iltalehden lööppiä silloin kun äidillä flippaa. Tiedän tästä hyvin läheltäkin yhden äidin mikä varmasti flippaa.
Mihin voin ilmoittaa hänestä.
Timo, minä olen erittäin tietoinen siitä, että äidit tappavat lapsiaan jopa enemmän kuin isät. Mielestäni ero on siinä, että kun monesti äidin sekoamisen taustalla on käsitykseni mukaan synnytyksen jälkeinen sekoaminen, niin siitä puhutaan nykyään ja moni nainen tajuaa hakea apua. Miehillä taas ei ehkä ole sellaisia "yleisesti hyväksyttyjä syitä", joiden vuoksi tiedettäisiin joku yksi paikka, josta voisi sitä apua pyytää.
Minusta olisi hyvin tärkeä asia, että joskus näitä juttuja katsottaisiin lasten näkökulmasta, ei aina aikuisten tai sukupuoliroolien. Minusta olisi tärkeintä, että olisi olemassa sellaset verkostot, jotka takaisivat sen, ettei yksikään lapsi joutuisi väkivallan keskellä elämää. Kun tuo olisi hoidossa, niin sitten voisi miettiä niitä syitä ja keinoja, joilla aikuisten väkivaltaista käytöstä ennaltaehkäistäisiin.
Neekeri. Eli sinä ja kumppanit itseasiassa tukahdutatte Suomen ilmapiirin niin tukkoon, että ketään ei pysty hengittämään.
Minun mielestä me emme tarvitse sananvapauden nimissä rajoittaa juuri mitään, koska se antaa ihmisille tilaa hengittää.
Ei "ketään", vaan kukaan, "kukaan ei pysty hengittämään". Isänmaallisena ihmisenä rakastan suomen kieltä.
Terminologiasuojelu on erittäin hyvä ilmaisu kun ajattelemme esim. Hesarin näsäviisaiden ja pelkurimaisten toimittajien murhenäytelmäkuvausta.
Vaikka minkalaisia psykiatreja ja puunhalaajia juoksutetaan estradille esittelemään sanahelinäänsä kun metrokirvesmies lahtaa pari lähimmäistään.Tai riivaajahenkien vallassa oleva Matta Saari tai Anders Breivik teurastavat nuoria sieluja.
Vaan eipä löydy pelkurimedialta totuudenestsintää edes sen verran että uskaltaisivat kysyä herätysliikesaarnaajilta Jumalan sanan totuuksista.
Ja kuitenkin on niin kuten Jeesus sanoo:"Jokainen,joka on totuudesta,kuulee minun ääneni."
Kiitos elävä Herra,että lähetät enkelisi varjelemaan Kiraa ja johdatat hänet totuutesi tuntemiseen!
"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..."
"Kuinka lapsia voitaisiin suojella tappajavanhemmilta?"
Niin kauan kun kuka tahansa siihen kykenevä saa tehdä lapsia, ei mitenkään.
Veroprosentin nosto 1-2 yksikköä:
Raiskaajat ja väkivaltarikolliset ehdottomiin vankeustuomioihin.
Toisen kerran tappaneet loppuiäkseen laitokseen.
Lisätään poliisin resursseja selvittää tavallisiakin pahoinpitelyjä.
Lisätään resursseja mielenterveystyöhön.
Eiköhän tällä pääse alkuun, mutta kukaanhan ei tällaista aja.
Laitetaan mieluummin nolla tuohon veroprosentin noston perään ja perustetaan siitä saaduilla säästöillä perheenparemminvointivirasto, jonne palkataan poliiseista lähtien kaikki mahdolliset instanssit töihin huolehtimaan hyvin valtion pahoin voivista hyvistä ja huonoista kansalaisista.
Kun palkataan tarpeeksi väkeä, niin niiden palkoista saaduilla verotuloilla voidaan sitten maksaa palkkoihin lainatuista rahoista korot ja lyhennykset, että Euroopan pankitkin pärjäävät ja että pankkiirit pysyvät toimistoissaan eivätkä sotke katuja suolillaan.
