Euroopassa ollaan nyt kyllä jännän äärellä. Venäjän tempaukset ovat herättäneet monissa aiheellista huolta, mutta näkee niitäkin, jotka yhä vielä haikailevat YYA-Suomen perään. Ilmeisesti Venäjän uutterasti levittämä disinformaatio puree joihinkin rajan tälläkin puolella.
Viimeisen parin viikon aikana shakkilaudalla on tapahtunut enemmän kuin aikoihin. Aloitetaan lainaamalla Ilta-Sanomia.
"Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitea on yllättäen ilmoittanut, että se ei ole löytänyt todisteita Venäjän kytköksistä presidentti Donald Trumpinvaalikampanjaan, ja tutkinta aiotaan lopettaa." (13.3.)
Kriittinen lukija kysyi, mikä edellisen blogini tarkoitus oli. Se käsitteli aihetta nimeltä Salisbyryn myrkytysmurhaisku, Skripal case eli Skripalin tapaus, tai Britannian viimeisin terrori-isku, ihan miten vain haluamme sitä nimittää. Sekä mm. Suomen toimenpiteitä tapahtuneen tiimoilta.
Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista
*
Suomen saama lisätieto
Mitä lisätietoa Suomi sai viikonlopun aikana läntisiltä kumppaneiltaan, jonka turvin se rohkeni pikavauhdilla maanantaina 26.3.2018 ilmoittaa karkottavansa yhden (1) venäläisen diplomaatin maasta, harvinainen teko Suomelta, itseasiassa ainutlaatuinen? Joidenkin mielestä ratkaisevan lisän.
Britannian pääministeri T. May ilmoitti, että Venäjä jatkuvasti loukkaa arvojamme, ja tämä on asiantila, jota emme voi hyväksyä. Hän tarkoitti käsittääkseni brittiläisiä arvoja, joiden kanssa EU:n arvot, jos niitä on - ovat ilmeisen suuressa ristiriidassa, koska BREXIT. Samainen pääministeri on vaatinut tukea EU:ssa ainakin toistaiseksi jatkavilta mailta. Ja valtaosa näistä maista rietävät täyttämään brittirouvan odotukset. Suomi muiden mukana.
Ilmeisesti hallituksessa oli sovittu, että Brexitin seurauksena Suomi ei kannata Britannian paikkojen jakamista muiden jäsenmaiden kesken.
Päätös kuitenkin poikkesi sovitusta, eikä Sipilä viitsinyt tuon kokoista asiaa kaataa, ja hän vertasikin sitä koiraveroon, eli pikkuasiasta hänen mielestään kyse.
Britannian todennäköisen EU-eroamisen budjettiseuraamuksia koskevassa julkisessa väittelyssä on kummallisia piirteitä. Niin myös EU:n seuraavaa rahoituskehystä koskevassa julkisessa väittelyssä, ja nämä kaksi asiaahan ovat sidoksissa toisiinsa, koska brittien ero, jos se tapahtuu tämänhetkisten tietojen mukaisesti, astuu voimaan täysimääräisenä juuri silloin kun seuraava budjettikehyskin astuu voimaan.
Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta Britannian EU-ero, "brexit", johtaisi unionin uskottavuuskriisiin. Vaikka kesäkuussa 2016 pidettyä kansanäänestystä on pidetty brexit-prosessin alkuna, ei lopputulosta voida pitää kuitenkaan täysin varmana. Tähän johtopäätökseen on tullut Financial Timesin arvostettu kommentaattori Gideon Rachman (20.2.2018).
Taas meitä tavan pulliaisia hönötetään. Lehdissä hehkutetaan ja on hehkutettu jo jonkin aikaa, että EU-maksut nousevat kun britit lähtevät EU:sta.
Mittaluokka on erittäin paljon paisuteltua persupolitiikka tai pelottelua.
Ensiksikin summa on marginaalinen, eli brittien maksuylijäämä on ollut noin kolme miljardia euroa. Se on noin kuusi euroa jokaista EU-kansalaista kohtaan. Eli vajaan kympin kysymystä jaksetaan mainostaa EU-maksujen massiivisena korotuksena. Jopa suomalaiset mepit kauhistelevat, että mistä raha otetaan.
Mediassa on arvosteltu (esimerkiksi HS pääkirjoitus 21.2.) hallitusta siitä, että sen linja EU:n rahoituskehyksiin on ristiriitainen ja epäselvä. Tässä kohden olen hallituksen saamasta kritiikistä samaa mieltä. Linjauksessa tavoitellaan samaan aikaan sekä Brexitin kokoista vähennystä EU:n rahoituskehysten kokonaistasoon, että lisää maatalous- ja koheesiotukia. Ja sitten yritetään vielä varmistaa, että EU:lle jaetaan lisärahaa uusia tehtäviä varten. Jokaiselle jotakin ja kaikkea kaikille.