Veroja lisää niin suomalaisten isillä on helpompi pitää omistaan huolta. ???
Niin justiinsa - linnaan vaan kaikki.
Paitsi ei esim. poikani elämän tuhonnut naikkonen.
Muuten luulisin ettei tuleva Persu Helena oikeasti tarkoittanut aivan näin yksipuolista asiankäsittelyä. Naissukupuolen valkopesua ja vastuunpakoilua. Taitaa 90 % miehenpuolista olla varsin yksipuolisesti NAISTEN oman asennekasvatuksen tuotteita.
Mikä oikeuttaa oletuksen että juuri nämä KUUSI miestä olisivat isiensä kasvatuksen saaneita. Edes osittain ???
Jokainen naisen kanssa tekemisissä ollut aikuinen mies tietää, mistä siinä touhussa on kyse.
Naiselle turvallisuus ja tarkka ennuste tulevaisuuden turvallisuudesta missä tahansa mielessä on sisäänrakennettu koodi eikä siltä tieltä poiketa.
Jos yksi uros ei tuota tarjoa, niin seuraava tarjoaa; tai sitä seuraava.
Ei sillä, että tuo miehelle mitään paineita aiheuttaisi, sillä onhan maassa viljalti virastoja, joista mies saa helposti hakemalla apua ja ellei sopivaa ole niin äkkiäkös semmoinen perustetaan.
Yhteiskunnan uusliberaali oikeistolaistuminen, eli kovien arvojen esillenousu, on syyllinen perhesurmiin, koulusurmiin, itsemurhiin,- ja koko kansan kasvavaan pahoinvointiin.
...Kyllä jämpti on niin...
Kumma etteivät sadat tuhannet valtaa vuosikymmeniä pitäneet toverisi ole kyenneet kehitystä estämään vai ovatko olleet sitä peräti rakentamassa?
Demariliberaali vai Liberaalidemari, siinäpä kysymys?
Tyry kalastelee nyt todella syvissä vesissä. Ovatko tekijät uusliberaaleja vai oikeistolaisia? Kommunismi ei tapa, mutta kommunistit tappavat. Siinä on iso ero.
"Tyry kalastelee nyt todella syvissä vesissä. Ovatko tekijät uusliberaaleja"
Jouni Snelman ei nyt ymmärtänyt lyhyttä, mutta ytimekästä kommentiani.
En sanonut tekijää uusliberaaliksi oikeistolaiseksi. Pirustako minä hänen poliittisen kantansa tietäisin.
Sanoin yhteiskunnan ilmapiirin/asenteiden muuttuneen oikeistolaistumisen myötä kovemmiksi,- ja se vaikeuttaa ns. pienen ihmisen selviytymiseen haasteistaan.
Kun yhteiskunta tiukentaa otettaan, kuten se on tehnyt, se vaikuttaa yksilöihinkin,- ja perheen sisäiset ongelmat lisääntyvät, jos haasteista ei selvitä.
Mitä varten Snelman vasta-argunemttina ottaa esiin kommunismin? Mahdollisesti, en tiedä, mutta NL.n tyyppisen kommunismin.
Mitä hiton tekemistä sillä on suomalaisen yhteiskunnan sisällä tapahtuvien perhesurmien kanssa?
Lyhyesti asiasta toiseen, vaikka aasinsilta voisi löytyäkin.
Ns. vakuutuslääkärit,- ja Elinkeinoelämän Keskusliitolta (EK palkkaa (suurta) nauttivien lääkäreiden sisällä asustelee pikku-pikku Mengele, joille Hippokrateen vala ei merkitse mitään.
Nuo edustavat uusliberaalia yhteiskuntaa,- ja osaltaan koventavat säälimättömästi yhteiskuntaa.
Mitä tekemistä sillä on väkivaltarikollisuuden kanssa, saa joku muu selvittää,- ja on sitä selvitettykin?
Sillä nimittäin on.
Ps. minun on lähdettävä pian töihini, mutta vastailen mahdollisiin kommentteihin yöseen aikaan palattuani nääs....
Tähän on pakko laittaa mukaan hieman herjaa Tuomioja hengessä. Aseethan ei tapa mutta aseet pitää kerätä pois ihmisiltä ja kerätä yhteisiin vartioituihin säilytyspaikkoihin... Kommunistit pitää kerätä pois ja kerätä yhteisiin vartioituihin säilytyspaikkoihin...
Mielestäni näissä on kyse kunniamurhista, vaikka vähän eri merkityksessä kuin islamissa. Isä ei kestä kunnian menettämistä ja kerjuulle joutumista jos ja kun talousasiat taas takaa paljastuvat.
Hän on myös yhdistänyt perheensä kohtalon omaansa niin pitkälle, että vakaasti uskoo, ettei perhe voi pärjätä ilman häntä. Tämä voi mennä niin pitkälle, että esim Hitler uskoi ettei koko Saksa voi pärjätä ilman häntä, joten sen on parempi tuhoutua. Näin ollen sairaassa mielessä isä saattaa kuvitella toimivansa perheensä parhaaksi.
No, toivottavasti tämä on pian käsitelty, että voidaan taas keskittyä tökkimään pakolaisia. Niitä penteleitä, jotka tuovat vieraat väkivaltaiset tapansa tänne.
"Mitä näiden tapausten taustalla on? Onko jokin yhteinen nimittäjä, joka laukaisee kyvyn tappaa pieniä lapsia? Jokin ulkoinen juttu, johon olisi mahdollisuus puuttua?"
Tunnen erään tapauksen, jossa vanhempi pahoinpiteli lapsiaan usean vuoden ajan. Väkivalta on aina väärin, mutta valotan asiaa nyt tekijän kannalta tässä tapauksessa, kun se ei näköjään ole vielä tullut esille.
Tekijä oli sairastanut masennusta useaan otteeseen. Oli hakenut apua, mutta saanut vain lääkemääräyksen, ei varsinaista terapiaa. Tekijä oli itse lapsena kokenut väkivaltaa, mutta hyväksyi sen "kurituksena". (Laissahan kuritus kiellettiin vasta 1984.) Sekä hänen omassa perheessään että lapsuudenperheessään ei ollut tapana käsitellä vaikeita asioita puhumalla. Tekijä koki olevansa itse olosuhteiden ja lapsuudentapahtumiensa uhri. Tunnetasolla purki kokemuksiaan lapsiinsa, ja tietotasolla selitti sen itselleen sillä, että hän ei voi sille mitään, että häntä pitää ymmärtää koska hänellä on ollut niin vaikea elämä. Lääkkeet vaikuttivat niin, että tekijä koki olonsa normaaliksi, ei ollut masentunut ja alakuloinen, mutta negatiivisiin ajattelumalleihin se ei tietenkään vaikuttanut, eikä siis väkivaltaiseen käyttäytymiseenkään tarpeeksi.
Ihmisen mieli on niin monimutkainen asia.
Näissä pitää huomioida ennaltaehkäisevä työ sekä jälkiterapia. Lapsensa pahoinpidellyttä tai jopa tappanutta on varmasti vaikea kohdata, mutta heitäkin pitää hoitaa, auttaa ymmärtämään tekohin johtaneita syitä sekä omaa vastuutaan. Kaikkia tekoja ei voi hyväksyä, mutta pitää pyrkiä ymmärtämään niiden syitä. Ihmistä ei välttämättä voi ymmärtää, mutta pitää pyrkiä hyväksymään hänet.
Ennaltaehkäisevä terapia on ihan järkyttävän huonolla tolalla. Edellä mainitun esimerkin lisäksi tiedän muitakin tapauksia, joissa masennus on hoidettu vain lääkemääräyksellä, resurssien puutteessa, vaikka ongelmat ovat tuhoisissa ajattelumalleissa. Tiedän myös tapauksen, jossa terapeutti toimi väärin, ymmärtämällä asiakasta liikaa, jolloin asiakas koki ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta omasta elämästään. Se johti monimutkaiseen terapiaprosessiin, jossa lopulta väkisin ympättiin asiakkaalle diagnoosi psykoottisuudesta, että olisi jokin selitys ongelmille.
Myös yleistä mielipidettä tulisi kehittää ja tietämystä mielenterveyden häiriöistä. Ihmiset uskaltaisivat paremmin hakea apua ongelmiinsa, jos mielenterveyden ongelmiin suhtauduttaisiin luonnollisemmin, jos mielen terveys olisi yhtä tärkeää kuin ruumiin terveys.
Täällä on lisää tietoa mielenterveydestä: http://www.mtkl.fi/
En suosittele laajennettu itsemurha -termin käyttämistä, koska se on täydellisen valheellinen määritelmä ja tavallaan antaa hyväksyntää asialle. Kyllähän nyt ittensä tai itseensä verrattavissa olevia saa tappaa. Tuo on aina murha/murhia ja itsemurha.
Noi on niin surullisia ja järkyttäviä. Olen minä jos jonkinmoista, erittäin tehokastakin, keinoa keksinyt vuosien varrella mutta törmännyt aina samaa tiiliseinään. Tehokkaita keinoja on, mutta ei ole minkäänlaista tahtoa niiden toteuttamiseen. Aina tulee joku kitiseen että nyt taas jonkun oikeuksia poljetaan tms.
Suomessa on esim. kiistaton oikeus olla menemättä hoitoon kunhan vaan pysyy tietyn rajan alapuolella tekemisissään. Raja on kuitenkin niin korkealla, että pystyt vuosien varrella aiheuttamaan paljon vahinkoa toiselle. Ajaa vaikka se toinen sinne hoitoon mielisairaalaan.
Minä kun olen suora ja lähden siitä ajatuksesta liikkeelle, että heikompia puolustetaan ja pitäisi keksiä keino jolla on välitöntä tehoa eikä vaan suunnitella. Niin, olen siis keksinyt useitakin ideoita jotka saavat monet suorastaan suunniltaan ja minun kimppuun vaikka vasta esitän ideoita :D
Yksi idea: Avioerot ovat usein vaikeita ja riitaisia. Riidat voivat jatkua vuosia ja lapset kärsivät aivan tuhottomasti yms.
Minun ratkaisu: Siitä hetkestä kun tulee ero tietoon, lapset otetaan tilapäisesti huostaan (tämä voisi vähentää lastenmurhia kriisivaiheessa) Eroavien parien on ihan pakko eron yhteydessä toimia sosiaalitätien yms. kanssa yhteydessä. Sossujen kanssa käydään läpi eroon ja esim. huoltajuuteen kuuluvat sopimukset ja paperit. Samaten käydään psykiatrin paikkeila.
Mitä samanmielisempiä ja yhteistyökykyisempiä parit ovat, sen nopeammin tuo sujuu ja lapset voisivat olla kotona vaikka parissa viikossa. Sossut seuraavat erityisen tarkasti pareja joilla ei suju. Katsotaan kumpi puolisoista on se vastarannankiiski ja selvitellään syitä. Jos huomataan että toiselle sopisi mikä vaan mutta toiselle ei, niin annetaan lapset sille sopuisammalle ja ja jatketaan työtä vastarannankiisken kanssa (tämä sen vuoksi ettei pystytä tekemään kiusaa ja pitkittään toisen puolison lastensaantia ajatuksella "toi horohan ei mua jätä ja jos jättää niin mä vastustan kaikkea ja kiusaan tässä vuositolkulla niin kärsii sekin kun ei kakaroita saa.. häh häh hää).
Tuolla keinolla saataisiin eron jälkein alku hyvään vauhtiin, ja löydettäisiin iso osa riitelijöistä joten se lyhentäisi lasten kärsimystä.
Ikinähän ei saa kaikkea pois mutta pystyttäisiin kyllä vähentämään. Se taas vaatii monen eri asian muutosta joihin ei siis koskaan saada muutosta. Ehdottaa mitä hyvänsä, niin kolmea vastausta tulee yleensä eniten: "Ei ole rahaa" (koska rahat täytyy lähettää eurooppalaisille sijoittajille tms.) "Mutta kun kyllähän iskällä ja äiskällä on oikeus tehdä sitä ja tätä". "Se kuuluu niiden kulttuuriin/uskontoon tms". Niihin on vaikea puuttua ja antaa niiden hoitaa itse omat asiansa.
On noi surullisia kaikin puolin.
Avioeroja on niin monenlaisia. Tottakai pitäisi kiinnittää enemmän huomiota avioerolapsiin, mutta byrokraattinen ratkaisu 'kaikissa tapauksissa huostaan' ei toimi.
"Jos huomataan että toiselle sopisi mikä vaan mutta toiselle ei, niin annetaan lapset sille sopuisammalle" Entä jos sopuisampi on kotona väkivaltainen mutta julkisesti kiltti, ja toinen riitelee siksi että on huolissaan lapsista? En itse tunne tällaista tapausta mutta todellisuuteen pohjautuvan artikkelin olen lukenut tällaisesta.
Tuo on vain yksi keino muiden joukossa eikä se poista koko ongelmaa, mutta sillä saadaan jotain vähennettyä joka taas vaikuttaa muualla. Lumipalloefekti.
Kaikkihan tai moni juttu on kytköksissä toisiinsa ja moni asia vaikuttaa. Monen rikollisen tms. taustalta löytyy lapsuusjuttuja "isä/äiti/vanhemmat ryyppäs ja oli väkivaltaisia toisiaan kohtaan. tai kun erottiin toisesta vanhemmasta tuli katkera ja se kiusas ja häiriköitti niin että pilasi lasten lapsuuden yms.
"mutta byrokraattinen ratkaisu 'kaikissa tapauksissa huostaan' ei toimi"
-Tämä on juuri sitä kun sanoin että aina tulee se eteen mikä pelastaa siltä ettei asialle tarvitse/voi tehdä mitään. Kyllä mä uskon että se toimisi. permmin kuin nykyinen systeemi ja sekin olisi jo jotain.
"Entä jos sopuisampi on kotona väkivaltainen mutta julkisesti kiltti, ja toinen riitelee siksi että on huolissaan lapsista? En itse tunne tällaista tapausta mutta todellisuuteen pohjautuvan artikkelin olen lukenut tällaisesta."
-Kaikenlaisia variaatioitahan on olemassa ja sen vuoksi niitä seuraisi ryhmä sossuja/psykiatreja jotka ovat erikoistuneet alaan. He kyllä löytävät, ainakin paremmalla prosentilla kuin nykyään, sen ongelman ja ottavat sen käsittelyyn jolloin päästään paremmin kiinni avioero-ongelmiin ja varmasti saisi vähennettyä ongelmia.
Yksi minun ideoistani on myös että kaikki jotka saavat lähestymiskiellon, laitettaisiin aina automaattisesti samantien tahdonvastaiseen hoitoon jossa tehdään laaja mielentilatutkimus tms. Tällä tavoin saataisiin sitkeimmät pöpit terveydenhuollon piiriin ja ehkäpä jopa toipumisen tielle tai lukkojen taakse. Joka tapauksessa siinä taas säästyy moni harmi joka aiheuttaa monia harmeja monelle ihmiselle vaikka kuinka pitkälle.
Jälleen karmiva tapaus - hiljaiseksi vetää.
Onko tässä nähtävissä ns. vapaan kasvatuksen hedelmä jossa lapselle ei ole osattu / saatu laittaa selkeitä rajoja ja oman minän korostuminen on kehittynyt lapsesta saakka liian voimakkaaksi. Ihmisten minäkeskeisyys on muutenkin korostunut entistä enemmän ja toisen ihmisen huomioon ottaminen vähentynyt.
Aikuinen joka ei ole lapsena ja nuorena kokenut riittävän selkeitä rajoja ei omaa niitä aikuisenakaan. Tähän kun yhdistetään henkilökohtaiset ja taloudelliset ongelmat onkin jo soppa koossa...
Tämänkin murhe- ja murhanäytelmän syyt löytyvät Raamatun ilmoittamien riivaajien tuhovoimista, elämän tarkoituksen puuttumisesta ja hällä-väliä asenteesta, sekä kovan yhteiskuntamme välinpitämättömyydestä.
Lähimmäisenrakkaus on kadonnut katajaisen kansan syvistä riveistä. Mammonan kumartaminen ja epäjumalanpalvelu imevät verta moraalirappiossa kituvan kansan suonista.
Osanottoni murhenäytelmän uhrien läheisille.
Ja kuitenkin lopulta elämässämme ja myös kuolemassa toteutuu vanhurskaan Jobin huokaus:"Herra, antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi."
Tunsin etäisesti perheen, joka luultavasti "tappoi itsensä".
Perhe asui samassa rivitaloyhtiössä. Isä kauppasi viinaa, äiti oli hiirulainen, poika nuorisorikollinen ja tytär jotenkin jälkeenjäänyt. Poika otettiin huostaan. Poikaa nuorempi tytär jäi jostain syystä vanhemmille, vaikka käyttäytyi omituisesti leikkimällä muun muassa yhdyntää itseään nuorempien poikien kanssa. Kukaan omanikäinen ei hänen kanssa suostunut olemaan.
Isä tuli joskus juttelemaan, koska olin tutustunut häneen sen jälkeen kun perheen poika oli varastanut bensaa autostani. Jutut olivat niitä näitä, mutta aina jotenkin levottomia. Ja yhä synkempiä.
Sitten isä pakkasi eräänä päivänä perheen autoon - kuulin myöhemmin - ja ajoi junan alle tasoristeyksessä, jossa näkyvyys on noin kilometri molempaan suuntaan.
Taru Jousia lienee oikeassa tuolla yllä, kun sanoo, että usein nämä ihmiset ovat niin toivottomia, että luulevat pelastavansa lapsensa tappamalla heidät. Hirviömäistähän tuollainen on, mutta niin on joskus elämäkin.
Jouni Minkkiselle
Jouni: "Tähän on pakko laittaa mukaan hieman herjaa Tuomioja hengessä. Aseethan ei tapa mutta aseet pitää kerätä pois ihmisiltä ja kerätä yhteisiin vartioituihin säilytyspaikkoihin... Kommunistit pitää kerätä pois ja kerätä yhteisiin vartioituihin säilytyspaikkoihin..."
Heikki Typpö: Mihin haluaisit viedä minut. Olen ollut kommunisti 50 vuotta. Tiedän kyllä, että sinun esi-isäsi teurastivat 1918 sodan jälkee 25 000 antautunutta punakaartilaista keskitysleiriin Suomessa, vaikka he tekivät vain porvarillista vallankumousta. Edustatko jotain korkeampaa moralia kuin nuo lapsensa tappajat?
Uuden Suomen blogipalvelun tulee poistaa sinut näiltä listoilta välittömästi. Huusko tämä viesti on sinulle.
Jotenkin tuntuu että viimeistään tämän tapauksen on pakko herättää ihmiset jollain tavalla. Olen siis toiveikas.
Naapureiden pitäisi alentaa kynnystä puuttua asioihin jotka kokee huolestuttavaksi,harvemmin nämä tapahtuvat ilman ettei olisi jo jotain hälyttäviä ennusmerkkejä havaittavissa. Kyllä tuota naapurikyyläystä tapahtuu toisten koirienkin suhteen, miksei sitten jos naapurissa asuu pieniä lapsia.
Sääliksi käy poliiseja ja pelastushenkilökuntaa. Mahtaa olla hirveää hommaa kun ei ikinä tiedä mikä oven takana odottaa. Poliisin ammatti on varmaan todella kuormittava. Tulee mieleen edesmennyt rikoskirjailija Matti Yrjänä Joensuu joka ei ollut niitä ihmisistä keveimpiä. Omien sanojensa mukaan syynä tähän oli pitkälti se että hän näki ammatissaan poliisina "liikaa".
En usko että naapurikyyläys olisi kehuttava ratkaisu, tai ratkaisu ylipäänsä. No tietysti jossain tapauksessa voisi ollakin, mutta yleisesti ottaen ongelmat tuskin katoavat yhteiskunnasta sillä, että kyyläystä kiristetään.
Naapurin 5v. pikkupoika tuli kerran polkupyörällä pihaani ilman kypärää. Kystin: "Mihis sulta on pyäräilykypärä jäänyt". Poika lähti pois. Meni 10 minuuttia niin pojan isä soitti: "Mitä minun poikani kypäränkäyttö sinulle kuuluu?"
Käykää lukemassa valmiit kommenttini lokakuulta 2011 tähän aiheeseen jos kiinostaa:
http://hermiitti.blogspot.com/2011/10/tappaako-kuk...
Aborttiin suhteessa perheväkivaltaisuuksiin suhtaudutaan aiheena ehkä hanakammin koska siihen ajatellaan voivan vaikuttaa paremmin lainsäädännön kautta, kun taas näihin perheväkivalta-juttuihin ei tiedetä mitä niille voisi tehdä, niitä pidetään monisyisinä ja hankalina.
Silti voisi osan tapauksista eritellä liittyvän talous- ja erohankaluuksiin. "Laajennettu itsemurha" on ihan väärä termi kuvaamaan tapausta, mutta se tarkoittaneekin asiaa tekijän itsensä näkökannalta ilmeisimmin. Onko se sitten, kuten Taru Jousia kuvaa yllä, "säästämistä perhettäkin pahalta maailmalta", "antaa mennä sitten kaikki vaan"-mentaliteettia, kosto-ajattelua tai oman pahan olon läheisiin projisointia, vaiko mitä.
Olen ajatellut, miten tämä yhteiskunta hyväksyy tai käsittelee epäonnistumista. Jos ei "menesty", sitä nimitetään "luuseriksi" tässä yhteiskunnassa, ainoa vaan että ihmisillä vaihtelee tuo raja minkä kokee epäonnistumiseksi kukin. Kaikkihan tosiasiassa erilaisia negatiivisia juttuja kokee, ja niihin törmää, jollain tapaa, ei ole esim.sellaista että "kaikilla menee mainiosti paitsi mulla ihan paskasti" vaikka siltä varmasti tuntuu ajoittain, etenkin jos muut siinä naureskelee (sitä omaa pahaa oloaan) päälle ja on olevinaan jotain erinomaista.
Vaikeiden talousongelmien ja eron aikana ja sisällä siinä ollessa on ehkä vaikea nähdä että muutaman vuoden päästä saattaisi mennä taas ihan mukavasti, uusi rakkaus tai uusi työkin olisi saattanut löytyä.
Ainakin tunteiden ja väkivallan käsittelyssä on hankaluuksia joillakin. Vaikea juttu, koska talous- ja erohuolet kiristää pinnaa äärimmilleen hyvin rauhallisilla ja seesteisilläkin ihmisillä. Hankala byrokratia ja järjestelmä on esim. talousasioissa joskus sellainen joka saa lannistumaan herkästi, osaltaan. Mielenterveyspalveluja ei moni ehkä tarvisi niinkään, tai mihinkään laitokseen "huiliin" pistämistä, vaan ehkä kevyttä terapiaa, tahoa jolle voisi kertoa asioista ja huolistaan ja neuvontaa mitä tehdä. Myös talousasioissakin joku neuvoja olisi hyvä.
Yksinolo on lisääntynyt mutta asiat on menneet niin monimutkaisiksi ettei vaikkapa perheenjäsenet ja kaverit osaa enää neuvoa niissä oikein, vaikka näitä läheisiä olisikin..
No tulipa vähän pitkästi kirjoitus,..
Olen ajatellut, miten tämä yhteiskunta hyväksyy tai käsittelee epäonnistumista. Jos ei "menesty", sitä nimitetään "luuseriksi"
-> Kun sinua kohdellaan mielestäsi väärin ja menet siitä jollekulle kertomaan olet kantelupukki: http://ropi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93804-kiusaam...
Hyvä OPE!
Ollaan ihmisiksi. Hyväksytään erilaisuus. Ymmärretään ettemme pysty vaikuttamaan kaikkeen.
Yksi ehdotus: http://ropi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93804-kiusaam...
Eli lopetaan kiusaaminen. Ei kiustata ketään, ei lapsia, ei aikuisia. Pystytkö sinä siihen: http://ropi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93804-kiusaam...
???
11.1.2012 klo 15:14 H.E.: "Minusta olisi hyvin tärkeä asia, että joskus näitä juttuja katsottaisiin lasten näkökulmasta, ei aina aikuisten tai sukupuoliroolien."
Kaikkein tärkein näkökohta on minusta juuri siinä, että minkä takia nyt yht'äkkiä kehoitetaan moraalisen paniikin vallassa katsomaan "näitä juttuja" lasten näkökulmasta - siis vasta siinä vaiheessa kun tapahtuu jotain järkyttävää... ja uudestaan... taas uudestaan... ja taas tulee ruumiita... ja jälleen samanlainen tragedia.
Asioita olisi pitänyt katsoa lasten näkökulmasta jo aikapäiviä sitten.
Epäinhimillisessä yhteiskunnassa ihmisistä tulee epäinhimillisiä.
Miltä kulutus- ja seksihysteerinen maailmamme lasten silmissä näyttää?
Onko meillä muka hyvät mahdollisuudet oppia pyyteetöntä huolehtimista toisistamme, kunnioitusta ja rakkautta? No ei ole. Yhteiskuntamme arvot ovat jotain ihan muuta.
Sini Lappalaisen esittämät erokodit ovat hyvä idea. Lapsia mennään synnyttämäänkin erityisiin synnytyslaitoksiin, joissa naisista tulee äitejä ja miehistä isiä - vähintään yhtä suuri syy olisi viedä perheet "erolaitoksiin" joissa lapsista tulisi avioerolapsia, äideistä avioeroäitejä ja isistä avioeroisiä - mahdollisimman turvallisissa olosuhteissa.
Huostabisneksestä joka toimii "lastensuojelun" valekaavussa ei ole mitään apua näissä tilanteessa: heidän targettinsa eli alaikäinen "asiakashan" on jo näissä tapauksissa kuollut.
ei niinku mitään realiteetteja taas...vai erokoteja, miten niistä kuljettaisiin töissä, kauanko niissä pitäisi viettää märehtimässä eroa, montako niitä koteja tarvittaisiin, mistä jos mitä ammattilaista käsittävä henkilökunta. Hirviö kun olen kysyn vielä mistä näihin muka rahat?
"30.000 lasta kokee avioeron vuosittain"
"Noin 17 000 lapsiperhettä päätyy vuosittain eroon"
vaikkapa kuukausi "hoitopäiviä" perhettä kohden...tekee puoli miljoonaa hoitopäivää vuodessa. Riittääkö mihinkään 200 euroa päivä. Se on yhden terveen ihmisen laitos- tai vankilapaikan hinta. 300 milliä vuodessa tuohon systeemiin menisi helposti.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 112 kommenttia